Rakenneultrakuulumisia!

Heipähei ja hyvää ystävänpäiväviikonlopun odotusta teille! : )) Maanantain odotettu ja jännitetty rakenneultra meni suureksi iloksemme ja onneksemme erinomaisen hyvin! :'') En osaa olla yhtään kiitollisempi, että pienokaisellamme kaikki näytti olevan kunnossa ja ultrannut kätilö totesi, ettei yksinkertaisesti löydä hänessä mitään moitittavaa! ;__; <3<3 Ihana vahva pienokainen pyörii ja tanssahtelee mahassani niin, etten malttaisi enää odotella saamasta hänet lämpöiseen syliini. Aika ällösöpöä, tiedän, mutta tältä minusta tällä hetkellä tuntuu!

Moni ei ehkä ymmärrä rakenneultran todellista merkitystä, ja ajattelevat sen vain näyttävän tulevan lapsen sukupuolen. Tajuttuani itse mitä kaikkea pelottavaa ultrassa saattaa selvitä, huokaisin syvästä helpotuksesta kätilön sanottua kaikkien sisäelinten, rakenteiden ja lapsiveden olevan kunnossa! Olin niin euforisessa raukeuden tilassa, etten meinannut edes muistaa koko sukupuolen tarkastelemista! : D Kätilökin meinasi unohtaa sen täysin, ennen kuin hänen pyyhkiessä vatsaltani geeliä tokaisin "mahtaiskohan se sukupuoli näkyä?"

Ollaan koko aikana ajateltu tulevan perhelisäyksemme olevan pieni poika. Koko ikäni olen toivonut itselleni tytärtä, mutta jostain kumman syystä sopeuduin nopeasti ajatukseen esikoisemme olevan poika. Rakenneultrassa kätilö ei kuitenkaan löytänyt sikiöllä mitään pojan sukupuoleen viittaavaa ja antoi meille täten tyttölupauksen! :'D Oltiin uutisesta niin häkeltyneitä ja epäuskoisia, että aloimme käsittämään asiaa vasta paljon sen jälkeen. >.<' Voihan tämä yhä tarkoittaa, että saatamme kaikesta huolimatta saada pojan, mutta nyt aloimme todella sopeutumaan että uusi tulokas olisikin pikkuinen TYTTÖ!<3 Rakenneultran tyttölupauksiin on aina suhtauduttava hieman skeptisesti (koska kaikkea ei vain aina pystytä ultrassa näkemään), mutta tämän lupauksen myötä aloimme tosissamme miettiä tyttöjen nimiä ja sitä miten sitä tyttöä oikein tulisi kasvattaa. En voisi olla enempää innoissani, sillä nyt vasta se jännitys tiivistyykin!!!

Rakenneultrassa näimme ensi kertaa tulevan palleromme kasvot! Q__Q<3 Oli aivan suunnattoman ihanaa katsella näytöltä suloisia pikkuruisia kasvonpiirteitä ja maiskuttelevaa suuta, joka toisinaan asettui hyvinkin hymynomaiseen virneeseen. Heiluvat kädet sekä pienet suuhun menevät nyrkit olivat niin todellisia, että vauvan läsnäolo tuntui olevan jo käsin kosketeltavissa.<3

Ultran jälkeinen euforia jatkui meikäläisellä sitä seuraavaan kauppareissuun saakka. Olo tuntui leijuvalta ja jalat olivat pettää alta. :') En osaa kuvailla millaista onnea kyseinen tapahtuma voikaan tuoda tullessaan.

Tänään tehtävälistallani on vaikka mitä! Lähdemme huomenna viikonlopuksi Turkuun viettämään ihanaisten ystävien täyttämää ystävänpäiväjuhlaa<3 Kyseinen juhla on muodostunut yhdeksi perinteeksi, jota yksinkertaisesti ei voi missata! Ja miksi edes haluaisi?! Seura on niin hurmaavaa, että siihen osallistumisen vuoksi tekisi mitä vaan. :'3 Leivon mukaanviemis-tuliaisiksi suolaista juusto-aurinkokuivattutomaatti-sipuli-mitäkaikkeakeksinkään-piirakkaa ja pakkailen kaikkea mahdollista tavaraa.

Huomenna aijon suorittaa koulussa myös yhden "uusinta"tentin (sellaisen, jota en kylläkään ole vielä aikaisemmin tehnyt), joten siihenkin olisi vielä syytä valmistautua. Tänään ostamani hiusväri samoin kutkuttelisi vielä pöydällä... Katsotaanko pääsenkö siihenkin käsiksi vielä tänään, vai jätänkö sen touhun suosiolla ensi kerralle.

Kuulemiin!