Uusi tatuointi!

Ääääk! Iiihhh! Jee!!!!


Mulla on vihdoin uusi tatska! \(^u^)/

Olin haaveillut uudesta tatuoinnista jo pidemmän aikaa. Oikeastaan aloin suunnitella sellaista melko lailla heti edellisen tatuointiaikani jälkeen, yli kolme vuotta sitten. Mutta noh, välissä olikin vauvan tekoa, synnyttämistä, vauvavuotta ja mitä näitä nyt oli. Tatuointihaaveet unohtuivat taka-alalle, sillä ajalle ja rahalle löytyi arvatenkin parempaakin käyttöä.

Muutama kuukausi sitten päätin kuitenkin herättää vanhan osan itsestäni takaisin eloon. Koska hemmetti vie, mähän rakastan kauniita tatuointeja! Miksi ihmeessä äidiksi tulon jälkeen mulla ei muka olisi enää varaa tai oikeutta säästää hieman rahaa sellaisen asian hankkimiseksi, joka tekee minusta onnellisen? Niinpä pistin synttärirahojani syrjään, sovimme Mikon kanssa etten tule tänä vuonna saamaan muuta joululahjaa ja lopulta etsin käsiini taitavan tatuoijan, joka kykenisi toteuttamaan unelmani todeksi.

Tiedättekö sen tunteen, kun jokin ennen hyvin selkeä -haave jää roikkumaan liian pitkäksi aikaa, ja yhtäkkiä sen toteutuminen alkaakin tuntumaan yllättäen mahdottomalta? Mulla tällainen haave oli uusien tatuointien hankkiminen. Vaikka olen jo monta vuotta tiennyt haluavani omistaa ihollani useita tatskoja, ajan mittaan niiden toteuttamisesta alkaa enemmän ja enemmän jänistää. Alkaa keksiä kaikkia hyviä ja huonompia tekosyitä miksi just nyt uuden kuvan hankkiminen on äärimmäisen epäsopiva ajankohta.

Ainiainen rahanpuute nyt on ollut tapetilla jo omilleen muutosta lähtien. Kyseinen aihe ei tunnu sammuvan meidän taloudessa vielä piitkään pitkään aikaan. Mutta aina jostain muusta voi säästää, jos sitä todella haluaa kasata isompaa pottia johonkin kallimpaan hankintaan. Rahan lisäksi olin jossain vaiheessa miettinyt etten voi hankkia tatujointeja käsieni alaosiin, sillä silloin ne näkyisivät työpaikalla hoitopuvun alta. Mutta tiedättekö mitä, sitten päätinkin että fuck it! Hoitoala on yksiä parhaiten työllistäviä aloja, missä työt eivät todellakaan tule lähitulevaisuudessa loppumaan kesken. Jos mä en (siveellisine) tatuointeineni kelpaa jonnekin paikkaan, pakkaan kimpsuni ja kampsuni ja menen muualle, niin yksinkertaista se on haha! :D

Itse uudesta tatuoinnista sen verran, että tekijänä toimi tällä kertaa Turun Skin Craft Tattoo:n Ville Mäki! :) Löysin kyseisen herran selaillessani instassa Skin Craftin Tuulan töitä. Meinasin ensin varata aikani Tuulalle, mutta sillä tämä oli erittäin kiireinen ja pitkälle bookattu taiteilija, päädyin katselemaan muidenkin kyseisen puljun artisteja. Aika nopeasti törmäsin Villeen ja ihastuin palavasti hänen tekemiin pistetyö-tatuointeihin. En ollut oikeastaan vielä päättänyt millaista tatuointia tarkalleen ottaen haluan. Halusin sen liittyvän luontoon ja mahdollisesti sisältävän kukkia, mutta vasta Villen töitä nähtyäni tajusin mitä olenkaan hakemassa!

Pistin silmääni erityisesti yhden Villen teoksista, ylhäällä olevan kuvan vasemmanpuoleisen tatskan. Tykästyin siihen niin kovasti, että heti sen nähtyäni pistin herralle viestiä haluavani itselleni jonkin saman tyylisen työn. Viestittelimme siinä jonkin aikaa ja kerroin toivomuksistani millaisia muutoksia ja yhtäläisyyksiä haluaisin omaan persoonalliseen luomukseeni. Ja niin maaginen tatuointipäivä vihdoin koitti, ja pääsin lopulta näkemään tämän minulle suunnitellun kauneuden. Aaaahhh! Rakastuin siihen heti ensisilmäyksellä enkä epäröinyt hetkeäkään haluanko sitä ihooni vai enkö.

Siellä me tänään vietimme yhdessä tiiviit neljä tuntia aikaa, Villen luodessa oikean käteni sisäsyrjään tätä kaunotarta.<3 Pakko myöntää tämän viimeisimmän tatskan olleen kipein tatuointini tähän asti. (Ellei toki aika ole kullannut muistoja, hehe.) Pahin paikka oli ehdottomasti ranteen alue, jota hakatessa tuntui kirjaimellisesti siltä kuin joku yrittäisi viiltää ranteeni auki. Lisäksi kipeää tekivät työn ääriviivat. Sen sijaan itse "pisteyttäminen", eli sivuissa olevat lehdet ja kukan varjostukset eivät oikeastaan tuntuneet kovinkaan pahalta. :')

Kaiken kaikkiaan olen äärimmäisen tyytyväinen lopputulokseen! Ja sitäkin enemmän olen onnellinen siitä, että kaikista epäilyksistäni huolimatta pysyin lujana ja toteutin tämän(kin) unelmani loppuun saakka! :'')

Wild Lady

Heipä-hei!

Keskiviikkoillasta lähtien seuraavat neljä päivää meillä on ollut hieman hulinaista ja toiminnantäytteistä aikaa. Siskoni tuli luoksemme kyläilemään hiihtolomansa vietoksi, joten perinteisen koneella lagailun sijaan vapaat hetket menivät pelaillen lautapelejä, rupatellen ja katsellen yhdessä leffoja tai sarjoja. Lyhyen varoitusajan vuoksi ei ehditty tällä kertaa keksimään erityisen kummoista tekemistä, ja Mikkokin oli kaikkina päivinä sekalaisesti aamu- ja iltavuoroina töissä.

Torstai-illaksi oli tosin jo entuudestaan suunniteltua ohjelmaa. Olimme sopineet kaverini kanssa menevämme Game Of Thrones -aiheisiin opiskelijabileisiin, ja olin odottanut kyseisiä kekkereitä kuin kuuta nousevaa! :D Aloittelimme iltaa meillä, pelaten siinä ohella nelistään Mikon ja siskoni kanssa China Town -nimistä lautapeliä ja napostellen juustoja ja keksejä. Kellon lähennyttyä yhtätoista aloimme tekemään lähtöä kohti keskustaa.

Toppi - 2nd hand (Jupiter), Vyö - 2nd hand, Hame (uusi!) -2nd hand

Sillä kyse oli teemabileistä, halusin parhaani mukaan panostaa asuuni ja pukea päälleni ainakin jotain illan aihepiiriä mukailevaa settiä. GOT-teema osoittautui kuitenkin yllättävän vaikeaksi, sillä sarjan hahmojen mukaisia, monimutkaisia ja koristeellisia pukuja saattaisi löytyä valmiina ainoastaan oopperoiden pukuvuokraamoista, ellei sellaista alkaisi tietysti teettämään itse. Ei ollut kuitenkaan erityistä halua pistää yksien opiskelijabileiden vaatetukseen suuria rahoja, joten päädyin soveltamaan asuni oman vaatekaappini kätköistä.

Kuten arvata saattaa, sopivien kamppeiden löytäminen koitui melkoisen hankalaksi, mutta tällainen asu (=postauksen kuvat) päälleni lopulta kuitenkin päätyi. Esitin sarjan kaunista punapäistä naista, Ygritte:a, jolla on tarinassa romanttinen suhde John Snow:iin. En kuitenkaan omistanut hahmon tavoin yhtäkään kokonahka-asua tai turkista, joten puvustani tuli enemmänkin sellainen "inspired by Ygritte" -henkinen kokonaisuus. :'D Mutta aika kiva kuitenkin omaan makuuni! Ja huokuihan tuosta mielestäni semisti metsänhenkisyys ja maanläheisyys, joita pyrinkin asuuni saamaan. :') Mitä mieltä olette?

Onnistuin juuri muutama päivä ennen bileitä löytämään lensi kertaa visiteeraamaltani naapurikirpparilta asuun valitsemani hameen! En edes tajunnut sen pääsevän noin nopeasti käyttöön asti. :'D Pukukopissa sovittamisesta huolimatta hamosta piti kuitenkin hieman kaventaa kotona sopivammaksi, sillä en halunnut sen roikkuvan täysin lanteillani. Onneksi omistan nykyisin ompelukoneen, joten pienentäminen sujui helposti ja nopeasti ilman sen kummempia äherryksiä. :3

Osaksi pukua pääsi (samalla vihdoin ylipäätään käyttöön asti) myös kuvissa näkyvä leveä nahkavyö. Löysin sen vuosia sitten kirpparilta ja menin ostamaan edullisen hinnan takia sekä tietysti koska se oli yksinkertaisesti mielestäni siisti! Kaikesta huolimatta sitä ei kuitenkaan tullut erikoisuutensa vuoksi oikein käytettyä. Eikä sinänsä ihme, olinhan itse nimittänyt sen jo ostohetkellä mun uudeksi "asevyöksi". :D Bileiden asuun se kuitenkin sopi enemmän kuin hyvin!

Tukan lopputulos tuntui hiukan hassulta, sillä valitsemallani hahmolla ei ole otsahiuksia, joten menin laittamaan oman otsatukkani pinneillä kiinni ylös. Näytti poikkeuksellisen omituiselta ja tuntui paljaalta, kun kasvoni olivatkin yhtäkkiä auki koko maailmalle. xD Naama näytti muutenkin jotenkin aivan liian isolta, kun ei ollut turvallista kasaa hiuksia peittämässä osaa siitä pois, haha. :'DD

Itse pippaloissa meni kivasti! :) Emme ehtineet olla kaverini kanssa paikalla kuin muutaman minuutin, kun tämä onnistui jo spottamaan baarista joitakin koulun kautta tuttuja kamuja. :D Mitä pidemmälle ilta eteni, sitä enemmän tuttuja alkoi tulla vastaan! Nähtiin myös yhden vanhan ystäväni kanssa ja juteltiin pitkät tovit ummet ja lammet vaihtaen kuulumisia pitkän ajan jälkeen. ^^ Illan aikana tuli myös tehtyä uusia tuttavuuksia sekä kaveerattua paremmin puolituttujen tyyppien kanssa. :') Jeee! Milloin mennään uudestaan?

Eilen vanhempani tulivat luoksemme kyläilemään. Valmistin meille kasvissosekeittoa sekä pizzaa, jotka molemmat upposivat vieraisiin hyvin! Erityisen otettu olin siitä, että jopa keittoja ja vihanneksia vihaava isäni söi sosekeittonsa loppuun ja jopa kehui sitä, vaikka olikin varoitellut ettei usko tykkäävänsä siitä, hehe! :'D Porukat veivät lähtiessään mukanaan siskoni takaisin kotiinsa.

Tänään Mikko on ollut koko päivän töissä. Tein päivän aikana hieman kotitöitä ja illemmalla saimme Taikan kanssa ulkoiluseuraksemme naapurustossa asuvan taaperoperheen! Voi että miten kivaa olikaan peuhata lumessa kun lapset saivat toisistaan seuraa ja aikuiset pääsivät samalla höpöttelemään kuulumisia. ^^ Luksusta oli kuitenkin saada pahvimukeista tarjotut termarikahvit ja juoda niitä lapaset kädessä, pienessä pakkasessa keskellä lunta! Aijai miten tämä mamma ilahtui moisesta ylläristä! :DD

Tällaisissa merkeissä tänään!

Twin Peaks Party + Decorating

Nonnih! Olisi vihdoin aika Twin Peaks -kemujen valokuvien julkaisemiselle. :'3

Oli kieltämättä yllättävän hankalaa pohtia millaisin tavoin kämpästä saisi luotua jotenkin kyseisen tv-sarjan henkisen. Halusin ehdottomasti luoda tunnelmaa koristeilla ja erinäisillä pienillä yksityiskohdilla, sillä ne jos mitkä tekevät teemabileistä teemabileet! Varsinkin tällaisessa tilanteessa, kun asujen soveltaminen voi osoittautua vieraille vaikeaksi.

