keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

I'm Blue

Pitkästä aikaa vietimme eilen Mikon kanssa yhteistä vapaata iltaa! Kävimme kaupoissa ja kirpparilla, kuuntelimme torin puhallinorkesteria ja joimme limonadia. Seikkailuun mahtui myös lyhytmuotoinen rupattelutuokio humalaisen nuorukaisen kanssa. Tuttavuus ei sinällään ollut mielestämme erityisen mieluinen, kun henkilön otsaa koristi tatuoitu natsiristi ja puheet olivat luokkaa "Jumalauta vedin eilen turpaan yhtä saatanan porilaista! Kyl ne porilaiset kelpaa vaan hakkamiseen!"

Eilen päälle päätyi sama vaaleansininen lentoemäntä-kauluspaita (h&m) kuin edellisessäkin merkinnässä sekä muutama kuukausi sitten kirpsakalta metsästetty pyllynyöritys-hame. Asu oli tällä kertaa MELKO sininen, mutta jostakin syystä se ei minua tällä kertaa haitannut! Tuli lähinnä vain hento ja kesäinen olo, mikä oikeastaan kummastuttaa itseänikin.

Eilen löysin itselleni myös uudet kävelykengät! 8) Nämä supermukavat balettitossuja muistuttavat nahkakengät tulevat varmasti näkymään jaloissani usein, ja laadukkuutensa vuoksi pääsevät mitä luultavimmin vakikenkieni sijaisiksi!

Ja kertokaahan minulle, mikä ihmeen kissamagneetti tuo vessan vesireikä on olevinaan?! >:O Meidän katit repii jatkuvasti sen ritilän paikoiltaan ja tuijottelee kiinnostuneina tyhjää (ja luultavasti haisevaa) viemärireikää! ...

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Rainy Balcony

Aina sateisina päivinä minua harmittaa. Tästä juolahtaa varmasti monelle mieleen jokin lapsuuden trauma tai onnettomasti menetetty rakkaus. Kohdallani kyse ei kuitenkaan ole siitä. Sateisina päivinä harmistun kun en pääse kuulemaan lempi luonnonlauluani, pisaroiden tanssia ja veden täydellistä solinaa. Voisin kuunnella peltikattoa vasten rummuttavia pisaraääniä tuntitolkulla, tarvitsematta taustalle mitään muita ääniä.

Nykyisessä kodissani sadetta ei kuule. Sen alkamisen havaitseminenkin tuottaa usein vaikeuksia, sillä harmaita viivojakaan tuskin huomaa betonisten maisemiemmme seasta. Minä todella ikävöin sitä horrokseen vaivuttavaa huminaa, jonka viileään syleilyyn nukahtaa unettomanakin yönä.

Tällaisen kriteerin on käytävä toteen viimeistään ikiomassa elämänkodissani.

(kauluspaita: h&m, hame: 2nd hand (h&m), neule: Gina Tricot, sukkahousut: Primark, London)

Nämä vaatteet eksyivät päälleni eilen, lähtiessämme mieheni kanssa kirpputorille. Ikävä kyllä, lempi kirpputorini (superkirppis) ei ollutkaan sinä päivänä avoinna, niin jouduin tyytymään toisiksi kivoimpaan (hyllymeri). 

Näissä kuvissa näytän mielestäni erityisen pieneltä, lähes kääpiöltä. Tällaista se kymmenen kilon menetys teettää. Mitäköhän toisten kymmenen kilojen jälkeen tapahtuu, saavuttuani tavoitepainooni?


sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

The Nature

Eräänä päivänä Mikkon ollessa töissä ja minun vapaalla päädyin lähtemään ulos pitkästä aikaa kuvailemaan maisemia. Oli sateinen päivä, mutten antanut sen haitata kuvaussessioitani. Pilviset päiväthän ovat jopa parempia kelejä ulkokuvaamiseen, kun ylimääräisiä valonläiskiä ei yllättäviin paikkoihin ilmesty. :)

Kun kamerani oli vielä aivan uusi ja jännittävä testailtavaksi, kävin aika usein luonnossa ja metsissä sen kanssa. Pikkuhiljaa intoilu on jäänyt ja rajoittunut ainoastaan asukuvien ja ihmisten kuvaamiseen. Välillä alkuun palaaminen tekee kuitenkin hyvää.

 

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Pisamisamat

Tässä todistusaineistoa minun ihkaoikeista pisamistani, jotka tosiaankin ilmestyivät kasvoilleni ensi kertaa elämässä tänä kesänä. :-----D En osaa edes kuvailla kuinka ylpeä olen niistä! XD

Lontootuliaiset

Näin heti alkuun haluan toivottaa kaikille ihanaa juhannusta ja rentoutumista kesän kiireiden keskellä! :) Eilinen juhannusaattomme meni hyvin rauhaisissa merkeissä, Mikon sukulaisten kanssa mökkeillen ja saunoen. Uskalsin jopa pulahtaa laiturilta veteen asti, vaikkakin yhden kerran vain. >.< Bailut jäivät tänä vuonna meidän osaltamme bailaamatta Mikon juhannuspäiväisen aamuvuoron takia, joten tyydyimme tällä kertaa simppeliin rentoutumiseen saunan ja ruoan äärellä. :) Seura oli erittäin mukavaa, eikä kyllä yhtään haitannut tämä äkkipikainen ratkaisu viettää juhannusta, alkuperäisen kotona löllöttelyn sijaan. :)

Tällä kertaa esittelyyn pääsevät vihdoinkin lupaamani Lontoo-reissulta kotiutuneet ostokseni!

1. Sailor-henkinen mekko:
Jo reissun alusta lähtien aivoihini oli tatuoitunut kuva itsestäni ostamassa lontoolaista mekkoa. Enhän luonnollisestikaan siis voinut olla ostamatta edes yhtä mekkoa, kun kyseinen mielikuva olisi jäänyt kummittelemaan mieleeni ikiajoiksi. :) Kuten kaikki muutkin ostokseni, mekko on peräisin Camden Townista ja erottui silmiini muiden joukosta yksinkertaisella tyylikkyydellään. :----D Alueella myytiin paljon erinäisiä vaatteita, mekkoja mukaan lukien, mutta omaa yksilöä valitessa piti kuitenkin ajatella järkevästi "käytänkö tätä sitten ihan oikeasti Suomessa?"

Maksoin mekosta 25£, mikä siis euroissa tarkoittaa noin kolmeakymppiä. Ostaessani ajattelin hinnan olevan edullinen, mutta seuraavalla kerralla Camden Towniin mentyämme ja halvemmalle torille tultuamme aloin kirota melkein ääneen! Samanlaisia mekkoja roikkui kojussa, jonka edessä oli kyltti "Two Dresses For 14,00£" :(( Buu!! Mitä siis tästä opimme?...... -____-'

Mekko on kuitenkin todella ihana, enkä löytänyt (halvempia samanlaisia yksilöitä lukuunottamatta) yhtäkään parempaa tai minulle sopivampaa mekkoa ostettavaksi. Järkevyyden rajoissa kun piti olla rahankin suhteen. :]

2. Maailman ihanimmat noitakengät:
Camden Townin pikkuputiikkeja tutkiskellessa kenkäliikkeet veivät tietysti tämänkin kenkähiirin puoleensa. Eräs japanilainen liike oli niin uskomattoman syötävän suloinen, että olin valmis hamstraamaan sieltä koko kenkävalikoiman omiin hoiviini! Mikon tarkkailun alaisena minun oli kuitenkin valittava vain yksi pari, jolloin jouduinkin valitsemaan ihanuuksien joukosta vain yhdet onnekkaat.

Kun näin nämä upeat litas-jäljennökset (koska aidot Jeffrey Campbell:in litat maksavat maltaita) sydämeni oli pakahtua ihastuksesta! <3____<3 Otin ne käteen ja ihastelin niitä suurella intohimolla. Harmikseni kuitenkin huomasin kenkien olleen kokoa 35 ja oletin, ettei muita kokoja taida olla edes jäljellä, kun kuulin myyjän puhellen jollekin naiselle kaikkien kokojen olevan jo esillä. Raahasin kenkulit kuitenkin sovitusistuimelle ja aloin kiskoa niitä jalkaani, Mikon kuittailessa vieressä tekojeni järjettömyyttä.

Kengät mahtuivat jalkaani, mutta olivat juuri niin piukat kuin niiden odotinkin olevan. :/ Onnekseni luoksemme tuli kuitenkin myyjä ja kysyi tarvitsisimmeko apua. Sanoin kenkien olevan hieman liian pienet, jolloin myyjä yllättäen totesikin hänellä mahdollisesti olevan vielä samanlaisia kenkiä muussakin koossa. Siinä sitten jännitimme myyjän kaivatessa kaappiaan, kun yhtäkkiä hän toteaakin löytäneensä viimeisen parin, joiden koko on 37!!! Syöksyn sovittamaan kenkiä ja ne ovat minulle sopivat! 8) 36:set olisivat voineet istua vielä paremmin, mutta siinä tilanteessa mieleni ei tehnyt muuta kuin huutaa haalleluuujaaa!!<33<3<3<<3 Kengät kustansivat muistaakseni 39£, eli noin viisikymmentä euroa.



Viimeisenä shoppailupäivänä huomasimme omistavamme vielä sen verran matkarahaa, että pystyimme ostamaan kummallekin vielä yhdet viitisenkymppiä maksavat matkatuliaiset! Mikon uudesta laukusta inspiroituneena (Troop London, samanlainen kuin kuvassa) ajattelin itsekin hankkia itselleni jonkin hyvän, laadukkaan ja kestävän laukun.

Kiertelimme kaikki mahdolliset laukkuiikkeet ympäri Camden Townia, mutta yhdestäkäänään sitä oikeaa ei löytynyt. Eräässä intiaanimiesten puljussa oli yksi aika lupaava yksilö, ja meinasinkin napata sen mukaani, kun kuitenkin huomasin laadun olevan kakkaa. :( Nahkainen hihnakin oli leikattu miten sattuu ja metalliset tapitkin olivat laitettu suttuisesti ja huolimattomasti. Ei siinä muuten mitään, jos laukku olisikin maksanut muutaman kympin, mutta KUUDESTAKYMPISTÄ haluan kyllä saada vastineeksi LAATUA.


Etsinnät alkoivat mennä jo hyvin epätoivoisiksi ja meinasinkin jo jättää viimeisen lontoo-ostos -tilaisuuteni käyttämättä, kun satuimme kulkemaan jo aikaisemmin ihailemani liikkeen ohitse. Muunmuossa EMP:lle jälleenmyyvä korsettiliike houkutteli jälleen sisäänsä ja sieltähän minä viimeisen tuliaiseni löysinkin!<3

 3. Nahkakorsetti:
Burlesk:in musta nahkainen kaunokainen vei huomioni ja lopulta myös voitti ruskean yksilön kanssa kokeneen kaksintaiston! X3 Edellinen korsettini oli samaa merkkiä, ja palvelikin minua ahkerasti peräti kolmisen vuoden ajan! Tilalle olin jo ajat sitten haaveillut nahkaisesta kaunokaisesta, jonka odotan tietysti olevan laadukas ja kestävä. Mahdollisesti myös edeltäjäänsä kovempikuntoinen kaveri.

Liikkeeseen astuttua laukkuhankinnat katosivat saman tien pois mielestä ja valintani oli selvä kuin päivä! "Korsettihan sen olla pitää! Miten saatoinkaan edes ajatella toisin?!"

Siellä peilin edessä sitten nytkästelin miesmyyjän kiristäessä takanani korsetteja yhä piukemmalle. Kun oikean valinnan korsetti lopulta kiikkui muovipussissa käsivarrellani, euforian tunne oli sanoinkuvaamaton!<3




Vihoviimeisin ostoksemme Camden Townissa on kuitenkin vielä paljastamatta. >:3 Harkitsin pitkään asian kertomista blogin puolelle ylipäätään, mutta lopulta päätin räväyttää ja siittää ihmismielien paheksunnat uuteen uskoon! Vihoviimeisin ostoksemme oli nimittäin VESIPIIPPU.

4. Vesipiippu:
Heti ensikertaa Lontoon vesipiiput nähdessäni syttyi sisälläni kipinä ostaa yksisellainen omakseen! 8) Vesipiippua poltellaan Lontoossa to-de-lla paljon, ravintoloiden, baarien ja muuten vain kahviloidenkin yhteydessä ihan kadun kulmilla. Liikkeet omistavat noin metrin kokoisia vesipiippuja, ja myyvät niiden poltteluaikaa asiakkailleen.

Itse olen kokeillut vesipiippua joskus kaverilla, ja kiinnostuinkin siitä heti. Ideana on siis vesipohjainen savu, joka "suodatetaan" makukasvisekoituksen läpi. Googletelkaa jos kiinnostaa tarkemmin, mutta kyseessä ei siis ole huume, kannabis tai muunkaanlainen kielletty ainesosa ja vesipiipun polttelu on yhtä epäterveellistä kuin tupakan polttaminen, ellei jopa vähemmän.

Oma vesipiippumme on noin puolen metrin korkuinen ja saimme sen hyvällä diilillä hintaan 22£ sisältäen vielä kaksi pakettia hiiliä ja kaksi erilaista makusekoitusta! 8)) Oon ihan huippuinnoissani uudesta hankinnastamme ja toimivuuteenkin olen aika tyytyväinen! :) Makuna ollaan kokeiltu omenaa ja se kieltämättä onkin melkoisen herkullinen! 8----) Täytyy  vain ruveta miettiä, mistäs näitä lisämakuja voisi ostaa ihan täältä kotoSuomesta?..


keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Family Summer

Puhhuh! Tulin muutama tunti sitten kotiin töistä, mutten vieläkään jaksa nostaa persustani sohvalta! -_- On se mummujen kuskaaminen loppujen lopuksi aika rankkaa treeniä, ja varsinkin kun sitä tekee joka päivä! :o Hartiat jumissa-> pää säryssä-> Mikko hieromassa. Tällaista uhrautumisjonoa minun harmiton kesätyöni vaatii. :)

Tulipas muuten mieleen, että tänään aamuvaakanumeroita katsellessa totesin laihtuneeni yhteensä kymmenen kiloa! KYMMENEN! O______O En osaa itsekään kuvitella niinkin suurta lukemaa omasta painonpudotushistoriastani, mutta näin se kuulkaas vain on! Oon jo aika tyytyväinen tähänkin tulokseen, sillä olen luonnostani hieman pyöreämpi, mutta aijon kuitenkin jatkaa vielä matkaani ja tähdätä mahdollisesti jopa siihen ihannepainooni jota on tavoiteltu jo mm. viimeiset KUUSI vuotta........ <3_____<3

Ihmiset väittää huomanneensa hoikistumiseni, vaikka omalta osalta prosessin pitkäkestoisuus tekee sokeaksi. Valokuviakaan katsellessa en huomaa mitään radikaalia muutosta. Toisaalta, kyllähän sellaisetkin on tapana ottaa aina siitä "paremmasta kulmasta" ja mahdollisesti jopa vähän vetää pömppistä sisemmälle. Noh, omaksi mielikseni suosin tietysti muiden sanomisten uskomista ja mikä vakuuttavinta, vaa'an numeroita! 8) Kasvot ja käsivarret ovat kuulemma hoikistuneet näkyvästi, mikä on sinänsä hassua, kun itse ei ole aikaisemmin edes ajatellut niiden kehonalueiden erityistä laihduttamistarvetta...

Se kuitenkin siitä laihduttamisesta! :) Viime lauantaina vanhempani (+ pikkusisko ja isosiskon tytär) tulivat luoksemme Poriin. Kävimme kaikki yhdessä Kirjuriluodossa nauttimassa kesäisestä säästä, perinteisestä Kirjuripäivästä sekä alpakoista (=yllä näkyvä laaman tapainen eläin).

 Paikalla oli vanhanaikaiseen, 1900-luvun tyyliin pukeutuneita ihmisiä sekä esineitä, jotka muistuttivat kyseisestä vuosisadasta. Oli huvittavaa katsella mustavalkoisia valokuvia koreahattuisista ja pöyheähameisista naisista nurmikolla tietäen kyseisten rouvien poseerailevan kirjuriluodossa sata vuotta sitten... 8) Mikkokin onnistui löytämään mieluisensa lelun, jonka hän olisi varmasti myös huolinut omakseen.

Innostuttiin tyttöjen kanssa hiekkarannasta ja haluttiin saada aikaan hauska hyppykuva! Noh, kameraan ei tallentunut yhtäkään otosta, jossa kaikkien jalat olisivat ilmassa, mutta tunnelman välitys toimii kuitenkin mainiosti. Kuvien perusteella hauskinta taisi olla tuolla parikymppisellä virtahepolla joka näyttää viettävänsä parhaimmillaan elämänsä parasta aikaa.... Nähh, ei takerruta pikkuseikkoihin! :----DDD

Jooooo-o. :-----D Mitäs näihin sanomaan? Huumorintaju taitaa olla periytyvä tauti.

Eipäs tähän hätään muuta. :) Viettäkäähän hyvä juhannus ja muistakaa herkutella!

Lontoosta ostetut vaatteet ovat vieläkin esittelemättä, mutta niistä sitten myöhemmin. Hyvää viikonloppua kaikille, joka minulla muuten aikaa huomenna, ja nukkukaa pitkään! >.<

torstai 14. kesäkuuta 2012

LONDON PART 2


Kummankin lempipaikka Lontoossa oli ehdottomasti Camden Town! Ai miksi? No siksi että jos et ole ollut Camden Townissa, et tiedä Lontoosta mitään! :D Kyseinen kaupunginosa valaisee kattavasti, mitä Lontoon katukulttuuri, muoti, tyyli ja elämäntapa voi useallakin nuorella, ja miksei myös vanhemmallakin, ihmisellä pitää sisällään! Täältä ostimmekin suurimman osan uusista hankinnoistamme ja tuliaísista. (Niistä lisää myöhemmin)

Upeat panostukset jopa liikkeiden ulkoasuihin saivat meikäläisiä nostamaan hattua. Kovimpia liikkeitä sillä saralla jostakin kumman syystä olivat tatuointiliikkeet. :D Ehdoton suosikkini sisustuksen suhteen oli kuitenkin CYBERDOG, jossa ei harmikseni, mutta ymmärrettävästä syystä, saanut valokuvata. Suosittelen liikkeen visiteeraamista jokaiselle Lontooseen lähtijälle ihan sivistysmielessäkin. :))


 Vietimme Camden Townissa jopa kaksi ja puoli päivää viiden päivän mittaisesta reissustamme. Kyseisen alueen baaritarjonta jäi tällä kertaa tsekkaamatta, mikä jäikin hieman harmittamaan. :/ Koko reissulla onnistuimme saamaan itsemme pubiin asti vain kerran, ja sekin baari löytyi heti hostellimme naapurista... Syinä tähän vähäiseen juhlintaan oli ensinnäkin raha ja sen järjetön säästeliäisyys. Vaikka tiedostimme alusta saakka ettei varaa ole paljoakaan, päätimme kuitenkin matkustaa elämämme maahan ja kokea sen tuomaa elämystä edes sen verran kuin on mahdollista. Nuoruus on lyhyttä aikaa, ja elämän jatkuvuus sitäkin epävarmempaa. Elämme tässä ja nyt ja vain sillä on väliä! :) Ei kaduttanut moinen köyhän miehen matka kyllä yhtään!

Toinen klubittomuuden syy oli väsymys. Heräsimme melko aikaisin aamulla hostellin tarjoamalle aamupalalle ja jatkoimme siitä matkaa aina jonnekin suuntaan kohti kaupungin sykettä. Päivän seikkailut jatkuivat aina aamusta melko myöhäiseen iltaan, joten energiaa ei yksinkertaisesti olisi edes riittänyt vielä ylimääräistä valvottua yötä varten.

Komlantena syynä oli suuri halumme käyttää jokainen päivä mahdollisimman hyvin hyväksemme. Emme olisi millään halunneet potea jäätävää oksennusdarraa kokonaisen päivän aikaa, sillä se päivä olisi mennyt siihen. Okei, olisihan sitä tietysti voinut mennä bilettämään juoden koko illan aikana vain kahdet siiderit, muttah... No, tämä oli kuitenkin yksi hyvä tekosyy. :----D

 Vierailimme matkamme aikana myös kolmessa museossa. Ainakin omaan Suomi-museo -kokemukseeni lontoolainen tarjonta teki melkoisen vaikutuksen! Oli siellä kyllä vaikka ja mitä! 8)

 Mikko iskemässä uutta muijaa...

 Muutama talitintti.

 Tommonen semihieno  jäännös.


 Viimeisenä iltana kohteenamme oli China Town. En ollut kuvitellut että Lontoossakin olisi sellainen, vaikka näin loogisesti ajatellen olisi ollut kumallista jos LONTOOSSA ei sellaista olisi. :-----DD Alueelle tullessa tuntui astuvansa oikean kiinan kadulle! Ympärillä oli paperilyhtyjä, lippuja ja kaikenlaisia kiina-aiheisia koristeita. Tunnelmasta tuli entistäkin aasialaisempi, kun ympärillä oli aasialaisia kasvojakin! :D Sushiravintoloita ja kiinalaisia kauppoja riitti kyllä jokaiseen makuun.

 Yllä olevat muffnssit saimme mukaamme täysin sattumalta.Kävelimme pitkin China Townia kun huomasimme väkijoukon kasaantuneen yhdeksi ryhmäksi keskelle katua. Viisastuneena siitä, ettei katumyyjien ja tyrkyttäjien huutoja pidä huomioida, kohdistimme katseemme muualle kaukaisuuteen, poispäin muffinsseja pitelevistä ihmisistä. Yhtäkkiä korviini kuitenkin kantautui "FOR FREE" ja huomioni kiintyi välittömästi sen huutajaan. Suloinen pappa ojensi meille ilmaisia muffinssejaan jakaen hänen mukaansa hymyä ja iloa ihmisten kasvoille. :'''3 Herrat olivcatkin tulleet kirkosta ja kyselivätkin meiltä hetken aikaa kuulumisia ja sitä mistä päin tulemme. ^^

Lontoossa katumyyjillä on kyllä erittäin vahva tyrkyttämis-tyyli. Kerran Camden Townissakin menimme Mikon kanssa erääseen nahkatakkiliikkeeseen (piiloon sateelta, hih) ja ilmoitimme myyjälle jo heti ovella tulleemme vain katsomaan. Myyjä sanoi ymmärtävänsä, mutta ehdotti kuitenkin Mikon kokeilla muutamaa takkia ihan vain ajan kuluksi, kun olimme puhuneet hänen omistavan jo ennestään yhtä tarjonnassa olevaa takkia. Ajattelimme ilmoittaneemme myyjälle jo varsin selvästi, ettemme ole oikeasti ostamassa mitään, kun yhtäkkiä tämä alkoi tyrkyttää takkia väkisin ja ehdotella erinäisiä tarjouksia. Pitkän välttelytuokion jälkeen sanoin jämäkästi ettei nyt kyllä olla ostamassa takkia, jonka jälkeen mies suuttuikin suunnattomasti ja ilmassa oikein aisti jäätävän raivon joka sen silmistä huokui. D: Ojensimme takin nopeasti vaaterekille ja hipsimme vauhdikkaasti ulos ovesta. Huh huh huh sitä sydämentykytyksen määrää! ~__~''

Hieno reissu kyllä kokonaisuudessaan, mutta Lontooseen on silti vielä palattava! Jäi yhä paikkoja näkemättä ja kokemuksia kokematta. :) Ensi kesäksi on kuitenkin jo aivan toisenlainen suunnitelma mielessä, vaikka eihän sitä koskaan tiedä jos Lontoota tuleekin niin kova ikävä. ;3