Bataattiburgeri tonnikalapihvillä! (Kuvallinen ohje)

Hellou rakkaat! :) Nyt tulisi pitkästä aikaa kivaa ruokavinkkiä, eli reseptiä yhteen itse sovellettuun terveyshamppariannokseen.

Koko kyseinen ruokakokeilu tai siihen pääseminen oli itseasiassa hauska juttu! Nimittäin menin tuossa yksi päivä bongaamaan netistä vinkin, jossa neuvotaan kokeilemaan raa-an bataatin siivujen paahtamista leivänpaahtimessa ja tehdä siitä "voileipä" ilman itse leipää. Bataatti"leivän" päälle voisi asetella perus leipätäytteitä, eli levitettä, juustoa, leikettä ja kasviksia tai esimerkiksi avokadoa, banaania tai tahnaa. (Linkit esimerkkijuttuihin mm. tässä ja tässä.) Nappasin innokkaasti seuraavalla lähikauppareissulla koriini muiden ostosten lisäksi bataatin ajatellen yllättäväni Mikon joku kerta suunnittelemillani bataattileipäsillä. Kotona Mikko huomasi ostokseni ja kysyi mihin olin suunnitellut bataatin käyttöä. Päätin luopua yllätyksestäni ja kerroin miten hauskasta ideasta olin lukenut netissä ja miten haluaisin kokeilla sitä itsekin käytännössä. Yllätyksekseni Mikko alkoikin nauraa. Hän oli kuulemma JUURI lukenut vastaavanlaisesta reseptistä, jossa bataattisiivuista kootaan hampurilainen, ja ajatteli yllättävänsä minut sellaisella! :'D Hahaa! Aika näppärää kyllä omistaa niin samanlaisia ruokamieltymyksiä ja kokeiluhaluja omaava puoliso. :----)

Ajattelin että mikäs siinä, bataattiburgeri kuulosti vielä paremmalta idealta joten eräänä päivänä ryhdyttiin tuumasta toimeen!

Itse olen nykyisin vähentänyt lihan syöntiä todella paljon ja leikannut ruokavaliosta kokonaan punaisen lihan pois. Syön yhä toisinaan kanaa ja kalaa, joten haluttiin tehdä hamppariimme pihvit, joissa yhdistyisivät meille kummallekin mieluisat ainekset. Mies oli kuulemma törmännyt johonkin kasvispihvireseptiin, jossa käytettiin papuja. Googlettelimme sitä ja löysimme tämän ehdotuksen. En kuitenkaan halunnut tunkea omiin pihveihimme kaurahiutaleita, joten päätimme heittää ainekset lonkalta ja soveltaa pihvisisällöt haluamamme mukaan. Ihme ja kumma, meidän pihveistä tuli oikeasti tosi hyviä, joten halusin ehdottomasti jakaa kehittelemämme reseptin myös täällä sekä teidän että tulevaisuuden itseni iloksi, kun taas joskus haluan kuitenkin tehdä näitä uudestaan. :D Ainekset siis löytyivät kaikki valmiiksi meidän kaapeista, joten kokonaisuuden lopputulos oli hyvin meidän näköinen sovellus!

Näitä juttuja tarvitset:

Burgeri"sämpylänä" toimii tosiaankin bataatti, joka leikataan raakana noin paahtoleivän paksuisiksi siivuiksi ja paahdetaan kypsäksi leivänpaahtimessa. Paahtimen tehot kannattaa pistää täysille ja bataattilohkoja kannattaa paistaa kaksi tai kolme kertaa peräkkäin, jotta sen koostumus muuttuisi pehmeäksi ja osittain rapeaksikin oman mieltymyksen mukaan. Itse pestiin bataatti extrahyvin ja jätettiin reunoille kuoret. Ne jäivät ehkä vähän vaikeammin pureskeltaviksi, mutta toisaalta auttoivat pitämään bataattia kasassa. :) Jos siis kuoret häiritsevät sinua, ne kannattaa leikata pois paahtamisen jälkeen.

Bataatit voi halutessaan kypsentää myös uunissa, jolloin uuni lämmitetään 225 asteiseksi ja bataattisiivut pidetään siellä noin 15-20 minuuttia.

(Kantapään kautta opittua: jos käytät kypsentämiseen paahdinta, muista myöhemmin vaihtaa paahtimen säädöt takaisin pienemmälle. Muuten saatat  seuraavalla kerralla leipää paahtaessa joutua syömään melkoisen kuivaa korppua. :''DD Heh heh..)

Paahdetut bataattisiivut, joiden paahtimesta ulos saamiseen on käytetty apuna haarukkaa. :D

Pihveihin tarvitset:   (n. 8-10 kpl)

• Purkillinen (420g) kidneypapuja suolaliemessä (uskoisin, että mitkä vaan pavut voisivat yhtälailla käydä)
• Purkillinen tonnikalaa paloina öljyssä (185g)
• Kaksi munaa
• Puolitoista ruokalusikallista aurinkokuivattuja tomaatteja (kuutioina)
• Puolikas paketti (eli n. 100g) fetajuustoa (tai anteeksi, SALAATTIJUUSTOA...)
• Puolikas iso sipuli pilkottuna
• Halutessaan kaksi valkosipulikynttä survottuna
• Oman maun mukaan mausteita, kuten pippuria ja chiliä (en itse laittanut ollenkaan suolaa, koska käytettiin tuollaisia suolattuja säilykkeitä)

Surautin kaikki ainekset yhdessä muovikulhossa sauvasekoittimella muussiksi, ja seos oli valmis! Massasta tuli mukavan paksu ja helposti käsiteltävä.

Asettelin lusikalla leivinpaperilliselle ritiläpellille sopivan kokoisia "lettuja" ja pistin 200 asteiseen uuniin noin viideksitoista minuutiksi. Minun pihveistäni (yhteensä kahdeksan kappaletta) tuli tosiaan aika isoja, jolloin ne valmiissa hampparissa möllöttivät hieman bataattireunojen yli. Halutessaan voi siis tehdä pienempiäkin, jolloin lukumäärä saattaa kasvaa yhdeksään tai kymmeneenkin pihviin. :)

Jännitettiin vähän kypsyvätkö pihvit uunissa tasaisesti vai jäävätkö ärsyttävästi keskeltä löllöiksi. Paistaessa kannattaa seurailla pihvien ulkonäköä ja kypsentää ainakin sen verran, että niistä tulee selkeästi kiinteitä ja muodossaan pysyviä. Itse paistoimme näitä tosiaan sen 10-15 minuuttia, jonka jälkeen pihvit näyttivät tältä:

Takimmaiset kolme pihviä on käännetty toisin päin. :)

Kypsät pihvit olivat päältä jonkin verran ruskettuneita, mutta alta entistäkin kypsemmän näköisiä. Pihvin koostumus oli juuri sopivan kiinteää, muttei kovaa, eli ainakin omaan makuuni juuri sopivanlaista ja miellyttävää syötäväksi.

Sitten vain eikun kokoamaan burgeri kasaan! Itse laitoimme hampparin väliin juustoa sekä kastikkeita, kuten (kevyt)majoneesia ja savun makuista HP-kastiketta, mutta mikä vain itselle mieluinen lisäke voisi varmasti yhtä hyvin sopia tilalle tai joukon jatkeeksi. :> Olisin itse voinut esimerkiksi kaivata hieman sinappi-kurkku-salaattia, mutta meillä ei valitettavasti sellaista ollut. :( Lisäksi väliin voi laittaa tietysti kasviksia, kuten tomaattia ja salaattia, mutta varokaa ettette täytä burgerianne liikaa! Tuosta meidänkin versiostamme tuli meinaan todella korkea, ja leukaluuni joutuivat menemään aivan ääriasentoon saadaakseni haukattua siitä palasen! :'DD Bataatti kun ei ilmavan sämpylän tavoin "anna periksi", vaan on melkoisen paksua ja koostumukseltaan tuhtia tavaraa. Siksi halusin tehdä hampparin kaveriksi myös tuoresalaatin, jotta kasviksia voisi sitten syödä samanaikaisesti kylkiäisenä. :)

Sellainen annos siitä sitten tuli, ja nälkä kyllä lähti! :'D Minä en tosiaan jaksanut syödä yhtään tuon enempää, mutta Mikko halusi tehdä itselleen vielä toisen "puolihampparin" yhdellä bataattisiivulla sekä pihvillä. Bataattia ei siis maustettu tässä meidän versiossa mitenkään, ja se olisikin ehkä kaivannut vähän suolaa päälle ripoteltuna. Toisaalta kastikkeista tuli jonkin verran makua, niin en varsinaisesti itse ainakaan tarvinnut sen enempää. :)

Makuelämyksenä bataatti"leipä" oli kyllä erikoinen, mutta kaikin puolin hyvä kokemus! Ei se ehkä kokonaisuutena kuitenkaan ns. voita sitä perinteistä sämpylää tai ruisleipään tehtyä hampurilaista, mutta on mukavaa vaihtelua ja saa erityisiä lisäpisteitä terveellisyydestään. :> Lisäksi bataattiburgerista ei tullut ainakaan itselleni ollenkaan sellaista ähkyä mitä normaalisti hamppareista tahtoo vähän tulla, ja taas toisaalta nälkä pysyi poissa pitkään. Tuli siis sopivan kylläiseksi, eikä tapahtunut sellaista mäkkärimättö-efektiä, jossa (Mikkoa lainatakseni) yhden röyhtäisyn jälkeen on taas nälkä. xD Haha!

Suosittelen kyllä lämpimästi bataattiburgerin testaamista, sillä resepti oli tosiaankin melko simppeli eikä aineksiakaan ole tusinakaupalla erilaisia. :) Pihviin täytyy kyllä sanoa olleeni melko tyytyväinen ja jopa yllättynyt siitä, miten hyvää siitä tuli tuollaisena itsekehiteltynä random-reseptinä! Pavut eivät oikeastaan edes maistuneet tuolta läpi, mutta toivat hyvin sitä "täytemassaa" jolla pihvistä tuli kiinteä. Muna taas puolestaan liimasi kokonaisuuden yhdeksi, ja auttoi pitämään aineksia kasassa. :)

Kertokaa ihmessä millaisia fiiliksiä reseptini teissä herätti tai jos aijotte kokeilla sitä itsekin! Mukavia ruokaelämyksiä, moips! ^^

Kestittämistä ja syksy-henkistä asua

Taidan olla hieman hurahtanut videoihin, sillä näiden "vanhanaikaisten" perus blogimerkintöjen väkertäminen tuntuu ihmeellisen työläältä. :'D Että kun kameran klikkaa rec:lle, voi höpötellä rennosti mitä sylki suuhun tuo, mutta kun ajatuksensa pitää kerätä järkevään tekstimuotoiseen pakettiin, kynnys nousee korkeammalle. Voi myös olla että videoiden kuvaamisessa on toistaiseksi vielä voimassa se tietynlainen uutuudenviehätys, joka taas on näiden perinteisten kirjoittelupostauksen kohdalla kadonnut jo ajat sitten.. Olenhan minä sentään pitänyt blogia jo KUUSI vuotta! :'O Perustin vanhan blogini vuonna 2010 ja itseasiassa sitä ennen minulla oli myös eräs anonyymi ajatus/runo/masis -blogi. :DD Että ihmekös se sittenkään...

Mutta! Nyt olisi taas pitkästä aikaa asukuvapostausta! 8) Otettiin nämä kuvat eilen, ennen kuin luoksemme tuli kaveriperheemme kahvittelemaan. Syötiin meillä pakastealtaasta poimittuja mustikkamunkkeja (nam!!) ja katseltiin kun muksut leikkivät hassuina yhdessä. ^^

Tänäänkin luonamme kävi vieraita ja sain pitkästä aikaa aikaiseksi leipoa piirakoita. :) Leipominen
on kyllä mukavaa puuhaa, mutten juurikaan harrasta sitä ilman ns. kunnon syytä. En halua sortua syömään yksinäni koko pellillistä leivonnaisia, eikä kahta annosta piirakkaa/pullaa/torttua/jne. nyt oikein pysty valmistamaan. (Pakastinkin on niin pieni ja täysi, ettei sinnekään ylijäämiä saa heivattua.) Jos siis joskus tekee mieli pientä herkuttelua, tyydytään yleensä ostamaan jotain annoksissa olevaa leivonnaispalaa kaupasta. Sitäkin tosin äärimmäisen harvoin...

