Luontevuuden hakemista

Moikkamoi! Tulin juuri tunti sitten koulun penkiltä ja sain syötyä päivän "gourme"-nuudeliannokseni. Väsyttää aivan kamalasti, enkä tiedä miten ihmeessä jaksan opiskella ahkerasti koko kevättä. -__-' Suoritan kevään aikana yhteensä kolme moduulia, joista toinen moduuli alkoi tällä viikolla ja ensimmäisen pakollisia tunteja on yhä samanaikaisesti käynnissä. Aikataulut tekevät luonnollisesti juuri nyt tiukkaa, siksi näin ylipitkiä koulupäiviä, puoli yhdeksästä aamua kello kuuteen illalla. Puhh.. Ehkä muutama hylsy tenteistä on siis sallittua ja voin uusia niitä hiljalleen itselleni sopivimpiin aikoihin pitkin kevättä. u_u

Voimavarani ovat tällä hetkellä olleet iltaiset hetket koneen ja lempparisarjojen ääressä, herkutteluhetket hedelmillä, marjoilla, suklaalla ja lempiruuilla, ystävänpäiväjuhlien odottelu, satunnaiset sisäiset potkut vatsassa sekä ensi viikon rakenneultra(!!!!), jota viimeisintä kuitenkin odotan myös jännityksellä ja lievällä kauhulla. o__o' Mitä jos siellä paljastuukin jotain kamalaa? Tähän mennessä olin ajatellut menevämme sinne vain sukupuoliselvitykseen, mutta nyt ymmärrän sen olevan masuvauvalle todellinen testitilanne! :''( Toivottakaahan sille ja meille tsemppiä!

Hedelmäsalaattia marjoilla, nams!

Eilen keramiikkakerhossa minulta ensi kertaa kysyttiin/vihjattiin olenko raskaana! :''> Vastaaminen tuntui minusta jotenkin nolostuttavalta, mutta yritin parhaani viestittää epäilysten osuneen oikeaan, sillä laskettu aika on kesäkuussa. :)

 Olin huomannut jo aikaisemmin muiden kerhokävijöiden (ja miksei myös satunnaisten vastaantulijoiden koulussa tai kaupassa) toisinaan epäilevinä katselevan kasvavaa vatsakumpuani, mutta minusta raskaudesta avoimesti kertominen on tuntunut hassulta ja oudolta. >.<' Miten ihmeessä muut raskaana olevat naiset ovat yleisesti kertoneet tutuille tai muille "vähemmän tekemisissä kanssaan oleville" kanssaeläjille raskaudestaan?? Tuntuisi tunkeilevalta ja tyrkyttävältä mainita siitä jollekin melko tuntemattomalle täysin puskan takaa sopimattomissa kohdissa, kun asiasta ei minulta edes kysytä. Vaikka ymmärränhän minä täysin kuinka kiusalliselta raskaudesta kysyminen on, erityisesti kun vastaus voi yhtälailla olla kielteinen! :'D

Toisaalta raskauden jakaminen vieraan kanssa tuntuu itsestäni jotenkin myös hirvittävän intiimiltä, enkä oikein osaa vieläkään hyväksyä asian olevan luontainen kerrottavaksi. Jollakin tavalla vain tuntuu niin väärältä altistaa pikkuinen ja hauras, rakas syntymätön vauvelini kaiken kansan arvosteltavaksi jo nyt, vaikka hän ei ole ehtinyt edes syntyä... ;__;' Tiedän raskauden näkyvän kohta (tai vissiin jo nyt) kaikille kanssani tekemisissä oleville henkilöille jo ensikättelyssä, mutta jokin omituinen uusi äidillinen suojeluvaistoni käskee minun silti pitää vatsani kanssa mahdollisimman matalaa profiilia tai ainakin olla esittelemättä sitä jokaiselle vastaan tulevalle muukalaiselle.

Uskon tämän kaiken olevan kuitenkin vielä sitä uuteen totuttelemista. Päivä väivältä uudet muotoni, niiden vuoksi muuttunut vaatetyylini, kävelyni, jaksamiseni, nälkäni, rajoituksen (jne jne) alkavat tuntumaan yhä luontevimmilta. :')

Tuossa näkyvät myös uusimmat kynsiväkertelyni, joissa on tällä kertaa pohjalla Sinful Colors:in sävy Fuchia Purple sekä päällä Models Own:in Pink Fizz. Näistä tuli tosin jotenkin niin överit, etten malta odottaa milloin pääsen lakkailemaan tilalle uusia... Jos jotain hyvää näistä on kuitenkin sanottava, sain tänään koulussa kehuja sekä kysymyksen ovatko kynteni oikeat. >.<'' Kai sillä raskaudella on muuten ollut positiivista tekemistä ainakin kynteni kestävyyden kanssa, sillä nämä todella ovat nykyisin vahvat ja kestävät, jeeii~

Ei mulla sitten muuta. Jaksamisia teidänkin viikkoon, moi!