Lomalainen tässä moi! :) Kolme ensimmäistä päivää totaalia vapautta ovat tuntuneet aivan mahtavilta! Kauheasti ollaan menty ja touhuttu, mutta mikään siitä ei liittynyt millään tavalla työhön. (paitsi maanantainen työavainten palauttaminen, köh..) Vieläkin on tekemisen vuoksi ollut vähän kiireistä, joten sunnuntaina alkavaa Rodos-reissua odotellaan jo melkoisen jännittyneissä tunnelmissa! :----) Ai niin, ja huomenna menemme Mikon kanssa tatuoitaviksi. Herran musteneitsyys lähtee vasta näin myöhään, mutta meitsi onkin sitten jo aika kokenut konkari. >;3
Näinä päivinä ollaan nähty perheenjäseniä sekä vietetty aikaa Turussa ihanien ihmisten kanssa.<3 Rakkaiden näkeminen piristää aina ja saa pienimmätkin toivonkipinät yhteisestä tulevaisuudesta ja elämästä jälleen palamaan tulisesti mielessä. Muutto Turkuun kuulostaisi jo nyt niin luontevalta ja toivotulta, etten millään malttaisi jäädä Poriin finisheeraamaan opiskelujani.. :( Vielä kaksi vuotta tuntuu jälleen ikuisuudelta, minkä voisi kovin mieluusti vain skipata..
Sävyn puolesta taas olen oikeastaan enemmän kuin tyytyväinen! Tukka ei näyttänytkään mustalta punaisella vivahteella, vaan todellakin erittäin punaiselta. Pienet kotivärjäyksen tuomat epätasaisuudetkin ovat mielestäni tavallaan vain plussaa, sillä näin tukka näyttää enemmän eloisalta ja liekkimäiseltä! 8---)) Saa nähdä miten tämän kaltainen sävy kulahtaa muutaman viikon jälkeen.. Juurikasvun vuoksi hiustenvärjäystahti taitaa kuitenkin pysyä tulevaisuudessakin siinä kerran kuussa -mentaliteetissa.
Hiusten lisäksi on tapahtunut muitakin ulkonäköön liittyviä muutoksia! Päätin vihdoin aloittaa korvieni venytksen, ostamalla 2mm aloitteluspiraalit! : DD Koko idea vaikuttaa minusta samanaikaisesti hirvittävän hullulta sekä toisaalta mielettömän siistiltä, ja suoraansanoen vasta EILEN päätin sen kallistuvan vahvemmin siihen jälkimmäiseen suuntaan. >.<''
Mitään rebelejä tennispallovenytyksiä en ole tekemässä, vaan ainakin näin aluksi pysytellään niissä pikkuisissa, lievää perääntymisen harkintaa mahdollistavissa vauvakoruissa. :3 (Huh, olipas jäätävä termi...) Ajatuskin lörpöttävistä, löysistä ja venahtaneista korvareijistä tuntuu ällöttävältä, mutta kuitenkin jokin kieroutunut osa minusta haluaa sen olevan totta! Perskeles! Kerrankos sitä nuoria ollaan!! Aina ne korvat voi vaikka leikkauttaa takaisin yhteen, jos nyt todella kovasti alkaa häiritsemään! Tai jos ei muuta, voi kuvitella olevansa Buddha. n__n
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti