sunnuntai 28. elokuuta 2016
torstai 25. elokuuta 2016
maanantai 22. elokuuta 2016
Muutosten Stressaamista
Heipparallaa höpsölit!
Lueskelin tässä joitakin viimevuotisia blogikirjoituksiani ja totesin että perhana vie. Kyllä siinä tekstimuodossakin on jotain omaa taikaansa, vaikka olenkin lähiaikoina erityisen ihastunut videoihin. :'> Mutta noh, aloitetaanpa sitten sepustaminen näin lievissä kankeuden huuruissa, ruosteen maku kielellä.
Täällä eleillään tällä hetkellä melko jännittäviä aikoja, kun koko elämä on ihan justiinsa muuttumassa totaalisesti. Tai no joo okei, ei nyt tältä erää kuin vasta muutamaksi viikoksi, mutta samalla paluuta entiseen ei enää ole. Olen siis muuttamassa viikon päästä vanhemmilleni Raumalle, josta minun on tarkoitus käydä Porissa tapahtuvaa, pari viikkoa kestävää Soteekki-harjoittelua. Matka Raumalta Poriin kestää vain neljäkymmentäviisi minuuttia, kun taas Turusta ajeltuna hieman alle kaksi tuntia. Lisäksi minulle tekisi hyvää olla jonkin ajan "eristetyssä työleirissä", jossa saisin oikeasti aikaa ja rauhaa opiskella kokeisiin ja keskittyä työstämään opparia. Mistähän sitä tosin tietää saanko keskityttyä vanhempieni nurkissa yhtään sen paremmin kuin täällä kotona hölöttävän pikkuriiviön vieressä, mutta tämä on ainakin toistaiseksi se voimassaoleva suunnitelma johon luottaa ja nojautua. YuY'
Itseäni taitaa opiskelujen lisäksi kuitenkin eniten jännittää itse muutos ja tietysti se, miten Taika tulee pärjäämään uudessa päiväkodissaan. Olen melkoisen pettynyt, ettei päikyn aloitus onnistunutkaan meillä niin silkin pehmoisesti, miten oletin sen tapahtuvan. Nimittäin meille ilmoitettiinkin näiden kahden tutustumisviikon (nyt menossa viikko 2) tarkoittavan sitä, että saamme tulla puoli kymmeneltä aamulla päiväkodin pihalle leikkimään yhdessä muiden lasten kanssa ja lähteä tunnin päästä pois, takaisin kotiin. Näin ollen Taikan ensimmäinen oikea päiväkotipäivä on sama päivä kun minä olen kaukana poissa Turusta ja Mikko vie tytön unisena ventovieraaseen paikkaan aamuseitsemäksi (josta kiiruhtaa pikaisesti töihin) ja tulee hakemaan vasta kahdeksan tunnin kuluttua takaisin kotiin. Olen aivan järkyttynyt ajatuksesta, että Taika väin "hylätään" tuolla tavalla vieraaseen paikkaan kiireisesti aamutuimaan selittämättä sen kummempia mikä on homman nimi ja olematta siinä vieressä tukena kun ympärillä on lauma vieraita karjuvia lapsia. Ja kaiken kukkuraksi en edes pääse lohduttamaan lastani ensimmäisen päikkypäivän jälkeen kotona antamalla tälle lämmintä halia ja hukuttamalla rakastaviin suukkoihin, vaan tyydyn vilkuttelemaan onnettoman Skype-yhteyden voimin kameran takana. ;__; Yhhyyy!! Tiedän että koko stressi on ehkä suurempi minulle itselleni kuin Taikalle, mutta jumankauta kun mua harmittaa! :'((
Luin juuri erään vinkin (en muista kenen keksimä sanonta tämä on, mutta kuitenkin), että ei kannata murehtia jotain mikä ei ole vielä edes tapahtunut. Ja sehän on täyttä totta. Mistä minä sen voin tietää jos Taika rakastuukin päiväkotiinsa ensisilmäyksellä eikä malta suostua lähtemään sieltä pois? Mistä minä tiedän, jos harjoitteluni menevätkin kuin unelma ja saankin kummastakin viimeisestä tentistä huikeat huippuarvosanat, sillä aivoni ovat uudenveroisen virkeät kahden vuoden lomailun (köh köh) jälkeen.
Täällä vieteltiin juuri viikonloppuna kivoja pikku kekkereitä. Peruutettujen virallisten pippaloiden tilalle järjestettiin pienimuotoiset kämäiset "sijaisbileet", joissa kuitenkin oli todella ihanaa! :') Oli vaihteeksi aivan erilaista hengailla hieman toisenlaisella kokoonpanolla mitä yleensä, ja olla pienemmällä porukalla ihmisiä, jotka olivat halukkaita tulemaan kaikesta huolimatta paikalle. ^^ Tuli ihan uudella tavalla lähennyttyä ja juteltua niistä oikeasti mieltä painavista asioista, joita ei isomman lössin bileissä tule ikinä otettua puheeksi. Jännää miten toisinaan epäonniset sattumukset kääntyvätkin yllättäen spontaaniksi iloksi. Sanotaan että elämällä on tapana yllättää. :)
Kuten yllä olevasta instakuva-kollaasista varmaan huomaakin, meidän pikkuneiti on siirtynyt lähiaikoina isojen tyttöjen sänkyyn ja syöttötuolistakin on luovuttu tuommoisen isompien lasten tuolin tieltä. Samaiselta koroketuolilta tosin tänään tipahdettiin ensi kertaa lattialle, kun sillä on vissiin niin mukavaa liu'uskella etureunalle tylsän perällä istumisen sijaan... : / Onneksi mitään vakavampaa ei käynyt, perus moksahdus lattialle.
Oli muuten todellakin jännää lueskellä vajaan vuoden takaisia fiiliksiäni elämästä, kun tänäpäivänä kaikki tuo masistelu tuntuu olevan totaalisen toisin. Perhe on aivan kaikki kaikessa, ja vaikka nuo kaksi toisinaan ottavatkin toki päähän, on vaikeaa kuvitella että tuolloin olin jatkuvasti stressitasojeni äärirajoilla. Samoin se, etten ollenkaan kestänyt kotiäitiyttä ja olin omien sanojeni mukaan 80% ajasta ärsyyntynyt ja kiukkuinen! :'o Hui kamalaa.. Nyt minusta tuntuu taas siltä että voisin viihtyä melkeinpä vielä yhden vuoden kotiäitinä ja palata kouluun vasta joskus... Ehhehh. ^^' Voi olla toki että syysmasennukseen taipuvainen mieleni muuttuu vielä ilmojen kylmetessä ja päivien lyhentyessä tässä muutaman kuukauden sisällä. Toivotaan kuitenkin että näin ei kävisi.
Omassa elämässä on mennyt lähiaikoina yleisesti ottaen kyllä melko hyvin. Mitä nyt tulee murehdittua hieman läheisten ihmisten elämänvalinnoista ja tuskailtua oman kroppani lieviä terveyshuolia sekä tulevan syksyn rahatilanteen tasapainoisuutta. Mutta näin niinkuin muuten kaikki on kyllä melko jees. :) Opintojen alkaminen kolkuttelee kieltämättä jatkuvana takapiruna aivojen takaosassa, muistuttaen taukoamatta siitä että pitäisi olla tekemässä koulujuttuja, muttahh.. Sellaista se elämä toisinaan on.
.
Loppuun vielä yksi yksinäinen, parin viikon takainen asukuva. Olimme käyneet sinä päivänä kaverin kanssa kirpputorilla (mistä löysin tuon hameen ja topin! :'D) ja lähdimme myöhemmin päivällä Mikon kanssa ensi kertaa elämässäni seinäkiipeilemään! Oli aivan mielettömän mahtavaa enkä malta odottaa milloin pääsisin kiipeilyseinälle uudestaan. <3 *-* Kun Taika oli juuri lähtenyt mummilaan hoitoon, päätettiin hyödyntää myös sen päivän ilta, menemällä ensimmäistä kertaa intialaiseen ravintolaan (tämä asu siis napattu matkalta sinne). :) Ruoka oli kyllä hyvää, mutta jäi silti kakkoseksi hyväksi todetulle nepalilaiselle ravintolalle... ;P Kivaa kokeilla uusia juttuja, mutta ensi kerralla taidamme kyllä kuitenkin suunnata sinne nepalilaiseen. ^^'
Olisi kyllä kiva ottaa enemmän asukuvia, sillä musta tuntuu että jaksan jotenkin panostaa asukokonaisuuksiini enemmän kun tiedän että ne tultaisiin ikuistamaan blogiin asti. :'D Lähiaikoina videoiden tekeminen on kuitenkin tuntunut luontevammalta, helpommalta ja nopeammalta, joten katsotaan mitenkä tässä käy. : >
Sellaista kuulumispläjäystä kuitenkin tällä kertaa. Näkyillään!
sunnuntai 21. elokuuta 2016
keskiviikko 17. elokuuta 2016
sunnuntai 14. elokuuta 2016
torstai 11. elokuuta 2016
maanantai 8. elokuuta 2016
Uusi mekkoihastus
Heipä-hei taas! :) Vaikka tämä mekko vilahtikin jo hieman edellisessä merkinnässä, halusin palata siihen vielä uudestaan tarkempien asukuvien kera. ^^ Kyseinen mekko oli hieman villi heräteostos, ainakin minulle joka ei yleensä shoppaile mitään harkitsematonta ja vieläpä normaalihintaista juuri ikinä. :'D
Pikkusiskoni tuli viikko sitten luoksemme kyläilemään ja karkasimme hänen kanssaan lähinpään kauppakeskukseen katsomaan tälle uusia Vanseja. Itse lähdin mukaan seuraksi, makutuomariksi sekä tietysti tsekkaamaan josko paikalta löytyisi jotain hyviä alelöytöjä. Eksyimme kierroksellamme New Yorkeriin moikkaamaan siellä työskentelevää ystävääni ja vietimme siellä jokusen tovin katsellen punaisilla tarroilla varistettujen hintalappujen kamppeita. Tiedättekö sen tilanteen, kun ensimmäisen vaatteen sovituskoppiin asti viemiseen on jotenkin hirmu korkea kynnys? Että siis kierrellessänne vaatekaupassa otatte joko ei yhtään mitään tai sitten raahaatte sovitettavaksi puolet kaupan valikoimasta? Mulle käy meinaan juuri noin lähes aina. Kun satuin törmäämään kiinnostavaan ja edulliseen alennushameeseen ja päätin ottaa sen mukaani sovitettavaksi, matkalla koppeihin mukaan tarttui kummasti myös kaikkea muutakin, vähän vähemmän harkittua saatikka oikeasti tarpeellista tavaraa. Ihan muuten vaan, kunhan sovitan. Kun kuitenkin sinne sovituskoppiin nyt ollaan menossa...
Siinä sitten huomasin eräässä normaalihintaisten kamppeiden tangossa tämän jo aikaisemmin spottaamani, ihanan etnisen mustavalkoisen kankaan. Näytin siskolleni miten hauskaa mekkoa olin katsellut jo viikko sitten, mutta enhän minä sitä nyt aijo ostaa ilman syytä. Eikä se nyt ole alennuksessakaan tai mitään. Sitten huomasin että edellisellä kerralla katsomani mekko olikin saman vaatetelineen toisella puolella, ja tämä käsissäni pitämä yksilö olikin hiukan eri mallinen. Het-ko-nen, täähän on oikeasti tosi kiva! Toisin kuin tossa toisessa mallissa, tässä mekossa on paljon paremmin istuva yläosa! Ja hei tää helmakin laskeutuu takuulla nätimmin!
.
Ja sinne se mekkonen sitten lähti, mukaan soviituskoppiin "ihan vain kokeiltavaksi". Lopulta mikään muu sovittamani vaate ei päässyt jatkoon, mutta tämä, ah, TÄMÄ ihana mekko pääsi kanssani kassalle saakka ja on ollut suosikkipukineeni ostopäivästä lähtien, tähän päivään saakka! *-* Siis miten jokin vaatekappale voikin olla päällä niin mukava ja rento ja samalla ihanan näyttävä, pirteä ja kesäinen? Tämän kanssa kehtaa lähteä ihmisten ilmoille kauppaan tai kaupungille, ja samalla siinä voisi ilomielin makoilla sohvalla ilman että mistään puristaa tai tuntuu epämiellyttävältä. 8) Hihaton malli on myös mielettömän ihana helteillä ja toisaalta sitä voi varmasti hyvin käyttää vielä syksymmälläkin mustan pitkähihaisen kanssa alla. :'>
Eli siis, tällä asulla olen painanut menemään lähes koko viimeisen viikon ajan. Muutenkin vaatetus on näyttänyt näin kesällä aika pitkälti tältä, mekolta ja caprilegginseiltä. Asussa näkyvät myös uudet Converseni, jotka yllätyksekseni löysin edullisesti lasten kirpparilta! :'D Olin jo piitkään etsinyt hyväkuntoisia ja ei kovin pahalla hinnalla pilattuja (käytettyjä) consseja. Kauhistelin miten järjettömiä hintoja ihmiset kehtavatkin pyytää jopa sellaisista parhaat päivänsä nähneistä yksilöistä, ja olin jo menettämässä toivoani etsimieni vaatimukseni täyttävien löytämisestä. Sitten eräänä päivänä, kun olin juuri hankkinut itselleni edeltävänä päivänä uudet Ecco:t, tielleni tallustelivat nämä! >.<' Vain vähän käytetyt, hyvänkuntoiset ja vain viidellätoista eurolla.<3 Onneksi olin juuri ehtinyt heittämään useamman parin vanhoja ja kuluneita kenkiäni roskiin, niin useampien uusien koplottimien haaliminen ei tuntunut niin kohtuuttomalta teolta. :'D
Onko teillä ollut tänä kesänä käytössä jokin joka paikkaan sopiva luotto-combo joka toimii tilanteessa kuin tilanteessa? :)
perjantai 5. elokuuta 2016
tiistai 2. elokuuta 2016
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)