torstai 27. helmikuuta 2014

Kevätmekkojen Huumaa

emp.fi
Toisinaan yllättyy itsekin, kun kevään odotuksen ja valon lisääntymisen myötä omille makumieltämyksilleen avautuu täysin uusia ulottuvuuksia! Uusimman EMP-lehden kolahdettua postilaatikkoon silmäni jälleen kerran kirkastuivat. Uusia ihania kevätmekkoja! Ja mikä kummallisinta, tykkäsin tällä kertaa myös sellaisista, joista en vielä joku aika sitten syttynyt ollenkaan. :'D Nykyisin silmääni miellyttävät mustien suruasujen lisäksi myös värit ja kuviot. Mikä tästä tekee yhä kummallisempaa, useammat niistä ovat sinisiä...?

Kuten kuvasta myös huomaa, värillisten kuvioiden ja kiemuroiden lisäksi uusimpia  (entinen vihastus, nykyinen ihastus) innostuksiani on myös galaksi-kuosi. En ole todellakaan pitänyt niistä kaikista legginsseissä sun muissa vilkuilevista överivärikkäistä ja ähkyreaktiota aiheuttavista avaruuksista, mutta hillityt kankaat ovat kääntyneet mielessäni hienoiksi! 8---) Yhä vieläkin kyseiset tähtioksennukset toisinaan muistuttavat mielessäni lapsuuden taivaskuvioisia pimennysverhoja, mutta pikkuhiljaa alan päästämään siitä mielikuvasta irti.
emp.fi
Vastapainoksi moiselle outoudelle ilmoitan kuitenkin yhä katselevani kuolaten myös näitä goottisia pitsi- ja niittiunelmia. n__n Eivät ne aivan yhtä keväisiä ole, mutta sopivat ainakin mihin vuodenaikaan tahansa.

Toistaiseksi kaikki mekkohaaveet jäävät osaltani kuitenkin vain haaveiksi, sillä vauvamahan kanssa en hetkeen yhteenkään niistä taida mahtua. : ( En myöskään halua hankkia mitään "sitten kun.." -vaatteita, sillä takaisin samaan ennen-kuntoon pääsemiseen saattaa mennä tovi jos toinenkin. Ikävä kyllä kroppani ei todellakaan ole samassa before-koossa kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen -materiaalia, joten palautumiseen voi mennä aikaa.

Mutta sitä se kuitenkin on, suuresta elämän lahjasta on maksettava myös korkea hinta. Vaikka oman timmin kehon menettäminen tuntuu karulta, sen tilalle saama uusi "elämäntarkoitus" on ainakin minusta jotakin paljon suurempaa ja enemmän kuin mikään muu tavoittelemisen arvoista. :') <3 Se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö aikoisi heti kesällä aloittaa Maria takaisin lähtökuntoon -projektia... : D


maanantai 24. helmikuuta 2014

Mielen matkailua

Heisan taas. Tänne kuuluu melko tasaista koulunkäyntiä ja tentteihin lukemista (aca stressaamista). Toisaalta silloin tällöin mieli täyttyy lievästä huolettomuudesta, sillä pläh! Mitä väliä! :'D Samalla innostun suunnittelemaan tulevaan mitä jännittävimpiä pippaloita, projekteja ja toteuttamistaan odottavia suunnitelmia. 8---) Saatan uppoutua johonkin visioon niin vahvasti, että kaikki muu tuntuu siinä ohessa maailman turhimmalta ja merkityksettömämmältä! Varsinkin kun mielettömiä odotusta ja suunnittelua vaativia juttuja kasautuu ympärilleni useampi samaan aikaan, tylsiin asioihin keskittyminen käy kaksinkerroin hankalammaksi. >.<''

Tässä jotain kuulumiskuvia viimepäiviltä.

Harjoiteltiin koulussa ompeleita, ja se jos joku oli siisteimpiä koulujuttuja vähään aikaan! Haavojen ompeleminen kuuluu oikeastaan vain lääkäreille (sairaanhoitajille ainoastaan ommelten poistaminen), mutta minä voisin tehdä tätä vaikka joka päivä!

Mikon ollessa jo toista viikkoa harjoittelussa Harjavallan sairaalassa, olen joka päivä kulkenut kouluun ja takaisin apostolin kyyditsemänä. Noin pari kuukautta sitten pyöräily alkoi tuntumaan minusta raskauden vuoksi epämukavalta, ja siitä lähtien ainoina keinoina paikasta toiseen liikkumiseen ovat olleet auto sekä omat jalkani. Nyt kun liikkuminen onnistuu taas mukavasti, kävely on ollut aika toimiva ratkaisu, jolla saan päivääni myös tarvitsemani määrän liikuntaa. : )

Löydettiin loppuunmyyvästä Tiimarista 70%:n alennuksella (maksoi lopulta alle 3 euroa ha!!)  kotiimme uusi ja ihka ensimmäinen kaitaliina! Liina on väriltään kivan kaksisävyisen violetti ja sopii keittiömme mustalle pöydälle mielestäni melko hyvin. : ) Heti ensimmäisestä päivästä lähtien huomasin, että joku muukin lisäkseni tykästyi uuteen kodintekstiiliimme.  Nimittäin KISSAT, jotka alkoivat taas kurittomasti hyppimään hullaantuneina kielletylle ruokapöydälle ja jääneet pahimmillaan kiinni makoilemasta keskellä sitä, kaitaliinan päältä! XD Ärsyttävää!! Vaikka onhan se ihan kiva että kaikki perheenjäsenet pitävät samoista asioista...

Piirsin äidille syntymäpäiväkorttiin barokki-henkisen tytsyn. Vasta kuvan oltua valmis (ja Mikon huomautettua asiasta) tajusin itsekin naikkosen kaulan olevan suhteellisen pitkä. :'D Noh, hän on aatelista sukua! Tjtn..

Ja loppuun vielä vatsan tilan päivitystä! Pömppis alkaa näyttää todelliselta melonilta, tosin viikkojakin on kasassa jo melkein 23. 8---) Kuukausissa laskettuna viime viikolla tuli täyteen kokonaiset viisi, ja kuudes on menossa kovaa vauhtia. ^^ Jännäää, enää neljä kuukautta jäljellä, iiks!

torstai 20. helmikuuta 2014

Valentine's Day Party

Kiitos vielä kerran isännälle ja emännälle!<3 :'')

Oral-B -vaihtopäiden Buzzador-arvostelu

Taas pitkästä aikaa pääsin mukaan Buzzadorin tehtäviini arvostelemaan mielenkiintoisia tavaroita! 8 )) Tällä kertaa arvosteluni kohteeksi osuivat Oral-B:n sähköhammasharjan vaihtopäät, enkä sähköhammasharjan aktiivisena käyttäjänä voinut olla yhtään innostuneempi kyseisestä kampanjasta! (Sitäpaitsi omat vaihtopäämme olivat juuri menneet niin vanhoiksi ja huonoiksi, että oli ihanaa saada uudet sellaiset käyttöönsä! hehe XD)

Saamiani vaihtopäitä on kolmea eri yllä näkyvää malllia, joilla kaikilla on hiemat erilaiset omat puhdistusominaisuutensa. Ylimmät niistä olivatkin minulle jo tuttuja ennestään, mutta alin Oral-B TriZone oli täysin uusi tuttavuus.

Kokeilin kaikkia vaihtopäitä tasapuolisesti ja johtopäätökseni on seuraavanlainen: TriZone-pää oli näistä kaikista minulle vähiten mieluinen ja kaksi puuta taas tasapuolisen hyviä. TriZone:n muoto ja sen tuoma "hento harjauskosketus" ei oikein sopinut minulle, medium-hammasharjoja suosivalle jynssääjälle. Sen jälkeen hampaisiin jäi yhä tietynlainen likaisuuden-tunne, ja jouduin pesaisemaan ne vielä kertaalleen tavallisella harjalla.

Toisaalta olen kuullut että melko moni taas nimenomaan tykkää pehmoisemmista harjoista, ja käyttää aina vain soft:eja. Sellaisille henkilöille kyseinen harjaspää olisi varmasti juuri se oikea. Itselleni lempparein oli ehkä 3DWhite, sen kumisen "kiillotus"-ominaisuutensa vuoksi.


Suhteeni sähköhammasharjaan on elänyt vuosien varrella lievää vuoristorataa. Toisinaan sen käyttö on tuntunut mukavalta tehopuhdistukselta, kun taas toisaalta ärsyttävältä ja työläältä. Erityisesti minua ärsyttää harjata hampaita huonosti ladatulla harjalla, jonka teho on juuri hiipumassa pois, jolloin hampaat joutuu vielä lisäharjaamaan tavallisella hammasharjalla. Juuri ladattu sähkis on puolestaan huikean freeshaava ja mukavan miellyttävä kokemus! :---) Muutama kuukausi sitten innostuin sähköhammasharjamme käytöstä aivan uudella tavalla, luettuani tutkimuksen niiden ehdottoman paremmasta puhtaustuloksesta tavalliseen hammasharjaan verrattuna.

Ainoana miinuspuolena sähköhammasharjan käyttämisessä on nykyäänkin se, että yhteisen sähkörungon käyttäminen on meidän taloudessamme hankalaa. Meillä kun on tapana mennä samaan aikaan nukkumaan, jolloin hampaiden pesukin tapahtuu yleensä yhtäaikaisesti... Tähän pienoiseen ongelmaan ollaan meillä päädytty siihen ratkaisuun, että minä sähköharjaan hampaani iltaisin ja Mikko aamuisin. : ) Näin ollen käytämme sekä sähköistä että tavallista hammasharjaa tasapuolisesti, mutta ainakin kerran päivässä molempien hampaat tulee puhdistettua teholla!

Sain testattavaksi myös Oral-B:n uutta Pro Expert -hammastahnaa. Valitettavasti herkästi suu-aftoille taipuvaisena henkilönä olen kokonaan siirtynyt apteekkien myymään Salutem-erikoishammastahnalle, joten kyseinen tuote ei oikein sovi minun päivittäiseen käyttööni. Mikon kokeilujen mukaan tahna on kuitenkin vaikuttanut hyvältä ja sopivan raikastavalta. : )

Tällaisia juttuja tänään. Kuvat ovat peräisin unohdetlta kameraltani, jotka ihana ystäväni pääsi kuitenkin lähettämään minulle sähköpostitse! n__n Luvassa on siis lähitulevaisuudessa myös materiaalia ystävänpäiväpirskeiltä sekä muita kameralla olleita fiilistelykuvia. Mukavaa päivänjatkoa!

maanantai 17. helmikuuta 2014

Tuesday morning

Heips! Ystävänpäiväreissulta ollaan onnellisesti kotiuduttu ja arki on alkanut meidän perheessä jo kovaa vauhtia. Niin siis mikä hiihtoloma?... Mikko lähti ensimmäisestä puolikkaasta (viimeistä syventävää harjoitteluaan) toiseen, ja minä palasin koulun penkille opparisuunnitelmien merkeissä. Tajusin, että olisihan minunkin tosiaan ihan hyvä aloittaa opparin tekoa jo ennen äitiyslomalle jäämistä, sillä silloinhan voisin jatkaa sen työstämistä luovasti myös lomalla ollessani! : o Melko kunniahimoisia ajatuksia kyllä, mutta olisihan se aika hyvää proggressiota opinnoilleni... Sitäpaitsi, jos saisin ideoinnin ja muun valmistelut aikaiseksi jo nyt, äitiyslomalla minulla olisi kirjoittamiseen ainakin mahdollisuus. Turhaahan sitä on edes harkita silloin, jos tyrin kaiken pienimmänkin intoilun jo tässä vaiheessa. Sitäpaitsi, kuka sitä tietää kuinka pitkäksi päädyn äitiyslomani venyttämään? Kaksikin vuotta olisi vielä aika "lyhyehkö" aika, ja sellaisen määrän myös koulukin olisi minulle valmis tarjoamaan. Vuoden mittaiseksi minä sitä ensisijaisesti kuvittelin, mutta toisaalta, onhan se vuodenkin ikäinen lapsi vielä aika vauva. : ( <3

Yllä näkyvä photo on pyhelimeni kätköistä löytynyt, pikkusiskoni väkertelemä sydämellinen kahvi! ^-^ Viikonlopun pirskeet saivat pääkopan niin unohtelevaksi, että kotitehtävien teon lisäksi unohdin myös napata reissulta kotiin ystävien luokse jääneen kamerani... u_u' Yksi ekstra syy palata pikaisesti sinne takaisin, vaikka seuraavan reissun ajankohta onkin minulta vielä melkoisen pimennossa. Yyyhh...

Onpahan nyt siis syytä napsia enemmän matskua puhelimella. Laatu nyt on mitä on, mutta tuleepahan kuvissa sitten se "realistisempi" tunnelma. : D

Minä pakenen tästä kouluun. Hyvää tiistai-aamua myös sinne! : >

torstai 13. helmikuuta 2014

Rakenneultrakuulumisia!

Heipähei ja hyvää ystävänpäiväviikonlopun odotusta teille! : )) Maanantain odotettu ja jännitetty rakenneultra meni suureksi iloksemme ja onneksemme erinomaisen hyvin! :'') En osaa olla yhtään kiitollisempi, että pienokaisellamme kaikki näytti olevan kunnossa ja ultrannut kätilö totesi, ettei yksinkertaisesti löydä hänessä mitään moitittavaa! ;__; <3<3 Ihana vahva pienokainen pyörii ja tanssahtelee mahassani niin, etten malttaisi enää odotella saamasta hänet lämpöiseen syliini. Aika ällösöpöä, tiedän, mutta tältä minusta tällä hetkellä tuntuu!

Moni ei ehkä ymmärrä rakenneultran todellista merkitystä, ja ajattelevat sen vain näyttävän tulevan lapsen sukupuolen. Tajuttuani itse mitä kaikkea pelottavaa ultrassa saattaa selvitä, huokaisin syvästä helpotuksesta kätilön sanottua kaikkien sisäelinten, rakenteiden ja lapsiveden olevan kunnossa! Olin niin euforisessa raukeuden tilassa, etten meinannut edes muistaa koko sukupuolen tarkastelemista! : D Kätilökin meinasi unohtaa sen täysin, ennen kuin hänen pyyhkiessä vatsaltani geeliä tokaisin "mahtaiskohan se sukupuoli näkyä?"

Ollaan koko aikana ajateltu tulevan perhelisäyksemme olevan pieni poika. Koko ikäni olen toivonut itselleni tytärtä, mutta jostain kumman syystä sopeuduin nopeasti ajatukseen esikoisemme olevan poika. Rakenneultrassa kätilö ei kuitenkaan löytänyt sikiöllä mitään pojan sukupuoleen viittaavaa ja antoi meille täten tyttölupauksen! :'D Oltiin uutisesta niin häkeltyneitä ja epäuskoisia, että aloimme käsittämään asiaa vasta paljon sen jälkeen. >.<' Voihan tämä yhä tarkoittaa, että saatamme kaikesta huolimatta saada pojan, mutta nyt aloimme todella sopeutumaan että uusi tulokas olisikin pikkuinen TYTTÖ!<3 Rakenneultran tyttölupauksiin on aina suhtauduttava hieman skeptisesti (koska kaikkea ei vain aina pystytä ultrassa näkemään), mutta tämän lupauksen myötä aloimme tosissamme miettiä tyttöjen nimiä ja sitä miten sitä tyttöä oikein tulisi kasvattaa. En voisi olla enempää innoissani, sillä nyt vasta se jännitys tiivistyykin!!!

Rakenneultrassa näimme ensi kertaa tulevan palleromme kasvot! Q__Q<3 Oli aivan suunnattoman ihanaa katsella näytöltä suloisia pikkuruisia kasvonpiirteitä ja maiskuttelevaa suuta, joka toisinaan asettui hyvinkin hymynomaiseen virneeseen. Heiluvat kädet sekä pienet suuhun menevät nyrkit olivat niin todellisia, että vauvan läsnäolo tuntui olevan jo käsin kosketeltavissa.<3

Ultran jälkeinen euforia jatkui meikäläisellä sitä seuraavaan kauppareissuun saakka. Olo tuntui leijuvalta ja jalat olivat pettää alta. :') En osaa kuvailla millaista onnea kyseinen tapahtuma voikaan tuoda tullessaan.

Tänään tehtävälistallani on vaikka mitä! Lähdemme huomenna viikonlopuksi Turkuun viettämään ihanaisten ystävien täyttämää ystävänpäiväjuhlaa<3 Kyseinen juhla on muodostunut yhdeksi perinteeksi, jota yksinkertaisesti ei voi missata! Ja miksi edes haluaisi?! Seura on niin hurmaavaa, että siihen osallistumisen vuoksi tekisi mitä vaan. :'3 Leivon mukaanviemis-tuliaisiksi suolaista juusto-aurinkokuivattutomaatti-sipuli-mitäkaikkeakeksinkään-piirakkaa ja pakkailen kaikkea mahdollista tavaraa.

Huomenna aijon suorittaa koulussa myös yhden "uusinta"tentin (sellaisen, jota en kylläkään ole vielä aikaisemmin tehnyt), joten siihenkin olisi vielä syytä valmistautua. Tänään ostamani hiusväri samoin kutkuttelisi vielä pöydällä... Katsotaanko pääsenkö siihenkin käsiksi vielä tänään, vai jätänkö sen touhun suosiolla ensi kerralle.

Kuulemiin!

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Rentoa menoa



Iltaa ihmiset. : ) Meidän viikonloppu on mennyt rauhaisissa merkeissä kotona, syöden herkkuja, katsellen leffoja ja sarjoja, pelaillen tanssipeliä sekä tehden myös joitakin kouluhommia (okei, Mikko teki en minä :D). Pääsin myös vihdoin etenemään kudontatouhuissani, siirryttyäni nyt vauvatakin selkäosasta etuosan tekoon. :'3

Tänään käytiin samoin pyörähtämässä kaupungilla, ajatellen vertailevamme paikallisen MuksuMassin vauvarattaiden sadesuojien hintoja netistä bongaamiimme hintoihin. Lopulta päädyimme ostamaan sieltä mukaamme suojan lisäksi vauvarattaisiin sopivat hyttysverkon sekä vaipanvaihtoon tarkoitetun hoitoalustan! >.<' Taidamme olla hankintojen kanssa hieman malttaamattomia, mutta jossakin vaiheessahan ne on kuitenkin hankittava!

Huomenna meillä on suuri päivä, joten sitä odotellessa!!! 8----)) Hyvää viikon alkua teillekin!<3


torstai 6. helmikuuta 2014

Satunnaisia faktoja lähipäiviltä









- Rakastan avokadoa ja voisin elää sillä! En keksi yhtäkään ruokaa johon avokado EI sopisi, sillä voisin syödä sitä melkein missä muodossa tahansa. Yksiä ehdottomimpia suosikkicombojani on kuitenkin avokado ja juusto sekä paahdettu ruisleipä. <3___<3

- Olen todella tunnollinen raskausjuttujen hoitaja. Otan joka ikinen aamu suositeltuja mama-tabs -vitamiineja (sekä ylimääräistä d:tä) ja joka ikinen ilta rasvaan vatsani ennaltaehkäisevästi raskausarvilta. Ensimmäinen ostamani BioOil-öljyputeli loppui jo ajat sitten, ja toinenkin samanlainen lähenee uhkaavasti loppua. Eilen ostin apteekista testattavaksi uutta Bepantheni:n tuottamaa BepanCare:a. Sen luvataan olevan erityisen tehokasta raskausarpien ehkäisijää ja parantajaa sekä kiinteyttävän ihoa myös synnytyksen jälkeen. Saa nähdä...


- Syön todella paljon salaattia ja kasviksia. Toisinaan on päiviä, jolloin niitä ei tule syötyä lainkaan, mutta yleisesti ottaen salaatin ja kasvisten määrä ruokavaliossani on harvinaisen suuri ja vastaa aika varmasti yleisiä terveyssuosituksia, ellei mene jopa niiden ylitse. Toisinaan koulussa salaattipöytää haaliessani luokkalaiseni ihmettelevät, minne enää aijon mahduttaa lautasellani itse pääkuokaa. :---D Ja niinhän se usein meneekin, että 3/4 osaa lautasestani on rehuja, ja jäljelle jääneelle pikkutilalle sujautan lusikallisen itse "the ruokaa"...


- Mikko tunsi tänään ensi kertaa vauvan liikkeet!!! 8-----)) Uskon olevani sata kertaa innostuneempi tästä kuin herra itse. :'DD Niin, ja ollaan sitä tänään myös virallisesti raskauden puolivälissä, hurjaa! :))

- Kasvatin 10mm:n korvavenytykseni takaisin pieneksi. u_u' Pidettyäni täysikokoista tavoitekoruani noin pari kuukautta, kyllästyin siihen. Korva haisi pahalle ja venytyskohtaa piti puhdistaa paljon tavallista korvakorureikää useammin, jottei se tuntuisi inhottavalta. Minulla ei myöskään ollut venytykselle kuin muutama vaihtokoru ja aloin todella kaipaamaan vaihtelevuutta. Noh, kun otin korun pois ja päätin sen antaa kasvaa takaisin, jo muutaman hassun päivän päästä pystyin käyttämään tavallisia korvakoruja! : DD Korvani palautui tismalleen lähtötilanteeseen viimeistään kahden viikon kuluttua, joten IN YOUR FACE kaikki jotka väittävät venytysten olevan ikuisia ja mahdottomia palauttaa takaisin!

- Minulla on pakkomielle sytyttää joka ilta olohuoneemme jouluinen tähtivalo. :''D Tiedän että joulusta on jo IKUISUUS, mutta tuo ihana lämminsävyinen valonlähde vaan piristää pimeitä iltojani niin kivasti!

- Raskauden aiheuttamien liitoskipujen vuoksi en ole harrastanut juuri lainkaan liikuntaa viimeisinä viikkoina. Säikähdin ensi kerran kipuja pyöräilessäni kouluun ja pääsinkin muutaman päivän sisällä lääkärin vastaanotolle tarkistamaan varmuuden vuoksi että kaikki on kunnossa. Kaikki oli onneksi hyvin, mutta lääkärin mukaan kipua tuottavaa liikuntaa olisi vältettävä. Muutamia kävelylenkkejä olen sen jälkeen kyllä tehnyt, mutta muuten päivien liikkumisen ovat rajoittuneet aika vähäisiksi. Hävettää, vaikka onpahan sitä kunnon "lupa" laiskotella...

RV 20+0
Tällaista tänään. Kivaa illanjatkoa teille! : >