Heips ja hyvää maanantaita! Täällä Turun rivarissa elämä alkaa hiljalleen asettua aloilleen. Vaikka kamat ovat yhä osittain laatikoissa, joillekin jutuille on jo löytyneet selkeät omat paikkansa ja päivärutiineille käytännällisiksi todetut toimintamallinsa. Tuoreena vauvaperheenä ensi kertaa kaksikerroksiseen rivitaloon muuttaminen aiheuttaa väistämätöntä totuttelua ja tietynlaisen järjestelmällisyyden omaksumista. Molemmissa kerroksissa on oltava omat vaippapisteensä sekä omat paikkansa, joissa vauvan on hyvä nukkua. Puhtaita puklurättejä on kuskailtava säilytyskaapeista ylhäältä alaspäin kun taas puhtaita pyykkejä alakerran pesukoneesta pyykkinarun kautta kohti yläkerran vaatekaappeja (tai oikeastaan vaatehuonetta, hihi<3). Vessavälineitäkin on nykyisin oltava tuplasti enemmän, sillä sekä ylä- että alakerran vessoissa on oltava omat vessaharjat, vessanpönttö- sekä käsienpesuaineet, vaipparoskapussit sekä tietysti riittävästi paperia. Näitä juttuja ei ole tullut ajatelleeksi pienessä kerrostalokaksiossa.
Tämän viikon torstaina taloutemme pääsee vihdoin kokemaan suurenmoista vallankumousta, kun kauan odottamamme astianpesukone liittyy kodinkoneidemme lämpimään perheyhteisöön.<3 Ollaan Mikon kanssa uudesta tulokkaasta varsin innoissamme, sillä nyt saamme vihdoin säästettyä roimasti aikaa, jota on jo useamman vuoden ajan valunut ärsyttävien tiskien käsin tiskaamiseen. XP Nyt sen ajan voi käyttää tehokkaammin muun kämpän kunnossapitoon, tai ainakin keittiötasomme pääsevät hieman useammin näkemään päivän valoa. : D
Eilen kävimme Mikon kanssa ensi kertaa Turussa kunnon vaunulenkillä! Onneksi olin laittanut jalkaani juoksulenkkarit, sillä juoksenteluksihan se sitten lopulta meni. Kyllä, vaunujen kanssa! XD Näytettiin varmaan hieman hölmöiltä, mutta yllättävän hyvin se asfalttitiellä kuitenkin onnistui, Mikon työntäessä vaunuja toisella kädellään. Yllätyin myös omasta fyysisestä kunnostani, sillä ikuisuus sitten viimeksi kuntoiltuani olin varma jaksavani nykyisin juosta enintään kymmenen metrin verran. :'D En edes tiedä montako kilometriä sitä yhteensä tuli, mutta oltaisiin jaksettu enemmänkin jos neiti ei olisi yllättäen päättänyt kakkia housunsa likaisiksi kesken matkan. >.<' Siinä tien laidassa me sitten vaihdettiin vaippoja ja jäätiin vielä syöttelemäänkin pullomaitoa saaden ohikulkevien koiranulkoiluttajien ja juoksijoiden väistämätöntä huomiota.
Hassua muuten miten lemmikit ja lapset ovat usein tuntemattomien ihmisten välisiä ice breakereita! Huomasin tämän ensi kertaa ulkoiluttaessani kissoja ja nyt sama ilmiö toistuu vauvan kanssa liikkuessa. ^^
Taloutemme kokonaisvaltaiseen mutkattoman pyörittämisen opetteluun menee vielä jonkin verran aikaa. On mukavaa kuitenkin huomata miten pikkuhiljaa asiat löytävät omiin paikkoihinsa. Joka päivälle meillä on yhä mielessä tietynlaiset omat "missionsa", sillä tekemättömiä asioita vielä riittää. Yksi tärkeä juttu on kodin järjestelyjen lisäksi neidin leikkikaaren hankkiminen! Lahjakorttirahoilla ollaan jo tovi suunniteltu sen ostoa, mutta koskaan itse ostoksille lähtemistä ei olla vielä saatu aikaiseksi. Ehkäpä tänään suunnitelma voisi vihdoin toteutua? ; >
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti