Matkani äidiksi, osa 3

Pissan metsästystä | MY DAY

Ei enempää lapsia

Auts. Kieltämättä hieman kirpaisi tuon otsikon naputtelu kirjaimista sanoiksi.

Nyt se sitten tapahtui. Nimittäin sinetti siitä, ettei meille ole näillä näkymin tulossa enempää lapsia. Ainakaan lähivuosina, ainakaan pienellä ikäerolla. Onhan tästä jo puhuttu vuoden päivät, ja päätöskin on ollut tehty usea kuukausi sitten. Siitä huolimatta liian pienet vauvavaatteet on tähän asti vain kerätty laatikkoon ja viety kellariin. Jätetty tietäen tai tiedostamatta ilmaan sellainen pienen pieni ajatus "mutta ehkä kuitenkin vielä joskus niille voisikin olla käyttöä".

Muutama päivä sitten havahduttiin siihen, että vauvakamoja alkaa kertyä meille oikeasti aika paljon. Neljä laatikkoa vievät jonkin verran varastotilaa, varsinkin kun olemme päättäneet olla hankkimatta enempää lapsia. Eilen vihdoin päätimme varata ensi viikoksi itsellemme elämämme ensimmäisen kirppispöydän Seesamista. Teimme tunnukset nettipalveluun, ja varasimme hyllypaikan viikoksi ja maksoimme varausmaksun. Helppoa. Miksei olla tajuttu tehdä tätä aikaisemmin?

Mikko haki laatikot kellarista yläkertaan ja minä aloin avaamaan niiden teippejä katsoakseni mitkä vaatteista haluaisin jättää muistoksi Taikan vauva-ajasta. Yhtäkkiä jokin murtaa rautarouvan kylmän-neutraalin perusilmeen. Tippa tulee linssiin, kun katselen niitä pikkuruisia 50-kokoisia minivaatteita ja nuuhkaisen sitä ihanaisen suloista vauvatuoksua. Katselimme juuri edeltävänä iltana Mikon puhelimeen tallentuneita vauvakuvia Taikan ensi viikoilta. Eikä, sillä oli just tää body päällä kun menimme kaikki yhdessä ensi kertaa vaunulenkille! Ja näitä potkuhousuja käytettiin, kun menimme juuri muutettuamme ensi kertaa kävelylle aurajoen rantaan! Voi haikeus. Tuntuu ristiriitaiselta kaivata niitä aikoja, sillä juurihan minä olen huokaissut helpotuksesta, että vauvavuosi on takana päin. Jatkan vastahakoisesti laatikoiden läpikäymistä, vaikka syvällä sisimmässäni haluaisin viedä ne takaisin kellariin. Tekisi mieli jättää ne kaikki. Ei ehkä seuraavalle lapselle, mutta ihan vaikka vain muistoksi. Yllätyn itsekin, miten kurjalta tuntuu ajatus rakkaiden vauvabodyjen luopumisesta, nyt kun ne saa käsiinsä hypisteltäviksi ja muisteltaviksi. Ajatuksen tasolla kaikki oli tuhannesti helpompaa. En kokenut kaipaavani asian suhteen minkäänlaista surutyötä, onhan tätä mietitty ja pohdittu monen monta kertaa yhdessä ja erikseen.

Raskausvaatteita. Ei vitsit miten paljon käytinkään tätä äitini hankkimaa Anita-merkkistä tukivyötä, vaikka olinkin varma etten viitsi hankkia sellaista enää parille viimeiselle kuukaudelle, kauheaa rahan tuhlausta. Eikä, nää raskausfarkut oli ihan parhaat! Miten ne voikaan olla vieläkin näin hyvässä kunnossa, vaikka tuntuu että asuin niissä 24/7? Löydän säkillisen käyttämättömiä 2-koon vaippoja ja pistän fb:n Turku-mammojen ryhmään ilmoituksen, että olisin valmis antamaan ne jollekin tarvitsevalle ilmaiseksi. Yksi nainen ottaa yhteyttä, sanoo tekevänsä niistä piakkoin synnyttävälle ystävälleen vaippakakun. Mahtavaa! Menevät nämäkin hyötykäyttöön, ajattelen. Löydään lähes käyttämättömiä imetysliivejä. Voisikohan joku haluta tällaisia? Rintapumppu, maidonkerääjät, rintakumit. Tuntuu liian intiimiltä jaettavaksi, vaikka toisaalta pumppukin maksoi uutena reilu viisikymmentä euroa, ja joku voisi saada sen minulta vähäistä käyttöä kokeneena vain kympillä.

Alunperinhän olimme suunnitelleet kaksi lasta, mielellään pienellä ikäerolla. Tietysti mietimme, että suunnitelma oli lähinnä haaveilua ja todellisuus selkenisi vasta kun tietäisimme mitä vauva-arki tuo oikeasti tullessaan. Meidän vauva oli melko tyytyväinen tyyppi alusta saakka. Siitä huolimatta väsyimme, riitaannuimme ja aloimme kaivata omaa tilaa. Vaikka ajatuksen tasolla haluaisinkin Taikalle sisaruksen, järjellä ajatellen tiedän etten yksinkertaisesti jaksaisi toista lasta ainakaan muutamaan vuoteen. Haluan kouluun, työelämään, entistä syvemmälle bändijuttuihin sekä tekemään kaikkea sellaista mitä vain isomman lapsen kanssa pystyy tekemään. Haluan kerätä voimiani ja toteuttaa unelmiani, nauttien harrastuksistani ja intohimoistani. Rakentaa persoonaani yhä vahvemmaksi ja kasvaa sen myötä ihmisenä sekä yksilönä. Toinen vauvavuosi ei vain tunnu just nyt mitenkään otolliselta ajankohdalta. Eihän se tarkoita ettei sellaista tulisi ikinä, mutta kyseinen päätös kuitenkin sotii alkuperäistä pienen ikäeron -haavettamme vastaan.

Olen huomannut olevani todella ristiriitaisissa fiiliksissä koko toisen lapsen politiikan kanssa. (Yhä edelleen, vaikka samaa aihetta pohdinkin jo vuosi sitten tässä posauksessa.) Vaikka kaikki edellämainitut vahvat tiedostetut päätelmät ajautuvatkin siihen, ettei meille tosiaankaan ole tulossa toista lasta, silti  toisinaan löydän itseni suremasta "täydellisen perheen" -ideani murenemisesta. Olin muodostanut ja rakentanut sitä päässäni pienestä tytöstä saakka, sillä meillä on sisarusteni kanssa seitsemän ja yhdeksän vuoden ikäerot ja olin aina toivonut olevamme saman ikäisiä. Tiedättekö, kun jokin ajatus on kylvetty syvälle aivoihin  jo lähes kymmeniä vuosia sitten, siitä vain on todella vaikeaa päästää irti.

Vauvat ovat ihania ja mä mielelläni ihastelen ja hoidan niitä, vaikka juuri nyt en haluakaan uutta omaa sellaista syliini. Taaperon kanssa kädet on tarpeeksi täynnä, ja nautin siitä että yhä enemmän pääsen tekemään lapsenhoidon rinnalla myös omia juttujani. Siitä huolimatta joskus innostun haaveilemaan pienestä sisaruksesta. Sellaisesta, jonka kanssa Taikalla olisi ihan omat lasten väliset juttunsa. Sellaista, jonka kanssa Taika voisi liittoutua ja perustaa oman jengin, ja olisi lapset ja aikuiset. Sellaista, jonka kanssa Taikalla ei olisi tylsää lähteä vanhempien kanssa talouskauppaan, koska olisi joku jonka kanssa olla samassa veneessä. Sellaista, joka ymmärtäisi tasan tarkkaan miltä tuntuu olla meidän lapsi ja voisi olla läheinen ja läsnä koko elämän ajan. Sellaista, jonka kanssa Taikaa sitoisi muukin yhteys kuin ystävyys tai kumppanuus, joka olisi tehty samasta lihasta ja verestä.

Ensi maanantaina vauvatavarat lähtevät kuitenkin kiertoon. Kirpparipaikka on varattu ja maksettu. Asia on päätetty ja perusteltu. Kun pyysin Mikkoa eilen lohduttamaan minua, tämä vastasi että ainahan niitä uusia vaatteita saa kaupasta, jos tarve vaatii. Niiiin....

Pohdintaa joululahjoista ja Taikan joululahjatoiveita

Koska minä rrrrakastan joulua, olen jo nyt alkanut miettimään läheisilleni ihania ja heille (toivottavasti) mieluisia joululahjoja! :) Inhoan jos kaikkien lahjojen hankkiminen jää joulukuuhun, ja olenkin siksi lähivuosina pyrkinyt aloittaa niiden katselun jo heti syksyn alkaessa. Sillä tavalla päästään koko perhe välttymään järkyttävästä, tunnelmaa latistavasta joulustressistä ja keskittymään joulun alla nauttimaan niistä oikeasti mukavista jutuista.<3 Toki muutamien lahjojen etsiskeleminen voi joskus joulukaupoissa olla ihan hauskaakin, mutta metrin pituista lahjalistaa etsiessä on joulumieli jo jossain hyvin kaukana.

Meillä on paljon sukulaisia ja ihania ystäviä. Haluaisin ehdottomasti ilahduttaa niistä jokaista mieluisalla paketilla, vaikka olenkin lähiaikoina pohtinut miksi ihmeessä tästä kulutuskeskeisestä tavasta ei olla vielä luovuttu. Onhan se nyt järjellä ajateltuna melkoisen typerää tuhlata vuosittain satoja euroja siihen, että ostelee kaikille mummoilleen ja mammoilleen turhia, arpapelillä valittuja random esineitä lahjaksi. Silti jokin sydämellisyys siinä toiselle valmistaman yllätyksen antamisessa piilee, enkä kyllä itsekään olisi vielä valmis  siihen, että lahjojen antaminen vain lopetettaisiin kokonaan.

Jos jonkun suhteellisen järkevän lahjananto-tavan kuitenkin haluaa itselleen järjestää, kannattaa vielä aikuisenakin väkertää lahjatoivelistoja! Meidän perheessä olemme harrastaneet sellaisia jo muutamana vuotena, ja tänäkin vuonna ajattelin tehdä samoin. Lahjatoive- tai idealistan avulla vältytään nimenomaan niiltä typeriltä tai turhilta lahjoilta, eikä lahjan antajankaan tarvitse repiä hiuksia päästään yrittäessään keksiä toiselle sopivia asioita lahjoitettavaksi. Aloitin tänä vuonna tärkeimmästä (mutta toisaalta myös helpoimmasta) lahjansaajasta, eli perheemme pienimmästä jäsenestä.

Taikan lahjatoivelistan tekeminen on hieman hankalaa, sillä tyttö ei vielä osaa kertoa itse mitä toivoisi saavansa lahjaksi. Siitä huolimatta tytön kanssa päivittäin ollessani osaan jo jonkin verran tulkita tätä ja tiedän millaisista asioista hän tykkää ja mitkä jutut taas eivät niinkään innosta. Näin äidin näkökulmasta pystyn myös hieman ennustamaan millaiset lelut ja tavarat voisivat olla meidän murulle mieluisia myös tulevaisuudessa, ja mistä tämä innostuisi esimerkiksi tulevana keväänä. Ainakin typyn isovanhemmat ovat jo nyt kyselleet, mitä Taikalle voisi suunnitella antaa joululahjaksi.

Tällaisia ideoita keksin Taikan joululahjatoivelistaan tällä kertaa:

- Potkupyörä: Minusta lahjalistassa on aina hyvä olla sekä pienempiä että isompia (=kalliimpia) lahjatoiveita, joista potkupyörä kuuluu selkeästi jälkimmäisten ryhmään. Itselläni ei ole erityisemmin kokemusta tällaisesta potkupyörä -kapistuksesta, ja olinkin vielä jokin aika sitten varma, että meille tulee riittämään tuo parvekkeella majaileva, 1-vuotis lahjaksi saatu työnnettävä kolmipyörä. Siitä huolimatta törmäsin jossain vaiheessa netissä tähän tasapainoa ja lapsen omatoimisuutta kehittävään taaperopyörään ja ihastuin sen nerokkuuteen! Kun asiaa oikein kunnolla alkoi miettiä, mikä onkaan parempi tapa oppia pyöräilemistä ja tasapainoittelemista kuin juurikin tuollainen jalkojen tukea vaativa potkupyörä?