Ideoiden keksimiseksi selasinkin tuttuun tapaan Pinterestiä (jos minun pinnaukseni kiinnostavat, tsekkaa kansioni-> tästä) ja tallensin itselleni inspiraatiokuvia sekä asujen, koristeiden että ruokien muodossa. Tässä pieni kollaasi siitä, millaiset kuvat sai mussa ideoita liikkeelle:

Halusin tehdä ympäristöstä salamyhkäisen maustaen sitä ripauksella metsää. Lisäksi oli olennaista säilyttää Twin Peaksin tutuimmat merkkielementit, joista sarja on tunnettu ja jotka tekevät siitä ainutlaatuisen. Tällaista jälkeä koristelusta sitten tuli:


Eteinen

Ihan ensiksi huoneistoon astuessa huomasi vanhanaikaisen film boardin (Tigeristä), johon oli liiduilla täytetty Twin Peaksin elokuvatuotannon tiedot sekä ohjaajan nimen (tästä en muistanut ottaa kuvaa, nyyh ;_;). Kun eteistä jatkoi peremmälle, vastassa komeili askartelemani Welcome to Twin Peaks -kyltti, josta yritin väkertää mahdollisimman samanlaisen näköisen mitä alkuperäinenkin sarjassa oleva tervetuliaiskyltti alueen rajalla on.

Seuraavaksi eteisen katossa roikkui iso metsästä poimittu puun oksa, joka toi tilaan metsän tuntua. Lisäksi viereisellä hyllyllä majaili kynttilälyhty, jonka hämyinen valo heijasti seinille roikkuvan oksan varjoja. Kiinnitin eteisen peiliin Twin Peaksia mukaillen pelikortteja, jotka kaikki olivat kuningattaria (sarjaa katsoneet ymmärtävät miksi. ;)). Olohuoneen ovelle ripustettiin punaisia verhoja imitoiva viininpunainen lakana, roikutin seinästä muovisen puukon sekä tungin oven kahvaan pöllö-pehmolelun. :'DD (Kaksi viimeisintä myös Tigerista.) Keittiön oveen teippasin Twin Peaksin kuuluisaa siksak-lattiaa muistuttavaa mustasta teipistä muodostuvaa kuviota.

(Pahoitteluni blurrista kuvasta)

Ensin meinasin tehdä jokaisesta huoneesta tietyn tilanteen tai Twin Peaksin paikan aiheisen, mutta tilanpuutteen ja rekvisiitan vähyyden vuoksi päädyin lopulta sekoittamaan kaiken keskenään. Erityisesti eteisestä tuli aikamoinen asioiden sekamelska, mutta toisaalta se myös oli kaikista huoneistamme se vähiten koristeellinen tai sisustetuin, niinkuin muuten luonnollisessa tilassa. Siellä oli eniten tyhjiä seiniä ja tilaa kaikenlaiselle rojulle kämpän muihin huoneisiin nähden, hehe. :'D


Olohuone

Olohuoneen koristelut rajoittuivat aika pitkälti kynttilöihin sekä pelikortteihin. Yritin parhaani mukaan luoda tunnelmaa sillä, että jätin sytyttämättä illan ajaksi isoja kattolamppuja (muuta kuin keittiössä ja vessassa), ja sen sijaan valaista huoneet pienillä lampuilla sekä kynttilöillä. Niitä valonlähteitä pitikin sitten sijoitella useampaan eri nurkkaan, jotta kaikkialla näkisi istua ja seurustella.

Käyttämättömyydestä huolimatta kattolamppu kuitenkin sai oman osuutensa koristeluista! En tiedä tuliko lopputuloksesta kaiken kaikkiaan ruma vai hieno, mutta päädyin ex-temporesti tunkemaan kattokruunumme väliköihin isoja puun oksia. :'DD Kokonaisuuden piti tehdä olohuoneestamme metsämäisemmän, toivottavasti se onnistui. ^^'

Keittiö

Keittiön koristelun olivat olohuoneen tavoin äärimmäisen minimalistiset. Seinällä oli kiinni muutama pelikortti ja jääkaapissa roikkui magneettikiinnitteinen peuran pää (myöskin Tigerista, ylläri).

Keittiössä tärkeimpänä tunnelmaa luovana elementtinä oli kuitenkin ruoka! Siitä ei ikävä kyllä tullut tajunneeksi ottaa tarkempia kuvia, mutta teemaan liittyviä tarjottavia olivat donitsitornit sekä kirsikkapiiras. Myöhemmin illalla tehtiin myös Twin Peaksin Dineriin viittaavia ranskalaisia ja nakkeja. Muita naposteltavia oli perus bileisiin kuuluvat sipsit, popparit, dipattavat vihannekset, konvehdit sekä punaviini.

Kuvista huomaa myös pöydän keskellä sijaitsevan holillisen hyytelökakun, joka oli osana erästä hulvatonta "juoma"peliä. :'DD

Illan aikana pelattiin kaksi ennalta suunniteltua peliä. Toinen niistä on aikaisemmin mainitsemani hyytelöpeli, ja toinen liittyy kuvassa kädessäni olevaan muovikääreeseen. :) Jälkimmäisen pelin idea on istua kaikkien pelaajien kesken ringissä ja heittää vuorotellen kahta noppaa. Kun nopat näyttävät samaa lukua eli paria, kyseinen pelaaja saa aloittaa muovikääreen repimisen.

Kääreen sisältä paljastuu pikkuhiljaa pieniä ylläreitä, joita pelin valmistelija (eli tässä tapauksessa minä) on kääreen sisälle pakannut. Sieltä paljastui mm. tikkareita, suklaapatukoita, laastareita sekä kondomeja, haha! : DD Oli niin huvittavaa nähdä ystävien innon pakettia avatessa, aivan kuin oltaisiin matkustettu takaisin lapsuuteen jolloin synttäreillä pelattiin tämän kaltaisia jännittävän toiminnallisia leikkejä! ^^ Täytyy ehdottomasti keksiä (=etsiä pinterestistä...) näitä lisää myös ensi bileiksi! :'3

Kekkerit jatkuivat myöhään yöhön, jonka jälkeen vieraat lähtivät koteihinsa. Kieltämättä kätevää asua Turussa, kun suurin osa kavereista asustelee parinkymmenen minuutin bussimatkan päässä. ^^

Siinä oli kuitenkin kaikki tämänkertaisten bileiden teemasta ja tunnelmasta! Toivottavasti oli mielenkiintoista katseltavaa.
Moips. :)

Marian lahjatoivelista

Rakas joulupukki. Olen mielestäni ollut tänä vuonna erityisen kiltti ja vastuuntuntoinen. Tuothan minulle joululahjaksi kaikki listaamani asiat, jotta tulisin tänä jouluna iloiseksi? Kiitos! Terveisin Maria.<3


Hahaa, sainpahan vihdoin tämänkin tehtyä pois alta! :'D Aluksi luulin lahjatoivelistan tekemisen olevan helppoa ja nopeaa, mutta kun sellaista alkaa oikeasti väkertämään, koko homma meneekin yhtäkkiä yllättävän vaikeaksi. Ensiksi sitä listaa muutaman päälimmäisenä mielessä olevan asian, kunnes sen jälkeen tulee blokki. Mitä ihmettä mä vielä voisin toivoa? En mä ainakaan tarvitse oikeastaan juuri mitään. Mutta millaisia asioita mä voisin haluta?

"First World Broblems", tiedetään, mutta viimeksi Taikan lahjatoivelistaa tehdessäni tajusin näiden itsekeskeisten listojen oikeasti olevan aika hyviä! Siis miettikääpä vaikka ympäristön ja ekologisuuden kannalta! Jos jouluna tai syntymäpäivänä joka tapauksessa halutaan hankkia toiselle lahjan, eikö olisi parasta antaa tälle jotain mistä tämä varmasti pitäisi? Toivomiensa lahjojen saaminen on takuulla ympäristöystävällisempää rahan käyttöä, kuin se että saisi lahjaksi jotain turhaa josta ei edes pidä. Tarpeeton esine heitetään saman tien menemään, ja saastutetaan näin maapalloa turhalla ei-kenellekään kuuluvalla rojulla, samalla kun kyseisen ostoksen rahoilla olisi voinut hankkia jotain oikeasti tarpeellista tai edes päivän sankaria ilahduttavaa asiaa.

Näin ollen, jos edes yksi saamistani kuusen alla majailevista paketeista sisältää jotain toivomaani, lahjalistani ei ollut turha! :)

Lahjatoiveeni voi helposti kiteyttää muutamaan sanaan: lautapelit (ääh, Menolippu-niminenkin olisi voinut olla tuolla!), astiat ja tyttöhömpötykset. :D Okei, tuo oikealla oleva kirja on kyllä poikkeus, mutta sen minä haluaisin vielä joskus saada käsiini. ^^

En tiedä onko näiden listaamieni juttujen puolesta järkevää perustella ja spekuloida jokaista valintaani ja toivomustani, sillä syvin ja tärkein viesti on todennäköisesti selvä. Näistä asioista mä tykkään! :)) Osa toiveistani on ollut jo pitkään tahdon, tahdon, tahdon -listalla, ja osa taas on sellaisia, joita ei voi olla koskaan liikaa ja jotka ilahduttavat minua aina. :'3

Oli myöskin hankalaa toivoa jotain muuta kuin vaatteita, koska sellaisia nyt tulee yleisemmin arjessa katseltua ja himottua kaupungilla ja kaupoissa pyöriessä. Niitä en kuitenkaan haluaisi jonkun muun hankkivan minulle, vaan paljon mieluummin shoppailen sellaiset itselleni itse. :'D Lahjakortti onkin aina toimiva vaihtoehto, vaikka se kieltämättä muistuttaakin usein myös mielikuvituksetonta rahakuori-lahjan "en viitsinyt nähdä vaivaa miettimiseen" -tasoa. Lahjakortin kanssa voi samoin mennä joskus täysin metsään (believe me, olen ollut parikin kertaa todistamassa tällaista), kun lahjan saaja ei ole juurikaan koskaan löytänyt mitään ostettavaa saamansa lahjakortin liikkeestä. Kiva siinä sitten lähteä valitsemaan itselleen sadan euron arvoista pukinetta, kun 99% kyseisen kaupan vaatteista ei tehdä edes itselleen oikeassa koossa. :----D (Näin kävi kerran Mikolle, hänen saatua lahjakortin Riveriin.)

Jos joku muuten haluaa antaa lahjakortin minulle, ehdotan lämpimästi H&M:a tai Indiskaa. Niistä löytyy aina jotain ostettavaa, eikä hinnat huimaa päätä. :) Jokin hienompi merkkiliikekin toki voisi kelvata, mutta kunhan niiden vaatetarjonta ei rajoitu vaaleansinisiin kauluspaitoihin ja harmaisiin housuihin. Yyh..


Millaisia lahjalistoja tai -toiveita teiltä löytyy? Kertokaa ihmeessä tai linkatkaa kommentteihin listojanne! :)

Oon Bändissä!

No heippa tyypit!

Muistatte varmaan kun kerroin teille uudesti syntyneestä musiikkielämästäni, pistettyäni hakemuksen muusikoiden.net -palstalle? :) Lukuisista yhteydenotoista huolimatta koko bänditouhu vaikutti minusta kauhean kaukaiselta ajatukselta ja muistutti lähinnä jotain haavekuvitelmaa jostain mahdollisesta kaukaisesti tulevasta sitten ehkä joskus -jutusta. Nämä taka-alalle jätetyt kuvitelmat muuttuivat sitten eilen vihdoin todeksi, kun tapasin ensi kertaa uuden bändini jäsenet!!

Eilen illalla pidimme siis ekat treenit tämän aiemmin mainitsemani Clamor-nimisen bändin kanssa, ja vaikka oltiinkin juteltu useampaan otteeseen netin välityksellä yhden jäsenen kanssa etukäteen, itse paikalle saapuminen oli melkoisen jännä paikka! :'D Aaaaaaa jännitti ihan SIKANA mennä koko paikanpäälle, koska vasta automatkalla realiteetti iski päälle ja tajusin, että "Apua, nyt mä ihan OIKEESTI oon menossa sinne! Apua mitä jos feilaan ja oonki ihan paska? Apua, mitä jos ne onkin jotain ihan hirveitä nihkeilijöitä! Apua, apua, ääää!!" Kädet täristen ajoin parikymmentä minuuttia kohti treenistä, keskelle metsää. Yksi tyypeistä tuli onneksi vastaan lähimmälle Abc:lle, ja opasti siitä minut perille asti. "Huhh.. No tuo nyt ainakin vaikuttaa ihan mukavalta... Toivottavasti sitten ne loputkin on edes siedettäviä."

En tiedä miksi olin varautunut pahimpaan, ja pelkäsin ettei kuitenkaan tultaisi toimeen. Että olenkin vähän liian värikäs rääväsuu ja liian outo tyyppi muutenkin. Sitten astuin sisälle ja minut vastaanottivat nuo ihanat sydämelliset tyypit! Siis ei voi olla totta, miten mukavaa jengiä!! *o* Heti ensikättelyssä jännitykseni oli tiessään ja muutaman ensimmäisen juttutuokio-minuutin jälkeen tunsin olevani kuin kotona. Meininki oli mielettömän rentoa, ja ne jutut!!! :'D Siis miten vapauttavaa onkaan olla seurassa, jossa omia heittojani ei tyrmätä liian hävyttömiksi, ja miten siistiä olikaan tajuta, etten todellakaan ole edes se porukan pervoin. XDD Teki välillä oikeasti kipeää pidellä vatsasta kiinni, kun nauratti niin paljon, eikä sitä yksinkertaisesti vain saanut loppumaan! :''D Ihan kuin olisin ollut vahingossa eksynyt sketsiohjelmaan, joka olikin täynnä poikkeuksellisesti sitä oikeasti hyvää läppää, hahaa! :----D "Apua, näähän on aivan älyttömän hauskoja heppuja! Niiden kanssa tulee niin helposti juttuun! Mitä ihmettä!?" Olin niin häkeltyneen tyrmistynyt koko päänsisäisen varuilla olo -kelkkani muutettua suuntansa täysin vastakkaiseen. En osannut yhtään odottaa siinä käyvän niin!

No entäs sitten se MUSIIKIN puoli (kröhöm)? :'D Kieltämättä koko musisointi melkein jäi kokonaan taka-alalle, kun oli vain niin hulvatonta, mutta onneksi niin ei kuitenkaan käynyt. Tyypithän oli aivan loistavia soittajia!! :Q Kaikki jäsenet oikeasti handlasi osuutensa ja kommunikoi keskenään, jos jokin kohta tuntui epävarmalta tai hassulta. Ihan se osaamisen tasokin oli jo niin hyvää, että minulla on kyllä selkeästi takana päin ne päivät, jolloin bändiläiset saapuivat treeneihin miten sattuu, eivätkä muistaneet harjoitella sovittuja kappaleita kotona, jolloin niitä piti luonnollisesti alkaa opettelemaan treeniaikana. Tällä hetkellä MINÄ olenkin se "heikoin lenkki", jolla on rutkasti biisejä kahlattavana! Oh god! :'D

Pojat olivat kyllä aivan ihanan kannustavia! He kehuivat ääntäni ja sanoivat etten vain ottaisi koko touhusta mitään stressiä. :''> Ainakin omasta mielestäni meillä synkkasi tosi hyvin yhteen, ja tultiin heti mutkattomasti toimeen! Ja tämä bändiläisten välinen kemiahan on se kaiken tiimityön A ja O, jonka päälle kaikki muu rakentuu. :)

Kun lopuksi he sitten kysyivät, kiinnostuinko liittymään heidän joukkoonsa, ei mielessäni ollut mitään epäröintiä vastata "tottakai oon!" jonka jälkeen tosin lisäsin "...jos te vaan kelpuutatte mut mukaan?" :D Tykkäykset olivat onnekseni molemminpuoliset, ja jo nyt meillä on sovittuna seuraava treenikerta tälle viikolle. 8)) Ihan varmasti tämän euforisen alkuhuuman jälkeen iskee myös pettymyksiä ja ärsytyksiä, mutta ainakin toistaiseksi olen tähän kaikkeen erittäin tyytyväinen! ^-^

Onpas jotenkin niin inspiroitunut ja energinen olo eilisen jälkeen! Kaipa tämä musiikin pariin pääseminen oli juuri sitä mitä minä oikeasti tarvitsin. :) Kyllä ne hullut päähänpistot, kuten minulla se bändihakemuksen tekeminen, voivat joskus oikeasti olla todella hyviä ideoita, jotka ovat lähtöisin jostain alitajunnasta joka yrittää viestittää meille sitä mitä me oikeasti tarvitsemme juuri sillä hetkellä.


Nämä valokuvat ovat viime viikon alulta. Oli suunnattoman kaunis syyspäivä ja minulla päällä kivan erilainen asukokonaisuus. :'> Kivaa viikon alkua teille!<3

Kuulumisia ja musauutisia!

Moikka moi!

Tässä on lähiaikoina taas tapahtunut vaikka minkälaisia uusia juttuja! Osa hyviä, osa huonoja. Enemmän ja vähemmän innostavia. Kerron niistä vähän satunnaisessa järjestyksessä, jättäen tosin jännittävimmän jutun viimeiseksi, hehe! >.<

Käytiin pari päivää sitten Tirpin kanssa kokeilemassa pitkään haaveilemaani roller derbyä! *-* Siis voi että miten siistiä joku kilpaurheilu voikaan olla! Se meininki, ryhmähenki ja kaikki oli aivan uskomattoman energistä ja kadehdittavaa, että olin melkein jo valmiiksi päättänyt aloittavani derbaamisen, oli miten oli! Tutustuttiin sääntöihin ja harjoiteltiin luistelua. Olin melko onnettoman huono siinä, mutta kaikesta huolimatta se oli kivaa! 8D Sitten tuli ohjelmamme kolmas osuus, joka sisälsi tarkempaa ja tärkeämpää infoa koko harrastuksesta. Tiesin kyllä roller derbyn olevan aika hintava harrastus varusteiden osalta, sillä ihan pelkästään luistimiinkin saattaa upota useampi sata euroa (halvimmat uudet saa vissiin tällä hetkellä alennuksesta kahdeksalla kympillä, mutta sellaisia ei kauheasti löydy), suojiin ainakin pari kymppiä sekä kypärään muutama kymppi lisää. Lisäksi selvisi, että jäsenmaksujen sun muiden sellaisten lisäksi olisi erittäin suotavaa, ja semi pakollista, hankkia itselleen vakuutus sekä liittyä derbyläisten liittoon viimeistään fresari-kurssin jälkeen. Siihen menee vielä tietysti oma rahansa, mikä on todennäköisesti ihan selkeää kolminumeroista lukua.

Kalliin aloituksen lisäksi oikeastaan suurimmaksi esteeksi itselleni kuitenkin muodostui treenikertojen tiheys. Nimittäin fresarikurssin jälkeen (joka loppuisi siis joulukuussa) perusharrastajan treenimäärä on jopa KOLME kertaa viikossa! Siis ei yksi tai kaksi, vaan KOLME! Q_Q' Moinen määrä kuulostaa omiin korviini aivan järkyttävän sitovalta, ottaen huomioon minun olevan perheen äiti, vuorotöissä käyvän miehen avovaimo ja tulevaisuudessa mahdollisesti itsekin vuorotöitä tekevä ihminen. Lisäksi treenit kestävät päivästä riippuen 1,5 tunnista kolmeen tuntiin, joten ainakin nuo kolmen tunnin treenit ovat lapsen hoitoon jättämisen (tai isän vapaa-ajan) kannalta melko epäreiluja, kun käytännössä Mikko siis joutuisi viettämään joka toinen päivä pitkät illat kotona Taikan kanssa kahdestaan kun äiti kävisi vähän treeneissä. :( Lisäksi asutaan aika lailla toisella puolella kaupunkia, niin ajomatkakin (+ varusteiden pukemiset ym.) tulisi kestämään noin puoli tuntia per suunta... Tämä harrastus siis kaikesta kiinnostavuudestaan huolimatta ei vain millään istu elämääni, sillä on pakko ajatella tulevaisuutta ja koko muunkin perheen hyvinvointia oman itseni lisäksi. Harmi... Mutta toisaalta, olen kuitenkin tyytyväinen että pääsin ainakin kokeilemaan kyseistä lajia, ja nyt ainakin tiedän mistä jään paitsi. u__u'

Eilen aamulla minulla oli aika lääkärille. Jo aikaisemmin kertomiani hengenahdistuskohtauksiani alettiin vihdoin tutkia kunnolla. Minulta otettiin keuhkokuvat sekä ultrattiin kaulasta kilpi- sekä sylkirauhaset. Keuhkokuvista ei kerrottu sen enempää (koska siinä paikalla oli vain hoitaja), mutta kilpirauhasta ultrannut lääkäri kommentoi että siellä päin kaikki näyttäisi olevan enemmän kuin kunnossa. Minun pitäisi vielä varailla soittoaikaa omalle lääkärilleni, joka kertoo tästä mielipiteensä sekä päättää miten asian kanssa olisi jatkossa edettävä. Onneksi hengenahdistuskohtauksia ei ole enää lähiaikoina oikeastaan ollut. Joskus hengittäminen on tuntunut raskaalta, esimerkiksi pitkäkestoisen naurukohtauksen jälkeen, mutta muuten ahdistaminen on ollut harvinaista ja silloinkin hyvin vähäistä. Mietin, voisiko olla että ahdistukseni olisikin sitten stressiperäistä tai päivystävän lääkärin sanoja lainatakseni hartiaseudun lihasten jäykkyydestä johtuvaa? Hmmhh.. Pääasia että kohtaukset ovat kuitenkin vähentyneet ja kilpparini näytti ultrassa terveeltä! :)

Nyt kun näistä terveysongelmista alettiin sitten puhua, mainittakoon myös että meidän talossa ollaan nyt parin päivän ajan sairasteltu! 8( Kyseessä on siis, kukaan muukaan kuin pikkuinen Taika, joka on jo parin viikon ajan tehnyt ahkerasti uusia poskihampaita. Yöunet ovat olleet vähän huonot ja panadolia on annettu kipuihin ja kuumeiluun. Nyt kun hammassäryt ovat mielestämme vähän hellittäneet, tilalle tuli kuumeilu ja flunssan omainen limaisuus. Tyttö myös yskii öisin, vaikka päivisin yskää ei juurikaan ole. Kakkavaipatkin haisevat oudolle (pahoittelen jos on totaalisen too much information), joten kyseessä saattaa olla myös jotain vatsataudin poikasta. :'< Me aikuiset ollaan muuten oltu aika terveitä, kunnes tänä aamuna minäkin aloin kokea kurkkuni karheaksi. Onkohan meille todella rantautumassa flunssa oikein kunnolla?

Ja sitten se viimeinen juttu! Nimittäin aaaaaa olen niin täpinöissäniii!!! X3 Tässä edellispäivänä nimittäin menin aivan sattumalta tekemään jotain odottamattoman suunnittelematonta, aivan pienen hetken mielijohteesta. Miten joku niin nopea ja yhtäkkiä päätetty asia voikaan tuntua niin innostavalta?? No joo, enempää sitä salaamatta tässä se tulee! Kerron kuitenkin koko ajatusketjun alusta, jotta pääsette juttuun kiinni samalla tavalla kuin minäkin. ^^

 Selailin tori.fi:tä etsiessäni sieltä käytettyjä roller derby -varusteita. Oli maanantaipäivä ja illalla olimme menossa ystäväni kanssa derby-treeneihin kokeilemaan kyseistä lajia ensimmäistä kertaa ilmaiseksi. Käytettyjä välineitä ei juurikaan löytynyt. Väärän kokoisia, väärän hintaisia, ei, ei, ei. Höh.. Sitten päädyin klikkaamaan itseni Varsinais-Suomen -osioon, josta pystyy selaamaan kaikkia viimeaikaisia ilmoituksia mitä ihmiset ovat sinne laittaneet. *Scroll, scroll, scroll* Eeei mitään mielenkiintoista.. Kokeilen vielä lajitella tavarat hinnan mukaan, jos joku sattumoisin myisi halvalla jotain, mitä juuri me satuttaisiin tarvitsemaan. *Scroll, scroll, scroll, stop.*  Pysähdyn lukemaan huvittavan kuuloista "myynti-ilmoitusta", jossa henkilö X haluaa perustaa bändin/soittoryhmän ja etsii siihen uusia jäseniä. Hehee, aika hauska! Miksiköhän joku päätyy laittamaan tällaisen ilmoituksen tänne eikä muusikot.net:iin, mietin. Yhtäkkiä muistan että minulla itsellänikin on joskus ollut tunnukset sinne. En tosin ole käynyt kyseisellä sivustolla aikoihin. Kaivataankohan bändeihin paljon laulajia? Entäs onkohan paljon laulajia ilman bändejä? Hmm.. 

Hetken mielijohteesta avaan muusikoiden.net:in. Häkellyn miten moni bändi kaipailee joukkoonsa laulajaa! Turun seudullakin vielä... Innostun aiheesta ja selailen lisää ilmoituksia. Alan harkita pistäväni jollekin bändille viestiä. Entäs jos mä aloittaisinkin taas bändiharrastuksen? Haluiskohan joku niinku MUT sinne laulajaksi?? Eääh, emmätiiä.. Tuntuu liian tyrkyttävältä.. Löydän muutamia laulajien pistämiä ilmoituksia ja huomaan että joidenkin kohdalla rima ei oikeasti olekaan niin korkea kuin mitä olen kuvitellut "ei esiintymiskokemusta" ja "olen joskus laulanut karaokessa" toistuu ihmisten kirjoittamissa kuvauksissa itsestään. Entäs jos kuitenkin? Mullahan on vaikka kuinka paljon kokemusta, jopa koulutusta aiheesta! Ja oonhan mä nyt ihan hyvä... Kysäisen pikaiset neuvot ystävältä facen chatissa ja saan rohkaisua. No perhana! Kyllä tän saa vaikka pois halutessaan! En mä tässä mitään menetä! Ja niin ilmoitukseni päätyy naamakuvan ja laulunauhoitus-linkkien kera laulajien wanted-sivulle. Apua mitä tästäkin tulee, ajattelen mutta annan asian olla. Sitten pistän Mikolle viestiä tapahtuneesta. Kerron että tein jotain impulsiivista, mutta hän ei saisi suuttua siitä.

Mies ei oikein ilahdu. Olisi kuulemma pitänyt puhua ensin hänen kanssaan. Niin muttakun tää oli niin äkkinäinen idea, että jos olisin jäänyt miettimään ja puntaroimaan ni en olis ikinä päätynyt laittamaan sitä sinne, selitän. Ja kyllähän sä näit sen ilmoituksen, halusin että näät sen lopullisen tekstin jossa kerron että mulla on 1vee lapsi ja kaikkea, etten mihinkään hirveen vakavaan tai sellaseen oo ryhtymässä! Mies leppyy mutta on yhä hieman äreä tehtyäni päätöksen ilman neuvotteluja. Sitäpaitsi ei sieltä välttämättä edes kukaan kiinnostu että alkais laittaa mulle viestejä tai mitään! Voi olla että ilmoitus roikkuu siellä tyhjän panttiin ja otan sen lopulta vaan pois, totean.

Tiistaina käyn lääkärissä. Tullaan kotiin ja avaan koneen. Menen vilkaisemaan sähköpostilaatikkooni, mitä jos joku olis jo nyt laittanut mulle mailia! Odotukset ovat kuitenkin aika matalalla, sillä laitoinhan minä ilmoitukseni vasta edeltävänä iltana. Sivu aukeaa ja niin myös häkeltynyt suuni. NELJÄ ihmistä on pistänyt mulle viestiä ilmoitukseni tiimoilta! Siis NELJÄ!? Yhden yön aikana?! Mitä hittoa!! Alan lukea sähköposteja enkä meinaa uskoa silmiäni! Vielä edeltävänä päivänä mietin mahtaisikohan kukaan olla ikinä kiinnostunut, kun yhtäkkiä täysin tuntemattomat ihmiset tulevat kehumaan lauluääntäni kauniiksi ja inspiroivaksi ja sanovat haluavansa tehdä kanssani bändihommia? Aivan käsittämätöntä! TT_TT<3 Kestää tovi että saan ajatukseni kasaan. Luen viestit Mikolle, mutten vieläkään ymmärrä miten niin moni ihminen voi haluta minut bändiinsä.

Seuraavana päivänä saan vielä kaksi viestiä. Aluksi tuntuu kamalan vaikealta valita mistä projektista olen oikeasti kiinnostunut, ja mitkä taas ovat sellaisia että voisi kiinnostaa, mutta ei ole ehkä itselleni ykkössijainen juttu. Lopulta onnistun löytämään eniten itselleni sopivan kuuloisen tarjouksen ja vastaan tälle olevani kiinnostunut yhteistoiminnasta. Muutama muukin ehdotus houkuttelee, mutta kerron heille että olisin ensisijaisesti kiinnostunut eräästä toisesta saamastani tarjouksesta. Pari sähköpostia ei oikein kuulosta ihan etsimältäni jutulta, ja vastaan heille ettei heidän ehdotuksensa tällä kertaa ollut ihan sitä mitä hain. Tuntuu silti pahalta lähettää torjuvia viestejä, vaikka miten nätisti ja asiallisesti ne muotoilisi.

Tällä hetkellä minulla on siis yksi melko varma bändi-viritelmä erään viestiä lähettäneen henkilön kanssa. Viestiteltiin useampaan kertaan ja todettiin että sekä heillä että minulla voisi olla hyvin samanlaiset ideat ja toiveet bänditoiminnasta ja tavoitteista, joista tärkein on ehdottomasti koko homman mukavuus, hyvä ilmapiiri sekä rento hauskanpito. Myös tyylisuunta täsmäsi mainiosti siihen mitä itsekin tykkäisin laulaa! Puhuttiin samoin siitä, että jos synkkaamiset syttyvät puolin ja toisin, voitaisiin miettiä myös omien biisien tekoa. *u* Iiihiii! Olen vain niin innoissani tästä kaikesta, ettei sanatkaan riitä!!!

Tällaista siis minulle ja meille kuuluu nyt. Pitkän sepustuksen jälkeen taidan lopettaa tämän postaukseni tähän ja palata blogin pariin ensi kerralla jälleen uusissa merkeissä, moips!! ^^

Inspiroivin blogi

Hei!

Tiedättekö kun on olemassa ihmisiä jotka ovat jotenkin valtavan inspiroivia? Sitä ei osaa edes kunnolla selittää miksi, mutta jotenkin vain kaikki heidän tekeminen on niin kaunista ja... Miellyttävää? Kun heidän elämäänsä katselee, ajattelee haluavansa olla juuri tuollainen. Tuohon minä haluan pyrkiä.

En törmää moisiin ihmisiin usein. Varsinkaan oikeassa elämässä, jossa tietää ja tunnistaa kunkin henkilön huonot puolet ja aistii sitä mikä piilee sanattomassa viestissä pinnan alla. Blogin kautta tällainen ihannointi on helpompaa, sillä kuvien ja kirjoitusten kautta tuomaansa kuvaan itsestään voi vaikuttaa ja kaunistella. Blogi ei koskaan kerro kaikkea, mutta eihän se olekaan sen tarkoitus.

Joissakin blogeissa kirjoittajan elämä tuntuu järkyttävän täydelliseltä. Skumppaa ja mansikoita, lomamatkoja ja uusia korkokenkiä. Ei huolia tai murheita, ei likaisia astioita tai reikiintyneitä sukkia. Ei mattia kukkarossa, ei sheivaamattomia kainaloita, ei riitoja kumppanin kanssa ruokakaupan kassajonossa. Kaikkia näitä ei tietenkään tarvitse kertoa, ja jotkut likapyykit kuuluvatkin vain oman kodin seinien sisälle jääviksi. Silti tietynlainen realismi on minusta kaunista. Ei tekopyhää näyttelemistä että kaikki olisi aina hyvin. Koska niin ei vain voi olla.

Rehelliseen moodiin pääseminen on yllättävän vaikeaa. Mieluusti sitä jakaa itsestään toisen silmille vain positiivisia asioita. Itse yritän pitää blogiani melko pinnallisena raapaisuna elämästäni, jossa pääsisältö koostuu päivän asuista, hassujen pienten juttujen ikuistamisista sekä suurpiirteisistä kuulumisista. Joskus tahdon kuitenkin antaa enemmän ja jakaa jotain henkilökohtaisempaa. Haavoittuvaisempaa ja tärkeämpää. Niistä jutuista se todellinen minä oikeasti koostuu.

Alkusepustuksen jälkeen päästään kuitenkin tämän teksin itse aiheeseen, erääseen blogiin jota olin seurannut jo useamman vuoden. Tämä blogi tuli minulle rakkaaksi jo silloin kun ensi kertaa siihen törmäsin, ja kerta toisensa jälkeen klikkailin uusimpaa postausta lukeakseni heti ensimmäisenä lukemieni blogien listasta. Myöhemmin tapahtui blogin osoitemuutosta, sisällön vaihtumista sekä hiljaiseloa. Samoin seuraamiseni katkeili ja loppui lopulta kokonaan. Tänään onnistuin löytämään ihanan Anun instagramissa ja innostukseni puhkesi uudelleen. Löysin blogin uudesta osoitteesta ja riemu valtasi mieleni jälleen!

Jokin tässä blogissa vain kiehtoo niin suunnattomasti. Ja koko kirjoittaja-naisessa yleensäkin. Kaikki ne arkiset pienet-suuret asiat, käsityöt, tunnelma, kuvataide sekä loputtoman luova luomisen tarve, jonka liekki ei tunnu koskaan sammuvan. Sellaiseksi naiseksi minäkin haluan vielä jonain päivänä kasvaa. Niin kaunis aitous ja toisaalta elämän maku. Ja ne KUVAT! Ah, en lakkaa ikinä ihastelemasta niitä koskettavia otoksia kaikesta ympäröivästä maailmasta. Miten kukaan osaakaan luoda niin sykähdyttäviä elämyksiä niin tavallisista arjen asioista? En käsitä.

Voi olla että kyseessä on vain jokin oma intohimoni, mutta en vain kykene kertomaan tarpeeksi hyvin ilmaistakseni miten tämä blogi minua viehättääkään.



Kaikki kuvat lainattu Anun lumoavasta blogista, osoitteesta http://anujatalo.com/ . Käykää ihmeessä kurkkaamassa.

Postauksen kuvat: Anu Harkki.

Kevätmekkojen Huumaa

emp.fi

Toisinaan yllättyy itsekin, kun kevään odotuksen ja valon lisääntymisen myötä omille makumieltämyksilleen avautuu täysin uusia ulottuvuuksia! Uusimman EMP-lehden kolahdettua postilaatikkoon silmäni jälleen kerran kirkastuivat. Uusia ihania kevätmekkoja! Ja mikä kummallisinta, tykkäsin tällä kertaa myös sellaisista, joista en vielä joku aika sitten syttynyt ollenkaan. :'D Nykyisin silmääni miellyttävät mustien suruasujen lisäksi myös värit ja kuviot. Mikä tästä tekee yhä kummallisempaa, useammat niistä ovat sinisiä...?

Kuten kuvasta myös huomaa, värillisten kuvioiden ja kiemuroiden lisäksi uusimpia  (entinen vihastus, nykyinen ihastus) innostuksiani on myös galaksi-kuosi. En ole todellakaan pitänyt niistä kaikista legginsseissä sun muissa vilkuilevista överivärikkäistä ja ähkyreaktiota aiheuttavista avaruuksista, mutta hillityt kankaat ovat kääntyneet mielessäni hienoiksi! 8---) Yhä vieläkin kyseiset tähtioksennukset toisinaan muistuttavat mielessäni lapsuuden taivaskuvioisia pimennysverhoja, mutta pikkuhiljaa alan päästämään siitä mielikuvasta irti.

emp.fi

Vastapainoksi moiselle outoudelle ilmoitan kuitenkin yhä katselevani kuolaten myös näitä goottisia pitsi- ja niittiunelmia. n__n Eivät ne aivan yhtä keväisiä ole, mutta sopivat ainakin mihin vuodenaikaan tahansa.

Toistaiseksi kaikki mekkohaaveet jäävät osaltani kuitenkin vain haaveiksi, sillä vauvamahan kanssa en hetkeen yhteenkään niistä taida mahtua. : ( En myöskään halua hankkia mitään "sitten kun.." -vaatteita, sillä takaisin samaan ennen-kuntoon pääsemiseen saattaa mennä tovi jos toinenkin. Ikävä kyllä kroppani ei todellakaan ole samassa before-koossa kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen -materiaalia, joten palautumiseen voi mennä aikaa.

Mutta sitä se kuitenkin on, suuresta elämän lahjasta on maksettava myös korkea hinta. Vaikka oman timmin kehon menettäminen tuntuu karulta, sen tilalle saama uusi "elämäntarkoitus" on ainakin minusta jotakin paljon suurempaa ja enemmän kuin mikään muu tavoittelemisen arvoista. :') <3 Se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö aikoisi heti kesällä aloittaa Maria takaisin lähtökuntoon -projektia... : D

Joulukuista mekkotarjontaa

Kuvat h&m:n nettisivuilta

Yleensä alan hypettämään uusia ihania mekkoja vasta keväällä, mutta tällä kertaa innostuminen alkoikin jo ennen joulua. :'> Päädyin koulutöiden lomassa "vahingossa" selailemaan H&M:n nettikauppaa ja suoarastaan yllätyin kuinka paljon ihania ja valikoivaa silmääni miellyttäviä juttuja siellä olikaan! :---) En oikein osaa syttyä nettikauppojen kuville paidoista tai housuista, mutta mekkojen valikoimasta löytyy aina jokin enemmän tai vähemmän kiva yksilö. Tällä kertaa moisia yksilöitä löytyi harvinaisen paljon, enkä oikein tiedä mitä tehdä! >__<' Jos joskus sattuu ihastumaan johonkin superihanaan, antaa itselleen myös poikkeuksellisen luvan tilata kyseinen juttu kotiin saakka. Nyt kuitenkin kun mielitiettyjä kasautuikin kerralla noin paljon, valitsemisen sijaan helpompaa on vain jättää ajatus unholaan.

Olen varsin huono tilaamaan netistä vaatteita, sillä niiden istuvuus selviäisi vasta kun tuote olisi jo kotona. Samoin kynnykseni tilata jotakin alennettua on pienempi, vaikka suurin osa näistäkin mekkosista maksaa vain vaivaiset parikymmentä euroa. Onko muuten näitä samoja mekkoja saatavilla myös oikeissa myymälöissä? Miksi ainoastaan netissä löydän näitä kivoja niin paljon? :'3 Suosikkejani taitavat olla ensimmäinen, seitsemäs, yhdeksäs, yhdestoista ja kahdestoista -mekot. : ))

Olen myös ensi kertaa innostunut isoista kaulakoruista, ja tämä hopean värinen kaunokainen olisi kyllä melkoinen timantti minkä tahansa mekon tai vaikka arkivaatteen kanssa! : > Mukavaa löytää jotain jännää ja inspiroivaa pitkästä aikaa! ^^