torstai 11. syyskuuta 2014

Ei ylimääräistä energiaa

Vielä ollessani raskaana sovimme Mikon kanssa vuoren varmasti että meidän vauvataloudessa ei sitten muuten hyssytellä. Vauva opetetaan nukkumaan normaalissa arkimelussa, mielellään laitetaan taustalle päiväunien ajaksi vielä musiikkiakin. Noh, nyt asiat ovat toisin.

Kun vauva vihdoinkin saadaan hiljaiseksi unten maille, kaikkien on oltava hiljaa! Pidättäkää hengityksenne vauva nukkuu! Huoneesta toiseen on hiivittävä hipihiljaa ja puhuminen tapahtuu vain lähes äänettömän kuiskeen kautta. Minulle on muuten aivan turhaa soitellakaan. Puhelimeni kun on lähes poikkeuksetta äänettömällä. Taas yksi päivä kun jätin sen vahingossa äänelliselle, kirosin tuhatta ja sataa kun juuri unen rajamaille saatu monta tuntia kiukutellut likka herää äitini soittoon. Voi nyt &%#=%("#!!!

Muutenkin luuri majailee nykyisin vähän missä sattuu. Tälläkin hetkellä se taitaa olla jossain yläkerrassa, ehkä makuuhuoneessa jonne ei todellakaan voi nyt mennä, sillä portaat natisevat ja pitävät näin aivan liikaa meteliä. Toisaalta mitä minä puhelimella enää edes tekisin? Vastailisin treffailukutsuihin lähteäkseni kaupungille? Phahhah, ei onnistu enää tämän vauvan kanssa ellei halua sen muuttuvan kaikkien paheksumaksi huutokatastrofiksi. Turhanpäiväisiin puhelinhöpöttelyihin minulla ei taas ole enää aikaa. Ja silloin kun sitä "omaa aikaa" (=hijlaa koneen ääressä tuhisemista) on, ei ole enää yhtään ylimääräistä energiaa.

Minin unet ovat niin seitinohuet, että ennen sohvalle istuutumista on suunniteltava kummalla pakaran puoliskolla pitää vähemmän sohvaääniä. Tutteja on muuten oltava sekä ylä- että alakerrassa. Ainoa mahdollisuus liian aikaisen unilta heräämisen pelastamiseen kun on tutin suuhun laittaminen ja kylkiasennon korjaaminen. Muistan kun joskus murun oltua aivan vastasyntynyt hän nukahti kyseiseen asentoon aivan ilman mitään ongelmia! Vielä muutama viikko sitten saatoin saada hänet unille ihan vain pistämällä hänet makuulle sänkyyn, sohvalle tai sitteriin. Nykyään meillä hytkytään ja ravataan maanisesti pisin kämppää vauva sylissä. Käydään välillä pihalla ja parvekkeella. Suihkukin on muuttunut puhdistautumis-tarkoituksesta aivan muuksi. Sinne viedään vauva sitten, kun mikään ei tunnu enää auttavan ja vauva on hiilen kuuma kaikesta huutamisesta.

Entäs sitten vaunut? Eikö niihin vauvojen kuulunut nukahtaa tyyliin heti? Nojuu, kyllä se meidänkin neiti nukahti vaunuihin silloin joskus. Nyt kun hänet tuuppaa sinne, seurauksena on vain itkua, itkua ja itkua, Äsken mietimme Mikon kanssa mitä ruokaa sitä uskaltaa syödä. Lähes kaiken kun täytyy paistaa, keittää tai mikrottaa ja se jos jokin pitää järkyttävää meteliä!

Harkitsen vakaasti koliikkikeinun hankkimista, sillä kädet ja erityisesti hartiat alkavat todella kipeytyä tästä kantelusta. Toivottavasti kyseessä on vain jokin ohimenevä kausi ja saamme rauhallisen, tyytyväisen ja helposti nukkuvan Minimme takaisin.<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti