Äiti on törmännyt muissa blogeissa tämän kaltaisiin "vauvan suusta" -kertomuksiin, ja päätti nyt itsekin kokeilla kirjoittaa postaus minun, pikkumurun kertomana. :)
Tänään minä olen noin puolentoista kuukauden ikäinen vauvanapero. Olen syntymästäni saakka ollut rauhallinen ja äidin sanojen mukaan helppo vauva. En jaksa kitistä turhasta, vaan useimmiten itkeskellessäni olen vain nälkäinen. Muutaman viimeisemmän viikon ajan olen oppinut ilmaisemaan tunteitani myös ollessani väsynyt, halukas syliin tai silloin kun masuuni sattuu. :(
Pienempänä minä en tehnyt juuri muuta kuin nukkunut ja syönyt. Nyt tykkään olla enemmän hereillä ja katsella ympärilleni sekä seurustella äidin ja isin kanssa. Pari päivää sitten kun äiti meni ystäviensä kanssa kauppakeskukseen olin valveilla melkein kuusi tuntia! Torkahtelin kyllä aina välillä, mutta heräsin viimeistään puolen tunnin päästä, sillä ympärillä oli niin paljon kaikkia jänniä valoja ja paljon ihmisiä! Normaalisti kyllä nukun päiväunia 2-3 kertaa päivässä muutaman tunnin ajan kerrallaan.
Öisin olen ennen nukkunut säännöllisesti kolmen tunnin pätkissä, joiden välissä olen syönyt ja mennyt sitten takaisin unille. Nyt muutaman päivän ajan olen nukkunut jopa 5-7 tuntia, jonka jälkeen vasta jaksoin herätä ja herättää äidinkin syöttämään minua. Äidin mielestä on ihanaa että olen oppinut nukkumaan niin paljon!
Täällä uudessa kodissamme olen vihdoin päässyt nukkumaan myös omaan sänkyyn! Se on kovin jännää ja tunnen nyt itseni hirmu isoksi tytöksi. Nukahtamisessa menee kyllä hieman entistä enemmän aikaa, sillä äidin kyljessä uni tuli heti kun olin hieman ehtinyt imeä tissiä. Nykyisin en muuten enää tissejä jaksa imeä. Se on kamalan ärsyttävää, sillä pullosta maito tulee niin paljon näppärämmin. Äiti pumppaa minulle maidot pulloon ja minä syön ne sieltä. Niin on paljon kivempaa! Tänään tosin päätin ilahduttaa äitiä ja imin aamulla herätessäni maidot suoraan tisseistä. En tällä kertaa edes hermostunut, joten saatan vielä joskus yllättää äitini näin uudestaankin. :)
Ollessani hereillä tykkään katsella äidin ja isin kasvoja. Ne ovat niin kovin jännän näköiset, etten aina saa silmiäni niistä irti! Olen syntymästä saakka tykännyt myös äännellä, ja sitä minä harrastan paljon vieläkin. Kurluttelen ja päästelen hassuja tyttömäisiä hymähdyksiä. Äiti sanoo että muistutan jotain tietokonepelien pikkutyttöjä, koska ääntelen niin suloisen tyttömäisesti koko ajan. Tykkään kovasti myös jumppaamisesta ja tanssimisesta äidin masun päällä! Sitä me tehdään äidin kanssa paljon, kun äiti laittaa taustalle soimaan Schnappi das kleine Krokodil -laulun.
Osaan jo hienosti kannatella päätäni ja nousta äidin tai isin auttamana istumaan ihan itse! Voisin tehdä sitä koko ajan, jos voimani vain riittäisivät. Se kun on kauhean väsyttävää harjoittelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti