Kipeilyä ja taiteilua - VLOGI

Hattarapään kesäfiilistelyjä

Vappuilua Raumalla.

Heips.

Täällä on ollut kirjoittamisen ja normaalin postausmeiningin puolesta melkoista hiljaiseloa. Mitä nyt satunnaisia videoiden tynkiä olen pudotellut silloin tällöin. Selittelin jo jokin aika sitten kärsiväni pienehköstä kirjoitusblokista, mutta en tiedä johtuuko tämä horrostilani oikein kunnolla siitäkään. Vapun jälkeisten ilmojen lämpenemisten myötä koko kroppani meni kummalliseen kesämoodiin. Nyt vaa rentoudutaan ja nautitaan tästä lämmöstä ja tunnelmasta täysillä! Minua ei ainakaan houkutellut takaisin maanpinnalle tieto siitä, että Mikko oli jäämässä heti äitienpäivän jälkeisenä maanantaina isyyslomalle pariksi viikoksi (joista ensimmäinen lähenee nyt loppuaan), ja kesäkuussa samaisella herralla on myös kesäloma.<3

Lomien ajaksi meillä ei ole ollut sen erityisempiä suunnitelmia. Kaikki kuukausia sitten tehdyt ideoinnit jäivät taka-alalle ja löysimme itsemme siitä pisteestä, että päälimmäisin tarkoituksemme on ja tulee olemaan vain chillailu ja hetkessä eläminen. Aivoni ovat hiljattain muuntautuneet hattaraiseksi vaahdoksi ja toivon vain, ettei tässä kesäfiilistelyn keskellä tule unohdettua jotain tärkeää, kuten laskujen maksamista tai päiväkotihakemuksien tekemistä. Olen puoliksi tiedostamatta antanut itselleni luvan kellua tässä huolettomuuden pilvessä ja antaa päivien virrata leppoisasti itsekseen eteenpäin. Toisaalta "päätös" on ollut hyvinkin tietoinen, pohdittuani lähiaikoina paljon sitä, miten typerän suorituskeskeistä ja tavoitteellista elämää me ihmisyksilöt täällä maapallolla oikein elämme. Mitä jos maailmankaikkeus loppuukin huomenna, olenko saanut nauttia tähän astisesta elämästäni täysillä? En jaksa enää murehtia turhista, vaan sen sijaan tahdon panostaa jokaiseen hetkeen ja innostua arjen pienistäkin asioista, antamatta suurien tavoitteiden olla painolastina harteillani ja sydämelläni.

Pihahengailua, pyöräreissua sekä maisemakuvaa ex-temporeilta pussikalja-istujaisilta kaupungin yllä.

Nojaa, en tiedä onko tässä lähiaikoina elämäni joka hetki niin järjettömän ruusuinen ollut, mutta olen yrittänyt keskittyä lähinnä siihen ettei stressaisi tarpeettomista tai murehtisi sellaisesta, mikä ei murehtimalla parane. Muutamaa viimeisintä sadepäivää lukuunottamatta ollaan oltu paljon ulkona. Vietetty aikaa leikkipuistoissa ja pihalla sekä käyty toisinaan ihan vain kävelemässä luonnossa. Hankittiin Taikalle noin viikko sitten oma, pyörän takaritsaan asennettava lastenistuin ja harjoiteltiin pyöräilyä kolmestaan pieniä matkoja. :) Ensimmäinen tämän vuoden rannalla käyntikin tuli kuitattua, vaikei tietenkään uimaan tai bikinöitymään vielä uskaltanutkaan, hihi. ^^

Ollaan myös vierailtu jonkin verran sukuloimassa, viimeksi alkuviikosta vanhempieni luona grillaamisen ja pihalla oleskelun merkeissä. :) Samaisella kerralla käytiin myös kotikaupunkini "ankkalammella", eli paikallista sairaalaa vastapäätä olevalla järvellä, antamassa sorsille ja lokeille leipää. Oli niin liikuttavaa, miten innoissaan ja osittain jännityksissään Taika tästä ensimmäisestä lintujen ruokkimisreissusta oli! :') Kun kaikki leipä oli jo loppunut ja ehdotimme hänelle, että menisimmekö nyt viereiseen leikkipuistoon keinumaan, tyttö sanoi "ei" ja istuutui nurmikolle katselemaan vielä vähän lisää järvessä uiskentelevia lintuja. ^^'<3 Hänestä lintujen katseleminen oli niin mielenkiintoista, että päätimme jäädä kaikki vielä hetkeksi vain istuskelemaan ja ihailemaan maisemia ennen puistoon siirtymistä. :3

Samalla Rauma-reissulla tapahtui myös toinen huvittava tapahtuma, aika pian edellisen sorsakohtauksen jälkeen. Olin ajatellun, että puistoilun jälkeen menisimme kaikki yhdessä vielä käymään sikäläisessä eläinliikkeessä, jossa tyttö pääsisi katselemaan lemmikkihiiriä, -kaneja ja kaloja, ja josta voisimme ostaa jotain pientä tuliaista myös vanhemmillani asuvalle Nana-kissallemme (joka siis muutti heille noin vuosi sitten) ja jota olisimme menossa katsomaan myöhemmin päivällä. Taika ihaili innostuneena lemmikkejä, jonka jälkeen valitsimme Kikille ja Nanalle kummallekin omat leluhiiret ja herkkupussit ja suuntasimme kassalle. Lähdettyämme kaupasta ehdotin, että mentäisiinkin autolle eri reittiä mitä tulimme. Kävelimme kirkon vierestä, kun yhtäkkiä eteemme tulikin kissa. "NANA! NANA!" -Taika huusi, vaikka kyseessä olikin tuiki tuntematon musta lyhytkarvainen kissa (Nanalla on pitkät ruskeat karvat), jota ei olla koskaan ennen nähtykään. Olimme juuri puhuneet pitkään miten myöhemmin lähdetään vanhempieni luokse kylään ja annetaan Nana-kissalle leikkihiiri sekä herkkuja ja Taika piteli Nanan leikkihiirtä kävelymatkan ajan kädessään. :'D Kun tielle putkahtikin hellyyttä puhkuava musta kissa, tyttö meni aivan tolaltaan! Hän ei osannut millään ymmärtää, etteikö tämä katti muka sitten olisi se kuuluisa NANA, josta tässä ollaan koko ajan puhuttu! >.<' Kun tyttö alkoi onneissaan silitellä tuntematonta (kylläkin kiltin oloista) kissaa, yritimme sanoa hänelle että tuo ei kyllä kulta ole Nana, vaan Nana asuu siellä babulan luona. Jatkoimme, että mennään rakas vaan, kun ei tämä ole meidän Nana, vaan joku ihan toinen kissa. Ohi sattui kävelemään myös rakkauskohtauksen huomannut, chihuahua:ta ulkoiluttanut mummo, joka sanoi että kyseinen kissa asuu aivan tuossa viereisessä talossa ja ulkoilee näillä alueilla päivittäin. Katselimme kaikki miten ihanasti tyttö paijasi kisua ja olisi halunnut meidän ottavan sen mukaamme kotiin. Mutta katsos Taika, kun tällä kissalla on ihan oma koti tuossa vieressä. Katsos kun, kissoja on paljon erilaisia: meidän kotona on Kiki-kissa, babulan luona on Nana-kissa, iso-mummun luona asuu Osku-kissa ja tällä kissalla on oma koti tässä, selitin vuolaasti. "Eiii, Nana! Nana!" -Taika itki. Lopulta onnistuimme kuin onnistuimmekin vakuuttamaan tytölle, että sanotaan kissalle heippa, koska kissa lähtee kohta kotiinsa nukkumaan, ja meidän pitää lähteä syömään. Kyseistä insidenttiä tosin keskusteltiin läpi vielä monen monta kertaa, ja kerrattiin miten eri kissoilla on eri kodit ja eri nimet. :'3 Oli kyllä melko sydäntä raastavaa erottaa niin kauniisti toisiaan hellivät kaverukset, kun selkeästi kumpikin olisi halunnut jäädä toistensa seuraan paijattavaksi pidemmäksikin aikaa. T_T<3

Rantaelämää, perheaikaa ja meikkausharjoituksia.

Niin juu, ja äitienpäivänä tosiaan kävimme Naantalissa! Ollaan perinteisesti yleensä vietetty kyseistä päivää jomman kumman vanhempiemme luona, parhaimmassa tapauksessä käväisten samana päivänä molempian äitien kodeissa onnittelemassa. :') Tänä vuonna äitienpäivänä toinen äideistä (tai mummoista, heh) onnistui kuitenkin liukenemaan lomalle Espanjaan ja toinen sairastumaan vatsatautiin, joten kumpaakaan ei tullutkaan poikkeuksellisesti nähtyä. Sen sijaan lähdimme kolmistaan Mikon ja Taikan kanssa juhlimaan minua Naantaliin, nauttien kauniin lämpimästä kesäpäivästä ja ihanista merimaisemista. :3 <3

Käppäilimme siellä luonnon ja meren helmassa ja kävimme hehkutetuilla megasuklaajätskeillä Merisali-ravintolassa. Katselimme kun Taika leikki hauskasti muiden lasten kanssa kirkon läheisellä leikkipaikalla ja pyyhimme lopulta ulkopenkillä vaippaan tulleet yllätyskakat. :''DD Onneksi tytön päällä oli sentään mekko, eikä taktisia paikkoja tullut "vilauteltua" julkisella paikalla kovinkaan pahasti, ja onnistuimme lisäksi löytämään kyseistä hommaa varten melko suojaisan paikan pensaiden takana, haha! x) Ihan täydellinen äitienpäivä kommelluksineen kaikkineen!<3

Naantalii<3

Tylsää, että blogin puolella on tosiaankin ollut lähiaikoina näin hiljaista. :( Mulla olisi edelleenkin jemmassa muutamakin asu esittelemättä, odottamassa milloin sitä vihdoin saisi itseään niskasta kiinni nakutettua kuvat ja tekstit postaukseksi asti. Mutta toisaalta, kyllähän te tiiätte. Kun ei vaan blogita, niin on turhaa ja typerää pakottaakaan itseään siihen touhuum, vaikka myöhemmin niistä väkinäisemmistäkin postauksista saattaisi vuosien päästä irrota iloa katsella millaista silloin on ollut.

Eli siis, bloggaaminen ei vieläkään ole jäämässä minulta pois, mutta suhtautumiseni siihen on ehkä nykyään hieman muuttunut. Ainakin toistaiseksi.

Instagramista touhujani voi seurata niminerkillä @mariahannolainen, jonne päivittelen kaikenlaisia pieniä kuulumisia lähes joka päivä. :)

Mutta toivottavasti tämä laajemman muotoinen kuulumisvuodatus nyt kuittasi edes jonkin verran tyhjäksi jääneitä koloja. YuY' Tällä hetkellä meillä painitaan parhaillaan tutti-vieroituksesta, sillä eilen saatiin Mikon kanssa ex-tempore idea lopettaa Taikan tutin käyttö kokonaan. Tyttö on jo pitkään pärjäillyt ilman päivätuttia, mutta nyt leikattiin kumiosaan reikä myös yötutista. Eilinen ilta meni arvatenkin kiukuttelun merkeissä, mutta tänään yöunille rauhoituttiin jo hyvinkin nopeasti. :') Tiedä sitten, vaikuttiko asiaan pävällä pois jääneet päiväunet vai oliko tyttö todella hyväksynyt sen tosiasian, että tutti on nyt rikki, eikä siitä ole enää mitään iloa. Taika kun ei edes pyytänyt tuttia tänään enää ollenkaan! Mahdettiinko me todella päästä näin helpolla? :'D *koputtaa puuta*



Mutta ei mulle sitten muuta, palaillaan ensi kerralla!

Moips! ^^

Vaalensin karvojani

Piilorasisti - VIDEO

Hups, video katkesi lopussa kesken, mutta olisi jatkunut näin:

"...olla antamatta niiden vaikuttaa siihen, miten kohtelee muita ihmisiä. Kiitos kun katsoit videon ja toivottavasti tykkäsit siitä! Nähdään taas ensi kerralla, moikka!" :D

Hogwardsin oppilas

Hoplaa!

Tässäpä olisi yksi nurkussa pyörinyt julkaisematon asu reilu viikko sitten tapahtuneelta takatalvelta. :'D Hassua, miten tällä hetkellä hellelukemia lähestyvä lämpötila pukkasi alle kaksi viikkoa takaperin LUNTA! :D Ihan uskomatonta, mutta totta. Enpä silti valita, tavalla tai toisella se kesä sieltä lopulta tuli kuitenkin.<3

Mulla on tässä lähiaikoina ollut joku kummallinen kirjoitusblokki. Teksti ei vain kulje, vaikka kuviakin olisi jemmassa vaikka millä mitalla. Siksipä tämäkin asukuva-kollaasi on lojunut luonnoksissa ikuisuuden, vaikka yleensä tykkään päivitellä tänne asuja ja kuulumisia enintään parin päivän heittämällä reaaliajalla. Viime postauksen Tivoli-tekstiäkin kyhäilin useamman päivän aikana, koska yhdeltä istumalta se ei vain millään lähtenyt eteenpäin. Jopa videoiden tekeminen tuntuu toisinaan luontevammalta kuin kirjoittaminen, vaikka rakastankin sitä aivan valtavan paljon. Kaipa minulla on tämänkin asian kanssa sellainen kausiluontoinen viha-rakkaus -suhde. Olen ainakin ymmärrellyt aika monen bloggaajan ja kirjoittajan toisinaan kokevan sellaisia.

Mutta juuh, meille kuuluu tänne ihan hyvää! Ollaan ulkoiltu paljon ja koitettu keksiä kaikenlaisia pieniä virikkeitä sun muuta ulkoilmakeskeistä tekemistä päivien täytteeksi, mikä on ollut näillä ilmoilla aivan mahtavaa! Siskoni piti tosin tulla luoksemme kylään pidennetyksi viikonlopuksi (helatorstai, perjantai + vkl), mutta koko heidän perhe sairastuikin ikävästi vatsatautiin ja peruutti siksi siskoni tulemisen tänne. :( Ikävä tilanne, kun olisi kerrankin ollut mahdollisuus hengailla meidän luona perus viikonloppua kauemmin, mutta minkäs teet. Parempi kuitenkin ettei raahaudu tänne sairastuttamaan kakkatautiinsa meidätkin. :'D

Sunnuntaina on äitienpäivä ja ensi maanantaina Mikko jääkin kahden viikon kestävälle isyyslomalle! Wihii! 8)) Herra ei ole siis viettänyt Taikan syntymän jälkeen vielä yhtään kunnollista isyys/vanhempain -vapaata, mutta onneksi tajuttiin hakea sellaista ennen kuin Taika täyttää kaksi vuotta. :')

Mitään suunnitelmia ei meillä lomaksi oikeastaan ole. Yleensä tykätään päättää etukäteen mitä kaikkea halutaan saada vapaiden aikana tehtyä, mutta tällä kertaa suunnitelmat ovat yhä totaalisen auki. Saa siis nähdä millaisiin seikkailuihin päädytään. : >

Kuvien asuna toimii uusimpiin hankintoihini kuuluva raidallinen kirppispaita, ikivanha Seppälän neule sekä vähintään yhtä vanha KappAhlin luottohame. Kaulassa roikkuvat helmet ovat peräisin jostain lapsuudestani ja taisivat olla ennen minua isosiskoni omistuksessa, haha. :D Maiharit on ostettu puolisentoista vuotta sitten SkoPunktenista. :)

Loppuun vielä yksi maailman söpöin otos Taikasta katselemassa pihapuskassa majailevaa kania.<3

Vapun avaus Tivolissa

Hellou toukokuu, mitä kuuluu?

Aivan mahtavaa, miten jo ihan kohta on kesä, vaikka samalla onkin vaikeaa uskoa ettäkö todella oltaisiin jo niin pitkällä kevään loppumetreillä. 8') Edellispäivän illalla kotiuduttiin vihdoin takaisin Turkuun vappuriennoilta, vietettyämme muutaman päivän vappumeininkejä sukulaisten luona Raumalla. Juhlimme vappua tänä vuonna melko rauhallisissa meiningeissä ilman sen suurempaa bilettämistä, koko perheen kesken.

Oikeastaan meidän vappuilut alkoivat jo aaton aattona, kun lähdimme kolmistaan katsastamaan Turkuun saapunutta Tivoli Sariolaa. :) Paikan päällä oli paljon meininkiä ja ihmisiä, pääosin iloisia lapsiperheitä joiden joukkoon oli helppo sulautua ja samaistua. ^^

Koko lapsuuteni Raumalla asuneena, ja ensimmäisiä kertoja Sariolaan tutustuneena, Tivoli Sariola tuntui alusta saakka yllättävän suurelta ja monipuoliselta! :'o Raumalla kun kävi aina vain Seiterä, joka sisälsi pelkästään kourallisen laitteita, joista niistäkin vain muutama oli hauska tai jännittävä vanhemmalle lapselle käytäväksi. Ihanaa että Turussa vierailevassa Sariolassa on oikeasti kunnon huvipuiston tunnelmaa ja meininkiä! ^^

Laitteiden lisäksi paikalla oli myös tiettyinä kellonaikoina toimiva nukketeatteri (johon me ei ikävä kyllä ehditty) sekä satunnaisia esityksiä. Päästiin katsomaan korkealla nuoralla temppuilevaa ja pyöräilevää taiteilijaa! Aika mieletöntä miten joku oikeasti tekee kaikkea hullua vain pienen narun pötkön päällä!

Koska Taika on vielä aika pieni, lähdettiin alun alkaenkin käymään Tivolissa pääosin ollaan vain katsomassa ja tunnelmoimassa -asenteella. Siellä päädyttiin kuitenkin hankkimaan muutama lippu ja käymään Taikan kanssa parissa laitteessa. Ensin Mikko meni Taikan kanssa edes-takaisin liukuvaan laivaan ja ennen lähtöä minä ja Taika käväisimme heppa-karusellissa.

Jälkimmäiseen näistä tyttö oikein kiljui pääsyä! "Heppa! Heppa! Heppa!" Ei oltu ensin varmoja, pitääkö lasta pitelevän aikuisenkin ostaa karusellia varten oma lippunsa, mutta lopulta päädyimme vain menemään riskillä. Ja onneksi sellaista ei tarvittu, huh! ^^'

En malta odottaa että Taika tästä vielä kasvaa ja päästään menemään yhdessä hurjempiinkin laitteisiin! 8) Itse olen (ainakin ennen) ollut melkoinen hurjapää niiden huvipuistojen pelottavimpienkin laitteiden kanssa, joten odotan jo kovasti että päästään yhdessä visiteeraamaan Särkänniemen Tornadossa. :)) Viime vuonna Tivolissa käytyämme Taika ei ollut vielä yhdessäkään laitteessa, kun taas tänä vuonna käytiin jo kahdessa. Tyttö olisi uskaltanut varmaan useampaankin, mutta me vanhemmat emme uskaltaneet laittaa häntä vielä yksin mihinkään. Tivolin lippujen hinnatkin olivat sen verran päätä huimaavia (5e/kpl), ettei kyllä ihan hirveästi tehnyt mieli maksaa ns. "turhaan" jostain mistä tyttö ei vielä oikein välttämättä nauttisi.

En kestä, miten ihanan innostunut Taika on erityisesti tuossa viimeisessä hevos-karuselli -kuvassa! On kyllä maailman parhain tunne tuottaa lapselleen iloa ja onnea.<3 Taikasta on muutenkin tullut lähiaikoina niin liikuttavan kiltti (ei toki aina, mutta toisinaan), ja vielä kun hän osoittaa sitä kiltteyttään meille kiittelemällä, pusuttelemalla ja halimalla. Maailman suloisin tyttö! ;_;<3

Tässä kuitenkin kaikki tältä erää. Itse vapusta voisin kertoa paremmin myöhemmin toisten kuvien kera. :) Heippa!

STORYTIME - Surulliset tarinat lapsuudesta | VIDEO