Rainy Balcony

Aina sateisina päivinä minua harmittaa. Tästä juolahtaa varmasti monelle mieleen jokin lapsuuden trauma tai onnettomasti menetetty rakkaus. Kohdallani kyse ei kuitenkaan ole siitä. Sateisina päivinä harmistun kun en pääse kuulemaan lempi luonnonlauluani, pisaroiden tanssia ja veden täydellistä solinaa. Voisin kuunnella peltikattoa vasten rummuttavia pisaraääniä tuntitolkulla, tarvitsematta taustalle mitään muita ääniä.

Nykyisessä kodissani sadetta ei kuule. Sen alkamisen havaitseminenkin tuottaa usein vaikeuksia, sillä harmaita viivojakaan tuskin huomaa betonisten maisemiemmme seasta. Minä todella ikävöin sitä horrokseen vaivuttavaa huminaa, jonka viileään syleilyyn nukahtaa unettomanakin yönä.

Tällaisen kriteerin on käytävä toteen viimeistään ikiomassa elämänkodissani.

(kauluspaita: h&m, hame: 2nd hand (h&m), neule: Gina Tricot, sukkahousut: Primark, London)

Nämä vaatteet eksyivät päälleni eilen, lähtiessämme mieheni kanssa kirpputorille. Ikävä kyllä, lempi kirpputorini (superkirppis) ei ollutkaan sinä päivänä avoinna, niin jouduin tyytymään toisiksi kivoimpaan (hyllymeri). 

Näissä kuvissa näytän mielestäni erityisen pieneltä, lähes kääpiöltä. Tällaista se kymmenen kilon menetys teettää. Mitäköhän toisten kymmenen kilojen jälkeen tapahtuu, saavuttuani tavoitepainooni?