Ainakin minua pyöräilemisen opetteleminen jännitti ja pelotti aikoinaan juurikin siksi, että pelkäsin kaatumista. En luottanut tasapainooni, enkä myöskään uskaltanut ottaa kunnon vauhtia, jonka vuoksi pyöräileminen oli vain hankalampaa. Opin lopulta pyöräilemään vasta kouluikäisenä, vaikka nuorempana isoisäni vetikin minua usein kolmipyöräisen kanssa pitkin pihoja. Potkupyörällä kaatuminen on melkein mahdotonta, sillä aina kun tasapaino tai ajaminen tuntuu epävarmalta, pyörän saa helposti pysäytettyä pistämällä jalat maahan. Potkupyörällä vältytään tehokkaasti myös liian kovasta ja kaatumiseen johtavasta vauhdista, sillä vauhdin ottaminen onnistuu ainoastaan omien jalkojen voimia käyttäen potkimalla, eikä ketjureaktiota aiheuttavalla polkemisella. Potkupyörän avulla tasapainon löytäminen ja pyörällä ajaminen opitaan kuin itsestään, sillä lapsi pääsee harjoittelemaan sitä itsenäisesti, turvallisesti ja omaan tahtiin.

- Haukkuva lelukoira: Sain tämän idean itseasiassa tämän aamuisien lastenohjelmien lelumainoksesta! :'D Taika rakastaa eläimiä, ja erityisesti tykkää kun ne ääntelevät. Haukkuva koira voisi olla hauska "oma pikku lemmikki", joka on melkein kuin elävä koira, mutta jolla voi kuitenkin leikkiä ja hassutella vapaasti niin paljon kuin haluaa.

- Lasten soittimia: Olemme alusta saakka totuttaneet Taikaa musiikkiin ja hälinään ja tyttö onkin oppinut nauttimaan laulamisesta, tanssimisesta ja soittamisesta. Typy tykkää pimputella koskettimillani, rämplätä isin kitaroita, puhaltaa nokkahuiluun ja soitella kellopeliä. Ikiomat lasten soittimet marakasseineen ja rumpuineen olisivat hauska lisä koko perheen yhteiseen musisointiin. ^^

- Lastenkirjoja: Kerroin jo aikaisemminkin, miten paljon meidän taapero tykkääkään kirjoista! Niitä on paljon, mutta Taika ilahtuisi varmasti saatuaan sellaisia lisää lahjaksi. Kirjat eivät myöskään pitkään "vanhene", vaan niitä voi lueskella pitkin lapsuutta ja kaivaa pienen tauon jälkeen uudelleen hyllystä katseltavaksi. Lisäksi kirjat lisäävät yleissivistystä ja opettavat lapselle uusia sanoja.

- Duploja: Taikan saatua 1-vuotis lahjaksi tädiltään elämänsä ensimmäisen Duplot, leikkimme rikastuivat monella kerralla! Legoilla rakentelu on huippuhauskaa ja kehittävää, joten mikä olisikaan hauskempaa kuin saada lahjaksi lisää Duploja? Uusien lisäosien avulla lego-leikit vain monipuolistuvat ja muuttuvat jännemmiksi.

- Pieniä eläinhahmoja: Taika innostuu aina hirmuisesti löydettyään lelukorista aikoinaan kindermunista saamiani (ja säästämiäni) pieniä Barbapapa- ja eläinhahmoja! Niille rakennetaan palikoista koteja ja majoitetaan edellämainittuihin Duplo-taloihin. Joskus kuntosalin lapsiparkissa huomasin tytön kanniskelevan ympäriinsä sikäläisiä PetShop -leluja, ja aloinkin pohdia jospa sellaiset tai vastaavat voisivat kiinnostaa meidän neitiä kotonakin.



Tietenkään tämä lista ei tarkoita, etteikö lapsellemme voisi antaa lahjaksi myös jotain ihan muuta, mutta sen avulla voi saada vinkkejä ja osviittaa siitä, minkä tyyppiset jutut kiinnostavat taaperoamme tällä hetkellä eniten. :)

Mitä mieltä te olette lahjalistoista? Hyvä idea vai ehdoton nou-nou? Entäs oletteko itse tehneet itsellenne tai lapsellenne sukulaisille ja ystäville menevää idealistaa?