tiistai 29. maaliskuuta 2016

Maanantailöpinät | Pääsiäispohdiskeluja - VLOGI

Heipparallaa!

Taas olisi yksi vlogivideo tarjolla eiliseltä, eli toiselta pääsiäispäivältä. Olen nähtävästi päässyt kunnolla vloggaamisen makuun, vaikka aina (koskaan?) ei niin laadukasta ja mielenkiintoista settiä kameran edessä tulekaan löpistyä. ^^'

Toivottavasti nämä yksinpuhelut/videopäiväkirjat kuitenkin jotakuta kiinnostavat, joten pistetään taas tänne. Hop!

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Jumitus

Äääh! Tuntuu että elämäni on pelkkää tunteiden vuoristorataa. Ensin olen viikon verran iloinen, energinen ja elämääni tyytyväinen, kun taas hetken päästä onneton, saamaton ja masentunut. Fiilikseni heittelevät ääripäästä toiseen enkä saa kummastakaan niistä (saatikka siltä väliltä) mitään otetta. Kuten arvata saattaa, tänään meneillään on tuo jälkimmäinen kausi. Kaikki asiat tuntuvat olevan pielessä, elämäni tuntuu merkityksettömältä ja pienimmätkin asiat ärsyttävät kuin viimeistä päivää. En ymmärrä miksi minun täytyy alkaa kyseenalaistamaan kaikkea mitä omistan, sinkoilla päätöksestä toiseen ja räpiköidä päämäärättömästi kohti näkymättömiä johtolankoja eteenpäin. En tajua miksen vain osaa pysähtyä, hengähtää syvään ja katsella rauhassa mitä elämä tuo tullessaan. En osaa vain olla ja nauttia, epäröimättä jokaista tekoani ja kyseenalaistamatta mielenterveyttäni joka sekunti. En kykene tyytyä valintoihini, vaan punnitsen epätoivoisesti joka ikistä ajatuksen tynkää mikä sattuu juolahtamaan mieleeni. Mikään ratkaisu ei tunnu siltä oikealta ja koko eloni näyttää vain silkalta kasalta epämääräisiä sattumia. No sitähän se tosin onkin.

Pakenen todellisuutta peleihin ja elän jotain muuta elämää kuin omaani. Sitten herään tähän hetkeen ja havahdun kun mitään en ole saanut aikaiseksi. Kun päätän ryhdistäytyä ja alkaa tuumasta toimeen, en tiedä minne mennä. Jumitan keskellä risteystä ja surkuilen miten pitkälle olisinkaan jo päässyt, jos vain olisin osannut valita suuntani ajoissa.

Nukun, nukun ja nukun. Silti väsyttää, väsyttää, väsyttää. Lääkäri ilmoittaa veriarvojeni olevan kunnossa, en siis voi syyttää niitäkään epämääräisten olotilojeni aiheuttajiksi. Kaipaan seuraa ja tukea, mutta samalla en halua nähdä ketään. Pään sisus tuntuu yhtä sumuiselta kuin ikkunan takana heräävä aamupäivä. En osaa keskittyä yksinkertaisiin asioihin ja samalla ärsyynnyn kun mitään ei tule tehdyksi. Heitän kirveen kaivoon, sillä en usko että minusta on mihinkään. Kun samalla puhkun intoa ja elinvoimaa, toisaalta vaivun koomaan ja horrokseen.

Jokin ei vain täsmää, mutta mikä?


tiistai 22. maaliskuuta 2016

Energinen Ameeba

Vau, kylläpäs tuntuu mahtavalta! Kello on vasta kaksitoista ja mä oon saanu tänään aikaiseksi jo vaikka mitä. :'O Kaikki lähti siitä, kun sain aamulla viestin kaveriperheen muijalta, jossa hän vastasi myöntävästi eilen lähettämääni kysymykseen. Olin ehdottanut keskiviikkoillaksi puistotreffejä ja vasta nyt tajusin, että het-ko-nen meidänhän piti lähteä silloin koko perheen kera isolle ruokakauppareissulle?.. 

Ollaan jotenkin onnistuttu keräämään koko alkuviikoksi ohjelmaa ja vasta eilen illalla tajuttiin että pitäisi itseasiassa justiinsa käydä ruokakaupassa. Kauppareissut ovat yleisesti ottaen suhteellisen raskaita, joten sellaisille koitetaan yleensä varata muuten toiminta-vapaa ilta sekä mielellään kaksi aikuista + muksu -combinaatio. Hätätapauksessa viikon ruoat voi lähteä hakemaan myös jompi kumpi meistä yksinään ilman lasta, jolloin kantamusten tuominen ja niiden roudaaminen toiseen kerrokseen (portaissa) on helpompaa. Tänään minä kuitenkin tajusin että aikaisin yhteinen kauppareissu-päivämme tulisi kaiken logiikan mukaan olemaan vasta perjantaina, johon on vielä suhteellisen pitkä aika. Hetken aikaa pohdittuani päätin lähtevämme Taikan kanssa kauppaan kaksistaan tänään. Perskeles, ollaanhan me ennenkin pienemmillä kauppareissuilla näin käyty! Kyllä ne isot ruokakassit sitten jotenkin sieltä roudataan! Vaatteet niskaan ja ulos!

Kaupassa sujui äärimmäisen hyvin! Pienet kitinät saatiin ratkottua puhumalla ja muutenkin olen todennut taaperon keskittymisen ja jaksamisen säilyvän parhaiten silloin, kun kerron hänelle jatkuvasti mitä ollaan milloinkin ostamassa. "Sitten tarvisi löytää omenat.. Missäs on omenat? No katopa, tuolla! Otetaan yksi, kaksi, kolme, neljä ja viisi omenaa pussiin, noin! Sitten mennään vaa'alle ja painetaan numero 57. Laitatko sä omenat kärryyn? Hyvä, kiitos!" Kun pienestä riiviöstä tekee kauhukakaran sijaan äidin pikku apulaisen, jutellen hänelle ja antaen tälle jatkuvasti pieniä tehtäviä, lopputuloksena syntyy (ihannetilanteessa) reissu-riesan sijaan joukkoetiimiläinen! ^.^

Paluumatka autolta kotiovelle oli arvatenkin koko seikkailun koettelevin osuus. Miten jaksaa kantaa kotiin kaksi jäätävän kokoista ja -painoista kestokassia SEKÄ ohjata samanaikaisesti päämäärättömästi säntäilevää 13-kiloista naperoa? Tämä yhtälö ratkesi niin, että annoin Taikalle jälleen yhden tärkeän vastuutehtävän! "Voi kulta, tuutko sä auttamaan äitiä kantamaan tätä painavaa kassia? Ota tästä kahvasta kiinni ja kanna sitä yhdessä äidin kanssa jooko? Pidä lujaa kiinni, tosi kovasti kiinni!" Halleluja, miten nerokasta oli ommella S-ryhmän isoihin kesto-ostoskasseihin KAKSI paria eripituisia kantokahvoja! Sen lisäksi että kassia voi kantaa joko olalla tai ojennetussa kädessä (joihin ne ovat oletettavasti tarkoitettu), toista kahvaa voi hyödyntää taaperon turvalliseen taluttamiseen parkkipaikalta kotiin! *u* Tietenkään moinen tapa liikkua autojen keskellä ei ole lapsen kanssa se turvallisin, enkä käyttäisikään tätä silloin jos läheisyydessä on paljon liikkuvia autoja tai muita vaaroja, mutta hiljaisella ja tyhjähköllä parkkiksella kyseinen suunnitelma toimi loistavasti. Sen avulla sain samanaikaisesti sekä kannettua raskaita kauppakasseja molemmissa käsissäni, että ohjattua (ja tarvittaessa hidastettua) taaperon menoa ja liikkumista. :) Eikä likka muuten päästänyt hihnasta irti kertaakaan! Ei edes silloin kun jalat menivät solmuun ja hän onnistui vähän kompuroimaan epätasaisen asfaltin vuoksi. ^^' Awwws!<3

Rappusissa tytön kävely onnistui tänään mutkattomasti ja omatoimisesti. Sen sujuminen riippuu vähän päivästä ja mielialasta, mutta onneksi tänään kumpikin näistä näytti olevan kunnossa. :) Kotiovelle päästyämme huokaisin helpotuksesta, sillä painavat kauppakassit veivät veronsa myös minun jaksamisessani, eivätkä käteni meinanneet jaksaa kantaa niitä (hidastetulla temmolla tietysti, sillä taaperon kanssa liikkeellä) viimeisiä rappuja ylös saakka. Avaan oven, jonka takana kissa on tulossa tarmokkaasti tutkimaan rappukäytävämme saloja. "Kikii! Pliis, ei nyt!" Mutta katti ehti kipuamaan jo ylempään kerrokseen, pois näkyviltä. Kannan ostoskassit sisään ja riisun nopeasti taaperon. Nappaan kaapista kissanherkku-pussin ja palaan ovelle houkuttelemaan karvaotusta takaisin huoneistoon. Kiki kiinnostuu herkuista, muttei suostu tulemaan sisälle saakka hakemaan niitä. Jätän herkkupussin lattialle ja hiivin kaappaamaan kissan syliini. Jes, onnistui! NYT kotiin! Saatuani viimein oven kiinni huomaan sisällä odottavan yllätyksen. Hetkeksi yksin jätetty riiviö on levittänyt eteisen lattiamme täyteen kissan herkku-raksuja ja mutustelee niitä parhaillaan itse. "Aaargh, Taikaaa!"

Lähden purkamaan kasseja ja päätän siivota kissanruoat sen jälkeen. Haluan saada äkkiä Mikon synttäriylläriksi ostetun Toblerone-makuisen pakastekakun kylmään, ettei se vain sula enempää. Synttäripäivä kun on vasta torstaina, jolloin olemme menossa Mikon vanhempien kanssa kylpylään ja ravintolaan syömään. Taikaa ei oikein kiinnosta tällä kertaa auttaa tavaroiden antamisessa, joten yritän olla nopea ja tehokas päästääkseni äkkiä lakaisemaan eteisen lattiaa. Saatuani hommat hoidettua syötän Taikalle riisifruttia ja vaihdan tämän vaipan. Sitten onkin päiväunien aika. Saatuani vihdoin käden vapaiksi tekisi kovasti mieli vain istahtaa läppärin ääreen, mutta pakotan itseni vielä tyhjentämään pyykkikoneessa majailevat märät vaatteet kuivumaan. Lopulta nappaan mukaani banaanin ja aloitan tämän tekstin kirjoittamisen. Huh, miten paljon kaikkea olenkin saanut tänään aikaiseksi! Ottaen vielä huomioon, että tyhjensin ja täytin astianpesukoneen ennen kauppaan lähtöä ja vein lähdettyämme roskapussin. Hyvä minä! (Huomenna voinkin sitten suosiolla palata normaalin kotona köllöttämisen ja ameebailun pariin, haha xD)

Mekko-2nd hand, Vyö-Seppälä, Kaulakoru-Viikinkitorilta, Tennarit-Nelly.com





Postauksen asukuvat ovat viime perjantailta, jolloin Taika lähti mummilaan hoitoon ja luoksemme tuli ystäviä viettämään iltaa. Päälle pääsi uusi kirppikselta löytämäni avainmekko, joka on väriltään poikkeuksellisen omituinen, kunuskin ruskean sävyinen yksilö! :'D Ihastuin sen kuviointiin sekä malliin, eikä puolentoista euron hintakaan ollut tälle yhtään pahitteeksi. >.<' Minä niiiin toivon, että tulevaisuudessa kirppismuijailu onnistuisi minulta entisten vuosien tavoin, jolloin tuli löydettyä vaikka millaisia huippuja vaatelöytöjä halvallla! Porissa asuessamme löysin jatkuvasti ihania kamppeita vaatekaappiini, eikä perus vaatekaupoilla tarvinnut enää edes käydä. ^^ Kunpa vain sitä kirpputorin kiertelyä jaksaisi harrastaa useammin kuin kerran kuussa.

Tänään ollaan menossa illemmalla ystäväperheen luokse kylään. Olisi tarkoitus jälleen pelailla lautapelejä ja saada muksuille vähän toisistaan leikkiseuraa. :'3

Toivottavasti teilläkin on tulossa kiva päivä, moi! ^^

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Postimieheni vihaa minua

Aiii että miten paljon energisempi ja positiivisempi olo tuosta iiihanasta auringonpaisteesta tuleekaan! *u* Eilen ja tänään ulkona on ollut niin kauniin valoista.<3 Näistä partsilla otetuista meikkikuvistakin tuli jotenkin uskomattoman raikkaat ja kesäiset! n_n Iihhihiii<3

Meille kuuluu hyvää! Mikolla oli tänään viimeinen työpäivä, jonka jälkeen alkoi viiden päivän "miniloma", eli vapaapäiväputki. :'3 Sen vuoksi herra onkin raatanut muutaman viikon ilman kunnollisia taukoja, vain satunnaisilla yhden päivän vapailla. Pelottaa vain, että kuitenkin tämä pitkältä tuntuva "loma" loppuu taas aivan liian nopeasti, niinkuin kaikilla kivoilla vapailla jaksoilla on tapana. : ( Mutta turhaa sellaista on surkutella, vaan nauttikaamme joka hetkestä! ^^

Ollaan ajateltu ottavamme loppuviikon ihan rennosti, mutta samalla kaipaisimme päiviin jotain kivaa pientä puuhastelua. Tänään käytiin koko perheen kera pitkällä ulkoilulla ja huomenna menemme ystäväperheen luokse pelaamaan lautapelejä. Perjantaina isovanhemmat hakevat Taikan hoitoon pariksi päiväksi ja kotiimme tulee lauma ystäviä viettämään rentoa iltaa. ^^ Niin ja olisihan sitä kaikkea muutakin pikku tekemistä, kuten maalauksen finisheeraamista, Taikan vaatelipaston laatikon korjaamista, musa-nauhoittamista (uuden postissa tulleen pop-filterin kanssa! (eikä ollut edes mun, vaan Mikon tilaus)) sekä kämpän pienimuotoinen siivoaminen ennen vieraiden tuloa. Että kaikenmoista juttua tässä vielä onkin. ^^'

Mitä mieltä muuten olette mun tänhetkisestä tukan väristä? Itse tykkään siitä, vaikka siitä onkin haalistunut hieman vaikeasti määriteltävä oranssi-blondi. En oikein osaa päättää kumpaan suuntaan sitä voisi oikein luokitella. : / Päälimmäisin murheeni on kuitenkin paikoittain yhä pilkottava vihertävyys, joka ei vain millään sitten suostu menemään pois. -_-' Huoh.

Ja se mainitsemani revennyt korvavenytys ei ollutkaa niin pikkujuttu mitä kuvittelin sen ensiksi olevan. :'( Se nimittäin tulehtui melko pahasti ja jouduin ottamaan siitä venytyskorun kokonaan pois useammaksi päiväksi. Nyt se on kipeilyt vaihtelevasti enemmän ja vähemmän. Olen välillä yrittänyt laittaa paikalle pienemmän venytyskorun, sillä pelkään että reikä umpeutuu muuten kokonaan. Toisaalta haluaisin sen tietenkin parantuvan mahdollisimman hyväksi, mikä kuitenkin saattaa tarkoittaa reijän kasvamista umpeen. 8( Tänään laitoin siihen melko pienen venytyksen (ehkä 4-5mm?), joka meni vielä hyvin läpi, mutta ei kiristänyt korvaa niin paljoa että sitä alkaisi sattua tai tuntua epämiellyttävältä. Toivottavasti voisin jättää tämän paikalleen ilman uudelleentulehtumista, ja reikä alkaisi parantua piakkoin kuntoon.<3

Kuvien meikistä sen verran, että koitin näiden kuvien meikissä kokeilla kerrankin tosissani contouringia ja levittää varjostusta poskipäiteni alle. Tällä kertaa tein sitä yhdellä tummanruskealla mattaisella luomivärillä ja vaikka lopputuloksen tasaiseksi saaminen olikin haastavaa, mielestäni onnistuin siinä jokseenkin ookoosti. Paikoitellen tavaraa kyllä hieman kasautui, mutta harjoittelu tekee tunnetusti mestariksi... TuT'

Ai niin muuten, eilen aamupäivällä kävi aika hauska insidentti. :'D Sitä ennen kuitenkin pieni pohjustustarina: Kuten olen jo aikaisemminkin myöntänyt, minun ebay-tilailuni on lähikuukausina hieeeman lipsunut lapasesta. Olen tilannut sieltä useampana päivänä viikossa aina silloin tällöin kaikkea pientä, euron/kpl -maksavaa kauneudenhoito- ja meikkisälää, jota minua kiinnostaisi kokeilla ja jolla haluan harjoitella meikkaamistani. Olen todennut sen olevan kiva ja halpa keino täydentää meikkipussia sen sijaan että menisin ostamaan kaikkea toivomaani marketista, jossa yhden tuotteen hinta on vähintäänkin kymmenen euron luokkaa. Totuus kun on se, että minulla ei erityisemmin ole (ollut) erilaisia meikkituotteita, vaan olen pärjäillyt pitkään elämässäni pelkällä meikkipuikko+ripsari+kulmakynä -combolla, joilla ei kyllä kovin hääppöisiin meikkaamisen harjoitus-kokeiluihin vielä ylletä. Joitakin tuotteita olen toki tilaillut myös mielenkiinnosta, jos tuotteen kuvaus on kuulostanut jännittävältä ja kokeilemisen arvoiselta. Aina ne eivät ole olleet täysin onnistuneita, mutta 85%:sesti olen tilauksiini kuitenkin ollut tyytyväinen. :)

Kuten varmaan ymmärtänette, meille tulee jonkin verran lähetyksiä kotiin. Ihan vain minun tilaamiani asioita, mutta siihen kukkuraksi vielä Mikon tilaukset, hehe.

Mutta asiaan! Eilen aamupäivällä postimiehemme oli normaalisti jakamassa postia, mutta meidän ovelle tultuaan hän pimpotti ovikelloa. En sinänsä ihmetellyt, sillä tällaista on tapahtunut kerran ennenkin, jolloin oven avasi Mikko ja vastaanotti postimiehen tuomat paketit, jotka eivät kokonsa vuoksi mahtuneet postilaatikkoon ängettäväksi. Vaikka toisaalta tilanne oli kuin olikin suhteellisen poikkeuksellinen, sillä kokemukseni mukaan postipatet eivät yleensä vaivaudu tarkistamaan olisiko isomman paketin vastaanottaja kotona, vaan heittävät automaattisesti luukusta lapun, jossa lukee "Sinulle tuli isonkokoinen kirje! Et ollut vastaanottamassa sitä käytyämme ovellasi, joten voit noutaa lähetyksesi postin toimipisteestä." (tai jotain sinne päin).

Joskus aikoinaan moinen tapa ärsytti itseäni suunnattomasti, sillä useimmiten olen oikeasti ollut kotona, potentiaalisena paketin vastaanottajana, mutta laiska postimies ei vain viitsinyt soittaa ovikelloa. Jossain vaiheessa kuitenkin totuin siihen ja päättelin, että se nyt varmaan vain on nykyisin jokin uusi käytöntö tai yleisesti käytössä oleva posteljoonien tapa. Anyway. Meidän tämänhetkinen postimiehemme (nuorehko mieshenkilö) on aikaisempiin kokemuksiini verrattuna tuonut pakettimme poikkeuksellisen tunnollisesti ovelle ja nyt jo kahdesti soittanut todistetusti ovikelloa, kun paketti ei ole mahtunut luukusta sisään. Eilen avattuani hänelle oven, minua alkoi nolottaa. Olin juuri muutaman päivän sitten tilannut Ifolorilta kasan kehitettäviä valokuvia sekä Taikan valokuvasta yhden 20x30 senttisen kangastaulun, jotka kaikki olivat raukan postimiehemme sylissä. Lisäksi siellä oli myös muutama keskikokoinen ebay-paketti sekä Postinen-lehti+mainoksia, joita hän ei selvästikään viitsinyt alkaa tunkemaan oven luukkuun. Siinä se postimies-raukka seisoi, valtava kasa paketteja käsissään onnettoman näköisenä. ^^'' Sanoin heti automaattisesti "Mooi! Kiitooos!" johon hän vastasi: "Moi. Sulle tulee ihan hirveästi näitä paketteja!" -"Jooo, soriii!" XD Ja siihen se pieni keskustelumme päättyi.

Ai kamala... :'DD Nolottaa kyllä vieläkin, sillä kiinasta on yhä tulossa kaikenlaista pikkukrääsää jota olen jo jokin aika sitten ehtinyt tilailemaan. ^^' Kyseinen insidentti sai minut kuitenkin havahtumaan, että uusien tavaroiden haaliminen saisi tosiaankin pikkuhiljaa loppua. Vaikka erinäisiä asioita saisikin netistä halvalla, niitä ei ole kuitenkaan välttämätöntä ostaa. T-T' Onneksi meikki- ja kauneudenhoito-arsenaalini alkavat olla hiljalleen kondiksessa, enkä tule todennäköisesti tarvitsemaan uusia juttuja vähään aikaan. (Paitsi jokin nykyistä meikkivoidettani vaaleampi versio olisi aika tarpeellinen. Ja primer-voidekin on vissiin meikkaamisen kulmakiviä! >8O) Öööm jjoo.. Ainakin yritän. ^^''



Mutta sellaisia juttuja tällä kertaa! Minä lähden tästä tekemään itselleni iltapalaksi tonnikalasalaattia, moikkaa! :)

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Nopea viikko

Heipä-hei!

Onpas viikko vierähtänyt käsistä jotenkin kummallisen nopeasti. Ei olla ehditty ottamaan edes asukuvia, vaikka yleensä sellaisten napsiminen sujuu melko luonnostaan.

Maanantaina luokseni tuli kyläilemään kolme ystävääni ja teimme porukalla sushia! Naaam, pitkästä aikaa sai taas nauttia tuota yhtä suosikkiherkkuani, jota olin odotellut tekevämme jo pitkään. ^^ Istuttiin rennosti iltaa useamman tunnin ajan ja juotiin lopuksi vielä teetä ja syötiin suklaakeksejä, hihi. :') Loppuviikko menikin sitten hieman epämääräisemmissä fiiliksissä. Ei oikein tehty mitään erityistä koko perheenä, vaan elettiin lähinnä päivän kerrallaan.

Tiistaina oli naistenpäivä ja sain sen kunniaksi Mikolta söpön keltaisen kukkapuskan. ^^ Olin jotenkin unohtanut täysin koko "merkkipäivän", sillä jotenkin sen juhliminen (ja sen myötä muistaminen) on jäänyt totaalisesti. Kun asuin vielä vanhempieni kanssa lapsuudenkodissa, siellä naistenpäivää odotettiin ja juhlittiin kunnolla. Venäjällä kun kyseinen päivä on verrattavissa Suomen äitienpäivään, jolloin erityisesti äideille (ja miksei toki muillekin naisille) annetaan kukkien lisäksi lahjoja ja tehdään koko päivästä jollain tapaa erityinen. Viitisen vuotta sitten muutettuani omilleni, naistenpäivänä olen perinteisesti saanut Mikolta kukkia. :') Erityisen hyvin muistan joskus Porin opiskeluaikoina saamani pikkuisen kukallisen kaktuksen, jota naureskeltiin ja pilkattiin silloin oikein olan takaa. Että, "vai tämmönen kukka tuli tällä kertaa.. No kiitos! Maksoi ehkä euron? ;D Tämmösenäkö sä sitten näet mutkin?" Haha. :'D Mutta arvatkaa mitä, juuri tämä pikkuinen kaktus on hengissä vieläkin ja voi itseasiassa vallan loistavasti! Se on kasvanutkin siitä alkuperäisestä koosta ainakin kolminkertaiseksi, hihi! >.<

Keskiviikkona lähdin yksin kaupoille metsästämään itselleni housuja. Minulla kun ei ollut sillä hetkellä kuin yhdet oikean kokoiset farkut, ja tarvitsin niille kipeästi vaihtoehtois-paria. Kiersin Myllyssä neljä eri liikettä ja kokeilin päälleni ainakin kahdetkymmenet farkut. Ensin olisin halunnut hankkia nostalgiset bootcut:it, mutta pitkän, hikisen ja epäonnisen kokeiluseikkailun jälkeen olin sellaisten suhteen jo hyvin epätoivoinen. Joko kaupasta olivat loppuneet kaikki juuri minun kokoiseni tai sitten lahkeet näyttivät siinä tietyssä mallissa vain aivan liian leveiltä. Aina jokin juttu oli pielessä, ja turhautuminen alkoi puskea pahasti päälle. -__-' Onneksi jaksoin raahautua vihoviimeiseksi vielä Gina Tricotiin, jossa törmäsin näihin netissä kehuttuihin korkeavyötäröisiin Molly:ihin. Aaahhh, ne istuivat päälle kuin unelma! <3_<3 Vaikka niiden lahkeet olivatkin kaikkea muuta kuin bootcut:it. :'DD

Ja arvatkaa mitä! En olisi ikinä uskonut, että minun eturepun päälle menisivät housut koossa M! Mutta niin kuulkaas vain kävi. ÖuÖ L-kokoiset jäivät aivan liian löysiksi, ja epäileväisen skeptisenä päätin läpällä hakea hyllystä M:t. Vaikka jälkimmäiset menivätkin kiinni ja näyttivätkin vielä aika hyviltä, oli silti pakko käydä kysymässä vielä myyjältä uskallanko mä todella ostaa itselleni niin pienen kokoisia housuja. "Kun ei mulle missään muualla ämmät sovi! Mutku noi ällät jäi ärsyttävästi selästä löysiksi ja aloin pelkäämään jos ne tuosta vielä pesussaki venyy." Myyjän rohkaisemana nappasin sitten matkaani M:t, ja eilen niitä ensi kertaa ulkoilutettuani, ei ole tarvinnut katua! Jeee! :'3

Ne bootcut-housut kyllä vieläkin kutkuttelisi mua jossain takaraivon aivolohkossa... Noh, katsotaan miten sellaisten kanssa käy.. ^^

Torstaina Mikolla oli viikon ainoa vapaapäivä. Ei oikein ehditty suunnitella sille päivälle mitään, joten jäätiin vain tylsästi kotiin palloilemaan. Taikan päikkäriaikoihin sain kummallisen inspiraation jatkaa vuosia sitten aloittamaani maalausta (ensimmäisen kuvan vasemmassa ylälaidassa) ja sainkin sitä mukavasti edistyttyä lähes valmiiseen kuntoon! Enää muutamat pienet yksityiskohdat jäivät odottelemaan seuraavaa kertaa. Harmittaa tosin, että musta öljyväri tuli viimeisempien tekeleiden myötä tiensä päähän. : ( Samana päivänä kylään tupsahti lähistöllä asuva äitikaveri poikasensa kanssa. Siinähän sitä sitten tuli päivään tekemistä kuin tilauksesta, haha. ^^

Eilen perjantaina Mikko oli iltavuorossa, aca kokopäivän töissä, joten koitin keksiä mulle ja Taikalle jotain omaa menoa ajan kuluksi. Päädyttiin sitten kiertelemään kirpputoria ja kerrankin sieltä löytyi aivan ihania juttuja kotiin vietäväksi! :'3 Tuntuu etten ole pitkään löytänyt kirppareilta mitään kivaa (ainakaan itselleni), mutta tällä kertaa mukaan tarttui peräti kaksi paitaa sekä ihana avain-mekko! Hihii!<3

Taikakin sai reissulta pari uutta kirjaa, joista toinen oli hänelle erityisen mieluinen jo siellä kirpputorilla ollessamme. Kyseessä oli Kaunotar ja Hirviö -aiheinen ääntelevä Disney-kirja, jonka reunasta sai paineltua erinäisiä ääniä ja pieniä pätkiä musiikkia. Annoin kirjan tytön tutkittavaksi jo paikanpäällä, sillä tämä ei olisi millään jaksanut istua kauppakärryssä kitisemättä. Arvatenkin lopputulos oli se, että koko kirpputori raikasi näitä kirjan ääniefektejä ja veikkaan että kaikki kanssashoppailijat alkoivat ensimmäisten kymmenen minuutin jälkeen vihaamaan meitä sydämensä kyllyydestä. :''DD Koitin kyllä välillä vaivihkaa vaihtaa Taikan käsiin toisen, äänettömän Maisa-kirjan, mutta eihän se ollut yhtään niin jännittävä kuin mölyävä ääninappinen opus. TuT' Noh, ehkä kuitenkin kanssa-asiakkaatkin olisivat valinneet vaihtoehdoista tämän, ärsyttävän kitinä-huudon sijaan.



Sellaista pientä puuhastelua meidän viikkoon on mahtunut. Yllättävän paljon kaikkea kuitenkin, vaikka aluksi minusta tuntuikin ettei juuri mitään tässä olisi oikein tapahtunut. ^^ Hetki sitten Mikko soitti töistä ja kysäisi kiinnostaisiko Minua lähteä tänään Raumalle sukuloimaan. Häntäkään ei oikein nappaa istuskella loppupäivää neljän seinän sisällä, joten taidammekin lähteä illaksi ja yöksi sinne. :) Huomenna herralla kuitenkin on taas iltavuoro, joten täytyy palata kotiin jo ennen puolta päivää.

Anyways. Kivaa viikonlopun jatkoa ja nähdään taas, moi!

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Hipsu-hapsu

Ai että mä en kestä miten ihanan raikkaita näistä ulkoilmassa otetuista asukuvista tuleekaan! Siis niii-iiin eri meininki kuin kämäisessä keinovalossa tai muuten sisätiloissa otetuissa! :'o

Meikä on nyt innostunut asujen kuvaamisesta oikein olan takaa ja tekisi mieli ikuistaa päivän pukineet vaikka joka päivä. 8) Paitsi tietysti silloin kun hengailen koko päivän kotona verkkareissa ilman meikkejä, hehe. Meikkaaminenkin on oikeasti pikkuhiljaa alkanut sujua! Tai mitä nyt omalla mittapuullani vertailen taitojani aikaisempiin. :'D Suuri osa on kiinni myös ihan vain siitä viitsimisestä ja jostain kumman syystä olen lähiaikoina viitsinyt nähdä vaivaa laittautumisiini oikeasti lähes joka kerta kun jonnekin ulos kotoa lähdetään.

Meikkaamisesta on jopa muodostunut mulle eräänlainen harrastus! Innostun kokeilemaan uusia juttuja ja haluan kehittyä siinä entistäkin enemmän. Kovin kummoisiin kasvotaiteisiin en kuitenkaan ole osannut vielä ryhtyä, vaan olen pysytellyt visusti siinä tutussa ja turvallisessa peruslookissa. Pyrin kuitenkin parantelemaan sitä aina eri tilanteeseen "sopivammaksi" lisäillen syvyyttä tai yksinkertaistamalla ja tekemällä siitä toisinaan hillitympi. Vaikka perusjutuissa tässä vielä kohdallani mennäänkin, niin silti olen nauttinut suuresti saatuani näyttää just siltä miltä musta on milloinkin tuntunut! Pikkuhiljaa myös vaatetyyli alkaa palautua takaisin normaalin, "vanhan" Marian juttuihin, raskaudenaikaisen- ja löllömahan-peittämis -tyylin tilalle. :D

Tämä edellispäivän asu oli kaikessa yksinkertaisuudessaan musta valtavan kiva ja todella mun näköinen! Tuntui just eikä melkein oikealta kulkea tuon näköisenä kaupungilla, vielä kun päässä komeili juuri värjätty oranssi tukkakin. :) Edellisissä hiuksissa alkoi jälleen paistamaan alta vanhat vihreän sävyt ja olen kyllä suoraan sanoen totaalisen kyllästynyt ettei tuo väri meinaa millään lähteä pois! =__=' Varsinkin kun sitä alkaa ilmestyä ensin vain tietyistä kohdista reuhkaa, jonka jälkeen koko pää alkaa kylmemmän lampun valossa selkeästi vihertää, aargh! Toisinaan on tehnyt mieli jopa leikata joku superlyhyt polkka tai vetää koko tukka tylysti mustaksi... Jälkimmäinen tosin sotisi pahasti sitä vastaan, että saisin vielä joskus lähitulevaisuudessa kasvatettua luomutukkaani takaisin. :'D Paras tapahan olisi vain jättää hiusparat rauhaan ja antaa niiden kasvaa omaa tahtiaan eteenpäin. Mutta en minä epämääräisenä hometukkanakaan halua kuukausitolkulla hengailla! D: Huoooh!

Itseasiassa näistä juuri värjätyistä oransseistakin näkyy yhä paikoittain vihertävyyttä. Tuntuu ettei sitä saa kunnolla irrotettua tai vaihtoehtoisesti taitettua pois oikein millään. T_T' Nimimerkillä Marian ikuinen tukkakriisi.

Asusta vielä sen verran, että tuo uusi punainen hapsupaita on viimeisimpiä löytöjäni kirpparilta. Ostin sen vähän sellaisella leikkimielisellä tää on ihan hauska, mutta katotaan nyt tuleeko oikein käytettyä -asenteella, mutta kappas, siinähän se jo komeilee osana tavallista päivän asua. Eikä tuntunut edes hassulta tai oudolta, vaiken tuollaisia hapsullisia vaatteita juuri omistakaan.

Eräs ärsyttävä piirre paidassa kuitenkin on. Sen hapsut nimittäin purkautuvat aivan liian herkästi ja alkavat levitä sellaisiksi epämääräisiksi lankasuiruiksi, erityisesti kun paita on käynyt pesukoneessa. @__@' Mitäköhän niille oikein voisi tehdä? Typistää jokainen erikseen sytkärillä, pistää jokaisen pää solmuun?.. Muuten hyviä ideoita, mutta noita naruja vain on niin älytön määrä että ihan pelkässä erottelussakin menisi jo ikuisuus... Möh. Saa nähdä mihin ratkaisuun päädyn.



Tänään käytiin koko perheen voimin kylässä kaveriperheen luona. Jutusteltiin ja leikittiin lasten kanssa. Illan päätteeksi mentiin myös hieman ulkoilemaan lähimetsän kukkulalle. Ei ollakaan itse omin päin vielä osattu lähteä Taikan kanssa leikkimään metsään. Ehkä tästä lähtien sitä voisi pitää ihan oivana ulkoiluvaihtoehtona. ^^

Näkyillään!

torstai 3. maaliskuuta 2016

Ebay-ostosten esittelyä VIDEOLLA

Heippatirallaa!

Tällä kertaa videolla päätyi viimeaikaisten eBay-ostosteni esittelyä sekä miniarvostelua kunkin tuotteen kohdalta. Toivottavasti tykkäätte! ^^

Kässämuijan koukeroita

Voi apua miten ohikiitäviltä miehen vapaapäivät tuntuvatkaan! Vaikka tälläkin viikolla sellaisia oli peräkkäin jopa kolme kappaletta, tänään ne ovat jo ohitse. Niin outoa, sillä vastahan ne juuri alkoivat? Nämä ovat taas näitä mystisiä "viikonloppu"-dilemmoja, joista ei koskaan tunne pääsevänsä kärryille.

Maanantaina käytiin moikkaamassa Taikan isovanhempia, visiteeraamalla kahvitaukoilun ja korvapuustien kera heidän rakennusurakkansa keskellä. Katseltiin edistynyttä taloprojektia ja nähtiin miten pikkuhiljaa sisäpinnat ilmestyvät tyhjästä ja alkavat oikeasti näyttää epämääräisen rakennustarvike-kasan sijaan kohta jo hyvonkin asuinkelpoiselta kodilta. :'3 Myöhemmin päivällä hoidettiin myös pakolliset ruokaostokset ja käväistiin pikaisesti myös pankissa.

Tiistaina lähdimme kyläilemään ystäväperheen luokse, jossa pelasimme (ja saatiin vihdoin myös lopetettua!) Menolippu-nimistä lautapeliä. Sen ohella maisteltiin ensi kertaa kaupasta löytämiäni pesto- sekä juustotäytteisiä "korvapuusteja", popparia, viinirypäleitä ja valkosuklaa-karpalo -makuisia keksejä.

Asu tiistailta: Mekko + Paita - H&M, Tattoo choker - Ebay


Keskiviikkopäivä meni enemmän ja vähemmän ihan vain lepäillen. Jotenkin koko perheellä oli väsynyt olo, eikä huvittanut lähteä juuri minnekään. Taikallakin tuli iltapäivällä hieman kummallisia vatsatautioireita, joten päätettiin pidättäytyä ylimääräiseltä ulkoilemiselta. Ajateltiin että on parempi keskittyä leikkimään ihan vain kotona. Ja eihän siinä oikeastaan edes tullut tylsää, kun paikalla oli pelkän äidin sijaan tuplamäärä leikittäjiä. ;)

Keskiviikon alkupäivästä hieman touhuttiin Mikon kanssa musisointien parissa. Meillä on tällä hetkellä menossa erään oman biisini nauhoittamista sekä saundien ideointia. Tämän kaltaisissa projekteissa kuitenkin tahtoo mennä oma pitkä aikansa, sillä pienen riiviön kanssa kotona työskennellessä asioita on vaikeampaa saada edistymään. Työstetään kutakin kappaletta siis pikkuhiljaa vauvan askelin eteenpäin, mutta onhan se pienikin liike parempi kuin ei mitään. :'3

Lisäksi keskiviikkona jumpattiin, tehtiin yhdessä lihaskuntoharjoituksia sekä illalla puuhasteltiin käsityöprojektejemme parissa. Mikko paranteli pari vuotta sitten rakentamaansa kitaraa ja minä taas innostuin vaihteeksi ompelusta!

Vasemmalla kuvassa tiistai-keskiviikko -yöllä valmistunut pupu (josta tarkempi tarina löytyy instasta, eli täältä) ja oikealla tänään loppuun saakka valmistuva säilytyspussukka. Siitä parempaa kuvaa vasta sitten, kun saan sen vihdoin valmiiksi... YuY'

Jälkimmäisen kanssa kävi nimittäin pieni kämmi, kun kerrostamiseen suunniteltu pussukkakaava ei tainnutkaan olla kovin hyvä idea valitsemalleni super-paksulle ja joustamattomalle kankaalle. Jouduin sen vuoksi ompelemaan työn viimeisen "pääteaukon" käsin, neulalla ja langalla. Ja voitte vain kuvitella miten raskasta se on, kun moista neljäkerroksista kangaskertymää ei läpäissyt edes kone, vaan katkaisi yrityksistä huolimatta jopa kaksi kappaletta eri koneneulaoja! :'o Noh, pikkuhiljaa etenee sekin. Täytyy vain pitää ompelusta pieniä taukoja ettei sormeni tee kyseisen rääkin jälkeen totaalista kuolemaa... Q_Q </3


Iltaisin ollaan tuijoteltu Netflixistä uutta suosikkiamme, hulvatonta Shameless-nimistä sarjaa. Kolmatta kautta odoteltiin kuin kuuta nousevaa ja noin viikko sitten huomattuamme sen ilmestyneen tarjolle, alettiin kahlata jaksoja läpi joka ilta. ^^'

Sellaisia kuulumisia meille. Palaillaan ensi kerralla, moi!