maanantai 25. elokuuta 2014

Ensimmäisiä kertoja

No tässä ne sitten vihdoin ovat, nimittäin meikäläisen ensimmäiset viralliset asukuvat since raskausvatsan! Jännää muuten miten raskaus tietyllä tavalla "nollaa tilit", jolloin kaiken laskeminen alkaa raskauden jälkeen alusta! :'D Ensimmäinen drinkki, ensimmäinen lenkki, ekaa kerta baarissa, ekat treffit, ensi kertaa shoppailemassa ja mitä näitä nyt on! Tuntuu että raskauden jälkeen palautuu jonkinlaiseen neitseelliseen tilaan, jonka myötä asioita pääsee kokemaan taas aivan ensimmäistä kertaa. Hehe.. >.<'

Näissä vermeissä mentiin eilen koko perheen voimin kauppaan ruokaostoksille sekä metsästämään samalla muutaman viikon päästä oleviin pikkuneidin nimiäisiin koristelu- ja kattaustarvikkeita. Tuntui kieltämättä hieman epävarmalta pukeutua yhä pehmeine kurveineni noinkin kireisiin makkarankuori-vaatteisiin, mutta mahduttuani ENSI KERTAA vanhaan hameeseeni itsetuntoni oli moiselle koetukselle valmis! :'D Laihdutusbuustini on lähtenyt kovalla vauhdilla nousuun tajuttuani kuinka paljon ihania hameita minulla vielä onkaan jäljellä kaappieni kätköissä! Minä en suorastaan VOI jäädä tämän kokoiseksi, sillä kaikki rakastamani vaatteet jäisivät silloin ilman ansaittuaan käyttöä! ;__; Varsinkin kun niissä on vielä niin paljon potentiaalia jäljellä...

Yksi hurraa-huuto pääsi myös tajuttuani että herranen aika, minähän taas MAHDUN vanhoihin kenkiini! Raskausaikaiset turvotukset ovat poissa, eikä jalkani pelotteluista huolimatta ollutkaan kasvanut vanhasta koostaan senttiäkään! :') En siis joudukaan luopumaan ihanuuksistani, vaan kaikki kenkulit pääsevät vielä kuluttamaan jaloissani kaupunkien asfalttisia katuja.<3

Kuten kuvista ehkä huomaa, olen mennyt vaihtamaan hiusväriäni. Tarkoitukseni on jo joitakin kuukausia ollut vaihtaa reuhkani sävyä ruskeampaan, mutta vasta nyt aikomukseni pääsi vihdoin toteutumaan. Onnistuin ENSI KERTAA (öhöhö, okei ehkä yritän lopettaa) valitsemaan kaupasta oranssin tilalle ruskeaa ja kiikuttaa sen mukanani kassalle asti.

Sävyvalintani oli vaaleahko kuparin ruskea ja vastavärjätty tukkani olikin minulle melkoinen pettymys! : ( Hiukset näyttivät peilistä lähes mustilta, ja tarkoituksella jättämäni "huonommin värjätyt" kohdat suorastaan hohtivat sieltä vaaleina kamalan rumasti. @__@' Asia onneksi korjaantui muutaman pesun jälkeen ja väri on haalistunut tehden tukastani vaaleamman ja tasaisemman värisen. Tämä nykyinen olomuoto alkaa olla jo aika jees, vaikka pelkäänkin tosin tulevan maantienharmaan juurikasvun näkyvän tuolta yhä melko karsealla tavalla (mikä siis oli juurikin päinvastainen tarkoitus sekä yksi syistä hiusteni värjäyssävyn vaihtamiseen)...

Paidat-H&M, Hame-Seppälä, Kengät-Nelly, Kaulakoru-Crazy Factory
Tänään lähdetään tyttösen kanssa ENSI KERTAA (noni, meni nyt jo kaikkien hyvän maun rajojen yli!) Turussa neuvolaan, minun jälkitarkastusaikani vuoksi. Onneksi kaupunkibussilla pääsee vanujen kanssa ilmaiseksi, sillä vielä en halua ottaa riskiä lähteäkseen tärkeän tapaamisen vuoksi patikoimaan reilut 4km yhteen suuntaan vaunujen kera kävellen. Eikä siinä kävelemisessä sinälään vikaa ole, mutta kun pienen vauvan kanssa on oikeasti oltava nopea ja tarvittavien hoitopaikkojen lähellä ja saatavilla. Varsinkaan tuollaisella sateella, mitä nyt ikkunasta näkyy olevan, ei lenkkeily kuulosta kovinkaan ihanalta vaihtoehdolta. : (

Mukavaa viikon alkua myös sinne! :)


maanantai 18. elokuuta 2014

Väistämätöntä totuttelua ja järjestelmällisyyden omaksumista

Heips ja hyvää maanantaita! Täällä Turun rivarissa elämä alkaa hiljalleen asettua aloilleen. Vaikka kamat ovat yhä osittain laatikoissa, joillekin jutuille on jo löytyneet selkeät omat paikkansa ja päivärutiineille käytännällisiksi todetut toimintamallinsa. Tuoreena vauvaperheenä ensi kertaa kaksikerroksiseen rivitaloon muuttaminen aiheuttaa väistämätöntä totuttelua ja tietynlaisen järjestelmällisyyden omaksumista. Molemmissa kerroksissa on oltava omat vaippapisteensä sekä omat paikkansa, joissa vauvan on hyvä nukkua. Puhtaita puklurättejä on kuskailtava säilytyskaapeista ylhäältä alaspäin kun taas puhtaita pyykkejä alakerran pesukoneesta pyykkinarun kautta kohti yläkerran vaatekaappeja (tai oikeastaan vaatehuonetta, hihi<3). Vessavälineitäkin on nykyisin oltava tuplasti enemmän, sillä sekä ylä- että alakerran vessoissa on oltava omat vessaharjat, vessanpönttö- sekä käsienpesuaineet, vaipparoskapussit sekä tietysti riittävästi paperia. Näitä juttuja ei ole tullut ajatelleeksi pienessä kerrostalokaksiossa.

Tämän viikon torstaina taloutemme pääsee vihdoin kokemaan suurenmoista vallankumousta, kun kauan odottamamme astianpesukone liittyy kodinkoneidemme lämpimään perheyhteisöön.<3 Ollaan Mikon kanssa uudesta tulokkaasta varsin innoissamme, sillä nyt saamme vihdoin säästettyä roimasti aikaa, jota on jo useamman vuoden ajan valunut ärsyttävien tiskien käsin tiskaamiseen. XP Nyt sen ajan voi käyttää tehokkaammin muun kämpän kunnossapitoon, tai ainakin keittiötasomme pääsevät hieman useammin näkemään päivän valoa. : D

Eilen kävimme Mikon kanssa ensi kertaa Turussa kunnon vaunulenkillä! Onneksi olin laittanut jalkaani juoksulenkkarit, sillä juoksenteluksihan se sitten lopulta meni. Kyllä, vaunujen kanssa! XD Näytettiin varmaan hieman hölmöiltä, mutta yllättävän hyvin se asfalttitiellä kuitenkin onnistui, Mikon työntäessä vaunuja toisella kädellään. Yllätyin myös omasta fyysisestä kunnostani, sillä ikuisuus sitten viimeksi kuntoiltuani olin varma jaksavani nykyisin juosta enintään kymmenen metrin verran. :'D En edes tiedä montako kilometriä sitä yhteensä tuli, mutta oltaisiin jaksettu enemmänkin jos neiti ei olisi yllättäen päättänyt kakkia housunsa likaisiksi kesken matkan. >.<' Siinä tien laidassa me sitten vaihdettiin vaippoja ja jäätiin vielä syöttelemäänkin pullomaitoa saaden ohikulkevien koiranulkoiluttajien ja juoksijoiden väistämätöntä huomiota.

Hassua muuten miten lemmikit ja lapset ovat usein tuntemattomien ihmisten välisiä ice breakereita! Huomasin tämän ensi kertaa ulkoiluttaessani kissoja ja nyt sama ilmiö toistuu vauvan kanssa liikkuessa. ^^




Taloutemme kokonaisvaltaiseen mutkattoman pyörittämisen opetteluun menee vielä jonkin verran aikaa. On mukavaa kuitenkin huomata miten pikkuhiljaa asiat löytävät omiin paikkoihinsa. Joka päivälle meillä on yhä mielessä tietynlaiset omat "missionsa", sillä tekemättömiä asioita vielä riittää. Yksi tärkeä juttu on kodin järjestelyjen lisäksi neidin leikkikaaren hankkiminen! Lahjakorttirahoilla ollaan jo tovi suunniteltu sen ostoa, mutta koskaan itse ostoksille lähtemistä ei olla vielä saatu aikaiseksi. Ehkäpä tänään suunnitelma voisi vihdoin toteutua? ; >

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Vauvan suusta

Heippa äidin blogin lukijat!

Äiti on törmännyt muissa blogeissa tämän kaltaisiin "vauvan suusta" -kertomuksiin, ja päätti nyt itsekin kokeilla kirjoittaa postaus minun, pikkumurun kertomana. :)

Tänään minä olen noin puolentoista kuukauden ikäinen vauvanapero. Olen syntymästäni saakka ollut rauhallinen ja äidin sanojen mukaan helppo vauva. En jaksa kitistä turhasta, vaan useimmiten itkeskellessäni olen vain nälkäinen. Muutaman viimeisemmän viikon ajan olen oppinut ilmaisemaan tunteitani myös ollessani väsynyt, halukas syliin tai silloin kun masuuni sattuu. :(

Pienempänä minä en tehnyt juuri muuta kuin nukkunut ja syönyt. Nyt tykkään olla enemmän hereillä ja katsella ympärilleni sekä seurustella äidin ja isin kanssa. Pari päivää sitten kun äiti meni ystäviensä kanssa kauppakeskukseen olin valveilla melkein kuusi tuntia! Torkahtelin kyllä aina välillä, mutta heräsin viimeistään puolen tunnin päästä, sillä ympärillä oli niin paljon kaikkia jänniä valoja ja paljon ihmisiä! Normaalisti kyllä nukun päiväunia 2-3 kertaa päivässä muutaman tunnin ajan kerrallaan.




Öisin olen ennen nukkunut säännöllisesti kolmen tunnin pätkissä, joiden välissä olen syönyt ja mennyt sitten takaisin unille. Nyt muutaman päivän ajan olen nukkunut jopa 5-7 tuntia, jonka jälkeen vasta jaksoin herätä ja herättää äidinkin syöttämään minua. Äidin mielestä on ihanaa että olen oppinut nukkumaan niin paljon! 

Täällä uudessa kodissamme olen vihdoin päässyt nukkumaan myös omaan sänkyyn! Se on kovin jännää ja tunnen nyt itseni hirmu isoksi tytöksi. Nukahtamisessa menee kyllä hieman entistä enemmän aikaa, sillä äidin kyljessä uni tuli heti kun olin hieman ehtinyt imeä tissiä. Nykyisin en muuten enää tissejä jaksa imeä. Se on kamalan ärsyttävää, sillä pullosta maito tulee niin paljon näppärämmin. Äiti pumppaa minulle maidot pulloon ja minä syön ne sieltä. Niin on paljon kivempaa! Tänään tosin päätin ilahduttaa äitiä ja imin aamulla herätessäni maidot suoraan tisseistä. En tällä kertaa edes hermostunut, joten saatan vielä joskus yllättää äitini näin uudestaankin. :)

Ollessani hereillä tykkään katsella äidin ja isin kasvoja. Ne ovat niin kovin jännän näköiset, etten aina saa silmiäni niistä irti! Olen syntymästä saakka tykännyt myös äännellä, ja sitä minä harrastan paljon vieläkin. Kurluttelen ja päästelen hassuja tyttömäisiä hymähdyksiä. Äiti sanoo että muistutan jotain tietokonepelien pikkutyttöjä, koska ääntelen niin suloisen tyttömäisesti koko ajan. Tykkään kovasti myös jumppaamisesta ja tanssimisesta äidin masun päällä! Sitä me tehdään äidin kanssa paljon, kun äiti laittaa taustalle soimaan Schnappi das kleine Krokodil -laulun.


Osaan jo hienosti kannatella päätäni ja nousta äidin tai isin auttamana istumaan ihan itse! Voisin tehdä sitä koko ajan, jos voimani vain riittäisivät. Se kun on kauhean väsyttävää harjoittelua.



torstai 14. elokuuta 2014

Tui

Vastapainoksi edelliselle postaukselle haluan myös kertoa jutuista, jotka ilahduttavat minua juuri nyt. Olen iloinen, koska

...meillä on maailman ihanin uusi koti enkä ole vieläkään joutunut pettymään siihen!

...ystäväni näki paljon vaivaa ja laittoi pyykinpesukoneemme liitännän kuntoon.<3 Nyt voimme taas pestä pyykkiä! Eilisestä saakka olen pyöräyttänyt jopa kolme koneellista!

...tyttövauvamme on maailman ihanin ja kiltein vauva.<3 Vaikka hermostunkin helposti aiheettomien raivokohtausten johdosta, 95% ajasta en osaa olla ihastelematta miten suloisen, rauhallisen ja kauniin vauvan me Mikon kanssa saimmekaan aikaiseksi.<3<3

...kissame ovat sopeutuneet upeasti uuteen kotiimme sekä vauvaan! Vieläkään ei ole ollut yhtään tilannetta että minun olisi kissojen takia pitänyt huolestua tytön turvallisuudesta.

...voin nähdä nyt ystäviäni vaikka joka päivä!

...tilasin netistä vaikka mitä kivoja juttuja!! Kauan havittelemani Fjällravenin Kånken saapuu aivan kohta luokseni! Eikä pelkästään se perinteinen malli, vaan nahkayksityiskohtainen ja paremaa kangasta oleva! ^-^ Samoin tilasin eilen kaksi uutta hametta ja toivon vain että ne sopivat! :')

...Mikko tulee tänään kotiin!<3

...ilmat ovat viilenneet mieluisimmiksi.

...sain hoidettua tänään loputkin tärkeät neuvolahommat. Tilasin tytölle lääkäritarkastuksen, neuvola-ajan terveydenhoitajalle sekä jälkitarkastusajan itselleni.. :)

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Ärrr

Nyt haluan purkaa tämän hetken ärsyttävimpiä juttuja. Juuri nyt minua ärsyttää

...muuttohommat, joita on tehty jo aivan tuhottomasti, mutta joita on jäljellä vielä ainakin saman verran.

...ampiaiset jotka tunkevat ovista ja ikkunoista, ruokaan sekä hameen alle! Ne ainiaiset hyttysetkään eivät ota minua tällä hetkellä niin päähän mitä nuo maailman inhottavimmat ötökät! Tänäänkin jouduin tappamaan taas yhden. XP

...raskauskilot, jotka ovat lähteneet mukavat kymmenisen kiloa ja tyssänneet laskuissaan siihen! Viimeiseen kahteen viikkoon vaa'an lukema ei ole liikkunut mihinkään merkitykselliseen suuntaan! Onneksi ei toki kasvanut, mutta herranjestas eikö imettämisen kuulunut laihduttaa??

...imettäminen! Q__Q </3 Tai ei imettäminen sinänsä, vaan tytön inhottavat tissiraivarit. En tiedä mitä teen väärin, mutta neidin imettäminen on toisinaan niin äärettömän vaikeaa ja turhauttavaa, että tekee mieli lopettaa koko saakelin imetystouhu siihen paikkaan..

...väliaikainen leskeys, joka onneksi päättyy huomenna illalla Mikon tullessaan kotiin.<3 Toivottavasti minusta ei ikinä tule yksinäistä yh-äitiä, sillä vauvan, kahden kissan sekä juuri muuttotouhuissa olevan asunnon pyörittäminen on rankkaa! :'(

...tyhjä jääkaappi sekä muut ruokavarastot, jotka täytyy täyttää nollista aivan uudelleen! Monia juttuja ei tule edes ajatelleeksi, kun niitä alkaa pitää niin itsestään selvyytenä. Esimerkiksi tänään söin salaattia (=pilkottua kurkkua ja tomaattia, koska muuta ei oltu ehditty hankkia) ilman salaatinkastiketta. Olisi ollut edes se kastike, niin syöminen olisi tuntunut edes vähän mieluisammalta. : <

...sisustaminen ja päätösten tekeminen. Olohuoneemme on vanhaan verrattuna niin iso, että on oikeasti vaikeaa miettiä ja suunnitella tilankäyttöä järkevästi, niin ettei keskelle jää vammaista tyhjää koloa tai ettei sohva tönötä epämääräisessä paikassa.

...kissankarvat, joita jo nyt tämä uusi asuntomme tulvii hulluna! @___ @' Miten ihmeessä te muut kissaperheelliset tulette karvakasojen kanssa toimeen? Uudet mustat housunikin olivat jo ennen ensimmäistä käyttöä lumimiesmäisen karvan peitossa.<3

...muuton aiheuttama tavaroiden hukkaaminen. : ( Joitakin juttuja on vain aivan mahdoton löytää! Ennen muuttoa olin ostanut uuden liivinsuojus-laatikon, ja pakannut sen muuttaessa avaamattomana mukaan. Täällä uudessa asunnossa etsin sitä kolme päivää, kunnes kyllästyin ja hain kaupasta uuden.

tiistai 12. elokuuta 2014

Sokkona muuttajat

Muutto on vihdoin ohi ja asettautuminen Turkuun on tapahtunut! :') Rankimmat päivät ovat takana päin, ja nyt kun lähes kaikki tavarat ovat samassa osoitteessa, niiden järjestämisen ja kodin sisustamisen voi hoitaa pikkuhijlaa. Tärkeimmät ovat jo löytäneet paikkansa, mutta esimerkiksi koriste-esineet, kirjat ja cd:t ovat yhä omissa muuttolaatikoissaan.

Mikko tekee vielä tämän viikon töitä Porissa, joten minä yksin kuukauden vanhan vauvan kanssa teen vain kaiken pakollisen. Vessojen sekä keittiön järjestäminen ovat olleet etusijalla ja nyt kun ne alkavat olemaan kunnossa alan hiljalleen siirtymään myös kodin muihin huoneisiin ja vähemmän tärkeisiin tehtäviin. Onneksi lähellä on maailman ihanimmat ystävät jotka auttavat ja tukevat kaikin mahdollisin tavoin.<3



Kerroinko muuten jo, että näimme tämän uuden kämppämme ensi kertaa sisältä vasta allekirjoitettuamme sopimuksen ja saatuamme vuokranantajalta huoneiston avaimet? :D Tiedän että kuulostaa hullulta muuttaa asuntoon pelkän pohjapiirustuksen ja ulkokuvien perusteella, mutta muita vaihtoehtoja meillä ei sillä hetkellä ollut. Kaupunkien välinen matka, Mikon vuorotyö, vauva sekä nopea siirtyminen uuteen työpaikkaan asettivat haasteita myös hyvän asunnon löytämiseen. Selaillessamme vuokra-asuntoja netissä huomasimme niiden todella menevän kuin kuumille kiville! Vielä eilen tarjolle tullut asunto oli seuraavana päivänä jo mennyt! Juuri kun tykästyimme johonkin, jouduimme etsimään tilalle jo uutta ykkösvaihtoehtoa. : (

Tarrauduimme siis sokkona tähän rivitalokolmioon ja päätimme että otamme sen, kävi miten kävi. Päätöstämme tuki vuokranvälitys yhtiömme mielettömän asukasystävällinen säädös, että kämpästä saa muuttaa milloin tahansa, kuukauden varoitusajalla. Jos siis asuntomme olisikin ollut aivan kamala, voisimme muuttaa täältä pois heti ensi kuussa ilman mitään totuttua minimi asumisaikaa. Onneksi näin ei kuitenkaan tule käymään!

Asuntomme on aivan IHANA!<3<3 Vietyämme viime viikon keskiviikkona tyttönen mummulaan ja matkustettuamme itse Turkuun hoitamaan paperihommia sekä hakemaan avaimet, astuimme Mikon kanssa myös ensi kertaa ihanaan tulevaan asuntoomme. Meitä odottava yllätys oli niin suunnattoman positiivinen, ettemme osanneet kiittää onneamme tarpeeksi! Vaikka pohjapiirroksesta toki sai jonkinlaisen kuvan sisällöstä, todellinen näkymä paljastui vasta paikan päällä.



Suuret ja avarat tilat alakerrassa, joissa yhdistyvät keittiö sekä olohuone. Olohuoneen kautta päästään terassille, jossa on aidattu pieni mutta riittävä oma piha.<3 Pihalla jo valmiiksi istutettuja kukkasia ja pensaikkoja sekä sileitä pyöreitä kiviä, Alakerrasta löytyvät myös vessa sekä pieni eteinen, jonka ovessa suloinen kukkakuvioilla koristeltu lasiovi.  Olohuoneen ja keittiön välissä sijaitsevat myös komeat mäntyiset portaat yläkertaan. (Ne ovat olleet erityisen mieluisia kissojemme mielestä. >_<)

Yläkerrassa sijaitsevat makuuhuoneet. Päämakuuhuone on hieman kakkosmakuuhuonetta suurempi. Siitä on pääsy tilavalle parvekkeelle sekä uskomattoman suureen vaatehuoneeseen! (Tästä kaikki vitsailevat, että huoneisto on takuulla naisen suunnittelema, sillä vaatehuone on suurempi kuin sauna! xD) Kakkosmakuuhuoneessa on kaapistot sekä ikkunanäkymä rivitalojemme lasten leikkikentälle. Voin vain kuvitella miten pikkuneitimme tulee tähystelemään sieltä leikkikavereita ja tulemaan luokseni kysyäkseen lupaa mennä ulos leikkimään kun naapurin Maija olisi nyt siellä! Yläkerrassa sijaitsee myös toiset wc-tilat, joissa on myös suihku sekä hyväksi testaamamme SAUNA.<3

Kaikki on niin täydellistä että jopa itkettää! Oikeasti.. ;__;' Ainoana miinuksena kämpässä on siitä puuttuva pakastin. O__o Emme olleet ollenkaan varautuneet, että nykypäivänä huoneistoissa ei olisi pakastinta! Meidänkin kämpässä oli pakastimen sijaan yksi iso jääkaappi! :'o Onneksi tämäkin puutos on korjattavissa vain uuden pakastimen ostolla. Ja tilatkin ovat sen verran avarat, että yhdelle ylimääräiselle pakastimen kokoiselle möllykälle löytyy kyllä helposti oma vaivainn nurkkansa. :')



Kuten aikaisemmin jo vihjaisinkin, kissoillakin on ollut uudessa kodissamme varsin mukavaa! Sanotaan, että lemmikit stressaavat ja ahdistuvat muutosta ihmisiä enemmän, mutta sitä en voi kyllä myöntää meidän kissoistamme! xD Ahdistuneisuuden voi korvata pikemminkin innostuneisuudella ja stressaamisen hulvattomalla paikkojen tutkimisen tarmokkuudella. :'D Portaat ovat ihan ykkösjuttu, samoin piha ja sauna. Pihalle katit olisi tarkoitus tulla päästämään kissat tulevaisuudessa vapaina, mutta toistaiseksi ollaan tutustuttu lähiympäristöön valjaissa ja hihnan päässä. Lähistöllä on pyörinyt muitakin kissakavereita, joten oletan alueen olevan melko eläinystävällistä ja naapureiden tottuneita mahdollisiin satunnaisiin kuokkavieraisiin. >.<'

Itse muutto tapahtui siis perjantaina. Aloitimme hommat jo yhdeksältä aamulla, mutta pääsimme lopettamaan ne vasta kolmelta yöllä. @___@' Pori-Turku -matkaa ajettiin edes-takaisin kaksi kertaa, sillä yhdellä kahsen pakettiautollisen ja peräkärryllisen -reissulla ei olisi meidän tavaramäärästä selvitty. Itse ajomatkoihinkin kului huimat kahdeksan tuntia, joten onneksi kaikesta tuli selvittyä vain yhdessä vaivaisessa päivässä! ~__~'' Rankkaahan se oli, mutta onneksi tyttö oli suurimman osan ajasta hoidossa, eikä joutunut siksi kärsimään muuton aiheuttamia epämukavuuksia. (Majaili silloin rennosti purjeveneessä ja hengaili Turun kauniissa jokirannan maisemissa Mikon vanhempien kanssa. ^^)



Vahingossa ehdimme pitää täällä myös ensimmäiset grillikutsutkin, vaikka suunniteltiin tupareita vasta myöhemmälle, kun paikat olisivat valmiimmat vieraille. Parin tunnin hassulla varoitusajalla pihamme olikin jo täynnä ystäviä ja Mikon juuri hankkima grilli toteuttamassa tehtäväänsä. :''D Ihanaa miten nyt samassa kaupungissa asuessa näitä ihania ihmisiä pääsee näkemään  halutessaan vaikka joka päivä. :'3

Naapurustoon ei olla vielä päästy oikein tutustumaan, mutta eroavaisuutena Porin naapureihin täkäläiset jopa moikkaavat! :'') On jotenkin hirmu kivaa saada naapurin nähtyään silmäkontaktia, hymyn sekä moikkauksen! Tällaista ei ole minulle Porissa herunut, vaan enemmänkin tervehtimiseni on aiheuttanut kummastelua tai kiusallisen pelokasta Moi (=mitäihmettäsinäminullepuhutmenejopois!!) -äänensävyistä reaktiota.

Kaiken kaikkiaan muutto on pienistä alkukankeuksista huolimatta tuonut vain hyvää! Suoraan sanoen en voisi olla onnellisempi! Paitsi että Mikon pitäisi myös olla Porin sijaan kotona.<3


perjantai 1. elokuuta 2014

Seesteistä säpinää

Helou! Nyt kun muru-tyttö nukkuu voisi vihdoin pitkästä aikaa olla laajemman kuulumispostauksen aika! :'3 Meille kuuluu tällä hetkellä aivan huippuhyvää! Viimeinen viikko on ollut ihania yllätyksiä täynnä ja nyt vihdoin kaikki pitkään muhineet toiveet alkavat käymään toteen! >.<

ME MUUTAMME VIIKON PÄÄSTÄ TURKUUN!<3<3 Mikko sai sieltä hyvän työpaikan ja koko pieni perheemme uuden asunnon!<3 Hikisen kerrostalokämpän sijaan majoitumme tällä kertaa kauan haaveilemaamme rivitaloon omalla pihalla, kolmella huoneella, kahdella kerroksella sekä saunalla!<33 En osaa kertoa kuinka innostuneita täällä ollaan, kun vihdoin pääsemme unelmiemme kaupunkiin ja saamme KAIKEN mistä ollaan toivottu<3 ;__; Tuntuu niin epätodelliselta että jopa pelkään sen sanomista ääneen! Kunhan mikään ei nyt vain menisi pieleen<3

31.7.2014  Syöneenä ja tyytyväisenä<3
28.7.2014 Äidin ja isin kanssa matkalla irtisanomaan Porin kämppää
31.7.2014 Ensimmäinen neuvolareissu! Ulkona satoi, ukkosti ja salamoi, mutta onneksi kaukalossa on katos ja isi pisti suojaksi vielä pyyhkeen<3 Niillä varusteilla pärjäsi vallan loistavasti!
Pikkuinen nyyttimme kasvaa jo kovaa vauhtia! Eilen käymällämme neuvolareissulla selvisi typyn painavan jo melkein neljä kiloa! :'3 Pituuttakin on tullut kiitettävästi ja kokonaisuudessaan kehitys on sujunut juuri niin kuin pitääkin.<3 Vaikka murun kasvu onkin hirmu ihanaa ja ilahdun aina kun joku huomaa hänen kasvaneen viime kerrasta, tietyllä tavalla se tuntuu myös kovin haikealta. ;__;</3 Juurihan vauvamme vasta syntyi ja jo nyt ihmiset kertovat kuinka ISO hänestä on tullut! Hassua!! >.<'

Päivät ovat edenneet hirmuista vauhtia! Jos alkukesästä raskaana tuskailin ajan hitaasta kulumisesta ja tekemättömyydestä, nyt tuskin ehdin edes huomata Mikon työvuoron menevän ohi! Silmän räpäyksessä aamu muuttuu illaksi ja onkin taas nukkumaanmenoaika. Onneksi yöt ovat pääosin menneet hyvin ja kaikki kolme perheemme ihmisjäsentä (kuvittelisin silti myös kissojen kokevan samoin) ovat saaneet nukuttua. Joitakin uudelleenjärjestelyjä ollaan tosin jouduttu tekemään, sillä Mikko on nyt jonkun aikaa nukkunut perhepedin sijaan sohvalla. Herran rankat työvuorot, joiden vuoksi tämän on oikeasti saatava riittävästi unta, sekä tappohelteet, joilla makuuhuone lämpenee hulluuslukemiin eikä silleinä suolassa nukkuminen ole erityisen miluisaa, ajavat selviytymistä tukeviin keinoihin.

Onhan se ikävää, että vauvantulo tällä tavoin "terrorisoi" vanhempien parisuhdetta, mutta toisaalta uskon näillä keleillä aika monen kaipaavan omaa tilaa, -ilmaa ja vähintäänkin hajurakoa toisesta ihmismuotoisesta lämpöpatterista. :'D 24/7-hikoilu ei vain ole enää hauskaa, vaikka kuinka trooppisen eksoottiselta tämmöinen +32 Suomessa tuntuisikin...

Muutama päivä sitten toisessa silmässä synnytyksestä saakka ollut verenpurkaumani on vihdoin parantunut. :') Olo on muutenkin ollut kaikin puolin hyvä, levollinen ja tietyllä tapaa myös seesteinen. Jollain tavalla kaikki kiire ja hätäily on väisynyt mielestäni muualle, enkä osaa muuta kuin nauttia näistä pienistä tyyneyden hetkistä.<3 Muuttokaan ei kumma kyllä erityisemmin aiheuta minulle stressiä. Tiedän, että kyllä kaikki hoituu omalla painollaan, vaikka ollaanhan me Mikon kanssa jo aloiteltu pakkaaminen ja saatu se jopa melkoisen hyvälle mallille. :'')

Tärkein työni on nyt hoitaa pikkuista ja sehän on onnekseni onnistunut minulta aika luontevasti! Kyllähän se välillä hermostuttaa jos tyttö parkaisee, eikä heti keksitä mikä hänellä on pielessä. Onneksi toistaiseksi kaikkiin hetkiin on löytynyt ratkaisu, eikä sen suuremmin asiaa ole joutunut murehtimaan.<3

Mitään uusia ostoksia ei vauvatarvikkeiden ja ruoan lisäksi ole nyt erityisemmin tullut tehtyä. Poikkeuksena siihen toimii tosin tämä yllä näkyvä Saara Sarvaksen suunnittelema Unicornification-lakka, jonka suolaisesta 15 euron hinnasta huolimatta menin lumoissani itselleni tilaamaan. >.<'' Lakka on ihanan jellymäinen, ja sisältää söpöjen hileiden ja hellyyttävän pohjavärin lisäksi hopeisia tähtiä ja valkoisia kuu-kuvioita! :3 Ihanan tyttömäinen lakka, joka tämän uuden elämänvaiheen myötä sopii mainiosti myös lyhyiden kynsien kaveriksi. ^^

Uusien vaatteiden ostelu tuntuu tällä hetkellä jotenkin hölmöltä. : ( Vatsa ei ole läheskään vielä palautunut ennalleen ja imetyksen vuoksi rintavarustuskin on huomattavasti entisiä mittojani muhkeampi. Näin ollen sekä vanhat ylä- että alaosat ovat minulle tällä hetkellä epäsopivia, eikä löysien hellemekkojen lisäksi ole oikein mitään päällepantavaa... Hankin viikko sitten kyllä yhden uuden mekon, jolla juhlittiin kesän odotettua Mustan pitsin yötä.<3 Täytyy katsoa miten tämän vaatepolitiikan kanssa edetään... Siinä mielessä helleilmat ovat kyllä olleet hyväksi.

Vauvan ensimmäisinä elinviikkoina on ollut hankalaa panostaa hyvään ruokaan. Tuntuu että aika rientää eikä sitä jää juuri yhtään kunnon sapuskan laittamiseen. Nyt ollaan koitettu vähän ryhdistäytyä ja saada edes toisinaan pöytään tuoretta salaattia sekä lämmintä täyttävämpää muonaa. Ensi viikon ajan projektina on syödä pakastin tyhjäksi! Miksi siellä ei satu olemaan enempää jäätelöä..? >.<''

Kivaa viikonloppua!