Hattarapään kesäfiilistelyjä

Vappuilua Raumalla.

Heips.

Täällä on ollut kirjoittamisen ja normaalin postausmeiningin puolesta melkoista hiljaiseloa. Mitä nyt satunnaisia videoiden tynkiä olen pudotellut silloin tällöin. Selittelin jo jokin aika sitten kärsiväni pienehköstä kirjoitusblokista, mutta en tiedä johtuuko tämä horrostilani oikein kunnolla siitäkään. Vapun jälkeisten ilmojen lämpenemisten myötä koko kroppani meni kummalliseen kesämoodiin. Nyt vaa rentoudutaan ja nautitaan tästä lämmöstä ja tunnelmasta täysillä! Minua ei ainakaan houkutellut takaisin maanpinnalle tieto siitä, että Mikko oli jäämässä heti äitienpäivän jälkeisenä maanantaina isyyslomalle pariksi viikoksi (joista ensimmäinen lähenee nyt loppuaan), ja kesäkuussa samaisella herralla on myös kesäloma.<3

Lomien ajaksi meillä ei ole ollut sen erityisempiä suunnitelmia. Kaikki kuukausia sitten tehdyt ideoinnit jäivät taka-alalle ja löysimme itsemme siitä pisteestä, että päälimmäisin tarkoituksemme on ja tulee olemaan vain chillailu ja hetkessä eläminen. Aivoni ovat hiljattain muuntautuneet hattaraiseksi vaahdoksi ja toivon vain, ettei tässä kesäfiilistelyn keskellä tule unohdettua jotain tärkeää, kuten laskujen maksamista tai päiväkotihakemuksien tekemistä. Olen puoliksi tiedostamatta antanut itselleni luvan kellua tässä huolettomuuden pilvessä ja antaa päivien virrata leppoisasti itsekseen eteenpäin. Toisaalta "päätös" on ollut hyvinkin tietoinen, pohdittuani lähiaikoina paljon sitä, miten typerän suorituskeskeistä ja tavoitteellista elämää me ihmisyksilöt täällä maapallolla oikein elämme. Mitä jos maailmankaikkeus loppuukin huomenna, olenko saanut nauttia tähän astisesta elämästäni täysillä? En jaksa enää murehtia turhista, vaan sen sijaan tahdon panostaa jokaiseen hetkeen ja innostua arjen pienistäkin asioista, antamatta suurien tavoitteiden olla painolastina harteillani ja sydämelläni.

Pihahengailua, pyöräreissua sekä maisemakuvaa ex-temporeilta pussikalja-istujaisilta kaupungin yllä.

Nojaa, en tiedä onko tässä lähiaikoina elämäni joka hetki niin järjettömän ruusuinen ollut, mutta olen yrittänyt keskittyä lähinnä siihen ettei stressaisi tarpeettomista tai murehtisi sellaisesta, mikä ei murehtimalla parane. Muutamaa viimeisintä sadepäivää lukuunottamatta ollaan oltu paljon ulkona. Vietetty aikaa leikkipuistoissa ja pihalla sekä käyty toisinaan ihan vain kävelemässä luonnossa. Hankittiin Taikalle noin viikko sitten oma, pyörän takaritsaan asennettava lastenistuin ja harjoiteltiin pyöräilyä kolmestaan pieniä matkoja. :) Ensimmäinen tämän vuoden rannalla käyntikin tuli kuitattua, vaikei tietenkään uimaan tai bikinöitymään vielä uskaltanutkaan, hihi. ^^

Ollaan myös vierailtu jonkin verran sukuloimassa, viimeksi alkuviikosta vanhempieni luona grillaamisen ja pihalla oleskelun merkeissä. :) Samaisella kerralla käytiin myös kotikaupunkini "ankkalammella", eli paikallista sairaalaa vastapäätä olevalla järvellä, antamassa sorsille ja lokeille leipää. Oli niin liikuttavaa, miten innoissaan ja osittain jännityksissään Taika tästä ensimmäisestä lintujen ruokkimisreissusta oli! :') Kun kaikki leipä oli jo loppunut ja ehdotimme hänelle, että menisimmekö nyt viereiseen leikkipuistoon keinumaan, tyttö sanoi "ei" ja istuutui nurmikolle katselemaan vielä vähän lisää järvessä uiskentelevia lintuja. ^^'<3 Hänestä lintujen katseleminen oli niin mielenkiintoista, että päätimme jäädä kaikki vielä hetkeksi vain istuskelemaan ja ihailemaan maisemia ennen puistoon siirtymistä. :3

Samalla Rauma-reissulla tapahtui myös toinen huvittava tapahtuma, aika pian edellisen sorsakohtauksen jälkeen. Olin ajatellun, että puistoilun jälkeen menisimme kaikki yhdessä vielä käymään sikäläisessä eläinliikkeessä, jossa tyttö pääsisi katselemaan lemmikkihiiriä, -kaneja ja kaloja, ja josta voisimme ostaa jotain pientä tuliaista myös vanhemmillani asuvalle Nana-kissallemme (joka siis muutti heille noin vuosi sitten) ja jota olisimme menossa katsomaan myöhemmin päivällä. Taika ihaili innostuneena lemmikkejä, jonka jälkeen valitsimme Kikille ja Nanalle kummallekin omat leluhiiret ja herkkupussit ja suuntasimme kassalle. Lähdettyämme kaupasta ehdotin, että mentäisiinkin autolle eri reittiä mitä tulimme. Kävelimme kirkon vierestä, kun yhtäkkiä eteemme tulikin kissa. "NANA! NANA!" -Taika huusi, vaikka kyseessä olikin tuiki tuntematon musta lyhytkarvainen kissa (Nanalla on pitkät ruskeat karvat), jota ei olla koskaan ennen nähtykään. Olimme juuri puhuneet pitkään miten myöhemmin lähdetään vanhempieni luokse kylään ja annetaan Nana-kissalle leikkihiiri sekä herkkuja ja Taika piteli Nanan leikkihiirtä kävelymatkan ajan kädessään. :'D Kun tielle putkahtikin hellyyttä puhkuava musta kissa, tyttö meni aivan tolaltaan! Hän ei osannut millään ymmärtää, etteikö tämä katti muka sitten olisi se kuuluisa NANA, josta tässä ollaan koko ajan puhuttu! >.<' Kun tyttö alkoi onneissaan silitellä tuntematonta (kylläkin kiltin oloista) kissaa, yritimme sanoa hänelle että tuo ei kyllä kulta ole Nana, vaan Nana asuu siellä babulan luona. Jatkoimme, että mennään rakas vaan, kun ei tämä ole meidän Nana, vaan joku ihan toinen kissa. Ohi sattui kävelemään myös rakkauskohtauksen huomannut, chihuahua:ta ulkoiluttanut mummo, joka sanoi että kyseinen kissa asuu aivan tuossa viereisessä talossa ja ulkoilee näillä alueilla päivittäin. Katselimme kaikki miten ihanasti tyttö paijasi kisua ja olisi halunnut meidän ottavan sen mukaamme kotiin. Mutta katsos Taika, kun tällä kissalla on ihan oma koti tuossa vieressä. Katsos kun, kissoja on paljon erilaisia: meidän kotona on Kiki-kissa, babulan luona on Nana-kissa, iso-mummun luona asuu Osku-kissa ja tällä kissalla on oma koti tässä, selitin vuolaasti. "Eiii, Nana! Nana!" -Taika itki. Lopulta onnistuimme kuin onnistuimmekin vakuuttamaan tytölle, että sanotaan kissalle heippa, koska kissa lähtee kohta kotiinsa nukkumaan, ja meidän pitää lähteä syömään. Kyseistä insidenttiä tosin keskusteltiin läpi vielä monen monta kertaa, ja kerrattiin miten eri kissoilla on eri kodit ja eri nimet. :'3 Oli kyllä melko sydäntä raastavaa erottaa niin kauniisti toisiaan hellivät kaverukset, kun selkeästi kumpikin olisi halunnut jäädä toistensa seuraan paijattavaksi pidemmäksikin aikaa. T_T<3

Rantaelämää, perheaikaa ja meikkausharjoituksia.

Niin juu, ja äitienpäivänä tosiaan kävimme Naantalissa! Ollaan perinteisesti yleensä vietetty kyseistä päivää jomman kumman vanhempiemme luona, parhaimmassa tapauksessä käväisten samana päivänä molempian äitien kodeissa onnittelemassa. :') Tänä vuonna äitienpäivänä toinen äideistä (tai mummoista, heh) onnistui kuitenkin liukenemaan lomalle Espanjaan ja toinen sairastumaan vatsatautiin, joten kumpaakaan ei tullutkaan poikkeuksellisesti nähtyä. Sen sijaan lähdimme kolmistaan Mikon ja Taikan kanssa juhlimaan minua Naantaliin, nauttien kauniin lämpimästä kesäpäivästä ja ihanista merimaisemista. :3 <3

Käppäilimme siellä luonnon ja meren helmassa ja kävimme hehkutetuilla megasuklaajätskeillä Merisali-ravintolassa. Katselimme kun Taika leikki hauskasti muiden lasten kanssa kirkon läheisellä leikkipaikalla ja pyyhimme lopulta ulkopenkillä vaippaan tulleet yllätyskakat. :''DD Onneksi tytön päällä oli sentään mekko, eikä taktisia paikkoja tullut "vilauteltua" julkisella paikalla kovinkaan pahasti, ja onnistuimme lisäksi löytämään kyseistä hommaa varten melko suojaisan paikan pensaiden takana, haha! x) Ihan täydellinen äitienpäivä kommelluksineen kaikkineen!<3

Naantalii<3

Tylsää, että blogin puolella on tosiaankin ollut lähiaikoina näin hiljaista. :( Mulla olisi edelleenkin jemmassa muutamakin asu esittelemättä, odottamassa milloin sitä vihdoin saisi itseään niskasta kiinni nakutettua kuvat ja tekstit postaukseksi asti. Mutta toisaalta, kyllähän te tiiätte. Kun ei vaan blogita, niin on turhaa ja typerää pakottaakaan itseään siihen touhuum, vaikka myöhemmin niistä väkinäisemmistäkin postauksista saattaisi vuosien päästä irrota iloa katsella millaista silloin on ollut.

Eli siis, bloggaaminen ei vieläkään ole jäämässä minulta pois, mutta suhtautumiseni siihen on ehkä nykyään hieman muuttunut. Ainakin toistaiseksi.

Instagramista touhujani voi seurata niminerkillä @mariahannolainen, jonne päivittelen kaikenlaisia pieniä kuulumisia lähes joka päivä. :)

Mutta toivottavasti tämä laajemman muotoinen kuulumisvuodatus nyt kuittasi edes jonkin verran tyhjäksi jääneitä koloja. YuY' Tällä hetkellä meillä painitaan parhaillaan tutti-vieroituksesta, sillä eilen saatiin Mikon kanssa ex-tempore idea lopettaa Taikan tutin käyttö kokonaan. Tyttö on jo pitkään pärjäillyt ilman päivätuttia, mutta nyt leikattiin kumiosaan reikä myös yötutista. Eilinen ilta meni arvatenkin kiukuttelun merkeissä, mutta tänään yöunille rauhoituttiin jo hyvinkin nopeasti. :') Tiedä sitten, vaikuttiko asiaan pävällä pois jääneet päiväunet vai oliko tyttö todella hyväksynyt sen tosiasian, että tutti on nyt rikki, eikä siitä ole enää mitään iloa. Taika kun ei edes pyytänyt tuttia tänään enää ollenkaan! Mahdettiinko me todella päästä näin helpolla? :'D *koputtaa puuta*



Mutta ei mulle sitten muuta, palaillaan ensi kerralla!

Moips! ^^