Mielen matkailua

Heisan taas. Tänne kuuluu melko tasaista koulunkäyntiä ja tentteihin lukemista (aca stressaamista). Toisaalta silloin tällöin mieli täyttyy lievästä huolettomuudesta, sillä pläh! Mitä väliä! :'D Samalla innostun suunnittelemaan tulevaan mitä jännittävimpiä pippaloita, projekteja ja toteuttamistaan odottavia suunnitelmia. 8---) Saatan uppoutua johonkin visioon niin vahvasti, että kaikki muu tuntuu siinä ohessa maailman turhimmalta ja merkityksettömämmältä! Varsinkin kun mielettömiä odotusta ja suunnittelua vaativia juttuja kasautuu ympärilleni useampi samaan aikaan, tylsiin asioihin keskittyminen käy kaksinkerroin hankalammaksi. >.<''

Tässä jotain kuulumiskuvia viimepäiviltä.

Harjoiteltiin koulussa ompeleita, ja se jos joku oli siisteimpiä koulujuttuja vähään aikaan! Haavojen ompeleminen kuuluu oikeastaan vain lääkäreille (sairaanhoitajille ainoastaan ommelten poistaminen), mutta minä voisin tehdä tätä vaikka joka päivä!

Mikon ollessa jo toista viikkoa harjoittelussa Harjavallan sairaalassa, olen joka päivä kulkenut kouluun ja takaisin apostolin kyyditsemänä. Noin pari kuukautta sitten pyöräily alkoi tuntumaan minusta raskauden vuoksi epämukavalta, ja siitä lähtien ainoina keinoina paikasta toiseen liikkumiseen ovat olleet auto sekä omat jalkani. Nyt kun liikkuminen onnistuu taas mukavasti, kävely on ollut aika toimiva ratkaisu, jolla saan päivääni myös tarvitsemani määrän liikuntaa. : )

Löydettiin loppuunmyyvästä Tiimarista 70%:n alennuksella (maksoi lopulta alle 3 euroa ha!!)  kotiimme uusi ja ihka ensimmäinen kaitaliina! Liina on väriltään kivan kaksisävyisen violetti ja sopii keittiömme mustalle pöydälle mielestäni melko hyvin. : ) Heti ensimmäisestä päivästä lähtien huomasin, että joku muukin lisäkseni tykästyi uuteen kodintekstiiliimme.  Nimittäin KISSAT, jotka alkoivat taas kurittomasti hyppimään hullaantuneina kielletylle ruokapöydälle ja jääneet pahimmillaan kiinni makoilemasta keskellä sitä, kaitaliinan päältä! XD Ärsyttävää!! Vaikka onhan se ihan kiva että kaikki perheenjäsenet pitävät samoista asioista...

Piirsin äidille syntymäpäiväkorttiin barokki-henkisen tytsyn. Vasta kuvan oltua valmis (ja Mikon huomautettua asiasta) tajusin itsekin naikkosen kaulan olevan suhteellisen pitkä. :'D Noh, hän on aatelista sukua! Tjtn..

Ja loppuun vielä vatsan tilan päivitystä! Pömppis alkaa näyttää todelliselta melonilta, tosin viikkojakin on kasassa jo melkein 23. 8---) Kuukausissa laskettuna viime viikolla tuli täyteen kokonaiset viisi, ja kuudes on menossa kovaa vauhtia. ^^ Jännäää, enää neljä kuukautta jäljellä, iiks!