Sokkona muuttajat

Muutto on vihdoin ohi ja asettautuminen Turkuun on tapahtunut! :') Rankimmat päivät ovat takana päin, ja nyt kun lähes kaikki tavarat ovat samassa osoitteessa, niiden järjestämisen ja kodin sisustamisen voi hoitaa pikkuhijlaa. Tärkeimmät ovat jo löytäneet paikkansa, mutta esimerkiksi koriste-esineet, kirjat ja cd:t ovat yhä omissa muuttolaatikoissaan.

Mikko tekee vielä tämän viikon töitä Porissa, joten minä yksin kuukauden vanhan vauvan kanssa teen vain kaiken pakollisen. Vessojen sekä keittiön järjestäminen ovat olleet etusijalla ja nyt kun ne alkavat olemaan kunnossa alan hiljalleen siirtymään myös kodin muihin huoneisiin ja vähemmän tärkeisiin tehtäviin. Onneksi lähellä on maailman ihanimmat ystävät jotka auttavat ja tukevat kaikin mahdollisin tavoin.<3

Kerroinko muuten jo, että näimme tämän uuden kämppämme ensi kertaa sisältä vasta allekirjoitettuamme sopimuksen ja saatuamme vuokranantajalta huoneiston avaimet? :D Tiedän että kuulostaa hullulta muuttaa asuntoon pelkän pohjapiirustuksen ja ulkokuvien perusteella, mutta muita vaihtoehtoja meillä ei sillä hetkellä ollut. Kaupunkien välinen matka, Mikon vuorotyö, vauva sekä nopea siirtyminen uuteen työpaikkaan asettivat haasteita myös hyvän asunnon löytämiseen. Selaillessamme vuokra-asuntoja netissä huomasimme niiden todella menevän kuin kuumille kiville! Vielä eilen tarjolle tullut asunto oli seuraavana päivänä jo mennyt! Juuri kun tykästyimme johonkin, jouduimme etsimään tilalle jo uutta ykkösvaihtoehtoa. : (

Tarrauduimme siis sokkona tähän rivitalokolmioon ja päätimme että otamme sen, kävi miten kävi. Päätöstämme tuki vuokranvälitys yhtiömme mielettömän asukasystävällinen säädös, että kämpästä saa muuttaa milloin tahansa, kuukauden varoitusajalla. Jos siis asuntomme olisikin ollut aivan kamala, voisimme muuttaa täältä pois heti ensi kuussa ilman mitään totuttua minimi asumisaikaa. Onneksi näin ei kuitenkaan tule käymään!

Asuntomme on aivan IHANA!<3<3 Vietyämme viime viikon keskiviikkona tyttönen mummulaan ja matkustettuamme itse Turkuun hoitamaan paperihommia sekä hakemaan avaimet, astuimme Mikon kanssa myös ensi kertaa ihanaan tulevaan asuntoomme. Meitä odottava yllätys oli niin suunnattoman positiivinen, ettemme osanneet kiittää onneamme tarpeeksi! Vaikka pohjapiirroksesta toki sai jonkinlaisen kuvan sisällöstä, todellinen näkymä paljastui vasta paikan päällä.

Suuret ja avarat tilat alakerrassa, joissa yhdistyvät keittiö sekä olohuone. Olohuoneen kautta päästään terassille, jossa on aidattu pieni mutta riittävä oma piha.<3 Pihalla jo valmiiksi istutettuja kukkasia ja pensaikkoja sekä sileitä pyöreitä kiviä, Alakerrasta löytyvät myös vessa sekä pieni eteinen, jonka ovessa suloinen kukkakuvioilla koristeltu lasiovi.  Olohuoneen ja keittiön välissä sijaitsevat myös komeat mäntyiset portaat yläkertaan. (Ne ovat olleet erityisen mieluisia kissojemme mielestä. >_<)

Yläkerrassa sijaitsevat makuuhuoneet. Päämakuuhuone on hieman kakkosmakuuhuonetta suurempi. Siitä on pääsy tilavalle parvekkeelle sekä uskomattoman suureen vaatehuoneeseen! (Tästä kaikki vitsailevat, että huoneisto on takuulla naisen suunnittelema, sillä vaatehuone on suurempi kuin sauna! xD) Kakkosmakuuhuoneessa on kaapistot sekä ikkunanäkymä rivitalojemme lasten leikkikentälle. Voin vain kuvitella miten pikkuneitimme tulee tähystelemään sieltä leikkikavereita ja tulemaan luokseni kysyäkseen lupaa mennä ulos leikkimään kun naapurin Maija olisi nyt siellä! Yläkerrassa sijaitsee myös toiset wc-tilat, joissa on myös suihku sekä hyväksi testaamamme SAUNA.<3

Kaikki on niin täydellistä että jopa itkettää! Oikeasti.. ;__;' Ainoana miinuksena kämpässä on siitä puuttuva pakastin. O__o Emme olleet ollenkaan varautuneet, että nykypäivänä huoneistoissa ei olisi pakastinta! Meidänkin kämpässä oli pakastimen sijaan yksi iso jääkaappi! :'o Onneksi tämäkin puutos on korjattavissa vain uuden pakastimen ostolla. Ja tilatkin ovat sen verran avarat, että yhdelle ylimääräiselle pakastimen kokoiselle möllykälle löytyy kyllä helposti oma vaivainn nurkkansa. :')

Kuten aikaisemmin jo vihjaisinkin, kissoillakin on ollut uudessa kodissamme varsin mukavaa! Sanotaan, että lemmikit stressaavat ja ahdistuvat muutosta ihmisiä enemmän, mutta sitä en voi kyllä myöntää meidän kissoistamme! xD Ahdistuneisuuden voi korvata pikemminkin innostuneisuudella ja stressaamisen hulvattomalla paikkojen tutkimisen tarmokkuudella. :'D Portaat ovat ihan ykkösjuttu, samoin piha ja sauna. Pihalle katit olisi tarkoitus tulla päästämään kissat tulevaisuudessa vapaina, mutta toistaiseksi ollaan tutustuttu lähiympäristöön valjaissa ja hihnan päässä. Lähistöllä on pyörinyt muitakin kissakavereita, joten oletan alueen olevan melko eläinystävällistä ja naapureiden tottuneita mahdollisiin satunnaisiin kuokkavieraisiin. >.<'

Itse muutto tapahtui siis perjantaina. Aloitimme hommat jo yhdeksältä aamulla, mutta pääsimme lopettamaan ne vasta kolmelta yöllä. @___@' Pori-Turku -matkaa ajettiin edes-takaisin kaksi kertaa, sillä yhdellä kahsen pakettiautollisen ja peräkärryllisen -reissulla ei olisi meidän tavaramäärästä selvitty. Itse ajomatkoihinkin kului huimat kahdeksan tuntia, joten onneksi kaikesta tuli selvittyä vain yhdessä vaivaisessa päivässä! ~__~'' Rankkaahan se oli, mutta onneksi tyttö oli suurimman osan ajasta hoidossa, eikä joutunut siksi kärsimään muuton aiheuttamia epämukavuuksia. (Majaili silloin rennosti purjeveneessä ja hengaili Turun kauniissa jokirannan maisemissa Mikon vanhempien kanssa. ^^)

Vahingossa ehdimme pitää täällä myös ensimmäiset grillikutsutkin, vaikka suunniteltiin tupareita vasta myöhemmälle, kun paikat olisivat valmiimmat vieraille. Parin tunnin hassulla varoitusajalla pihamme olikin jo täynnä ystäviä ja Mikon juuri hankkima grilli toteuttamassa tehtäväänsä. :''D Ihanaa miten nyt samassa kaupungissa asuessa näitä ihania ihmisiä pääsee näkemään  halutessaan vaikka joka päivä. :'3

Naapurustoon ei olla vielä päästy oikein tutustumaan, mutta eroavaisuutena Porin naapureihin täkäläiset jopa moikkaavat! :'') On jotenkin hirmu kivaa saada naapurin nähtyään silmäkontaktia, hymyn sekä moikkauksen! Tällaista ei ole minulle Porissa herunut, vaan enemmänkin tervehtimiseni on aiheuttanut kummastelua tai kiusallisen pelokasta Moi (=mitäihmettäsinäminullepuhutmenejopois!!) -äänensävyistä reaktiota.

Kaiken kaikkiaan muutto on pienistä alkukankeuksista huolimatta tuonut vain hyvää! Suoraan sanoen en voisi olla onnellisempi! Paitsi että Mikon pitäisi myös olla Porin sijaan kotona.<3