Perhejoulu 2015

No heipä hei kaikki ja iloista joulunaikaa! ^-^ En edes tajunnut miten paljon aikaa tässä viime merkinnästä vahingossa humpsahti, kun olikin pienen ajan sisällä yhtäkkiä niin paljon kaikkea tekemistä ja menemistä. :')

Vietimme joulumme perinteisesti sukuloiden. Saavuimme Mikon vanhemmille jo 22. päivänä, ja lähdimme takaisin Turkua kohti vasta joulupäivän aamuna. Tästä joulusta tuli mun ja Mikon kuudes yhteinen joulu, ja Taikan elämän toinen joulu. Hassua muistella miten vuosi sitten hän oli vielä ihan pikkuruinen vauveli, joka makoili leikkikaaren alla eikä tuskin edes osannut vielä istua. :'3

Sukulointi-päiviimme mahtui jos vaikka ja millaista tekemistä, kuten eri kodeissa kyläilyä, ulkoilua, ostosten tekoa, joulukuusen koristelua, lahjojen paketointia, lahjojen jakamista, ruoan laittoa, leikkimistä, saunomista, joululaulujen kuuntelemista ja -laulamista, wii:llä pelaamista, Monopolin pelaamista, leipomista ja mitäs vielä mahtoikaan kaikkea olla...

Hehe, kuusen alla vasta muutama lahja.. Aattoillaksi niitä ilmestyi huomattavasti enemmän. :'D

Sain kunnian olla päävastuussa joulukuusen koristelusta. Oli kieltämättä hieman kuumottavaa koristella se kauniiksi ja kelvolliseksi, kun vieressäni istuneet Mikko ja hänen veljensä kommentoivat miten usein heidän äidillään onkaan ollut tapana korjailla koristeita oman mielensä mukaisiksi uudestaan. :'D "Kääk! Ai se on NIIN tarkkaa? No hei, onks tää paikka hyvä? Entäs hei nää köynnökset, näyttääkö ne tälleen spiraalimaisesti menevinä tyhmiltä?? Mitkä näistä koristeista olikaan sellasia, joiden piti tulla enemmän näkyville?"

Itse jouluaattona oli alustavasti tarkoitus olla pelkästään Mikon vanhempien luona, mutta muiden aikataulujen kiristyttyä päädyimmekin jälleen hullunkuriseen paikasta X paikkaan Y, josta takaisin paikkaan X -sinkoiluun, joka ei tälläkään kertaa oikein kunnolla toiminut. Kello tikitti aivan liian nopeasti, ja asioiden tekoon olisi tarvinnut saada tuplasti enemmän aikaa. Koko käsitys rauhallisesta joulusta kärsi pahasti, ja päätimmekin tulevina vuosina olevamme oikeasti vain yhdessä paikassa yhtenä päivänä. =_='

Noh, ainakin äidillä oli kiva joulu.. .:'D

Aattoillan lookkina toimi kirpparilta löytämäni skottiruudullinen mekko (jonka olkaimia piti tosin lyhentää...) sekä piiitkästä aikaa tukkaan askartelemani kiharat. :) Silmiinkin päädyin panostamaan hieman normaalia enemmän liimailtuani luomiin parin irtoripsiä. Wow, viimeisimmät piristivätkin kasvoja tuhannesti enemmän kuin pelkkä kämäinen ripsiväri! Ehkä voisin oikeasti yrittää käyttää sellaisia spesiaalimmissa tilanteissa enemmän. ^^

Saatiin lahjaksi aivan järkyttävän paljon lahjoja! :'O Jos Turusta lähtiessämme ajattelimme auton takatontin olevan täynnä, niin takaisin päin tullessa siellä oli ainakin TUPLASTI enemmän tavaraa! XD Siis apua, mihin ihmeeseen nämä kaikki oikein on tarkoitus tunkea??

Pieni tonttutyttö joutui koville oltuaan koko aattoillan ahkerana apulaisena!

Haha, no ei kai sentään! :'D Hurjasti kiitoksia kaikista ihanista lahjoista!<3 Ainakin minä onnistuin (näköjään) olemaan niin mega-kiltti, että sain "pukilta" melkein kaikki toivomani lahjat!! Ja lisäksi myös paljon muuta kivaa! Yhyy, kiitos kiitos kiitos! T_T <3

Taika taisi olla kuitenkin meistä kaikista kaikkein kiltein, sillä valehtelematta suurin määrä lahjoista oli hänelle! :D Vaikka ihmekös tuo, kun niin pikkuinen ja reipas tonttutyttönen tuli paikalle ilahduttamaan kaikkien juhlaa. :'33

Tuli muuten ihan erilaiset tunnelmat koko joulusta, kun ensi kertaa vuosiin paikalla oli oikeasti pieni lapsi! Okei, olihan Taika toki olemassa jo viime joulunakin, mutta vasta tällä kertaa hänen mukanaan päivä täyttyi myös leikeistä, naurusta, melskeestä ja hulinasta. :) En malta odottaa tulevia jouluja, kun tyttö kasvaa vieläkin isommaksi ja päästään yhdessä kunnolla joulutohinoiden pariin pipareiden leipomisten ja askartelujen kanssa! ^-^

Joulun suosikkikohtani oli kuitenkin ehdottomasti RUOKA! Voi nammm, miten herkullista sapuskaa sitä saimmekaan! Yllä näkyvästä joulupöydästä suosikkejani olivat ehdottomasti alavasemmalla oleva kala"hyytelö" (tai oikeastaan kaikki kala), saaristolaisleipä sekä aurajuusto-viikuna -salaatti. Mmmm<3 Vesi nousee nytkin kielelle noita herkkuja katsellessa...

Jälkkäriksi puolestaan tein molempien perheidemme luokse ensi kertaa kokeilemaani banoffeeta. Helposta ja yksinkertaisesta reseptistä huolimatta kakku oli yllättävän herkullinen! Plussaa myös piparkakkupohjan jouluisuudesta! ^^

Resepti löytyi täältä.

Minun vanhempieni luota ei ikävä kyllä tarttunut mukaan yhtään kuvia, sillä kamerani unohtui kaiken kiireen ja hässäkän vuoksi pois kassista. u_u' Mutta aikammekin siellä oli paljon Mikon vanhemmillaolo-aikaa lyhyempi, joten ehkä nämä kuvat kiteyttävät paremmin tämän vuoden joulumme tunnelmat.

Viime vuoden (Taikan ensimmäiseen!) jouluun pääset kurkistamaan tästä: Joulu 2014. Lahjoista sun muista sellaisista ajattelinkin kirjoitella sitten ihan omassa postauksessaan. Muutenkin olisi tässä jokunen postausidea rästissä, kun bloggaaminen on päässyt jouluilun sun muun sellaisen vuoksi tauolle. Mutta mikäs siinä, välillä on ihan hyvä olla kirjoittamatta jos ei sellaiseen sillä hetkellä löydy inspiraatiota. :)

Kaiken kaikkiaan tämän vuoden joulumme oli varsin ihana ja lämmin.<3 Kiire ja härdelli saivat hermoni kieltämättä hieman kiristymään, joten tästä yritänkin oppia, ettei tulevina vuosina tosiaankaan olla sitten yrittämässä jakautua tämän vuoden jouluaaton kaltaisesti kahtia, vaan pysytellään rauhassa koko päivän yhdessä osoitteessa (ulkoiluja tai muita vastaavia lukuunottamatta).

Toivottavasti teilläkin oli kiva joulu! :)

Herkkukeittoa Myskikurpitsasta

Syksy ja alkutalvi ovat oivaa aikaa hyödyntää ruoanlaitossaan edullisia ja herkullisia kausivihanneksia, kurpitsoja. Jos ette ole vielä tähän asti uskaltaneet ottaa sellaista omaan kokkausmenuunne, tässäpä teille yksinkertainen ja helppo ohje kokeiltavaksi! :) Myönnän, en ole itsekään mikään ruoanlaittaja-mestari, mutta ehkä juuri siksi tämän reseptin arkipäiväisyys sopisi myös muille alotteleville kokeille.

Olen lukenut useampia myskikurpitsakeitto-ohjeita, päätyen lopulta aina oman "jotain sinne päin" -version tekoon. Siitä huolimatta tämä keinoni on aina toiminut, ja sillä saa takuulla maistuvaa ja helppoa sosekeittoa vain muutamaa ainesosaa käyttäen.

(3-4 annosta)

Tähän keittoon tarvitset:

- Yhden keskikokoisen myskikurpitsan
- Noin puolikkaan paketillista tuorejuustoa
- Pari valkosipulinkynttä
- Chilimaustetta, pippuria, suolaa
- Kaksi kasvisliemikuutiota

Lisukkeeksi raejuustoa.

Ihan ensiksi leikkasin kurpitsasta päät. Sitten halkaisin möhkäleen kahtia ja kaivoin siitä siemenet (joita muuten voi myös hyödyntää, mutta siitä en tällä kertaa sen enempää). Kun kurpitsa on puolitettu, sitä on helpompi alkaa kuoria. Minä käytän kuoriessani kuorimaveistä, joka yleensä sopii tähän tarkoitukseen loistavan hyvin.

Joskus syksyn puolivälissä, kun kurpitsat olivat nähtävästi vasta juuri ja juuri kypsiä, kuoriminen oli aivan käsittämättömän tuskallista! Tuntui ettei kuoret lähteneet millään irti ja jouduinkin taistelemaan niiden kanssa useamman kymmenminuutin. Tällä kertaa ne kuitenkin irtosivat nätisti, eikä kyseiseen vaiheeseen mennyt kauaa. :)

Sitten aloitetaan pilkkominen. Ensin vedin puolikkaan kurpitsan suikaleiksi ja sitten isohkoiksi kuutioiksi. Koolla ei tässä vaiheessa ole juurikaan merkitystä, sillä soseeksihan se loppujen lopuksi menee.

Kaikki palaset kattilaan, sinne silmämääräisesti sopivan verran keitinvettä ja liesi täysille. (Meidän liesi on tosin niin kämäinen, että siitä syystä saattavat nämä voimakkuudet ja keittämisen kesto -ajat hieman poiketa, jos teillä kotona asustaa tehokkaampi yksilö.) Pistin heti perään myös lorauksen öljyä.

Jätetään kurpitsat kypsymään noin 30-40 minuutiksi kannen alle.

Noin kahdenkymmenen minuutin keittymisen jälkeen kannattaa mennä tarkistamaan tilanne. Kurpitsapalojen kypsyyttä voi testailla tökkimällä yksittäistä palasta haarukalla. Jos se tuntuu pehmeän lohkeilevalta, kurpitsa on kypsää. Jos haarukka taas tuntuu uppoavan vähänkin nihkeämmin, kurpitsan kannattaa jättää tulille vielä toviksi ja tarkistaa tilanne uudelleen.

Kun palaset alkavat olla kypsiä, on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Valuta ylimääräinen keitinvesi pois. Tämä "ylimääräinen vesi" on hieman suhteellinen käsite ja sen määrä riippuu täysin siitä, miten paksun keiton haluaa tehdä. Itse jätin sitä keittoon melko reilusti, sillä minua ei haittaa jos keitto on ennemmin vetistä kuin puuromaista.

Sen jälkeen aloita pikkuhiljaa lisäämään joukkoon makua tuovia ainesosia. Minä aloitin liemikuutioista, jonka jälkeen rikoin palat sauvasekoittimella. Sen jälkeen lisäsin tuorejuuston, mausteet ja vielä lopuksi valkosipulit (<-valkosipuli-puristimen läpi murskattuina). Ja eikun sauvaa pärisemään!

Meidän jääkaapista löytyi tuollaista savulohen ja piparjuurin makuista tuorejuustoa, mutta todellisuudessahan sillä maulla ei juurikaan ole väliä. Parhaiten voisin kuvitella tähän keittoon sopivan jokin yrttinen, pippurinen, chilinen tai aurinkokuivattuja tomaatteja sisältävä tuorejuusto, vaikka oikeastihan sitä pienen pientä makuvivahdetta ei valmiin keiton seasta juurikaan taida maistaa.

Jos jotain olen näiden itsenäisten ruoanlaittovuosieni aikana oppinut, on ehdottomasti ruoan maistaminen! Se on nimittäin oikeasti tärkeä osuus kokkaamista, jos haluaa sapuskan todella maistuvan erityisen hyvälle eikä yltävän vain sinne ihan ookoo, mutta jotain tää kaipais -tasolle. Vaikka miten tuntuisi, että "juujuu, varmaan ihan hyvän määrän mausteita laitoin", niin lähes aina maistaessa tajuaakin ruoan tarvitsevan vähän jotain lisää. Inan suolaa, yhden valkosipulinkynnen, vähän pippuria tai vielä hiukan chiliä, jotta siihen tulisi se juuri oikeanlainen potku! Mitä milloinkin.

Ja uskokaa tai älkää, se pikkuruinen lisämäärä chiliä tai yksi valkosipulin kynsi saattaa oikeasti joskus tehdä ihmeitä! Puuttuvan palasen loksahdettua kohdalle makunautinto on huikea! :) Ainakin itse olen tällaisena suomalaisen ruoan mittapuussa mausteisen ruoan ystävänä, huomannut usein jonkun muun (tai miksei joskus omaakin) tekemää ruokaa maistaessani, että annos voisi olla selkeästi maukkaampi yksinkertaisia mausteita lisäämällä. Alkaa oikein ärsyttää, kun tajuaa miten pienellä vaivalla makuelämyksestä olisi tullut täydellisyyttä hipova, jos vain kokki olisi viitsinyt hieman korostaa makuja enemmän... Mutta noh, tämä on vain minun mieltymyksieni ongelma.

Kun maut ovat kohdillaan, sitten vaan tarjolle! :) Tuosta tekemästäni kattilasta tuli kaksi isoa lautasellista, yksi Taikan maistiaislautanen, yksi (juuri hetki sitten syömäni) iltapala-annos sekä vieläkin jääkaapissa majaileva jämäliru.

Itse tykkään lisätä keittoon myös (rasvatonta) raejuustoa, josta kylkiäiseksi saa sitten myös vähän proteiineja. Hapankorppukin sopii tähän kombinaatioon mainiosti. :)

Minun keitostani tuli pehmeän tulinen ja maistuvan valkosipulinen. Juuri sellainen, mistä meillä tykätään! ^^ Mausteiden kanssa kannattaa kuitenkin toimia omien mieltymysten mukaan, ja maustaa sen verran kuin itse tykkää, luonnollisesti.

Maistuipas muuten hyvältä myös kylmänä, niinkuin sosekeitoilla on vissiin muutenkin tapana? Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, jos kurpitsojen makumaailma ei ole omassa keittiössä vielä tullut tutuksi. 8)

Loppuvuoden To Do -lista

Joulukuun viimeiset viikot tuntuvat minusta kummallisen ristiriitaisilta. Toisaalta olen rennon tyytyväinen ja innostunut tulevista joulumeiningeistä, mutta samalla kuitenkin sisällä kipinöi jatkuva epämääräinen hätä. Aaaarghh niin paljon kaikkea mitä pitäisi vielä tehdä! Mahdanko ehtiä ajoissa? Jumankauta kun tätä eikä tuota juttua ole vielä mietitty ja suunniteltu loppuun! Mitenköhän tuonkin päivän aikataulut mahtavat mennä, ei olla niitäkään vielä lyöty lukkoon! Onko meille nyt sitten tulossa vieraita viikonloppuna vai ei? Aaarghhh!!

Suunnittelemattomuus tekee minut suorastaan hulluksi. En tykkää yhtään sellaisesta viime tippaan -jättämisestä, vaan haluan sopia ja miettiä kaiken valmiiksi.

Tässä itselleni pieni To Do -lista asioista, joita haluaisin vielä saada näiden muutaman viimeisen viikon aikana aikaiseksi (tai jos ei onnistu tässä ajassa, niin sitten sitä mukaan kuin asioita tulee hoidettua).

Bändi

• Työstä bändiläisten kanssa tokaa ja kolmatta biisiä valmiiksi sekä esittele treeneissä ideoita neljännestä kappaleesta.
• Ota mukaan treenikämpälle käyttämättömänä nurkissa pyörivä nuottiteline.
• Tsekkaile netistä edullista ja käytettyä baarijakkaraa treenikselle vietäväksi.

Rojut

• Vie varastoon päätyneet vauva- ja raskausvaatteet vaatekeräykseen.
• Yritä tavalla tai toisella hankkiutua eroon muistakin vauvatarvikkeista, mielellään saamalla niitä myytyä fb-kirpparilla, mutta hätätapauksessa lahjoittamalla jollekin.
• Pyri pitämään olohuoneen hyllykköä siistinä, tunkematta siihen kaikkea sellaista mille ei hetkellisesti löydy paikkaa.
• Yritä pitää huushollia edes jokseenkin siedettävän kuntoisena, sillä "virallinen joulusiivous" on jo kertaalleen tehty.

Joulu

• Leivo jouluaatoksi jälkiruokakakku, ajoissa!
• Tee etukäteen kaikki tarvittavat itsetehdyt lahjat, äläkä jätä niitä viimetippaan. Huom. kutomukset, ompelujutut sekä leipomukset!
• Ompele uuden joulumekon olkaimet istuvimmiksi. (DONE)
• Hanki lahjat ajoissa ja paketoi ne ajoissa. (Osittain valmis, vielä muutama puuttuu)
• Suunnittele joulusukuloinnit loppuun asti ja keskustele asiasta sukulaisten kanssa.
• Mieti Taikan jouluaaton vaatteet.
• Järjestä edes jonkinlaiset ystävien näkemiset tai käy sellaisissa ennen vuoden loppua!
• Leivo (tai edes syö) joulutorttuja ja itsetehtyjä pipareita.
• Muista ottaa jouluna mukaan kamera ja akku.

Muuta

• Käy Taikan kanssa pulkkamäessä jos tulee lunta.
• Muista auton katsastus!
• Ryhdistäydy liikunnan suhteen.

Ääääh! Ah-dis-taa tuon kaiken listaamani ajatteleminen. =__=' Meni ehkä enemmän sinne uuden vuoden lupauksien puolelle, tai siltä minusta ainakin tuntuu. Koko ajan pitäisi tehdä jotain, kun taas samalla kaikki nuo jutut ovat sellaisia suhteellisia ja osa ainakin ihan puhtaasti itse itselleni keksimiä... Voi että kun oppisin vielä joskus ottamaan rennosti ja elämään päivän kerrallaan, eikä olla tällainen pienistäkin asioista stressaava mörrimöykky.

Sirpalehame

Moikka-moi! Taas olisi luvassa asukuvaa pienen tauon jälkeen. :) Tämän näköisenä käväistiin tänään kaupoilla hakemassa ruokaa ja jouluherkkuja. Tai jälkimmäinen tarkoittaa oikeastaan aineksia lahjaksi meneviin herkkuihin, joita olisi tarkoitus tehdä itse. ;>

On ollut muuten semisti stressaavaa valmistaa lahjojaan itse, sillä esimerkiksi villasukkien tekemiseen saa uppoamaan aivan tuhottomasti aikaa. D: Näyttäisi myös pahasti siltä, ettei jouluksi ole vielä yhtään kudottua lahjaa valmiina, sillä vaikka olenkin mielestäni koko syksyn vimmatusti kudonnut, kaikki tekeleeni ovat menneet lahjaksi jo erinäisiin syntymäpäiviin ja muihin merkkipäiviin joita on ollut lokakuusta lähtien. =_=' Noh, samapa tuo kai minä juhlapäivänä minä kutomuksiani annan, mutta vähän kyllä harmittaa, koska olin suunnitellut niitä nimenomaan jouluksi... :<

Kudottujen juttujen rinnalla olen kuitenkin suunnitellut muutamia muita keinoja tehdä lahjoja itse, mutta niitähän minä en täällä vielä aijo paljastaa.. ;)

Asussa tällä kertaa hyvinkin vanhoja juttuja: vuosia vanha hame ööö Seppälältä(?), H&M:n perus musta pitkähihainen sekä H&M:n vyö. Toisaalta vanhoihin vaatteisiin mahtuminen on myös positiivinen juttu, sillä vielä jokin aika sitten tuon yllä olevan hameen napitus poksahti aina pukiessa auki. :'D Lievästi itsensäpaljastelija-fiilis olisi ollut sitä käyttäessä.. Onneksi tällä kertaa niin ei käynyt, sillä hamonen pysyy päällä jo paljon entistä nätimmin.

Sama hame muuten oli päällä myös huhtikuussa 2012 ja minä näytin tältä:

Hihhihh! Olinpas erilainen! :'DD Onkohan tyyli ja kokonaislookki mennyt parempaan vai huonompaan suuntaan? Vaikka toisaalta, ihan saman näköisenä voisin vieläkin hyvin lähteä melkein minne vain. :)


Muuten meille ei taida kuulua mitään erityistä. Jouluvalmisteluja ja -tunnelmointeja lähinnä. ^^ Miten teidän jouluvalmistelut etenee?

Like Mother Like Daughter?

Mulla on pitkään ollut mielessä tehdä minusta ja Taikasta sellainen kuvakollaasi, mistä voisi verrata näytetäänkö me saman ikäisinä yhtään samalta. Olen koittanut pyydystää käsiini vanhoja vauvakuviani, mutta osa niistä tuntuu olevan jossain syvällä varastojen kätköissä vanhempieni luona. Muutaman olen kuitenkin käsiini onneksi saanut.

Toisena ongelmana onkin ollut meidän riiviön kuvaaminen. Taika kun ei yh-tään suostu olemaan paikoillaan! Hän säntäilee ja juoksee koko ajan, minkä vuoksi edes yhden tunnistettavan kuvan ottaminen muuttuu totaaliseksi kissa-hiiri -leikiksi.

Tänään sain kuitenkin aikaiseksi tehdä tehdä yhden tällaisen vertailu-kuvan. Mitäs sanotte näytetäänkö samalta?

Taidetaan olla tuossa hieman eri ikäisiä, minun kuvani (vasemmalla) on otetty yhden vuoden tienoilla, kun taas tuo Taikan kuva 1v 4kk -iässä.

Omasta mielestäni meissä ON samaa näköä, mutta Taikaa ei voi siltikään kutsua suoranaisesti mini me:ksi. Taikassa on kuitenkin sitä jotain minusta poikkeavaa (Mikon geenejä? Hehh) vaikka suuripiirteisesti katsottuna ollaankin melko samanlaisia. Minun hiukseni ovat kyllä olleet Taikan tukkaa pidemmät, sillä kuten osaatte huomata, ne ovat tuossa 1v-kuvassakin Taikan nykyisiä kiharoita alempana.

Mutta mitäs mieltä te olette? Koitan kalastella Mikon vauvakuvaa tänne vertailuksi, ehkä sitten totuus selviäisi paremmin. ;)


EDIT// Mikon kuva löytyi! Mitäs sanotte, kumman piirteitä Taikalla näyttäisi olevan enemmän? :)

Mikko on tosin kuvassa noin kahden vuoden ikäinen, kun taas Taika on samaiset 1v 4kk. Hitsit, kun meistä kaikista olisi tismalleen samanlainen otos tismalleen saman ikäisenä... : /

Omaan silmääni näyttäisi pahasti Taikan perineen Mikon kulmakarvat sekä nenän. Ainakin tuon ikäisenä juuri nämä kaksi asiaa näyttävät hyvin samalta. :)

The Green Hair

Heipadei!Ja heti spämmään tänne isokokoisella naamakuvallani. Mutta kun ahhh, hiukset!!! Mä sitten vihdoin sain kuin sainkin tehtyä näihin juuri sen oikean vihreän sävyn, jota alunperin lähdinkin koko tukkaoperaatiollani hakemaan. :')) Muutaman mutkan kautta Directionsien tilaaminen oli (ainakin näillä näkymin) mulle oikea raskaisu, sillä tämä väri on kerrassaan upea! 8) Vaikka itse sanonkin...

Kuten suunnittelinkin, menin sekoittamaan kahta tilaamaani sävyä ja miksaamaan niistä sen haluamani värikombinaation. Ensikertalaisena sen kokeileminen hieman jännitti, mutta näin jälkikäteen ajateltuna, eihän siinä nyt ollut mitään ihmeellistä. Nappasin molemmista purkeista väriä erilliseen astiaan, sekoittelin niitä keskenään ja lisäilin alkuperäisvärejä sen mukaan mitä se omaan silmääni näytti tarvitsevan, kunnes alkoi tuntua hyvältä. Sitten pruuttasin joukkoon hieman hoitoainetta ja sekoittelin vielä tasaiseksi tahnaksi. Lopulta koko komeus tukkaan (tosin tällä kertaa hieman normaalia järjestelmällisemmin, eli ensin hiusrajat, sitten osissa alahiuksista ylöspäin edeten), ja lopuksi jostain youtube-videosta oppineena laitoin päähäni muovipussin. Sillä värin lisäksi mukana oli hoitoainetta, pidin sekoitusta päässäni parisen tunnin ajan, jotta kaikki tarpeellinen pääsisi kunnolla imeytymään hiuksiini. Odottelun jälkeen huuhtelin tukkani viileällä vedellä, antamalla kaiken ylimääräisen värin huuhtoutua pois.

Täältä blogista tuli luettua myös muutama shokkiväristen hiusten hoitoon ja ylläpitämiseen liittyvä vinkki, joita ainakin itse ajattelin pyrkiä noudattamaan. :) Juurikin tuon viileällä vedellä pesemisen, lämpimän sijaan, nappasin tuosta blogin vinkkilistasta. Lisäksi olen miettinyt lisääväni jatkossa hoitoaineen sekaan hieman shokki-hiusväriä, jotta väri pysyisi kirkkaana ja hyvän näköisenä. Hiusten hoitoon täytyisi varmaan myös paneutua entistä paremmin, sillä en ole jaksanut tätä ennen tehdä juuri mitään ihmeellisiä naamioita tai syvähoito-juttuja, joita kovasti värjätylle tukalle suositeltaisiin.

Ultimaattisen ihanaahan olisi, jos tämän shokkitukan saisi ylläpidettyä nättinä ja hyvänkuntoisena niin pitkään kuin mahdollista! *u* Vaikka siksi minä tähän extremeen värjäysoperaatioon ryhdyinkin nyt suhteellisen lyhyt-tykkaisena, koska vielä minulla ei ole sitä hartaasti pitkäksi kasvatettua lettiä menetettävänä. Lyhyempiin hiuksiin ei myöskään mene niin paljon väriä, mikä on tärkeää näin aluksi, varsinkin kun tässä vaiheessa sitä omaa sävyään vielä hakee ja etsiskelee.

Pohdin tässä muuten yksi päivä Mikolle ääneen "Voisin kyl vielä joskus kasvattaa mun oman värin takas. Kasvattaisin semmosen tosi piktän keijutukan, ja olisin kokonaan värjäämättä pitkään aikaan. Sit jossain vaiheessa pistän taas oranssit ja mulla on sellanen ihana pitkä oranssi tukka niinku joskus ennenki." Mikko ihmetteli mun puheitani ja kysyi että TAASKO mä olen jo suunnittelemassa uutta väriä? "No emmä nyt pariin vuoteen ainakaan! Mut sit JOSKUS vielä..." Onko siinä muka jotain väärää miettiä että sitten tulevaisuudessa asia tulee todennäköisesti muuttumaan? Jos tunnen itseni ja tiedän kyllästyväni ennen pitkää saman värin pitämiseen, miksen voisi sitten myöskin miettiä mitä joskus tulevaisuudessa saatan hiuksilleni tehdä?

Ennen olin juuri tuollainen Mikon kaltainen "noniin, tämä on se MUN juttu, joka on ja pysyy!" -tyyppinen ajattelija (melkein minkä vaan asian suhteen), kunnes tajusin että lähes kaikki mun elämässäni on väliaikaista ja muuttuvaa. Jos mä joka kerta "vannoudun" henkeen ja vereen sen tietyn jutun nimeen, niin on typerää ajautua lopulta muuttamaan sitä toiseen. Vaikka sehän on ihan luonnollista ja inhimillistä! Niinkuin meinaan se mielensä muuttaminen. Miksi siis edes mennä sinne "the jutulleensa uskollisten" -puolelle ollenkaan, jos tietää itsensä niin hyvin, että voi valmiiksi sanoa olevansa varma mielensä muuttumisesta ja pysytellä turvallisesti tällä ailahtelevaisten puoliskolla? :'D Miksen siis vain myöntäisi sitä heti alkuun ja keskittyisi nauttimaan kyseisestä asiasta ja ajan X -kestävästä ajanjaksosta tässä ja nyt? :)

Puhuttiinkohan me vielä hiusten väristä?...

Tukan lisäksi tänne meille on kuulunut joulusiivoilua (Taikan lähdettyä eilen isovanhempiensa kanssa kylpylään), lahjalistojen läpikäymistä ja -shoppaamista sekä joululahjojen tekoa. Viimeisestä näistä haluaisin jopa laittaa vähän kuvaa, mutta en uskalla paljastaa sellaisia vielä mahdolliselle lahjan saajalle joka saattaa vahongossa kurkistaa tänne blogin puolelle. :'DD

Mutta sellaista päivitystä tällä kertaa. Näkyillään taas! ^^

Sähläystä + Pikakuulumiset -video

Piti kuvata perinteinen höpötys-kuulumis -video, mutta sen sijaan tulikin taltioitua höpsöä arkisekoilua taaperon kanssa. :'DD Mutta hetkonen, ehkä tällainen on jopa viihdyttävämpi? Ainakin mukavaa vaihtelua. ^^

Minä painun katsomaan Dexterin kahdeksatta (!!!) kautta. Nauttikaa te mun videosta. :)

Elämäni on yhtä suurta härdelliä

Blöbs!

Heipä hei taas kuulumisten parissa. :) Heti ensimmäiseksi hieman paremmanlaatuista kuvaa uudesta tukasta, joka päivä päivältä näyttää enemmän siniseltä kuin halutulta vihreältä. Ja tietysti kulahtaa jokaisen pesun yhteydessä enemmän. Oh well... Kyllähän minä tuota jälkimmäistä osasin odottaa, vaikken osaakaan olla ärsyyntymättä siitä silti. Tuo sinisyys kyllä häiritsee. Kuvassaki matchaa melkein silmieni väriin? :/ No mutta kumpaankin ongelmaan on sentään tulossa apua, minä nimittäin tilasin Black Street:ltä muutaman purkin Directions:in shokkiväriä, toinen sävyssä Alpine ja toinen sävyssä Apple Green. Ajattelin kokeilla niiden samanaikaista käyttöä, sekoittaen tai sitten värjäämällä osan tukasta toisella ja osan toisella värillä, saa nähdä. Jospa tuolla tavalla hiuksista tulisi vivahteikkaammat ja vihreämmät? :---)

Tein viimeksi tukkaa värjätessäni muuten aikamoisen mokan. Kun edellisen värini pakkauksessa oli sekä vaalentavaa värinpoistoainetta, että vihreää väriä (joita piti käyttää erillisinä värjäyskertoina, ei samaan aikaan), olin ajatellut säästäväni paketissa olleet suojakäsineet ensimmäisestä värjäyksestä toiseen värjäykseen. Kävi kuitenkin niin, että talouden toinen aikuinen asukki oli ajatuksissaan heittänyt hanskat roskiin, kysymättä minulta mahdanko niitä vielä tarvita. Noh, ymmärrän ettei sellainen välttämättä tulee mieleen, sillä itsekään en usein jää roskaa nähdessäni pohtimaan "hmm, jospa kuitenkin tätä käytettyä nenäliinaa tulisi vielä joku tarvitsemaan?" Tukanvärjäysinnostuksissani (tokalla kerralla) en kuitenkaan malttanut lykätä operaatiota siihen, että saisin hankittua menetettyjen käsineiden tilalle uusia, vaan päätin olla hurja (hah!) ja värjätä reuhkani ilman mitään hanskoja. xD

Voi huoh... Oppikaa ihmiset minun virheestäni, älkääkä ikinä tehkö samoin. :''D Eipä siinä mitään hengenvaarallista tai vahingollista sattunut, mutta näytti kieltämättä äärimmäisen typerältä kulkea seuraavat neljä päivää vihreän käden kanssa. XD Yritin kaikkeni saadakseni värin lähtemään, mutta mikään kynsiharja, kynsilakanpoistoaine tai saippua ei tuntunut auttavan kuin minimaalisen mahdollisen määrän, jonka jälkeen eroa ei juurikaan huomannut. Paras keino oli ehdottomasti aika, sillä nyt viidennen päivän tienoilla alkaisi väri olla pikkuhiljaa poissa. Mitä nyt sormien välissä on vielä, ja kynnetkin vihertävät... >.<'

Paita+Hame: H&M, Sukkikset: Lidl, Kengät:SkoPunkten

Eilisistä asukuvista paljastuu paremmin, miten heikosti väri tarttui kiinni noihin alempiin latvoihin, joissa blondauskin onnistui juuria vaivaloisemmin. Mutta mikäs siinä, kohta sekin ongelma saadaan kuriin. Kärsiihän tässä varmasti tuo hiusten kunto, mutta tukkaahan se vain on, uusiutuva luonnonvara ja niin poispäin. : >

Kyseinen asu on eiliseltä, jolla lähdimme koko perheen voimin kauppaan. Voi JESTAS millainen reissu taas oli kaiken kaikkiaan... Ensinnäkin, emme meinanneet päästä edes autoon sisälle, sillä ovet ja lukot olivat jäätyneet kiinni. Mikko kiipesi takakontin kautta etupenkille ja sai auton käyntiin ja etuovet auki. =__=' Sieltä sitten Taika takapenkin turvaistuimeen etuovien kautta sekä etupenkille jäänyt vauvakaukalo Taikan viereen takapenkille myös (ei mennyt kaupaksi kirpparilla, joten otimme sen takaisin ja unohdimme autoon). Etupenkkien selkänojia ylös ja alas, erinäisiin asentoihin, joista kaukaloa ja taaperoa saisi jokseenkin oikeaoppisesti paikalleen. Itse istahdan etupenkille, koska en olisi kyllä enää osattut tunkeutua takakontin kautta takapenkille taikan viereen. Takakonttihan on tietysti täynnä samaisia kirpparilta takaisintulleita vauvatavaroita, sekä tietysti aina matkalla mukana olevat matkarattaat. Huooh! Mukavasti säätöä näin ihan pelkäksi autoon istuuntumiseksi! Lisäksi tietysti ikkunoiden skrapaamista ja pyyhkimien irroittamista, joihin niihinkään ei oltu vielä tajuttu ajallisesti varautua...

Huomattiin muuten parkkipaikkamme asfaltilla Taikan pudonneen lapasen. Meinasin ottaa sen siitä mukaani, mutta se olikin helpommin sanottu kuin tehty! Lapanen oli nimittäin niin tiukassa jäässä, ettei sitä saanut irti edes avaimilla hakkaamalla (lol), eikä siinä härdellissä kyllä jääty enää yrittämään muita keinoja. Katsotaan sitä sitten keväämmällä tai jotain...

Mutta ruokaostos-seikkailumme ei ollut vielä tässä! Nimittäin itse kaupassa koko tilanne vasta lähti käyntiin! En tiedä miten perehtyneitä lukijani ovat taaperon kanssa kaupassa käymiseen, mutta voin lyhyesti ja ytimekkäästi kiteyttää sen olevan täyttä helvettiä. Joinakin päivinä se on vielä jokseenkin siedettävää, mutta toisina kertoina (kuten nyt) meininki on täyttä hulabaloota. "Sirkus saapuu kaupunkiin! Hullut pakenivat mielisairaalasta! Alkuasukkaat tulivat ensi kertaa markettiin!" ja niin edelleen. Taika suostui istumaan kärryjen istuinosassa ehkä ensimmäiset viisi minuuttia. Jos sitäkään. Sitten alkoi huuto, riuhtominen ja korvia särkevä kiljuminen. Kaikki keinot olivat alusta saakka käytössä: tutti, lahjominen "heei, katopa täällä olis tämmönen kivan näkönen Hello Kitty -shampoo pullo!" , toisenlainen lahjominen "heei, ostetaanko tällasia ihania tonttuja, kato saat pidellä niitä käsissäs! Kato millanen parta tälläkin on!" , rauhotteleminen, jutteleminen, komentaminen, puhelimen pelien päälle laittaminen sekä ostoskärryn kanssa "kruisailu".

Jossakin vaiheessa kakara on vain pakko päästää kävelemään, vaikka sitä miten koittaisi välttää viimeiseen asti. Ja siitähän se kaikki vasta alkaa. Taapero ei pysy hetkeäkään paikoillaan. Hän juoksee kuin mikäkin duracel-pupu pitkin käytäviä, hyllyjen ympäri, sinne ja tänne. Häntä ei kiinnosta katoaako äiti näkyvistä, sillä hän ei tunne pelkoa eksyä tai joutua eroon vanhemmistaan. Hän vain menee hullun kiilto silmissään, juoksee ilkikurinen virne naamalla minne sattuu. Ensin minä olin hänen kanssaan ja Mikon oli tarkoitus hakea listan mukaisia ostoksia. Sitten totesin homman onnistuvat sata kertaa sutjakkaammin toisin päin, joten vaihdoimme tehtäviä päittäin. Vaikka Mikko olikin Taikan kanssa 85% kauppareissun ajasta, olimme molemmat aivan rättipoikki-väsyneitä päästyämme lopulta kotiin! Taaperolle ruokaa ja unille, jonka jälkeen vanhemmille iltapalaa sohvalla Netflixin ääressä. Huh-huh! Mikä päivä! Ja mä vielä meinasin et tänään olis voinu vähän jumpata illalla... Ei tuu KUULOONKAAN! 

Ai mitenniin mun elämä on hektistä?

Rauhoittuminen ja tietynlainen zen-tilan saavuttaminen on ollut meikälle melko utopistinen ajatus, varsinkaan viimeisten puolentoista vuoden aikana. Jossain syvällä sisimmässäni niiden tarve on kuitenkin olemassa, ja yhtenä rentoutumisen keinona pidän esimerkiksi tämän blogin kirjoittamista sekä kutomista. Samalla kumpikin edellämainittu asia on myös mieluisa harrastus, josta pääsee kokemaan onnistumisentunnetta ja luomaan jotain uutta, omaa ja persoonallista.

Eilen kaupassa (niiden viiden ensimmäisen minuutin aikana) eksyimme ihastelemaan joulukoriste-osastoa. En erityisemmin ajatellut haluavani ostaa mitään erityisiä härpäkkeitä, mutta lumoissani innostuin ajatuksesta, että meidänkin kodista voisi saada ihanan kauniin jouluisen ja tunnelmallisen talven ihmemaan. :''DD En ehkä sentään toivo mitään feikkejä lumihankia tai liikkuvia valoporoja, mutta kuitenkin jotain, mikä loisi joulurauhan ja satumaan tunnelmaa. Päädyin haalimaan kärryymme valkoista "lumi"köynnöstä, tonttuja sekä ikkunaan ripustettavan tähden.

Köynnös ja tontut menivät keittiöön, Mikon vanhemmilta saadun kynttelikön sekä itse väkertämäni "kuusenkoristeita siimalla"-ikkunaroikuttimen kavereiksi. Ajattelin ensin tunkevani tuohon myös tähden, mutta sitten päädyinkin ripustamaan sen olohuoneeseen kuusen viereen.

Kas näin:

Tähti (siitä parempi kuva täällä) onnistui mielestäni ihanasti valaisemaan huonettamme viihtyisämmäksi ja kokonaistamaan yleisilmeen jouluisuutta. Pelkkä kuusi kun tuntui melko irralliselta osalta huonetta, jossa kaikki muu oli tavallisen arkista ja tylsää. Nyt yhdessä tähden kanssa tilasta tuli selkeästi juhlallisempi. :') Jospa vielä sotkut pysyisivät loitolla...

Joista puheenollen taidankin poistua siivoilemaan piakkoin tulevien perheystävien tieltä! :'D Taas sitä innostui fiilistelemään ja kirjoittelemaan turhanpäiväisyyksiä, vaikka olisi miljoona asiaa hoidettavana. Taikan päikkäriaika (=äidin oma aika) well spent. >.<'' Heippa!!

Taapero - Suomi - Taapero

Noniin! Ajattelin että olisi hauskaa tehdä tällainen päivitys Taikan sanavarastosta juuri tällä hetkellä, 1v 5kk -iässä. :) Mietin ensin tekeväni "arvaa mitä kyseinen sana tarkoittaa" -tyylisen postauksen (jossa siis lukijoiden pitäisi yrittää kommenttiboksissa arvata mitä mikäkin sana oikeasti tarkoittaa), mutta sitten tajusin että haluan itsekin muistaa nämä vielä vuosien päästä kun lueskelen Taikan kehitysjuttuja blogistani. :)

Sehän on muuten kaksi eri asiaa, montako sanaa taapero itse osaa tuottaa ja montako sanaa hän ymmärtää. Taika nimittäin osaa osoittaa kysyessä "missä ...?" kirjasta ja ympäristöstä jo todella monia juttuja. Esimerkiksi missä: pöytä, tuoli, jääkaappi, kengät, takki, pipo, aurinko, sänky, tyyny, puuro, lusikka, lautanen, hiukset, käsi, sormi, kynsi, jalka, varpaat, korvat, silmät, hampaat, huulet, maha, housut, paita jne. jne. jne.

Vaikka onkin mahtavaa miten paljon taaperon kanssa kykenee kommunikoimaan ilman varsinaisia sanoja (juurikin osoittamalla tai kysymällä missä on jokin asia), niin siitä huolimatta tuntuu aina vieläkin huikeammalta kun tämä tuottaa jonkin uuden sanan itse. :)

Näin meillä varastetaan äidin vaatteita :''D

Ääti/Äiti = Äiti
Ka-ku-ka-ku = kiikun kaakun (keinua)
Kakku, kakku = älä tule paha kakku tule hyvä kakku
Nanna = Nalle
Kaaka = Taika
Kakka = Kakka/Pissa/Vaipassa tapahtuva toiminta
Kiki = Kiki (lemmikkikissa)
Kiija = Kirja
Kiijaa = Kiitos
Kikki = Kippis (ruokaillessa tykkää kippistellä mukiaan toisten mukeihin)
Am-am-am = Nam nam (syödä)
Aua = Vauva (tai kuka vain pieni ihminen)
Tättä = Tyttö (tai poika)
Täti = Täti
Tä-ti = Tähti
Kuu = Kuu
Au = Miau
Kukka = Kukka/Kasvi
Kukka = Sukka
Tätä = Tätä/Tuota/Haluan tuota/Anna tuota
Puu = Puu
Appu = Lamppu
Appaa = Hoppaa
Pa = Pallo
Njumm = Auto (njauu)
Kuhku = Suihku
Kokokoo = Kananmuna
Kuki-kuki = Kuti-kuti (kutittamista)
Kuku = Mimi ja Kuku (tai jokin muu lastenohjelma)
Oppu = Loppu/Ei enempää/Riittää
Hei-hei = Hei-hei

Kehonosat:
Nnennä = Nenä
Uuu = Suu
Paa = Pää/Pipo
Pepu = Peppu

Eläimet: (näissä melkein kaikki kuvastavat enemmänkin eläinten ääntelyä)
Kitta = Kissa
Iiia-aa = Hevonen
(I-a-aa, I-a-aa = Ihahaa ihahaa hepo hirnahtaa, Taika alkaa laulaa kun istuu keinuhevoselle)
Raaurrr = Leijona/Tiikeri/Krokotiili
Pupu = Pupu/Jänis
Uh-uh = Koira
Shhh = Käärme
U-uuu (matalalla äänellä) = Pöllö
Uuuuu (korkealla äänellä) = Susi
Mmm = Lehmä
Mmmäää = Lammas
Tvi-tvi = Lintu
Tititi = Hiiri/Tipu/Orava
Ihaa = Aasi
Kokoo = Kana
U-u-u-u-a-a-a = Apina
Akka = Ankka


Siinäpi olisi ainakin suurin osa kaikista mitkä tällä kertaa muistuivat mieleeni. :D Palaillaan Taikan kehityksen pariin jälleen ensi kerralla, kun uusia asioita tulee opittua. :')

Oliko jokin täysin erilainen tai outo tapa kuvata tiettyä asiaa?

Kuulumisia ja merenneitotukka

No heipä hei taas!

Viikonloppu oli ja meni. Meillä ei tehty erityisesti mitään ihmeellistä. Lauantaina Mikko oli työporukansa pikkujouluissa ja lauantaiaamuna haettiin kirpparilta jäljelle jääneet vauvakamppeet pois. Saatiin viikossa myytyä melkein sadan euron verran, mikä ei vissiin ole mikään kovin hyvä saldo. Ottaen kuitenkin huomioon että lähes kaikki tavaramme maksoivat 50 senttiä /kappale, niin toisaalta olen melkoisen yllättynyt näinkin hyvästä tuloksesta.

Lauantai-iltana Mikko oli töihissä ja me Taikan kanssa uskallettiin käydä vain lähikaupassa ruokaostoksilla. Koko viikonlopun oli melkoisen karsea ilma, jäätävän kova tuuli ja vesisadetta. Kauppareissun jälkeen oli tarkoitus jäädä pihalle leikkimään, mutta tuulenpuuskat olivat niin kovia, että kärryt meinasivat lähteä käsistä useamman kerran. Taikakin pelkäsi tuulta, eikä tykännyt yhtään olla ulkona, kun olisi koko ajan halunnut vain syliin. :(

Sunnuntain ulkoilua. Löytäkää ylävasemmasta kuvasta kaksi oravaa!

Sunnuntainakin oli isin työpäivä. Ulkoiltiin Taikan kanssa aamupäivällä pihalla ja käytiin katselemassa oravia sekä juoksentelemassa nurmikolla. Koko perheen yhteinen loppuilta meni kaupassa käyden ja kotona ollen.

Alla vielä kuvia ulkoreissun jälkeisistä leikkihetkistä. ^^ Taikalla ja Kikillä näytti olevan niin hauskaa yhdessä! :') Ne nyt ovat muutenkin aina kuin paita ja peppu, mutta harvoin heidän leikkejään saa taltioitua kameralle. :D

Taikan päälle eksyi lämpökerrastoksi kaikki minun itsetekemäni kutomukset! :') Takki ja sukat mahtuvat yhä, vaikka niitä käytettiin jo viime vuonna. Pöksyt taas on kudottu vasta taannoin.

Eilen tuli myöskin värjättyä hiukset! Mysteerinen viime postauksen vihjailuni ei ollut lainkaan niin salaperäinen, jos on yhtään seurannut blogini tukkajuttuja viimeisten puolen vuoden sisällä. Tällä kertaa vuorossa oli nimittäin vihreä väri, jota pohdin jo silloin kun olin värjäämässä tukkaani violetiksi.

Kuten edellisen postauksen videossa mainitsinkin, mua arvellutti kovasti vihreän (tai minkä vaan luonnottoman shokkivärin) värjääminen. En tiedä miten tulen jaksamaan ylläpitää sitä, entä yhtään tykkää sellaisesta puoliksi kulahtaneesta homehtuneen sävyisestä riikinkukko-reuhkasta. Siitä huolimatta päätin että Perskeles! Nyt tai ei koskaan!!

Lopputuloksesta tuli aika erilainen mitä olin kuvitellut. Värjäsin tämän Splat-merkkisellä värillä, sävyssä Deep Emerald. Purkin kyljessä vihreän sävy näytti mielestäni tummemmalta ja vihreämmältä, kun taas hiuksissa mieleen tuli pikemminkin turkoosin sininen. :/ Lisäksi ekan värjäyskerran jälkeen osa tukasta jäi laikukkaaksi, ja joihinkin kohtiin väri ei tuntunut tarttuneen ollenkaan. Olin aluksi jopa hyvinkin pettynyt, mutta syön yli nukuttuani (=tänään) mieli oli jo paljon valoisampi.

On tämäkin sävy tosi kiva! :) Aijon todennäköisesti pistää piakkoin myös toisen purkin, ellen päädy tilaamaan jotain muun merkkistä vihreää väriä netistä ja testailemaan sitä tämän markettivärin tilalle.

Mutta mitä mieltä te olette tästä tai tämän kaltaisesta mermaid hair:sta? :-----)
Palaillaan!

Blondi Tukka ja Videokuulumisia

Heipä hei kaikki! Täältä tulee jälleen videokuulumisia. :)

Toivottavasti ette ole kyllästyneet näihin, koska mun mielestä elävän kuvan katseleminen ja kuunteleminen on mukavaa piristystä perinteisten tekstimuodossa tulevien löpinöiden rinnalla. Tuleehan sitä videolla helpommin jauhettua kaikkea turhaa, mutta toisaalta, se on juurikin sitä tosielämän aitoutta, joka tulee ulos sellaisena kuin se on. :'D

Muihin blogivideoihin pääset kurkistamaan näppärästi alatunnisteesta videohölinää tai tilaamalla YouTube-kanavani, jonka nimi on AmeMaria. Esiintymis- ja laulupätkiä löytyy myös kanavalta AnnaMariaHann.

Arkikuvahaaste 13 (ja tarina nerokkaasta pikkurikollisesta)

Kolmastoista siloittelematon kuva arjestamme. Äiti ja lapsi

Hahaa! Näistä "ottaisiks tässä äkkiä pari asukuvaa ennen lähtöä, kyllä Taika jaksaa hetken olla itsekseen" -tilanteista tulee aina ns. vahingossa otettua samalla myös arkikuvahaasteeseen sopivia arkikuvia. :''D Viimeksi vastaavanlaisia tuli kesällä, kun kuvittelin taaperon pärjäävän ihan hyvin hetken ilman äidin syliä ulkosalla. Hah, väärässäpä olin. >.<

Yllä olevassa otoksessa yritetään lavastaa asukuviin kelvollinen tilanne, jossa lapsi ei roikkuisi ihan koko aikaa jalassani. Se on oikeasti melko vaikeaa, sillä meidän riiviö kyllä ehtii juosta mistä tahansa kodimme nurkasta paikalle aina kun hänet jätetään hetkeksikin omiin oloihinsa. Näyttäisi myös vahvasti siltä, että nähtyään kameran, tyttö haluaa välittömästi päästä jomman kumman meistä syliin, jolloin yksinäisen (=jossa olisi pelkästään minä) asukuvan ottaminen on melkoisen hakemisen päässä. Lisäksi kaiken kuvaamiseen liittyvän rumban jälkeen ilmeeni ei yleensä enää ole huolettoman iloinen hymy vaan väkisin irvistykseksi väännetty naamari, joka suorastaan huutaa photoshopattua ajatuskuplaa tekstillä: Äkkiä nyt! Ota jo se hemmettin kuva, mä en jaksa enää tätä p*skaa.

Tämänkertaisessa otoksessa olen juuri istuttamassa Taikaa tuolille, jolla hän saattaisi viihtyä muutamaa sekuntiä kauemmin. Typy on kuitenkin sen verran taitava, että hän kyllä osaa kiivetä tuolilta pois alta aikayksikön. Mutta yrittänyttä ei laiteta, vai miten se meni?

Eteinen näyttää meillä aina hieman sotkuiselta, heti kun kenkäparit ja olkalaukku jäävät kotiintulon myötä lattialle. Minun laukkuni on tosin viimeaikoina päätynyt aina nätisti naulakkoon, sillä muuten se on väistämättömällä tulilinjalla lompakkoa etsivän pikkurikollisen kynsissä. Ennen suljettu vetoketju riitti takaamaan pankkikorttien koskemattomuutta, mutta nykyisin se ei ole enää tarpeeksi. Mikko ei ole tätä laukkupolitiikkaa vielä oppinut, ja onkin joutunut kärsimään siitä kantapään kautta.

Eräänä aamuna hän ei löytänyt laukussa olleita työavaimiaan, ja joutui lähtemään töihin ilman niitä. Hänen piti odotella osastonsa oven ulkopuolella ja pyytää osastonhoitajaa avaamaan tälle kaikki tarvittavat ovet päästääkseen sisään. Oli kuulemma mielenkiintoista hoitaa ihmisiä ulkokengissä työkenkien sijaan, ja viritellä liian isoihin hoitopuvun housuihin hiuslenkkiä, sillä työpaikan vyö oli arvatenkin pukukaapin lukkojen takana. Lopulta kahvitauolla herralla oli aikaa kölpätä kassiaan (kröhöm) perinpohjaisesti, jolloin hän lopulta löysi avainnippunsa nahkahansikkaidensa sisältä! Eli siis, Taika oli onnistunut jekuttamaan isiukkoa oikein kunnolla, kaivettuaan laukusta erikseen avaimet sekä hanskat, piilottamalla ensimmäiset jälkimmäisiin ja laittamalla lopuksi kaikki takaisin laukun pohjalle. Suorastaan nerokasta, sanoisinko?

Saimme myös Taikan huoneeseen uuden valkoisen karvamaton, jolloin tämä pienemmän kokoinen värikäs nappimatto päätyi hätäisesti tuohon eteiseen. Näyttäähän se siinä hieman hassulta ja lapselliseltakin, mutta tuskinpa se siihen kohtaan on jäämässä lopullisesti.

Sellainen arkikuvajuttu tällä kertaa.



Ps. Ainiin muuten! Kun eilen valitin täällä rankasta kirpparipäivästäni ja mietin meneeköhän myyntiin laittamamme kamat kaupaksi... Nyt, tasan vuorokausi kirpparilta lähdömme jälkeen kojumme on myynyt jo KOLMENKYMMENEN euron edestä!!! :----) Jopa 28 tuotetta on löytänyt perille uuteen kotiin, enkä voisi olla iloisempi, että meitä on lykästänyt näin hyvin!! ^^

Mikko toetysti sanoi, että olisi voinut varmaan hinnoitella tavaroita vähän kalliimmalla, kun pussillinen ehjiä tuttipullojakin (menivät siis jo kaupaksi) maksoi vain euron verran... "Niiii, no emmä tienny haluaako joku ostaa jotain käytettyjä pulloja.. Eiks ne oo vähän niinku myis käytettyä kuukuppia? Tai siis, kyllä mä ainakin haluaisin ostaa sellaset uutena, mut emmä tiiä... Nii, onhan ne keitetty ja silleen, mut ajattelin ettei kukaan nyt sellasia halua, ni pistetään vaan joku säälihinta, jos joku kuitenki haluais. Sitäpaitsi, eksä ite sanonu et pointti on hankkiutua eroon eikä saada siitä voittoa?? Ei mulla oo ennen ollu kirppispöytää, emmä osaa hinnotella!"

Kirpparituskailua ja mekkokuolaamista

Huhhuh!! Toivottavasti mun ei enää koskaan (tai edes piiitkään aikaan) tarvitse varata pöytää kirpputorilta! Se oli nimittäin tus-kaa! Siis miten paljon vaivaa ja aikaa kaiken kaman järjestelemiseen tänään menikään!! @__@' Lisäksi kärsiviä osapuolia ei ollut vain yksi, eikä edes kaksi. Niitä oli kokonaiset kolme, sillä tavaraa oli niin paljon, että minun oli pakko pyytää Mikko (ja Taika) mukaani, jotta saisin kannettua kaikki perille. Auto oli kyllä käytössä, mutta siitä huolimatta roudaaminen vei tuhottomasti aikaa...

Hintalappuja kertyi reippaasti yli sata, joista osa tuotteista oli vieläpä sellaisissa useamman tavaran paketeissa. Hinnoittelin kaiken etukäteen netissä (jolloin sain paikan päältä valmiiksi tulostettavat hintatarrat) ja lajittelin vaatteet "helposti luokiteltavaan" järjestykseen. Tein siis mielestäni kaiken etukäteistyön minkä kykenin, jotta kirpparilla härdellin määrä olisi mahdollisimman pieni. Siitä huolimatta oikean tarran ja oikean tuotteen yhdistäminen vei aikaa ja hermoja, vielä kun halusin lajitella vaatteet kokojen perusteella erillisiin laatikoihin. Graahh!

Perillä huomasin miten paljon ihmisillä onkaan tavaraa myynnissä. Apua, toivottavasti nää meidän kamat menis edes kaupaksi... Koitettiin kyllä hinnoitella kaiken mahdollisimman halvalla, koska meillä ei ollut varsinaisesti tarkoituksena tehdä kirpparimyynnillä voittoa, vaan ennemminkin päästä turhasta tavarasta eroon. Olisihan se kivaa, että kaiken sähellyksen jälkeen jotain myös jäisi käteenkin, mutta mitään satoja euroja ei meidän viidenkymmenen sentin bodyilla tienata.

Jos joku Turussa tai lähikunnassa asusteleva, blogiani 48 -viikolla (vuonna 2015)  -lukeva, raskaana oleva tai vauvavaatteiden tarpeessa oleva ihminen siellä ruudun toisella puolella on, mene ehdottomasti Kaarinaan Seesamiin, paikka nro 22! :D Siellä odottelee läjä edullisia ja hyväkuntoisia vaatteita ostajaansa, eli juuri sinua, jota edellä mainittu kuvaukseni koski! :---)


Ja nyt kun pääsin vauhtiin, jatketaan samaisella vaateaiheisella asialla. Minun on nimittäin jo jonkin aikaa tehnyt mieli tehdä vanha kunnon mekkotarjonta-postaus, jossa nostan esille sen hetkisiä nettikaupoissa myytäviä mekkoihanuuksia. Vastaavia postauksia on mm. täällä, täällä, täällä ja täällä, ja minusta onkin ollut hauskaa katsella jälkikäteen, miten samanlaisena, mutta kuitenkin jatkuvasti hieman muuttuvana tyylini on  vuosien varrella ollut. On siis uuden mekkokollaasin aika, ja mikäs muukaan kauppa voisikaan olla tänään kyseessä kuin lemppariketjuliikkeeni H&M.

Ja tästä pesee: TSADAM!

Kuvan mekot H&M:n verkkosivuilta.

Kyseessä on tällä kertaa random-kategorioista valittuja mekkosuosikkeja, joista osa sopii paremmin juhlaan, kun taas toiset ovat enemmän arkisia tapauksia. Vasemman ylälaidan mekon omistaa pikkusiskoni, mutta olen katsellut kyseistä yksilöä jo lähes vuoden päivät ja kuolannut sitä heti ensi kohtaamisesta lähtien. >.<' Ultimaattinen lemppari on näistä kuitenkin musta-punainen, kukallinen mekko, jonka kuosi on yksinkertaisesti ihana! On toki kaksi eri asiaa miltä nämä koltut näyttävät kuvassa (tai laiheliinin mallin päällä), kuin se miten sellainen istuisi sitten omassa kropassa. Siitä huolimatta minusta nuo mekkoset näyttivät kauniilta ja lupaavilta (sekä kokeilemisen arvoisilta kun sitten taas joskus eksyn henkkamaukan nurkille).

Mutta tällaista vaatepohdintaa tänään. Voisin tehdä joku päivä kollaasin myös jonkin muun nettikaupan mekkotarjonnasta (tai miksei myös vaatteista ylipäätään), mutta palaillaan asiaan silloin. Kivaa alkavaa viikkoa kaikille! :)


Ps. Tämän postauksen sekä muut tyylipohdintapostaukset löydät helposti alatunnisteista tai sivupalkin tunnisteista kohdasta tyyli.

Kotona taas!

Paita, hame-Lindex

Home sweet home!<3 Ai että miten mukavalta tuntuukaan palata muutaman päivän kyläilyn jälkeen takaisin omaan kotiinsa. :') Jännää miten siihen miellyttävään palaamiseen tarvitaan aina se lähteminen...

Olin kuin olinkin siis viikonlopun (to-la) ajan tyttökavereideni kanssa Jyväskylässä viettämässä pidennettyä tyttöjeniltaa. ^^ Oli aivan mahtavaa saada lopulta sovittua kaikille sopiva yhteinen viikonloppu, joka voitaisiin viettää pitkästä aikaa (ellei ensi kertaa koskaan) intensiivisesti toistemme seurassa tyttöenergiaa ja voimaannuttavia vertaistukikeskusteluja tankaten.

Pääasiassa aika kului jutellen ja vaihtaen kuulumisia, mikä olikin koko reissun ja tapaamisen tarkoitus. Pitkästä aikaa pääsi vaihtamaan muutaman sanan sijaan kunnolla, miten kenenkin elämässä menee ja mitkä asiat ovat sydämen päällä.<3 Lisäksi reissuun mahtui pelaamista, shoppaamista, laittautumista, löhöilyä, herkuttelua, drinkkien tekoa sekä ensilumen näkemistä. ^^

Tyylikäs laastari sormessa. Kurpitsakeiton teko on joskus vaarallista.

Mikon ja Taikan piti alun perin olla matkani ajan kahdestaan kotona, mutta heidänkin päivät täyttyivätkin yllättäen sukuloinnista ja reissailusta toiseen kaupunkiin, haha. :D Pieni vaihtelu virkistää ja irtiotto arjesta antoi kyllä ainakin minulle aivan uutta boostia jatkaa ja innostua "vanhoista tylsistä jutuista" pienen tauon jälkeen uudestaan. :')

Tästä eteenpäin onkin tiedossa jos jonkinmoista pikkupuuhaa ja tapahtumaa. Tänään kestitään kotonamme toistataaperoperhettä, huomenna viedään tavaraa kirpputorille, torstaina on bänditreenit (sekä vauvan kävelytelineen ostajan tapaaminen) ja viikonloppuna ystävien järjestämä Thanksgiving-ruokailu. :> Lisäksi mukaan mahtuu ei-niin-kivoja juttuja, kuten terveyskeskus-asioimista, Kela-lomakkeiden täyttöä ja pankissa käymistä, jotka nekin kaikesta laiskuudesta ja ainiaisesta lykkäämisestä huolimatta pitäisi vissiin hoitaa pois alta. Täytyisi myös käväistä tänään taas kellarissa, hakemassa huomiseen kirpparitouhuun mukaan lähteviä vauvahärpäkkeitä, ja mietinkin hieman joko joulukoristeiden tuominen siinä samalla voisi jo olla sallittua? x) Haluaisin ainakin kokeilla sellaista koristenauhan tekoa, johon laittaisin osan joulupalloista ja ripustaisin sen ikkunaan. :3

Onnea on juuri nyt

Onnea on juuri nyt

• ...se, että huomenna on bänditreenit ja mulla on ekan biisin sanoitukset valmiina.
• ...kahvikone, josta saa aina halutessaan ihanaisen herkullista jälkkärikahvia.<3
• ...se, että flunssa alkaa olla selätetty.
• ...se, että vaaka näytti aamulla vähemmän kuin koskaan ennen raskauden jälkeen!
• ...tuleva tyttöjen ilta ja viikonloppuinen visiitti Jyväskylään. :)
• ...hulvattoman mahtavat bändiläiset.
• ...kutominen, joka rentouttaa ja tuottaa onnistumisen tunnetta.
• ...tytär, joka ilahduttaa ja hämmästyttää joka päivä.<3
• ...se, että opin ottamaan päivä päivältä rennommin.
• ...naapurustoon perustettu kirpputori.
• ...kauniit auringonsäteet, jotka tulvivat ikkunasta sisään.
• ...se, että uusin (jo toinen) biisi-ideani on kuulemma "helvetin hyvä"!

Ei enempää lapsia

Auts. Kieltämättä hieman kirpaisi tuon otsikon naputtelu kirjaimista sanoiksi.

Nyt se sitten tapahtui. Nimittäin sinetti siitä, ettei meille ole näillä näkymin tulossa enempää lapsia. Ainakaan lähivuosina, ainakaan pienellä ikäerolla. Onhan tästä jo puhuttu vuoden päivät, ja päätöskin on ollut tehty usea kuukausi sitten. Siitä huolimatta liian pienet vauvavaatteet on tähän asti vain kerätty laatikkoon ja viety kellariin. Jätetty tietäen tai tiedostamatta ilmaan sellainen pienen pieni ajatus "mutta ehkä kuitenkin vielä joskus niille voisikin olla käyttöä".

Muutama päivä sitten havahduttiin siihen, että vauvakamoja alkaa kertyä meille oikeasti aika paljon. Neljä laatikkoa vievät jonkin verran varastotilaa, varsinkin kun olemme päättäneet olla hankkimatta enempää lapsia. Eilen vihdoin päätimme varata ensi viikoksi itsellemme elämämme ensimmäisen kirppispöydän Seesamista. Teimme tunnukset nettipalveluun, ja varasimme hyllypaikan viikoksi ja maksoimme varausmaksun. Helppoa. Miksei olla tajuttu tehdä tätä aikaisemmin?

Mikko haki laatikot kellarista yläkertaan ja minä aloin avaamaan niiden teippejä katsoakseni mitkä vaatteista haluaisin jättää muistoksi Taikan vauva-ajasta. Yhtäkkiä jokin murtaa rautarouvan kylmän-neutraalin perusilmeen. Tippa tulee linssiin, kun katselen niitä pikkuruisia 50-kokoisia minivaatteita ja nuuhkaisen sitä ihanaisen suloista vauvatuoksua. Katselimme juuri edeltävänä iltana Mikon puhelimeen tallentuneita vauvakuvia Taikan ensi viikoilta. Eikä, sillä oli just tää body päällä kun menimme kaikki yhdessä ensi kertaa vaunulenkille! Ja näitä potkuhousuja käytettiin, kun menimme juuri muutettuamme ensi kertaa kävelylle aurajoen rantaan! Voi haikeus. Tuntuu ristiriitaiselta kaivata niitä aikoja, sillä juurihan minä olen huokaissut helpotuksesta, että vauvavuosi on takana päin. Jatkan vastahakoisesti laatikoiden läpikäymistä, vaikka syvällä sisimmässäni haluaisin viedä ne takaisin kellariin. Tekisi mieli jättää ne kaikki. Ei ehkä seuraavalle lapselle, mutta ihan vaikka vain muistoksi. Yllätyn itsekin, miten kurjalta tuntuu ajatus rakkaiden vauvabodyjen luopumisesta, nyt kun ne saa käsiinsä hypisteltäviksi ja muisteltaviksi. Ajatuksen tasolla kaikki oli tuhannesti helpompaa. En kokenut kaipaavani asian suhteen minkäänlaista surutyötä, onhan tätä mietitty ja pohdittu monen monta kertaa yhdessä ja erikseen.

Raskausvaatteita. Ei vitsit miten paljon käytinkään tätä äitini hankkimaa Anita-merkkistä tukivyötä, vaikka olinkin varma etten viitsi hankkia sellaista enää parille viimeiselle kuukaudelle, kauheaa rahan tuhlausta. Eikä, nää raskausfarkut oli ihan parhaat! Miten ne voikaan olla vieläkin näin hyvässä kunnossa, vaikka tuntuu että asuin niissä 24/7? Löydän säkillisen käyttämättömiä 2-koon vaippoja ja pistän fb:n Turku-mammojen ryhmään ilmoituksen, että olisin valmis antamaan ne jollekin tarvitsevalle ilmaiseksi. Yksi nainen ottaa yhteyttä, sanoo tekevänsä niistä piakkoin synnyttävälle ystävälleen vaippakakun. Mahtavaa! Menevät nämäkin hyötykäyttöön, ajattelen. Löydään lähes käyttämättömiä imetysliivejä. Voisikohan joku haluta tällaisia? Rintapumppu, maidonkerääjät, rintakumit. Tuntuu liian intiimiltä jaettavaksi, vaikka toisaalta pumppukin maksoi uutena reilu viisikymmentä euroa, ja joku voisi saada sen minulta vähäistä käyttöä kokeneena vain kympillä.

Alunperinhän olimme suunnitelleet kaksi lasta, mielellään pienellä ikäerolla. Tietysti mietimme, että suunnitelma oli lähinnä haaveilua ja todellisuus selkenisi vasta kun tietäisimme mitä vauva-arki tuo oikeasti tullessaan. Meidän vauva oli melko tyytyväinen tyyppi alusta saakka. Siitä huolimatta väsyimme, riitaannuimme ja aloimme kaivata omaa tilaa. Vaikka ajatuksen tasolla haluaisinkin Taikalle sisaruksen, järjellä ajatellen tiedän etten yksinkertaisesti jaksaisi toista lasta ainakaan muutamaan vuoteen. Haluan kouluun, työelämään, entistä syvemmälle bändijuttuihin sekä tekemään kaikkea sellaista mitä vain isomman lapsen kanssa pystyy tekemään. Haluan kerätä voimiani ja toteuttaa unelmiani, nauttien harrastuksistani ja intohimoistani. Rakentaa persoonaani yhä vahvemmaksi ja kasvaa sen myötä ihmisenä sekä yksilönä. Toinen vauvavuosi ei vain tunnu just nyt mitenkään otolliselta ajankohdalta. Eihän se tarkoita ettei sellaista tulisi ikinä, mutta kyseinen päätös kuitenkin sotii alkuperäistä pienen ikäeron -haavettamme vastaan.

Olen huomannut olevani todella ristiriitaisissa fiiliksissä koko toisen lapsen politiikan kanssa. (Yhä edelleen, vaikka samaa aihetta pohdinkin jo vuosi sitten tässä posauksessa.) Vaikka kaikki edellämainitut vahvat tiedostetut päätelmät ajautuvatkin siihen, ettei meille tosiaankaan ole tulossa toista lasta, silti  toisinaan löydän itseni suremasta "täydellisen perheen" -ideani murenemisesta. Olin muodostanut ja rakentanut sitä päässäni pienestä tytöstä saakka, sillä meillä on sisarusteni kanssa seitsemän ja yhdeksän vuoden ikäerot ja olin aina toivonut olevamme saman ikäisiä. Tiedättekö, kun jokin ajatus on kylvetty syvälle aivoihin  jo lähes kymmeniä vuosia sitten, siitä vain on todella vaikeaa päästää irti.

Vauvat ovat ihania ja mä mielelläni ihastelen ja hoidan niitä, vaikka juuri nyt en haluakaan uutta omaa sellaista syliini. Taaperon kanssa kädet on tarpeeksi täynnä, ja nautin siitä että yhä enemmän pääsen tekemään lapsenhoidon rinnalla myös omia juttujani. Siitä huolimatta joskus innostun haaveilemaan pienestä sisaruksesta. Sellaisesta, jonka kanssa Taikalla olisi ihan omat lasten väliset juttunsa. Sellaista, jonka kanssa Taika voisi liittoutua ja perustaa oman jengin, ja olisi lapset ja aikuiset. Sellaista, jonka kanssa Taikalla ei olisi tylsää lähteä vanhempien kanssa talouskauppaan, koska olisi joku jonka kanssa olla samassa veneessä. Sellaista, joka ymmärtäisi tasan tarkkaan miltä tuntuu olla meidän lapsi ja voisi olla läheinen ja läsnä koko elämän ajan. Sellaista, jonka kanssa Taikaa sitoisi muukin yhteys kuin ystävyys tai kumppanuus, joka olisi tehty samasta lihasta ja verestä.

Ensi maanantaina vauvatavarat lähtevät kuitenkin kiertoon. Kirpparipaikka on varattu ja maksettu. Asia on päätetty ja perusteltu. Kun pyysin Mikkoa eilen lohduttamaan minua, tämä vastasi että ainahan niitä uusia vaatteita saa kaupasta, jos tarve vaatii. Niiiin....