Noh, nyt kun kuitenkin taas herkuteltiin oikein olan takaa kahtena päivänä peräkkäin, ja maha on täynnä piirakoita ja pasteijoita, voi taas yrittää palata takaisin ruotuun. Paitsi että ihan kohta on vappu. Niih... ^^'

Tunika-2nd hand (Indiska), Vyö-2nd hand, Kaulakoru-EMP

Asukuvissa tosiaan tällä kertaa viime kirpparireissulla hankkimaani (videolla esittelemääni) tunikaa ja vuosi sitten käytettynä hankittua vyötä. En uskonutkaan että tuo tunika olisi näyttänyt päällä noinkin kivalta! Ja se on vieläpä niin pitkä, että toimii meikän hobitti-kropalla ihan täysin mekkona ilman että alle täytyy pukea edes varmuus-hametta. :') Ihan turhaan myös murehdin tuosta kuosista ja värityksestä, nimittäin sehän on aivan loistava! Juuri sopivan erikoinen, hieman tummanpuhuva, mutta myös vähän väriäkin sisältävä kuvitus. :> Vähän ehkä syksyisen sävyinen ja -tunnelmainen, mutta niin olen kai minäkin, haha!

Mitä mieltä muuten olette tuosta tukkani juurikasvusta? Näyttääkö se kovin häiritsevältä? D: Ajatukseni on siis tällä hetkellä yrittää kasvattaa omaa väriäni takaisin ja vältellä kestoväreillä värjäämistä kokonaan. Tuolla oranssilla color maskilla tulee lontrattua noin kerran kuussa, mutta lähinnä sitä varten että saisin vanhat vihreän sävyt kuriin. Oranssi ei kuitenkaan juurikaan tarraa tuohon päänahasta puskevaan luomutukkaan, joten en tiedä näyttääkö se kontrastina kamalan silmiinpistävältä? :S Toisaalta tuo punaisuus kulahtaa ja haalistuu jo muutamassa pesussa ja muuttuu melko nopeasti omaa luonnonväriäni muistuttavaksi vaaleanruskeaksi.

Hankkimani hunajan värinen color mask olisi periaatteessa tähän välivaihe-tukkaani juuri oivan värinen, mutta se ei valitettavasti oikein tahdo purra siihen vanhaan, alta puskevaan tukkani vihertävyyteen. :( Siksi olen tyytynyt heittämään päähäni räikeää oranssia. Ehkä pitäisi ensi kerralla tosiaan kokeilla niiden kahden color maskin keskenäistä sekoittamista? Jos tai kun siis vihreä alkaa taas kuultaa kaiken alta. (Toivottavasti ei!)

Apua, tuntuupas oudolta että maanantaina todella alkaa jo virallinen vappuviikko! :'o Vielä hetki sitten ajattelin että vappuun on vielä ikuisuus! Ja vappuhan tosiaan tarkoittaa jo todellista kevättä ja kesään valmistautumista, iiihh! Äääää! >__<' Toivottavasti vain luontokin sen tajuaisi ja lakkaisi puskemasta taivaalta rakeita, niinkuin tänään ja eilen...

Kivaa viikonlopun jatkoa teille ja jännää vappuun valmistautumista!! :'3 Meillä juhlinnat rajoittuvat tänä vuonna hyvinkin rauhallisiin perhemeininkeihin ja siihen syömiseen tietty, keh keh.

Loppuun vielä muutama epäonnistunut hauska otos asukuvien yhteydessä napatuista yksilöistä. Vähän sellaista "behind the scenes" -matskua. :D Toivottavasti tykkäätte!

Lately...

Lähipäivinä olen...

• Onnistunut skarppaamaan laihiksen kanssa ja syönyt erityisen paljon hedelmiä ja kasviksia. Ja se on näkynyt myös vaa'assa! 8) Eihän sitä tietenkään koskaan tiedä onko tippuneen painon syynä läskit vai nesteet (vai lihakset T_T), mutta kyllä se pienempi vaakanumero aina piristää mieltä. :')

• Jaksanut myös tsempata itseäni kotijumpan kanssa, tehden useamman kerran viikossa lihaskuntotreenejä. Cardiota, eli sitä hikiliikkumista pitäisi taas lisätä mukaan kuvioihin, mutta sentään en ole kokonaan laiskistunut ja jättänyt kuntoinut täysin tekemättä. o/

• Yleisesti ottaen kuitenkin enimmäkseen vain jumittanut koneella, seikkaillut YouTubessa ja katsellut pelivideoita.

• Iltaisin tuijotellut Mikon kanssa Netflixistä Kuolleista palanneet -sarjaa.

• Kahden edellämainitun aktiviteetin ohella usein myös kutonut. Tällä hetkellä menossa on pitempiaikaisempi projekti, nimittäin villapaita(!!!) sekä lyhytaikaisempi juttu, eli lapaset. Jos instagramissa seuraavat tyypit muistaa, kudoin jo syksyllä itselleni ihanat harmaa-keltaiset siksak-lapaset. No arvatkaa miten kävi? HUKKASIN toisen niistä jonnekin! ;__; Yhyy! Mä en KOSKAAN hukkaa mitään tollasta, joten itsetehtyjen lapasten (tai okei, toisen niistä) kadottaminen tuntui erityisen pahalta. Y_Y' Mietin hetken että olisin vain kutonut tuolle toiselle lapaselle uuden parin, mutta sitten päätinkin kutoa kokonaan uudet lapaset. Piti ensin tehdä ihan yksinkertaiset raitalapaset, mutta kuten arvata saattaa enhän mä sit osannutkaan tyytyä sellasiin. Piti tietysti alkaa vääntämään taas jotain ihmeellisiä päästä keksittyjä kuvioita, joiden vuoksi menin sata kertaa sekaisin ja jouduin purkamaan valmiin lapasen ainakin kolme kertaa takaisin puoleen väliin kun siitä olikin tullut joko liian lyhyt tai olin vaihtoehtoisesti huomannut siinä toistuvasti tekemäni virheen. =__=' Eikä sellaista nyt voi tietenkään jättää! Phuuuh... Toinen lapanen on vielä tekemättä, mutta kaipa semmoisen väkertämiseen menee huomattavasti vähemmän aikaa kun silmukkamäärät ja kuviot voi helposti luntata ekasta lapasesta eikä niitä tarvitse enää "keksiä alusta". TuT<3

• 
  
•  
• Haaveillut ja suunnitellut uutta tatuointia, vaikka talouden toisen aikuisen kanssa-asukin suostutteleminen siihen onkin vielä hieman kesken... Useamman satasen maksava taidepläjäys kun ei ole mikään ihan pikkuinen investointi meidän tänhetkisillä tuloilla. :< Mutta ehkä vielä...

• Innostunut tilaamaan e-baysta feikin waist trainerin ja päättänyt kokeilla toimisiko se oikeasti minulla vai ei. Olen asian suhteen hieman skeptinen, mutta toisaalta olen lukenut korseteista (yleisellä tasolla) myös paljon hyvää palautetta. Ne aktivoivat keskivartalon lihaksia ja pitävät ryhdin suorana. Tarkoituksenani ei siis ole varsinaisesti saada vyötäröäni kapeammaksi, vaan päästä eroon raskauden jälkeisestä mahalöllykästä. Jospa se vatsaan kohdistuva pikkupaine ja aktivoiminen saisivat aikaan tehokkaampaa muutosta? Itseasiassa pidän korsettia päällä myös tällä hetkellä tätä tekstiä kirjoittaessa! Sovelsin tätä suht huonon laatuista (minun selälleni hieman liian lyhyttä) ebayn halppiskorsetin käyttöä niin, että puin sen päälle vielä vuosia sitten Lontoosta ostetun nahkakorsetin, joka sopii minulle pituudeltaan paljon paremmin ja tukee lisäksi selkää. Tämä jälkimmäinen on myös sen verran jämptimpää materiaalia, että se ei  krymppäydy istuessa niin helposti, eikä siksi ala tuntua inhottavalta tai ala painaa kylkiluita tai sisuskaluja.

•  
• Käyttänyt ahkerasti taannoin Ikeasta hankkimaamme omenaleikkuria. :'D Naureskelin ensin netissä lukemiini kehuihin, mutta päätin halvan hinnan vuoksi kuitenkin hankkia ja kokeilla sitä, vähän sellaisella no onks tää muka jotenki olevinaan kätevä -asenteella. Yllätyksekseni huomasinkin omenoiden syönnin lisääntyneen ja sen omenan ottamisen -kynnyksen pienentyneen. Ihme juttu, mutta toimii ainakin mulle. O_o

• Tuhlannut kokonaisen omaisuuden Taikan vaatehankintoihin, mutta tehnyt myös pitkällä tähtäimellä kannattavia järkiostoksia! Likan kasvupyrähdyksen vuoksi monet perusvaatteet menivät nopeasti pieniksi, joten jouduttiin haalimaan käsiimme äkkiä lisää uusia, isompaa kokoa olevia kamppeita. Niiden lisäksi olen kuitenkin onnistunut bongaamaan Prisman ale-reistä sikahalpoja löytöjä ensi talveksi! 8) Niinhän sitä aina sanotaan, että fiksut tyypit ostavat kalliit talvivarusteet kevään alennuksista ja kerrankin minä olen yksi niiden joukossa! Kun 70 euroa maksavasta toppahaalarista tiputetaan 70% hinnasta pois, jäljelle jää hyvinkin sopuisa hinta maksettavaksi! Parilla kympillä ei kyllä löydä edes käytettyä toppahaalaria kirpparilta, saatikka uutta ja käyttämätöntä! Puhumattakaan siitä, että seitsemän euron toppahousut ei ole hinta eikä mikään. Kolmas näistä hankinnoista oli kaikkein kallein, 25 euroa maksanut merinovillainen haalarikerrasto. Mutta kyseinen materiaali on niin kallista ja laadukasta muuten, että sen pitäisi olla kuulemani mukaan kaiken hintansa väärti. :3 Paljon kaikkea tarpeellista, jeah! : ))

• 
  
• 
  
•  
• Ulkoillut Taikan kanssa pihalla, leikkinyt lumessa ja rakentanut lumiukon.

• Himoshoppannut halppiskorsetin lisäksi myös muita ebay:n kiina-tuotteita. Suurimmaksi osaksi ostokseni ovat painottuneet kauneudenhoito- ja meikkijuttuihin, kuten erinäisiin naamaharjoihin, karvanpoistotuotteisiin, huulipuniin ja puutereihin. Onneksi en sentään osaa ostaa paria euroa kalliimpaa krääsää, sillää muuten omatunto alkaa painaa. Mutta puolustuskeinokseni sanottakoon, että useat tuotteet ovat oikeasti olleet ihan hyviä ja todellakin hintansa väärtejä! :) Samalla rahalla Suomesta ei saa mitään.

• Syönyt tuhteja salaatteja, joita suorastaan rakastan! Vaihtelevien ainesosien keksiminen on toisinaan hankalaa, mutta kyllä niitä aina keksii uusia. :>

Tänään meidän piti alunperin lähteä ystäväperheen naisen kanssa kirpparille, sillä aikaa kun miehet olisivat vahtineet lapsia, mutta suunnitelmat peruuntuivatkin sairastelujen vuoksi. :( Noh, huomiselle kuitenkin olisi taas tiedossa ohjelmaa! :) Pikkusiskoni kysäisi tänään josko hän pääsisi luoksemme kyläilemään hiihtolomansa loppuajaksi, ja kyllähän se meille sopi. ^^ 

Torstaillekin on suunniteltua menoa, sillä olemme jo aikoja sitten sopineet menevämme kaverini kanssa eräisiin Game Of Thrones -teemaisiin opiskelijabileisiin. :D Kyseisen sarjan ultimaattisena hard core -fanina (no ei nyt sentään, mutta melkein!) meitsi on ihan liekeissä suunnitellut pukua jo useamman viikon ajan. >.<' Jos voisin, panostaisin siihen oikein kunnolla, hankkimalla kunnolliset pukineet ja varustukset, mutta taitaapi tällä kertaa vaatetukset kuitenkin rajoittua vain siihen oman kaapin sisältöön. TuT'</3

Sellaista meidän perusarkeen tällä hetkellä kuuluu.

Herkkukeittoa Myskikurpitsasta

Syksy ja alkutalvi ovat oivaa aikaa hyödyntää ruoanlaitossaan edullisia ja herkullisia kausivihanneksia, kurpitsoja. Jos ette ole vielä tähän asti uskaltaneet ottaa sellaista omaan kokkausmenuunne, tässäpä teille yksinkertainen ja helppo ohje kokeiltavaksi! :) Myönnän, en ole itsekään mikään ruoanlaittaja-mestari, mutta ehkä juuri siksi tämän reseptin arkipäiväisyys sopisi myös muille alotteleville kokeille.

Olen lukenut useampia myskikurpitsakeitto-ohjeita, päätyen lopulta aina oman "jotain sinne päin" -version tekoon. Siitä huolimatta tämä keinoni on aina toiminut, ja sillä saa takuulla maistuvaa ja helppoa sosekeittoa vain muutamaa ainesosaa käyttäen.

(3-4 annosta)

Tähän keittoon tarvitset:

- Yhden keskikokoisen myskikurpitsan
- Noin puolikkaan paketillista tuorejuustoa
- Pari valkosipulinkynttä
- Chilimaustetta, pippuria, suolaa
- Kaksi kasvisliemikuutiota

Lisukkeeksi raejuustoa.

Ihan ensiksi leikkasin kurpitsasta päät. Sitten halkaisin möhkäleen kahtia ja kaivoin siitä siemenet (joita muuten voi myös hyödyntää, mutta siitä en tällä kertaa sen enempää). Kun kurpitsa on puolitettu, sitä on helpompi alkaa kuoria. Minä käytän kuoriessani kuorimaveistä, joka yleensä sopii tähän tarkoitukseen loistavan hyvin.

Joskus syksyn puolivälissä, kun kurpitsat olivat nähtävästi vasta juuri ja juuri kypsiä, kuoriminen oli aivan käsittämättömän tuskallista! Tuntui ettei kuoret lähteneet millään irti ja jouduinkin taistelemaan niiden kanssa useamman kymmenminuutin. Tällä kertaa ne kuitenkin irtosivat nätisti, eikä kyseiseen vaiheeseen mennyt kauaa. :)

Sitten aloitetaan pilkkominen. Ensin vedin puolikkaan kurpitsan suikaleiksi ja sitten isohkoiksi kuutioiksi. Koolla ei tässä vaiheessa ole juurikaan merkitystä, sillä soseeksihan se loppujen lopuksi menee.

Kaikki palaset kattilaan, sinne silmämääräisesti sopivan verran keitinvettä ja liesi täysille. (Meidän liesi on tosin niin kämäinen, että siitä syystä saattavat nämä voimakkuudet ja keittämisen kesto -ajat hieman poiketa, jos teillä kotona asustaa tehokkaampi yksilö.) Pistin heti perään myös lorauksen öljyä.

Jätetään kurpitsat kypsymään noin 30-40 minuutiksi kannen alle.

Noin kahdenkymmenen minuutin keittymisen jälkeen kannattaa mennä tarkistamaan tilanne. Kurpitsapalojen kypsyyttä voi testailla tökkimällä yksittäistä palasta haarukalla. Jos se tuntuu pehmeän lohkeilevalta, kurpitsa on kypsää. Jos haarukka taas tuntuu uppoavan vähänkin nihkeämmin, kurpitsan kannattaa jättää tulille vielä toviksi ja tarkistaa tilanne uudelleen.

Kun palaset alkavat olla kypsiä, on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Valuta ylimääräinen keitinvesi pois. Tämä "ylimääräinen vesi" on hieman suhteellinen käsite ja sen määrä riippuu täysin siitä, miten paksun keiton haluaa tehdä. Itse jätin sitä keittoon melko reilusti, sillä minua ei haittaa jos keitto on ennemmin vetistä kuin puuromaista.

Sen jälkeen aloita pikkuhiljaa lisäämään joukkoon makua tuovia ainesosia. Minä aloitin liemikuutioista, jonka jälkeen rikoin palat sauvasekoittimella. Sen jälkeen lisäsin tuorejuuston, mausteet ja vielä lopuksi valkosipulit (<-valkosipuli-puristimen läpi murskattuina). Ja eikun sauvaa pärisemään!

Meidän jääkaapista löytyi tuollaista savulohen ja piparjuurin makuista tuorejuustoa, mutta todellisuudessahan sillä maulla ei juurikaan ole väliä. Parhaiten voisin kuvitella tähän keittoon sopivan jokin yrttinen, pippurinen, chilinen tai aurinkokuivattuja tomaatteja sisältävä tuorejuusto, vaikka oikeastihan sitä pienen pientä makuvivahdetta ei valmiin keiton seasta juurikaan taida maistaa.

Jos jotain olen näiden itsenäisten ruoanlaittovuosieni aikana oppinut, on ehdottomasti ruoan maistaminen! Se on nimittäin oikeasti tärkeä osuus kokkaamista, jos haluaa sapuskan todella maistuvan erityisen hyvälle eikä yltävän vain sinne ihan ookoo, mutta jotain tää kaipais -tasolle. Vaikka miten tuntuisi, että "juujuu, varmaan ihan hyvän määrän mausteita laitoin", niin lähes aina maistaessa tajuaakin ruoan tarvitsevan vähän jotain lisää. Inan suolaa, yhden valkosipulinkynnen, vähän pippuria tai vielä hiukan chiliä, jotta siihen tulisi se juuri oikeanlainen potku! Mitä milloinkin.

Ja uskokaa tai älkää, se pikkuruinen lisämäärä chiliä tai yksi valkosipulin kynsi saattaa oikeasti joskus tehdä ihmeitä! Puuttuvan palasen loksahdettua kohdalle makunautinto on huikea! :) Ainakin itse olen tällaisena suomalaisen ruoan mittapuussa mausteisen ruoan ystävänä, huomannut usein jonkun muun (tai miksei joskus omaakin) tekemää ruokaa maistaessani, että annos voisi olla selkeästi maukkaampi yksinkertaisia mausteita lisäämällä. Alkaa oikein ärsyttää, kun tajuaa miten pienellä vaivalla makuelämyksestä olisi tullut täydellisyyttä hipova, jos vain kokki olisi viitsinyt hieman korostaa makuja enemmän... Mutta noh, tämä on vain minun mieltymyksieni ongelma.

Kun maut ovat kohdillaan, sitten vaan tarjolle! :) Tuosta tekemästäni kattilasta tuli kaksi isoa lautasellista, yksi Taikan maistiaislautanen, yksi (juuri hetki sitten syömäni) iltapala-annos sekä vieläkin jääkaapissa majaileva jämäliru.

Itse tykkään lisätä keittoon myös (rasvatonta) raejuustoa, josta kylkiäiseksi saa sitten myös vähän proteiineja. Hapankorppukin sopii tähän kombinaatioon mainiosti. :)

Minun keitostani tuli pehmeän tulinen ja maistuvan valkosipulinen. Juuri sellainen, mistä meillä tykätään! ^^ Mausteiden kanssa kannattaa kuitenkin toimia omien mieltymysten mukaan, ja maustaa sen verran kuin itse tykkää, luonnollisesti.

Maistuipas muuten hyvältä myös kylmänä, niinkuin sosekeitoilla on vissiin muutenkin tapana? Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, jos kurpitsojen makumaailma ei ole omassa keittiössä vielä tullut tutuksi. 8)

Voi PAKASTIN!

Pitkästä aikaa vlogijuttuja, joilla tällä kertaa poikkeuksellisesti on myös jokin selkeä aihe, hehe. :'D Meikän tukka on myöskin vaihtanut vähän väriä, ollessaan nyt kylmän ja tumman lila. Luonnossa näyttää ennemminkin mustalta, mutta haalistuu varmaan tässä jo muutaman pesun jälkeen.

Mutta siihen videoon! Klick, klick!

Kilpailuhullun mutsin selityksiä

No hei!

Onpas ollut taas jotenkin hirmu toiminnantäytteistä elämää lähiaikoina, vaikka toisinaan onkin tuntunut etten tee juuri muuta kuin lahnaa taaperon kanssa kotona. :'D Ensinnäkin olen petrannut kuntoilujen kanssa!  Olen saanut itseni niskasta kiinni lähtemään salille kahdesti viikossa (mikä on siis minulle paljon!) sekä lisäksi touhuta kaikennäköistä toiminnallista myös muuten.

Keskiviikon latinotanssitunnin jälkeen muuten tapahtui jotain ennenkuulumatonta! Normaalisti olen kyseisen tunnin jälkeen aivan puhki. Vedän itseni joka kerta totaalisesti piippuun, sillä nopeatempoinen tassilaji kuormittaa sekä lihaksia että yleistä jaksamista sen lisäksi että pyrin aina tekemään kaiken täysillä ja suorittaa liikkeet "puhtaasti". Myöskin ainiaisesti valitsemani eturivipaikka aiheuttaa tietynlaisia paineita olla muille (erityisesti vasta-alkajille) hyvänä esimerkkinä sekä lisäksi tietysti onnistua ja olla nolaamatta itseäni ohjaajan edessä. Olen muuten varma tunnin rankkuudesta myös siksi, että latinomies-ohjaajamme on aina sen päätteeksi aivan läpimärkä hiestä! Pisarat oikein tihkuvat tämän leuasta jo tunnin puolessa välissä, vaikka hän onkin arvatenkin melkoisen hyvässä kunnossa. Mutta niin, se ennenkuulumaton osuus!! Viime tunnin jälkeen olin aivan häkeltynyt. Samalla kun toiset ryhmäläiset puuskuttivat uupuneina ja punakasvoisina väsymystään, itselläni oli lähinnä vain pieni hiki pinnassa ja "ai, joko tämä oli tässä?" -ajatus mielessä. Ei oikeasti tuntunut oikein missään ja olinkin jopa hieman pettynyt miten tylsä tunti olikaan! Tai ei nyt ehkä tylsä, mutta tehoton. Tai sellainen että minusta olisi riittänyt vielä enemmänkin annettavaa. :'DD Siis whaat, oikeesti? xD

Aloitettuani viime syksynä saliharrastuksen (lähinnä jumppien sun muiden cardio-tyyppisten ryhmätuntien muodossa) totuin siihen että tunnin jälkeen olen aina aivan kaikkeni antanut. Saavutin tunneilla aina totaalisen sykepiikkini ja vähintäänkin kerran tunnin aikana koin ultimaattista voimattomuutta, jonka kuitenkin ylitin ja pakotin itseni jatkamaan loppuun saakka. Siksi tuo viimeisin latinotunti tuottikin hämmennystä oltuani vielä tunnin jälkeenkin melko energinen ja jaksavainen kuntoilemaan. Mietin ensin jääväni tunnin jälkeen vielä salin puolelle treenaamaan crosstrainerilla tai hölkkäämään juoksumatolla. Hylkäsin kuitenkin kyseiset ajatukset melko nopeasti, tajuttuani bussilippuni vanhentuvan puoli tuntia tunnin loppumisen jälkeen (eikä nyt tietenkään toista kolmea euroa voi nyt uuden lipun ostoon törsätä! Lol xD). Tämän myötä sainkin uuden idean. Hain tavarani pukukaapista, mutta en vaihtanutkaan converseja salilenkkareiden tilalle. Soitin Mikolle etteihän häntä haittaisi hoitaa Taikaa hieman pitempään, jos minä lähdenkin tästä kotiin bussin sijaan juosten. "Siis täh, JUOSTEN? Ooksä ihan hullu? Eksä sanonu et ne latinotunnit oo aina ihan tappoväsyttäviä??"  Ja niinhän minä sitten lähdin kotiin jalkaisin. Matkaa ei toki ollut kuin "vain" viitisen kilometriä, mutta onhan se kieltämättä jonkin verran ajatellen käytyäni juuri tehojumpassa.

Juoksu oli kyllä hieman kunniahimoinen ilmaisu kuvailemaan siirtymistäni salilta kotiin, sillä suurin osa matkastani oli ihan vain reipasta kävelyä. Juoksupyrähdyksiä tuli toki aina välillä tehtyä, mutta väsyin kyllä aika nopeasti ja siirryin viimeistään sadan metrin jälkeen takaisin kävelyyn. En ole vieläkään oikein kunnolla päässyt entisen minäni juoksu-taidon leveleille, mutta kieltämättä olen kuitenkin melko ylpeä uuden kuntoni kohenemisesta! \o/ Mukavaa huomata, että äärimmäisen hitaasta painonpudotuksesta huolimatta edes jokin tässä kropassa oikeasti kehittyy. :')

Mainitsemani "muut jutut", joita olen tässä vapaa-ajallani tehnyt, ovat olleet mm. pingiksen pelaaminen kahtena menneen viikon iltana sekä vatsalihasten tekeminen kotona. Saatuamme postista tilaamamme pingismailat minusta kuoriutui suoranainen pingis-hai päästyäni, hyvin samoilla taito-tasoilla olevan, Mikon kanssa kunnolla kilpailuhenkisen pelin makuun! Voi kauheeta kun pääsisitte katsomaan meidän matseja, joista leikkimielinen rentoutuminen ja hyvässä helgessä hauskan pitäminen on jossain hyvin kaukana ja palloa jahdataan melkeinpä veren maku suussa! XD Onneksi tuo toinen taitaa olla aivan yhtä kilpailuhullu kuin minäkin! ;D Hahaa! Mutta voi että miten hyvää liikkuminen oikeasti tekeekään keholle ja mielelle. 8) Muistaisipa aina sen kuntoilun jälkeisen fiiliksen myös niinäkin päivinä kun laiskottaa aivan vietävästi ja roskien kantaminen pihallekin tuntuu jäätävältä uroteolta.

No mitäs muuta tänne sitten kuuluu... Ollaan lähinnä siivoiltu kämppää, käyty ruokaostoksilla, saatu aiheeton kuudenkympin parkisakko (!!!! Vaikka meillä edelleenkin on se taloyhtiömme antama parkkilupa ajattomaan parkkeeraamiseen p-alueemme vieraspaikoilla!), tehty asiasta reklamaatiota, käyty kirpparilla, missattu Turku pride ;__;', suunniteltu ensi viikon tupareita, käyty leikkipuistoilemassa, pelattu Teraa (no okei, lähinnä MINÄ olen pelannut), katsottu elokuvia sekä pidetty eilen herkutteluilta syötyämme SIPSIÄ! Omg.. Vähän kaduttaa tuo viimeisin, sillä olen juuri lähiaikoina päättänyt kokeilla keittodieettiä. :'D Kyseessä ei siis ole mikään oikea dieetti, mutta ajattelin yrittää syödä nyt joka päivä jotain keittoa. Ne kun ovat ainakin itse tekeminä aika terveellisiä, jos niihin ei ala tunkea kilokaupalla tuorejuustoa tai vedä niiden ohella leipää. Ne sisältävät paljon vettä ja kasviksia (en tosin laita perunaa) ja ovat tällöin kevyitä, mutta kuitenkin melko täyttäviä. Lisäksi keitot ovat suhteellisen edullisia valmistaa, varsinkin näin kesällä kun vihannesten hinnat eivät huimaa päätä, ja yksi kattilallinen voi kattaa kahdelle hengelle ainakin puolentoista päivän ruoat. : > En ole myöskään ennen erityisemmin tehnyt keittoa, joten  tämän kaltainen "itsensä haastaminen" on jännää ja tuo samalla hieman vaihtelua perinteisten wokkien ja salaattien rinnalle.

Jauhelihakeitto

Laitan keittoon yleensä kaalia, kukkakaalia, porkkalaa, sipulia pakastealtaan keittojuureksia, herne-maissi-paprikaa, tuoretta paprikaa, kevätsipulia, kanaa, soijarouhetta tai jauhelihaa. Liemikuutiota ja mausteita antamaan makua ja oliiviöljyä. Siinä se "resepti" aika pitkälle on, muokkaillen tietysti valitsemiaan aineksia aina sen mukaan mitä kaapeista löytyy ja mitä sinä päivänä tekee mieli. Toistaiseksi olen tehnyt kasvis-soijakeittoa, kanakeittoa ja eilen tein ensi kertaa jauhelihakeittoa. Maustaminen tuottaa vielä hieman haastetta, mutta muuten keitot ovat olleen mielestäni hyviä, nam! ^^

Ja vielä viimeisempänä juttuna kissaamme Nanaa koskeva uutinen. Neiti nimittäin lähteekin meidän vanhempiemme luokse asustelemaan, jippii! 8---)) Olen niiiin innoissani että muru saa ihanan rakastavan kodin luonnon läheltä, ja vieläpä omien vanhempieni luota! :') En voisi keksiä parempaa skenaariota tilanteen ratkeamiseen, sillä tällä tavoin pääsemme näkemään pörröpalleroa aina visiteeraessamme vanhempiani, jeei!<3 Viemme neidin tämän uuteen kotiinsa ensi perjantaina, mutta sitä ennen pakkaillaan vielä hänelle kaikkia ruokakuppeja, ruokia ja kaulapantoja mukaan viemiseksi. Ihanaa että neidille löytyi uusi koti!! n_n <3 

Hellettä ja Herkkuja

Moi, mitä kuuluu? :) Meillä vietetään kesää, aika kivaa sellaista. Kuumina hellepäivinä ollaan käyty leikkipuistossa, kirppistelemässä, ulkoiltu päivittäin, syöty grilliruokaa ja herkkusalaattia, juotu parvekkeella siideriä, käyty ekaa kertaa asuntoyhtiömme saunassa, istuttu kuumassa autossa, katseltu maauimalan ruuhkaista kansaa, leikitty ja tanssittu.

Edellispäivänä kävin myös lähes kahden viikon tauon jälkeen salilla jumpassa. Ai että miten kipeät vatsalihakset ovatkaan! Jokaisen aivastuksen ja naurupuuskan jälkeen on pysähdyttävä vetämään henkeä ja pitelemään kiinni kramppaavasta vatsasta. Core ball oli hauska, mutta melko rankka keskivartalorteeni. Taas sellainen jumppa, jonka puolessa välissä alkaa kirota "pitikin mennä tällaiseen, ei enää ikinä!" ja huomata viikon päästä olevansa siellä taas.

Eilen luoksemme saapuivat Taikan kummit, eli rakas ystäväpariskuntamme. Kokkasimme meille kaikille herkkuaterian Italiasta tuliaisiksi saaduista erikoispastasta ja -viinistä. Keksimme Mikon kanssa valmistaa pastan kaveriksi kermainen savukinkku-kastike paprikalla ja sipulilla. Lisäksi halusin tehdä raikkaan tuoresalaatin. Nammm!

Yksiä kesän parhaita puolia onkin mielestäni hyvä ruoka. Erityisesti kesällä tuoreiden kotimaisten kasvisten syöminen on parasta unohtamatta tietenkään ihania marjoja!

Kakkukekkerit

Heipparallaa!

Meillä ollaan juhlittu urakalla, sillä eilen Mikko täytti kokonaiset KAKSKYTKUUS vuotta, huh! :'O Alunperin suunniteltiin pitävämme vain pikkuiset kahvittelut herran sukulaisten kanssa, mutta vatsataudin vuoksi (kyllä, heKIN saivat sen meiltä..) suunnitelmat muuttuivat viime hetkellä. Olin hieman murtunut saatuani kuulla heidän perumisesta, olin nimittäin suunnitellut ja juuuri hankkinut kaikki ainekset kyseisen päivän tarjoiluille. :'( Päätin kuitenkin että jotain on tehtävä, ja huutelin Turussa asuvien kamujemme facebook-ryhmässä vapaaehtoisia herkuttelijoita suunnitellulle sunnuntaille, jolloin sukukahvien oli tarkoitus tapahtua. Onneksi epätoivo-kutsuuni vastattiin myöntävästi, ja kotiimme tulvi nelikko ahkeria syöjiä! x3 Musertunut sydän pakahtui innosta päästyäni leipomaan pitkästä aikaa sormet syyhyen!

Päivän asuna toimi kesällä hankittu H&M:n mekko sekä luottovyö Seppälästä. Haluaisin jo löytää tuolla vyölle jonkun uuden korvaajan, mutta tämän kaltaisia "pehmeitä vöitä" ei vain perus kaupoista enää löydy. :'< Ehkä seuraavaksi lähden kaivelemaan ebay:ta tai etsin vastaavanlaisia kirpparilta. Siksak-sukkahousut - H&M.

Tarjoiluja oli pöydässä neljän päälajin muodossa. Kaksi suolaista ruokaa: kylmäsavulohirullia ja tonnikala-kasvispiirasta (samoja kuin tein Taikan nimiäisiin) ja kaksi makeaa jälkkäriä: mustikkapiirakkaa vaniljakastikkeella sekä päivänsankarin toivomaa Baileys-kakkua.

Viimeisin näistä sai paljon kehuja, joten ensikertalaisuudesta huolimatta lopputulos taisi olla onnistunut. :')) Kokeilin myös ekaa kertaa ikinä tuota vuosia sitten lahjaksi saatua pursoitinta ja sain sillä (ja valkosuklaalla) aikaiseksi jännittäviä pintakuvioita! Miksen ole uskaltanut kokeilla sitä aikaisemmin?? Näyttävän näköistä ja kuitenkin suhteellisen helppoa. :) Niiden tekeminen muistuttaa myös hieman piirtämisen kaltaista taiteilua, jossa vain luovuus on rajana!

Repeilyä. :D Ja tooga-bileistä jäänyt kyltti.

Syömisiä jäi jäljelle vielä sen verran, että sovittiin porukan kokoontuvan uudestaan tiistaina. :'D Silloin tuhottiin loput jälkkärit, hakattiin tekkeniä ja pelattiin uusintamatsi Rappa Kalja -lautapeliä. ^^

Mikon "kolmipäiväiset" synttärijuhlat saivat tänään päätöksen hänen vanhempien tuntua aamukahvittelemaan meille. :3 Eilen kaupasta hyvään hintaan löytämäni Dolce Gusto:n kahvikone loi herkulliset cappuccinot ja Mikon kaupasta tuomat tuoreet mustikkataskut tekivät aamusta täydellisen.<3 Hieman kiirehän siinä tosin tuli ennen kaikkea tuota, sillä edellisillan vieraiden jäljet jäivät arvatenkin siivoamatta. Vaikka kuinka sitä ajattelee että "no ihan sama, tulkoot ne porukat kerrankin vähän epäsiistimpään kämppään", niin kuitenkin viime tipassa tulee siistittyä paikkoja hullun pyörremyrskyn tavoin. Haha. :D

Että sellaiset kekkerit meillä.

Meidän joulu 2014

Joulu 2014, Taikan ensimmäinen joulu.<3 Muistan kun vuosi sitten ollessani raskaana ajatus tulevasta joulusta vauvan kanssa tuntui uskomattomalta. Nyt se kuitenkin tapahtui, ja voin sanoa ettei ihanampaa tapaa viettää joulua voisi edes olla! Vaikkei vajaa puolivuotias Taika vielä kauheasti joulun (tai minkään muunkaan) päälle vielä ymmärrä, minulle itselleni joulu sai aivan uuden merkityksen nyt saatuani kokea sen oman lapseni kanssa.

Kun perhejuhlan tunnelmaa piristää pitkästä aikaa aikuisten lisäksi pieni tonttunen, kaikkien mieli muuttuu leikkisäksi ja yhteinen joulun taika (hehe) herää eloon. Lapsi yhdistää perheen ja suvun sukupolvet yhteen ja saa kaikki nauramaan yhteisen ilon merkeissä, erityisesti jouluna.<3 Tajusin tämän vasta nyt, mutta joulu ja lapset vain kuuluvat yhteen!

Saimme tänä jouluna olla onnekkaita päästyämme yhden joulun sijaan viettämään kokonaiset kaksi juhlapäivää kummankin meidän perheiden seurassa. Toisen juhlan virallisena ja toisen epävirallisena jouluaattona. Kummastakin juhlasta jäi mieleen lämpimiä muistoja, ja molempia jouluja pidetään Taikan ensijouluina. :')

Täydellisen herkullinen joulupöytä Mikon vanhemmilla<3

Taika sai jouluna erityisen paljon sylejä, haleja ja huomiota.<3 Tässä kuvassa ollaan faarin sylissä.

Tänä jouluna olen...

• Saunonut kahdessa eri saunassa.
• Syönyt kahdesta eri joulupöudästä, joista toisessa tarjottiin perinteistä suomalaista jouluruokaa ja toisessa venäläisiä uuden vuoden herkkuja.
• Pukenut ensi jouluaan viettävän tyttövauvaani erittäin teeman mukaisesti. x)
• Syönyt useat jouluruoka- ja suklaa-ähkyt ja potenut siitä morkkista, vaikkei saisi. :'D

Mikon vanhempien luokse leipomani valkosuklaa-glögikakku.

Taika sai pukilta lahjaksi mm. pulkan! ^-^

•  
• Ollut nähtävästi kiltti, saatuani molemmissa paikoissa kiitettävän määrän ihania lahjoja! Kiitos!<3 En kuitenkaan yllättynyt komeimman lahjasaldon olevan pikkuisella tonttu-Taikalla! x3
• Leiponut kumpaankin juhlaan jälkiruoaksi kakkua, toiseen valkosuklaa-glögikakkua ja toiseen marianne-suklaakakkua. Linkkejä klikkaamalla pääset Kinuskikissan sivuille, joiden reseptejä itsekin käytin. Omnomm<3

Taika avaamassa lisää lahjoja vanhempieni luona.

Joulupöytä vanhempieni luona sisälsi sekä suomalaisia jouluherkkuja että venäläisiä uuden vuoden ruokia. ^^

•  
• Käyttänyt tonttulakkia ja joulunpunaista mekkoa.
• Paketoinut useita lahjoja ja avannut itse varmaan saman verran. :'3
• Käynyt Taikan ja Mikon kanssa joulupäivänä minun isovanhemmillani sekä Mikon mummulassa käymässä.

Paaljon lahjoja ja lahjasäkki sekä lintuhäkissä undulaatti Bill.

• Viettänyt aikaa siskojeni sekä siskontyttöni kanssa,
• ...koristellut heidän kanssa leipomaani marianne-suklaakakkua
• ...sekä pelannut lahjaksi antamaamme vuoden 2014 -lasten peliksi palkittua Tower-lautapeliä.

Marianne-suklaakakku~

Ihanat tyttöset<3

Toivottavasti teilläkin oli kiva joulu!<3

Ps. Hiukan myöhässä, mutta löysin itseni sukkahousublogista! X3 Käykää kurkkaamassa jos kiinnostaa: http://legwearinfashion.blogspot.co.uk/2013/08/the-best-of-week-lix.html