perjantai 7. kesäkuuta 2013

Kuulumisia sekä avautumista ihmisyydestä

Jaahas. Tänään koittaa vihdoin kauan odottamani ystäväviikonloppu, ja tapaamme lempityttöjeni kanssa pitkästä aikaa kaikki yhdessä! :3 Huomenna laajennamme piiriämme sen verran, että sosiaalisoidumme lähtemään Rauman perinteiseen musiikkifetaritapahtumaan Klustermukseen. Sattuneista syistä kyseinen jokavuotinen ja iki-ihana tapahtuma on jäänyt viimeisenä kahtena kesänä minulta näkemättä, joten tänä vuonna panokset ovat korkealla! Lauantaina 8.2.-13 kaikki entiset ja nykyiset raumalaiset siis sinne! Yksi Rauman parhaita tapahtumia ikinä, ja ainakin omalta osaltani myös nostalginen ja muistorikas sellainen. :'>

Mutta mitäs tässä muuten. Tämän viikon ajan olen vietellyt ahkeraa kesälomailua, eli oikeastaan päivisin Mikon ollessa töissä vain rentoillut kotona tuijotellen sarjoja ja seikkaillen netissä kyllästymiseen saakka (pinterest<3<3). Iltaisin ollaan saatu suhteellisen hyvin itsemme myös kodin ulkopuolelle milloin mihinkin, kauppaan, lenkille tms. Lenkeistä muuten puheenollen! Olen ollut ihan supertyytyväinen suoritukseeni, kun juuri viimeksi eilen juostiin taas semmonen nelisen kilsan metsälenkki (+ sinne ja takaisin (=yht. n. 6km)) ja olen nyt vihdoinkin jaksanut juosta sen KOKONAAN! *__* Omasta mielestä tulos on oikeasti aika huikea, kun vielä muutama vuosi sitten sadankin metrin hölkkä tuntui kuntoni kannalta aika ylivoimaiselta...


Muutaman kerran metsälenkin aikana tosin jouduttiin pariksi sekunniksi pysähtymään, väistyäkseen n. kymmenen hengen pirpana-pyörälauman tieltä. -_-' Ymmärrän, että metsälenkkipolut ovat tarkoitettuja kaikille jne, mutta ärsyttää kuitenkin kun sellaisille tunkevat pyöräilijät odottavat että kaikki lenkkeilijät väistyvät niitä! Jos et samaisella sekunnilla huomaa sitten väistää, niin perään satelee kiukustuneita ilmeilyjä ja valituksia. Anteeksi nyt vain, että mahdollisesti minäkin tykkään esimerkiksi kuunnella juostessa musiikkia tai en vain yksinkertaisesti kuule tuloasi, kun et varsinkaan viitsi soittaa kelloa. Ja miten odotat minun näkevän sinut ajoissa, kun metsätie on mutkikas ja täynnä ylä- ja ajamäkiä? Hyvä jos näkee eteensä ja osaa väistää edes maasta törröttäviä puunjuuria.

Ymmärrän metsätien olevan varmasti jännittävä paikka pyöräillä, sillä minustakin juoksijana sellainen on monta kertaa tylsää ja tasaista asfalttitietä kivempi. Pienillä metsäteillä moinen yhteiselo-systeemi ei kuitenkaan vain toimi! Ihan yhtälailla pyöräilijät voisivat olla velvollisia esim. nousemaan pyörän kyydistä ja taluttamaan pyöränsä kanssa lenkkeilijän ohitse jostain ojan kautta. Minusta on epäreilua, että lenkkeilijä on aina se "velvollinen" keskeyttämään urheilusuorituksensa pyöräilijän takia! Mitä parempaa kansaa pyöräilijät muka ovat?! Ainoa keksimäni ratkaisu tähän olisi nimetä kunnolliset reitit erikseen pyöräilijöille ja lenkkeilijöille. Tämänkin kyseisen lenkkipolun nimi on Veteraanilenkki, mikä ei ainakaan omaan korvaani erityisemmin kuulosta olevan tarkoitettu pyörille.


Myönnän itsenikin rikkovan toisinaan tällaista pyöräilijät vs. kävelijät -ryhmittelyä ajellessani joskus Porin keskustassa pyörälläni kävelijöiden teillä. Tilanne on silloin mielestäni kuitenkin hieman eri, kun kyseessä ei ole hullunkurista hikiurheilua veren maku suussa, vaan lepposaa ajelua rauhallisissa merkeissä. Olisi toki hienoa ja monen kerran helpommin noudatettavaa, jos Porinkin keskustassa pyöräilijöitä huomioitaisiin paremmin. Nimittäin ne tiet, joihin on maalattu pyörätieksi osoittava kuva ovat äärimmäisen harvoja ja näitäkin merkkejä sattuu olemaan milloin missäkin. Monta kertaa jalkakäytävälle ajaessa ei ole pienintäkään hajua onko kyseessä yhteistie vai ainoastaan kävelijöille tarkoitettu reitti. Pyörän tai kävelijän kuva löytyy ainoastan kadun päästä, joten puolivälistä kadulle tullessa tien määritelmä pitäisi tällöin muistaa ulkoa! D:

Sekä kävelijän että pyoröilijän näkökulmasta kumpikin rooli on minulle siis harvinaisen tuttu. Itselläni mentaliteettina on kuitenkin riitojen välttäminen ja toisten kunnioittaminen, oli tilanne sitten millainen hyvänsä. En vain osaa ymmärtää niitä mäkättäviä ihmisiä, jotka tuntuvat saavan ainoat elämän ilonsa negatiivisuuden levittämisestä ja omahyväisestä asenteesta! Niinkuin se eräs mummeli, kun ajoimme keskustassa LEVEÄLLÄ, TYHJÄLLÄ JALKAKÄYTÄVÄLLÄ polkupyörillä huomatessamme kyseisen rouvan kahden pienen koiran kanssa tulevan vastaan. Aloimme hidastaa jo ennestään melko maltillista vauhtiamme ainakin parinkymmenen metrin päässä rouvasta lähes etanan nopeutta vastaavaksi vauhdiksi välttääksemme minkäänlaista ikävää yhteentörmäystä tai eripuraa. Rouva puolestaan, nähtyään meidät jo kaukaa, levitti pienet räksyttäjäkoiransa entistäkin kauemmaksi itsestään eri puolille, noin neljä metriä leveää käytävää jatkaen kävelyään eteen päin tympeän näköisenä. Pysähdyimme ja nousimme pyörien selistä noin viisi metriä rouvan edestä, sillä koirat menivät täysin miten sattuu ja toinen niistä oli muunmuossa tulossa suoraan renkaidemme alle, meidän oikealla puolella tietä. Rouvaa ei nähtävästi koiransa kohtalo erityisemmin liikuttanut, sillä ainoana asianaan hän huolehti vain meidän läksyttämisestä, että ollaanpas sitä pyöräilemässä pitkin kävelijöiden katua, päläpäläpälä! Huoh! -____-' Okei, me nähtävästi teimme väärin, mutta oikeuttaako se sinua levittämään koirasi tahallisesti ja vastuuntunnottomasti pisin maita ja mantuja?? Vaikka olisinkin ollut tuossa tilanteessa kävelijä, en siltikään välttämättä haluaisi vieraiden koirien tulevan vapaasti minua kohti, kuinka pienet tai viattomat tahansa ne sitten olisivatkaan!

Missä lienee ihmisten kohteliaisuus tai aivan perus, pienestä lapsesta lähtien opetettu toisen ihmisen kunniottaminen?! En odota tuntemattomilta vastaantulijoilta ystävällisyyttä tai hyvää mieltä, mutta miten olisi edes neutraali riitojen välttäminen ja oman tilan antaminen?... Kaikki tämä koskee katukäyttäytymisen lisäksi ihan kaikkia elämän osa-alueita, kuten netti- ja koulukiusaamista, rasismia, syrjintää, asiatonta arvostelua, erilaisuuden pelkoa ja yleistä mulkvistisuutta. Harmillisen  usein teihin sellaisiin olen ihan pienen elämänikin aikana törmännyt ja muunmuossa samaisesta syystä poistin myös blogistani anonyymien kommenttien mahdollisuuden. En yksinkertaisesti jaksa katsella sellaista ilkeilyä, joten miksi ihmeessä tekisin sitä vapaaehtoisesti?

Tulipas nyt taas lievää avautumista, mutta kun en vain tajua mihin suuntaan tämä maailma on oikein tätä menoa päätymässä. :(



Höh! Kylläpäs nyt on huonosti laskeutuva helma noissa kuvissa! 8( Mutta juu, mekko saatu taas kerran siskolta (perheensisäinen kierrätys toimii...) Ihan kivan näköinenhän tuo on, vaikkei ihan tyyliäni olekaan ja ilman vyötä muistuttaa himan yöpaitaa. : D

Minulla olisi teille muuten kerrottavaa uudistuneesta ulkonäöstäni, mutta näiden vanhempien asukuvien myötä viivyttelen uutista vielä hitusen. >.<

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti