Suhteellisesta tärkeydestä

Kylläpäs vuodet kirivät huomaamatta! Vielä eiliseltä tuntuneesta tapahtumasta onkin yllättäen vierähtänyt kuukausi ja omalta paikalta kokemani lukion aloituksesta on kulunut peräti viisi vuotta! Juuri kun tiettyyn ajatukseen, mielentilaan ja paikkaan ehtii tottua ja sopeutua elämä vie mukanaan muualle, tuoden tilalle uusia ja tuntemattomia haasteita ja kiemuroita.

Toisinaan ajattelen kaiken jähmettyneen paikalleen kuin hidastetussa elokuvassa, jossa jokaisen liikkeen tapahtumiseen menee aikaa ja kohtauksen vaihtumiseen kokonainen ikuisuus. Näinäkin hetkinä tajunnan yrittäessä skannata kaiken ympäröivän entistä tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin, tilanne kuitenkin taas vaihtuu, estäen näin hitaaltakaan tuntuneen hetken kokonaisvaltaista ymmärtämistä.

Joskus koen olevani niin mitättömän pieni pelinappula tässä maailmankaikkeudessa, että on oikeastaan täysin yhdentekevää olisinko minä edes olemassa. Tai siis, tietenkin se on niin. Minä pienenä muurahaisen jalan kokoisena ja -tärkeisenä mitättömyytenä ajattelen olevani tärkeä, vaikka ilman minua kaikkeus pyörisi ihan yhtä edistyksekkäästi eteen päin. Kuka tahansa voisi olla minä tai voisi myös onnistuneesti olla olematta.

Jos muurahaiskeosta poistettaisiin kaikki muurahaiset (tai niiden jalat), kekoakaan ei tosin olisi enää olemassa. Kaiken mitättömän ja epätärkeän tärkeys on tällöin suhteellista ja tärkeyden suhteuttaminen mitätöntä!

Ernu sormet? :----DD

Asu serkkutyttöni syntymäpäiväjuhlilta. Toppi -h&m ja hame -Esprit. Kumpikin 2nd hand.