Ensitutustuminen lontoolaisiin tapahtui jo lentokoneessa ennen itse maalle astumista. Nuori mies päätti lahjoittaa minulle kirjan. Mikäs siinä! Ensivaikutelma ympäristöstä oli tietysti mieletön hämmästys. "Ai olivat ne rakennukset oikeastikin tällaisia!" Vanhat rakennukset lumoavat yksityiskohdillaan eikä osaa millään ymmärtää mikseivät paikalliset asukkaat enää katsele niitä meikäläisen tavoin pyörein silmin.
Näky muistutti hieman Pietaria, jossa on samoin paljon suuria ja koristeellisia koristeellisia taloja ja patsaita istuskelemassa milloin missäkin ihmisten tai muiden olioiden muodoissa. Lontoossa kaikki oli kuitenkin jollain tavalla toisin. Ehkä kyseessä on jokin henkilökohtainen palo kyseistä kaupunkia kohtaan, sillä en matkamme viimeisinäkään päivinä osannut suhtautua ympäröivääni elämään tyyneesti.
Hide Park
Salainen puutarha
Tavattiin rakkauden kyyhky ja päätin ettei tämän ällöromanttisempaa paikkaa ole enää olemassa!
Joku hullu apinamies veteli puistossa leukoja...
Portaat, jollasilla elokuvien roistot aina pakenevat!
Lievästi sanottuna isänmaallista kansaa...
Paksuun Beniinkin tuli törmättyä.
Westminster Abbey. Kuningataren täytyi olla siellä, sillä alue oli niiin vartioitua.
Lontoon silmä sekä väsyneet retkeilijät. Alemman kuvan ottaessa oli menossa jo reissun neljäs päivä ja kilometrejä pystyi laskemaan jalanpohjistamme ainakin miljoona...
Käytiin myös Sherlock Holmesilla ja päädyin vähän chillailemaan konstaapelin kanssa poltellen piippua.
Mikko jäi vain katselemaan vierestä. >:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti