perjantai 31. tammikuuta 2014

Fiiliksiä

Hahaa nää on kyllä hauskoja! : D Tällaisia fiiliksiä on niin podettu viimeisimpien viikkojen aikana...


torstai 30. tammikuuta 2014

Vauhdilla vapauteen

Neule ja mammahousut - H&M, Pöllöpaita -siskolta, Kengät - Nelly
Moikkamoi ja hyvää torstaita! : ) Tänään kävin tekemässä jälleen yhden kaksoistentin ja olenkin innoissani siitä, että se on vihdoin ohitse. -_-' Perioperatiivinen tentti meni osaltani melko hyvin, mutta iäkkäiden lääkehoidon tentti ei oikein niinkään... : ( Toivon vain että pääsisin siitä edes läpi ja saisin armonumeroksi ykkösen, buu... En vain millään enää jaksaisi kiinnostua koko aiheesta tai varsinkaan toista kertaa enää lukea kyseiseen kokeeseen.

Rentouttavaa tiedostaa, että tällä hetkellä käymäni moduuli9 alkaa vihdoin olla loppusuoralla. Yksi geriatrian tentti sekä muutama ryhmätyö on vielä tulossa, mutta muuten kaikki alkaa olemaan paketissa. :'> Tosin seuraavaksi edessä oleva moduuli8 (joo, käyn ne "väärässä" järjestyksessä) vasta kammottavalta vaikuttaakin!! 8 ( Asiaa on niin julmettoman paljon, etten käsitä miten saan ikinä omaksuttua sitä kaikkea kerralla...

Päivä kerrallaan, Maria. Päivä kerrallaan....

On muuten pelottavaa kuvitella kuinka valas-olo sitä tuleekaan olemaan ihan raskauden viimeisillä metreillä! Jo tässä vaiheessa nimittäin alkaa tuntumaan pahalta päivittäisen vaa'alla käymisen yhteydessä huomatessaan kilojen kertyvän itsestään, vaikkei tekisi MITÄÄN eritavalla kuin ennen! 8---( Ei saisi valittaa, sillä rakastan raskaana olemista, mutta minun on kyllä myönnettävä raskausajan olevan yksiä pahimpia itsetunnon kolahtamisen hetkiä, jolloin kokee olevansa suoraan sanoen kaiken epäseksikkyyden multihuipentumana! T_T Tiedän (=toivon) tämän massautumisen kääntyvän kesän jälkeen vastakkaiseen suuntaan, mutta peiliin, vaakaan sekä nykyisten asukuvien katsominen tekee kieltämättä kipeää.

Toisaalta! Olen ollut tulevasta bebestä niin järjettömän täpinöissäni, etten ole lainkaan malttanut olla ostamatta kaikkia tarpeellisia tavaroita! >.<' Tiedän, ettei toistaiseksi vauvavermeille ole mitään kiirettä, mutta kun niiden ostaminen on niin jännää ja uutta! ^-^ Koitin olla hamstraamatta kaikkea liikaa, vaan katseltiin kaupasta lähinnä sellaisia juttuja, mitä muiden ei ehkä tulisi mieleen meille lahjoittaa. : ) Jännää kun näistäkin eri jutuista on meille opetettu sh-koulussa, ja nyt oppeja voikin käyttää omaksi hyödykseen.

Tarvikkeiden lisäksi olen arvatenkin myös innostunut kutomaan ja yhdet mini-villasukkaset onkin jo aikoja sitten valmiina. : 3 Tällä hetkellä on menossa projekti mini-villapaita, mutta saahan nähdä mihin sen kanssa lopulta päädytään! XD Värivalinnoistani muodostui ainakin niin villit, että katsotaan nyt kehtaako sellaista pukea yhtään kenellekään. :----D

Tänään tuli täyteen muuten kokonainen 19. raskausviikko, mikä samalla tarkoittaa uuden, 20. raskausviikon alkua! 8--))) Jihuu! Ensi torstaina ollaan siis jo PUOLIVÄLISSÄ, uskotteko?? En minä ainakaan!!! >__<' Sitä seuraavalla viikolla onkin myös rakenneultra! Toivotaan vain, että kaikki todella näyttää hyvältä ja mahdollisesti saadaan tietää myös nyytin sukupuoli! Aaaaa, jännäää! : D

Tällaista kuulumista tänne. Kivaa viikonlopun alkua myös sinne, ruudun toiselle puolen. : )


sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Muumien Aliisa

Helloo~ Täällä olisi jälleen yksi asukuva päiviettävänä! :) Tänään päällä oli ensi kertaa joulualennuksilta löydetty H&M:n kietaisumekko, jonka melkein meinasin jättää harhaluuloissani kauppaan. Yleensä käyttämäni 36-38 -koko ei ajatuksissani meinannut antaa periksi tämän 44-kokoiseksi luokitellun mekkosen kokeilemista, kunnes onnekseni ystäväni Tira painosti siihen. Ihana intialais-vibainen kuosi sekä SEITSEMÄN euron hinta olivat kyllä melko houkutteleva diili.<3

Oli mekko sitten oikeaa kokoa tai ei, kietaisuominaisuutensa vuoksi ainakin sen muokkaaminen sopivaksi ja itselleni istuvaksi oli helppoa! Alkuihastukseni kauniiseen kankaaseen muuttui kokeilun myötä myös ihastukseksi mekon malliin. Sitäpaitsi taas kerran sain hankittua vaatteen, joka sopii sekä raskausajalle, että luultavasti sen jälkeen. :-----)

Mistä tulikin mieleen! Minulla on käynyt melkoinen tuuri raskauteni ajankohdan ja samanaikaisen muotisuntauksen kanssa! Nimittäin vaatekaupat ovat tällä hetkellä pullollaan löysiä ja isonkokoisia neuleita, t-paitoja ja tunikoita. Kaikkia mahavaatteita ei siis todellakaan tarvitse ostaa mammaosastolta, vaan suurimman osan löytää ihan normaalien vaatteiden joukosta. : > Niistäkään ei edes tarvitse valita yhtään isompia kokoja, sillä S:n paidatkin ovat sen verran kookkaita, että voisin mahtua sinne (vielä tässä vaiheessa) vaikka kaksin kerroin. ^^




Mekosta tuli muuten tämän asun myötä mieleen Muumien Aliisa! Mutta eihän siinä kai mitään vikaa ole. : 3 Kaulassa on viikinkitorilta ostettu pronssipallo sekä kilisevä bola-koru.

Kynsissäkin olisi kerrankin esittelyn arvoista matskua! Sivelin niihin ensiksi H&M:n Nail Polish:in vihreää lakkaa sävyssä "Lady Luck", minkä päivän käytön jälkeen totesin kynsien näyttävän hiukan liian pliisuilta. Seuraavana aamuna kimppaan pääsi Models Own:in "Emerald City", joka kaikella glitteriydellään toi ohuena päällikerroksena laitettuna kokonaisuudelle mukavan syvyyden! 8----) Toki nämä yhä hieman kimaltelevat, mutteivät lainkaan niin överisti, mitä pelkällä glitterlakalla lakkaamalla olisi tullut. Minusta ainakin melko kiva lopputulos!


Tässä kaikki tältä erää. : > Huomenna taas uutta viikkoa, ja mukavaa sellaista myös kaikille teille! Heips!


torstai 23. tammikuuta 2014

MasuAsu

Heippa hei! Nyt saatte vihdoin nähdä ensimmäiset mahalliset asukuvani! : D Tähän mennessä vatsan pyöreys on visusti pysynyt kameralta piilossa (paitsi  viikottaisilta mahakasvu-raskauskuvilta tietty, hehe). Tänään kuitenkin ensimmäiset sellaiset ilmestyvät täällä bloginkin puolella. ^^ Housut ja t-paita ovat H&M:n mama-mallistoa ja neule taas saman puljun normaalia vaatetusta. Mistä tulikin mieleen, ainoa löytämäni äitiysvaatteita myyvä vaateliike on nettikauppoja lukuunottamatta vain H&M! : o Tällaista ei tule edes ajatelleeksi, ennen kuin alkaa itse tarvitsemaan niitä. Ehkä suuremmissa kaupungeissa äitiysliikkeitä voisi olla tarjolla enemmän, mutta voin vain kuvitella niiden vaatteiden huikean hintatason... Onneksi on siis edes henkkis, josta olen nuo kyseiset mustat hyvännäköiset farkutkin saanut ainoastaan 20euron normaalihintaan. : ))

Norsu-kaulakoru on Kelttikoruilta ja rannekoru taas Rodoksesta.

Vaikka vatsan näkyminen onkin melko ihanaa, olo on toisinaan suorastaan kuin valaalla. =__='  Välillä mietin ajattelevatko muut kanssaeläjät että olisin vain ahminut ylimääräisen annoksen grilliruokaa, vai näkevätkö he jo todella masun olevan jotain muuta(kin) kuin läskiä. :''D

Painonnousun myötä olen kuitenkin skarpannut entistä enemmän syömisiini, ja nykyisin kasviksia ja muita terveellisyyksiä tulee syötyä paljon päivittäin. Smoothiet ja salaatit ovat olleet lähiaikoina aika kova sana.

Erityisesti parsakaalin ja kukkakaalin terveellisyys on kiistämätöntä, ja ollaankin koitettu huomaamattomasti lisäilemään niitä jokapäiväiseen ruokavalioon. Onneksi kasvikset saa maukkaiksi maustamalla, ja salaatista tulee taivaallista, kun sekaan laittaa hiukan juustoa ja kastiketta. : > Kyllä se tästä lähtee.

Rentouttavaa viikonlopun alkua teille!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Vyörimistä

Takana on rentouttava viikonloppu, täynnä saunomista, syömistä ja sukulaisia. Käväistiin siis monen viikon tauon jälkeen Raumalla ja perheidemme lisäksi pääsimme myös serkkutyttöni 17-vuotis syntymäpäiville. : 3 Pitkien aamu-unien sijaan tosin ollaan "vahingossa" herätty jo ennen kahdeksaa. Puhumattakaan lauantaiaamusta, jolloin heräsin vessaan kello 5.30 eikä uni enää tullut. Möh... -__-' Mikä mystinen virkeys sitä iskeekään niinä muutamana päivänä viikossa, kun kerrankin saisi nukkua rauhassa? : /

Ja muuten viime merkinnän  kumotakseni minun on pakko tunnustaa yksi juttu. Raskausmahani alkaa sittenkin todella näkyä ja tuntua!! Torstaisen koulupäivän jälkeen päätin etten enää todellakaan ikinä missään nimessä aijo pukea raskausaikana muita housuja jalkaani kuin mammahousuja ja että jumaliste sitä raskautta EI ENÄÄ tarvitse yrittää peitellä koulun käytävillä normaalien vaatteiden voimin! Teki meinaan melko kipeää istua sellaiset kahdeksan tuntia vääntämässä koneen äärellä ryhmätyötä housuissa, joiden vyötärö puristi niin, että joutui koko päivän pidättelemään itkua... (kun ei sattumoisin ollut vaihtohousujakaan mukana, e-he) Seisten ne tuntuivat vielä ihan sopivilta,  mutta istuessa kova farkkukangas olikin jotain muuta. Ymmärsin vihdoin anatomiani oikeasti muuttuneen ja vyötärölläni todella olevan myös muuta kuin pelkkää kuvittelemaani läskiä.

Muutaman päivän sisällä olen myös tuntenut alavatsassa useasti painetta, mikä merkitsee kohdun kasvua ja nousemista. Tuntuu, että ihan näiden parin hassun päivän aikana vauvamahani on taikoutunut näkyväksi tyhjästä, ja kasvanut ainakin 20cm:n verran! Tänään äitini myös kysyi, tarvitsisinko mahdollisest uutta talvitakkia, kun vanhan takin alanapit alkavat venyä viimeisilleen... : D Saa siis nähdä kauanko kestää etten mahdun enää yhteenkään omistamaani vaatteeseen. ^^'

Mutta eipäs minulla muuta. Uuden viikon alkua kaikille! : 3

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Vauvavermeitä ja muuta mammamaista

Hurrr<3 Kylläpäs tuli ihania kommentteja facebookiin, jaettuani edellisen postaukseni siellä. :'> Kiitos kaikille lämpimistä onnentoivotuksista ja tsemppauksista! Ilahduttaa niin kovasti kun jokin itselleen tärkeä asia tuntuu myös muiden mielestä tärkeältä ja ihanalta uutiselta.<3 Raskauden kanssa kaikki on yhä sujunut hyvin. Ensimmäiset kuukaudet olivat melkoista aamupahoinvoinnin-rumbaa, mutta nyt senkin kanssa alkaa menemään paremmin. Päänsärkyäkin on jossain vaiheessa ollut normaalia enemmän, mutta taidan olla muutenkin hieman toisia alttiimpi sellaiselle. 

Koen raskauden ainakin toistaiseksi ollen minulle melko helppo kokemus. Luettuani netin kätköistä muiden karmaisevia kokemuksia 9kk kestävästä odotuksenaikaisista erinäköisten vaivojen kierteestä, voin todeta olevani suorastaan onnekas! Miten minä saatoinkaan päästä näin helpolla? Toisaalta jäljellä on vielä viitisen kuukautta, joten kaikki voi kääntyä vielä päälaellee... Ainakin raskausarpia tulee vasta loppuraskaudesta, ja niitähän minä kauhulla odotan. x___x'

Ainoa asia mikä minua on hieman harmittanut on se, ettei vatsani näytä toistaiseksi vaatteiden päältä yhtään raskausmasulta! 8( Tunnen itse sen olevan "kovempi" ja erilaisempi tietyistä kohdista, mutta ulospäin (tai ainakaan vaatteet päällä) sellaista ei vielä huomaa. Olen kyllä lueskellut, että esikoistaan odottavilla vatsa alkaa melko useinkin kasvamaan näkyvästi vasta puolivälin jälkeen. Silti tuntuu hassulta kertoa olevansa raskaana, kun kukaan ei osaa ulkonäön myötä edes sellaista vielä epäillä. : / Vatsalla nukkuminen on tosin tuntunut epämukavalta ja jotenkin häiritsevältä, kai siellä jotain paiseen aiheuttajaa siis on. >_<'

Ostettiin muuten viikonloppuna aika ex-temporesti tulevalle perheenjäsenelle vaunut ja kaukalo! :'D Mikko törmäsi netissä käytettyihin edullisiin ja hyvänkuntoisiin vauvatarvikkeisiin, ja jo sunnuntaina kävimme katsomassa niitä, kätevästi saman ihmisen myymänä. Onhan noissa vielä vähän putsattavaa, mutta muuten ne sopivat meille mainiosti! : > Ovat samoin aika neutraalin, mutta kivan värisiä, vai mitä?

(Löydä ekasta kuvasta kissa...) Mun mielestä aika kivan näköisiä, ja varsinkin hintansa arvoisia! : )

Värjäsin lähipäivinä myös jälleen kerran hiuksia. Ajatuksena on ollut kokeilla jotain luonnollisemman punaista, ruskehtavan oranssia. Pyöriteltyäni värihyllyllä paketteja päädyin lopulta kaikkein vaaleimpaan löytämääni oranssinpunaruskeaan. Lorealin paketissa väri näytti aika vaalealta, joten arvelin sen tarttuvan omaan nykyiseen tummahkoon sävyyn tummasti. Eniten kuitenkin jännitin, että vaalea juurikasvuni muuttuisi oranssiksi ja muu tukka näyttäisi olevan aivan eri sävyastetta. Pelkäämääni tulosta ei onneksi käynyt, mutta tulihan tästä hieman mitäänsanomaton... Tai siis! En oikein huomannut niin suurta muutosta kuin olin ajatellut. u_u' Mutta ehkä se oli odotettavissa pohjavärin ollen ennestään tumman punainen.


Raskausjuttujen lisäksi tännepäin kuuluu koulustressiä ja aikaisia aamuja. Kyllähän se on palkitsevaa tietää, että kevään jälkeen olisi tulossa kesä, vauva, äitiysloma, taukoa opinnoista, eikä oikeastaan ehkä enää koskaan yhtäkään lähiopetuksellista kurssia! (Jos siis saan kaiken tavoittelemani suoritettua.) Tuosta huikeasta palkinnosta huolimatta energiavarastot ja motivaationi opiskeluun kiikkuvat vaakalaudalla. Tenttejä olisi tulossa jo ensi viikolla, joten nyt jos koskaan tarvisi vain jaksata yrittää skarpata! : (

 Loppuun vielä vähän kuvitusta herkkuaamupalasta ja kotitekoisesta hampparista, nam nam namm~~ : )


lauantai 11. tammikuuta 2014

Suuria uutisia!

Mietin pitkään missä vaiheessa mitäkin on kenellekin kerrottava. Aluksi ajattelin että heti, kunnes sitten päädyinkin odottelemaan varmempia aikoja. Läheisimmät ystävät ja perhe sekä tiiviisti kanssamme tekemisissä olevat ihmiset tietävätkin jo tästä, mutta muille hyvän päivän kavereille ja tutuille asia saattaa tulla melkoisena yllätyksenä! Nyt kun maagiset kolme ensimmäistä kuukautta ovat jo onnellisesti ohitse, ja neljäskin alkaisi hiljalleen olemaan pulkassa, kerään rohkeuteni ja paljastan uutisemme myös täällä. Jos kaikki menee hyvin, kesäkuussa 2014 Juhannuksen tienoilla MEILLE TULEE VAUVA!<3<3

Raskaus ei ollut meille yllätys, sillä olimme toivoneet sitä tietoisasti jonkin aikaa ennen sen alkamista. Ollaan kumpikin alusta asti tiedetty haluavamme lapsia ja ajatus yhteisestä ihmeestä tuli puheeksi jo seurustelumme ensimmäisen vuoden aikana. Silloin ajoitus ei kuitenkaan ollut vielä oikea, ja vauvakuumeiluistani huolimatta päätimme odotella sopivampaa hetkeä rauhassa ja nauttia elämästä ja nuoruudesta juuri sellaisena kuin se sillä hetkellä oli. Toive jäi kuitenkin sykkimään kummankin meidän mieleemme ja puhuimme aiheesta useaan otteeseen, monesta eri näkökulmasta ennen kuin edes harkitsimme aloittavamme todella yrittämään vauvan tekoa. Tiedostimme molemmat opiskelujemme olevan vielä kesken, ja alkuperäisen suunnitelman mukaan ajattelimmekin siirtävämme vauvanhankinta-ajankohtaa ainakin siihen, että kumpikin meistä valmistuu ammattikorkesta. 

Ajan myötä haave alkoi kuitenkin tuntumaan niin todelliselta, että kouluni tauolle jättäminen ei enää tuntunutkaan mitenkään järkyttävältä asialta. Se vain olisi osa elämän kiemuroita ja suunnitelmia, jotka eivät aina menekään juuri niin, kuin ne oli aluksi suunnitellut. Elämän yllätyksellisyys ja sen uuden tarkoituksen saaminen tuntui jännittävältä emmekä nähneet lopulta yhtäkään syytä miksei tulevaisuudessa elämisen sijaan haaveitaan voisi alkaa toteuttamaan tässä ja nyt. Päätös oli tehty!

Kuviteltiin raskauden lähtevän käyntiin heti pillereiden syönnin lopetettuani. Niin ei kuitenkaan käynyt. Kehoni hormonitoiminta oli suoraan sanottuna täysin sekaisin ja kiertoni tasaantumiseen meni kuviteltua enemmän aikaa. Jossain kohtaa aloimme toden teolla ajatella että jokin on nyt varmasti pielessä, mikä tietysti tuntui harmittavalta ja pelottavalta ajatukselta monessa mielessä. Useamman negatiivisen testiliuskan jälkeen iloinen onnenhaaveemme alkoi tuntua epätoivoiselta ja kaukaiselta asialta, jota emme ehkä koskaan pystyisi saavuttamaan. Kun eräänä syksyisenä iltana kuukautiseni olivat jälleen myöhässä, päätin tehdä jälleen yhden raskaustestin. Tiesin, että varmin tulos tulisi aamulla, jolloin virtsassa olisi eniten HCG-hormonia ja mahdollisen raskauden alkaminen näkyisi testissä parhaiten. Kuitenkin jostain syystä päädyin testin tekemiseen jo illalla ja yllätyksekseni testiin ilmestyi kontrolliviivan lisäksi lähes huomaamaton ja hento "haamuviiva". En ollut uskoa silmiäni ja  ajattelin näkeväni harhoja! Hämmentynyt ilme kasvoillani kävelin olohuoneeseen ja sanoin hölmistyneenä Mikolle "En tiiä voiko tää olla totta, mutta tässä on ehkä haamuviiva!" Katselimme tikkua ihmeissämme ja totesimme että jokin epämääräinen kakkosviivan kyhäelmä siinä kyllä on. Emme kumpikaan uskoneet vielä ajatusta todeksi, vaan Mikko käski tehdä seuraavana aamuna toisen testin joka varmistaisi haamuviivan todelliseksi.


Aamuinen testi oli arvatenkin samoin positiivinen ja testiviiva edellisiltaista vahvempi! Olimme häkeltyneitä ja onnellisia! En osannut vieläkään käsittää tulosten oikeasti tarkoittavan perheenlisäystä, mutta tätä olimme toivoneet ja odottaneet.<3 Tuntui niin väärältä lähteä sinä aamuna normaalisti harjoitteluun ja yrittää käyttäytyä niin, kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut! Teki mieli nauraa ja huutaa koko maailmalle MEILLE TULEE VAUVA! MINÄ PLUSSASIN!!!<3<3<3

Samana päivänä kerroin uutisesta ensimmäisenä ystävälleni Tiralle yllä olevan kuvan muodossa! Olisin tietysti kertonut siitä mieluummin kasvotusten, mutta välimatkamme ollen pitkä päätin tämän olevan paras keino. Hän, kuten muutama muu läheinen ihminen, tiesi jo entuudesta meidän yrittävän raskautta ja ensireaktio oli tietysti "ONKO TÄMÄ SITÄ MITÄ LUULEN?!?!?!" >_____<' <3 Onnittelutulvan jälkeen kerroin etten oikein vieläkään osaa uskoa asiaa todeksi ja aijon hakea muutaman päivän päästä apteekista vielä yhden testin Clear Blue:lta, joka kertoisi sanoin "Raskaana" tai "Ei raskaana" sekä sen, kuinka pitkälle raskaus on edennyt. Epämääräisten viivojen uskominen kuin tuntui minusta jotenkin epäluotettavalta! :'D Digitesti vahvisti raskauden olevan totta ja usko alkoi hiljalleen vahvistua myös meidänkin mielissämme! :'3

Ensimmäisenä kolmena kuukautena ajattelimme pitävämme asiaa vielä salassa, mutta kerroimme siitä kuitenkin läheisimmille ystäville sekä vanhemmillemme! Kolmen kuukauden ja ensimmäisen np-ultran koettuamme onni oli sanaton! Kuvittelimme näkevämme ultrassa jonkin epämääräisen pikkuisen möykyn, kun vastassamme olikin jo täysin ihmisen näköinen liikkuva ja käsiään heilutteleva heppunen!<3 ;___; Olo oli suorastaan epätodellinen, kun vihdoin alkoi käsittämään, että omassa vatsassa kasvaa ja kehittyy uusi ihminen ja uusi ihmeellinen elämän alku!<3 Ultra oli itselleni ehdottomasti elämän järisyttävimpiä ja voimakkaampia kokemuksia, jonka merkityksellisyydestä en osannut edes kuvitella!

Aamupahoinvoinnista ja muista raskauden tuomista yllätyksistä huolimatta elämä on ollut ihanaa! En ole koskaan ennen kokenut olevani niin tärkeä ja erityinen ihminen, kuin nyt. Raskaus on muuten edennyt hyvin, ja sikiöllä kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa.<3 Aika on mennyt niin mielettömän nopeasti, etten käsitä itsekään olevamme muutaman viikon kuluttua jo raskauden puolivälissä! Ensi kuussa tiedossa on rakenneultra, ja voi olla että saamme jo tietää pikkunyyttimme sukupuolen! Käsittämätöntä!!! Jos sukupuolta aletaan arvailemaan jo nyt, niin meidän kummankin mielestä sieltä olisi tulossa poika. Olen muiden naisihmisten tavoin aina haaveillut tyttärestä, mutta tämän lapsen kanssa olo on ollut hyvin poikakeskeinen heti alusta alkaen! :'D Tulee siis kumpi tahansa, niin olen tulokseen luonnollisesti tyytyväinen! : 3

Vauvahypetys on ollut perheessämme tietysti melko vahvasti mukana. Käsittelemme aihetta päivittäin ja jo nyt tuntuu, että vauva olisi läsnä kanssamme joka hetki! ^^ En ole hamstrannut vauvatarpeita vielä kovinkaan paljoa (sillä sen on hoitanut innostunut äitini, kröhöm..) mutta joitakin ostoksia en vain ole kyennyt välttämään! :'> Muutamia vaatteita sekä edullisia kirppislöytöjä ollaan jo hankittu, mutta pääosin tavaroiden hankinta jää loppuraskaudelle. Muutto Turkuunkin on vielä hieman auki, sillä vaihtoehdot Porissa vai Turussa synnyttämisestä sekä muuton tapahtumasta ennen tai jälkeen synnytyksen on ollut vielä mietintämyssyn alla. Siihen on onneksi vielä aikaa, eikä kaiken tarvikaan olla vielä valmista viimeiseen asti. : ) Aikaa asioiden hoitamiseen on kuitenkin vielä huimat viisi kuukautta ellei hieman enemmänkin. 



Helpottavaa vihdoin kertoa tulevasta elämänmuutoksestamme myös täällä! Pikkuhiljaa näkyväksi pomppaavaa mahaani alkaa olla haastavaa peitellä vaatteilla, joten asukuvien otto ja tänne laittaminen helpottuu tämän myötä huimasti! :') Vaatekerrat eivät tosin ole lähiaikoina olleet erityisen hehkeitä, sillä prioriteettijärjestyksessä hyvännäköisyys on väistynyt mukavuuden ja mahtuvuuden tieltä. Kireiden vaatteiden fetissini on joutunut saamaan kolhuja ja minä sen mukana totuttelemaan pitämään yllä myös löysiä ja tilavia telttoja, jotka eivät erityisemmin imartele tai tuo esiin kropan hyviä puolia. Kehonmuutokset ja painon nousu ovat kaiken laihduttamiseni myötä hieman ahdistaneet, mutta päällipuolin olen vain ja ainoastaan onnellinen tärkeästä kasvavasta masustani.<3

Tällaisia uutisia tällä kertaa! Blogi ei ole muuttumassa vauvablogiksi, mutta satunnaisia vauva-aiheisia juttuja saattaa eksyskellä tännekin. : )) Tätä elämämme on tällä hetkellä, eikä mikään muu osaa tuntua sen tärkeämmältä juuri nyt.<3 Palaamisiin!

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Mitäs tässä

Heipä hei kaikki! : > Tiistaina minulla alkoi koulu ja samalla pitkä, koko kevään mittainen urakka kasata yhteen KAIKKI sairaanhoitajakoulutukseni lähiopetustunteina toteutettavat kurssit! Huh! Kuten jo kertoilin aiemminkin, marras-joulukuussa suoritin jo yhden tarvittavan kurssin etukäteen "ylimääräisenä" ja nyt keväällä istun kaikilla lopuillakin kolmella moduulilla, niiden luento-osuuteni tunneilla. Sen lisäksi tavoittelen vielä yhden koulussa tehtävän harjoittelun kasaamista, mikä osuisikin kohdallani sopivasti loppukevään viimeisille metreille. : ) Tämän kaiken rumban jälkeen jäljelle jää "enää" oppari, sisätauti-harjoittelu, kirurgia-harjoittelu sekä viimeinen syventävä harjoitteluni, jotka voin kätevästi suorittaa Turussa! Hurjaa!!

Muutama päivä sitten tajusin ensi kertaa ammatillisen korkeakoulutukseni olevan tämän kevään jälkeen jo lähes paketissa ja sen jälkeen puuttuvien juttujen suoritettua olisin jopa todellinen ammattilainen! Ensi kertaa loman jälkeen kouluun mennessäni huomasin myös että kappas, taas täällä vilkkuu aivan uusia kasvoja. Olin täysin unohtanut, että joulun jälkeen koulullamme aloittaa jälleen melkoinen läjä uusia innokkaita opiskelijoita. He aloittavat saman, minkä minä aloitin kokonaiset kaksi vuotta sitten! Hetkonen... Sehän tekee minusta peräti jo kolmannen vuoden opiskelijan! O___o Näin sitä vain eläköityy, ja huomaa täysin vahingossa että tässähän tämä kaikki alkaa kohta olemaan ohitse... Nooo, onhan siihen tosin vielä vähintään puolisentoista vuotta. Ellei siihenkin tule tielle elämän yllättäviä käännekohtia....

Kuvituksena tänään loppusyksyn aikana puhelimeen kertyneitä tunnelmakuvia satunnaisista päivien puuhailuista. Olen hirmuisen ihastunut tähän yllä näkyvään halloween-juhlissa ensi kertaa törmäämääni peliin Carcassoneen! Innostuin pelistä niin, että vaadin meidän hankkivamme samanlaisen kotiimme ja Mikon pelaavan sitä kanssani! >__<' Uudet versiot pelistähän ovat vieläkin jännittävimpiä, mutta myös tämä alkuperäinen kappale vetää pisteitä hyvin pitkälle. Sitäpaitsi! En tiedä miten ihmeessä satun olemaan kyseisessä pelissä niin pirun hyvä, että isommallakin porukalla pelatessa voitan siinä melkein joka kerta! :'O Olen melkein tosissani yrittänyt toisinaan "hellittää peliotettani", mutta ihme ja kumma, aina vain onnistun keräämään siinä eniten pisteitä! Ikävä kyllä, samaisesta syystä mm. Mikkoa ärsyttää pelata tätä peliä kanssani.. Vaikka uskon kyllä vakaasti tämän voittoputken vielä jonain kauniina päivänä päättyvän. :') Tulkaa haastaamaan!

Nämä photot ovat taas napattuja niinkin harvinaiselta tapahtumalta, kuin meidän Hese-reissultamme! Emme juuri koskaan käy syömässä missään vastaavanlaisissa pikaruokapaikoissa (ellei sitten kebabia joskus, hehe) mutta tämä reissu tapahtui aivan yhtä ex-temporesti kuin sitä edeltävä auton ostommekin! >_<' Olimme niin innostuneita uudesta onnistuneesta hankinnasta, että päätimme lähteä ennen ruokaostostemme tekemistä juhlistamaan tapahtumaa lähi Prismamme Heseen. : D Tuo on niin ihana tallennettu hetki iloisesti ystävälleen soittavasta Mikosta, etten kestä! Herrasta on olemassa vain muutama yksittäinen hymykuva ikinä, ja tämä pääsee onnellisesti niiden harvojen joukkioon! Hihi<3

Ja viimeinen kuvasarja on utuisesta ulkoilulenkistä Nanan kanssa.

Tällaista kuulumista minulle. Koulun lisäksi odottelen vain malttaamattomana seuraavia tapaamisia ystävien kanssa, sillä vieroitusoireet alkavat jo uuden vuoden jälkeen ottamaan koville. Syksy oli niin ihanaa näkemisten täytteistä ystävä-aikaa, että kevään kiireet ja rahansäästö-suunnitelmat pistävät mielen hieman matalaksi. Onneksi tulossa on kuitenkin myös muita ihania asioita, jotka aina piristävät ja pistävät jaksamaan eteen päin! Niistä lisää myöhemmin. :) Hyvää keskiviikkoa teille!

lauantai 4. tammikuuta 2014

Uuden Vuoden Asu

Etsin uuden vuoden juhlan asua pitkään ja hartaasti. Kuvittelin Sen Oikean löytyvän joulun jälkeisiltä alennusmyynneiltä helposti, saadessani eteeni kymmeniä erilaisia vaihtoehtoja. Näin ei yllätyksekseni kuitenkaan käynyt, vaan suoraan sanottuna koko kauppakeskun kierrettyäni eteeni osui vain yksi sopu hintainen ja hyvännäköinen mekko, jota saatoin edes harkita juhliin laitettavaksi. Onnekseni tämä Lindexiltä löytynyt ihanuus sopi kropalleni mainiosti, eikä sen sovittamisen jälkeen tarvinnut edes katsella olisiko tarjolla muita mahdollisia vaihtoehtoja! : )

Ainiaisen mustan värin tilalle tällä kertaa tykästyin syvän violettiin. Myös kauniisti paljaita käsivarsia sekä aluskangasta koristeleva pitsikuviointi oli sekä tyyliini että juhlavuuteen sopivaa. En oikeastaan tiedä, olisinko edes voinut löytää tämän täydellisempää mekkoa uuden vuoden yölle!<3 :'>

Lähdimme Turkuun juhlistamaan vuoden vaihtumista jo muutama päivä ennen h-hetkeä. Vietimme aikaa ystäviemme luona sekä kävimme ihanaisen ystäväni Tiran kanssa katsastamassa Turun alennusmyyntejä. Sieltä löytyi vaikka mitä ja sainkin reissulta myös täydennystä juhlaillan lookiini. Kultaisen värinen helmikaulakoru löytyi Indiskasta sekä H&M:sta matkaan lähtivät kuvioiset verkkosukkahousut sekä yksi isompi hiusdonitsi, jonka päädyin asettamaan juhlaan poikkeuksellisesti pään toiselle puolelle, takaraion keskikohdan sijaan. Näytti mielestäni ihan kivalta, ja päätin sen olevan perinteisemmälle ratkaisulle mukavaa vaihtelua. ^-^ Hoksasin myös että isommalla donitsilla tukkani myös näyttää paljon pikkudonitsia paremmalta! : >

Silmissäkin oli pitkästä aikaa meikkiä rajauksilla (mikä kylläkin sai jälleen tuhriintua unohdettuani yön aikana ettei silmiä saakaan hieroa : D). Kaiken kaikkiaan olin asuuni tyytyväinen, ja mielestäni kaikki sen osat täydensivät kivasti toisiaan. n_n Vaihteeksi niinkin päin! Kivaa viikonlopun jatkoa teille! : >