Hullu mutsi avautuu

Heips! Kotiuduimme maanantaina koko perhe hieman erilaiselta viikonlopulta. Juhlimme lauantaina ystävämme syntymäpäiviä ja tyttö oli sillä aikaa hoidossa pitempää aikaa mitä koskaan aikaisemmin. Murua tuli aivan valtava ikävä ja löysinkin itseni imppaamasta tämän käytettyä puklurättiä. ;___; </3 (Nimimerkki Hullu mutsi avautuu..)

Itse synttärit taas oli niin huikea menestys, että kiitän onneamme päästyämme osallisiksi moisiin pirskeisiin! Yhdeksän pitkän kuukauden aiheuttama himmailu rikkoutui vihdoin sirpaleiksi ja minä saan taas toisinaan olla juuri se sama vanha oma ylihönttihöpöttävä itseni.<3 Ihanaa kun hetkeksi voi unohtaa olevansa vastuuntuntoinen äiti ja hassutella niin kuin olisin vielä juuri täysi-ikäistynyt teinin poikanen. x)

Vähän surkeat asukuvat täällä tällä kertaa, ja sille löytyisi itseasiassa useampikin selitys. Ensinnäkin juuri ennen kuvien ottoa onnistuin lyömään pääni harvinaisen lujaa kaapin kulmaa päin, noustessani kumarasta kun olin laittamassa ruokaa pakastimeen. Isku onnistui olemaan jopa niinkin kova, että luokittelisin sen seuraukset lieväksi aivotärähdykseksi. Pääni alkoi nimittäin särkeä kamalasti ja olokin muuttui hetken kuuttua huonoksi ja kuvottavaksi. @__@' Toinen syy kökköihin kuviin on kiire, sillä kuvien ottohetkellä olimme juuri lähdössä hakemaan pikkuista hoidosta ja ikävä painoi hirmuisesti mieltä. Kunnon eläytymisen sijaan meininki oli siis lähinnä "ota nyt äkkiä pari kuvaa niin mennään!!!"

Kolmanneksi syyksi epäonnistumiseen on pakko myöntää ahdistukseni kropastani. Jo aikaisemmin mainitsemani synnytyksen yhteydessä ja sen jälkeen lähteneet -10kg ovat yhä samoissa lukemissa, eikä paino ole suostunut vieläkään tippumaan enempää! D: Nyt noin viikon ajan olen suhteellisen tosissani yrittänyt muuttaa ruokailutapojani ja ainakin jättää herkut pois, mutta arvatkaapa onko sillä ollut yhtään mitään vaikutusta vaakaan. ;__;' Jotenkin tuntuu, että ennen kilot karisivat nopeasti ja tuloksia (vaikka kylläkin pieniä sellaisia) alkoi näkyä heti laihdutuksen aloitettuani. Nyt taas kaikki matelee niin kuin mitään ei olisi tapahtumassa! =__=' Onneksi minulla ei kuitenkaan ole yhtäkään syytä lakata yrittämästä lisää...

Kuten kuvista ehkä huomaa, värjäsin taannoin taas hieman hiuksiani! >.<' Törmättyäni kaupassa vahingossa uusiin Live:n Color XXL Ultra Brights -sävyihin, en voinut olla kokeilematta jotakin niistä omaan reuhkaani! Kyseiset värit ovat aivan ihanat! Niissä on upeasti erikoisia vaihtoehtoja ja persoonaallisuutta korostavia sävyjä; sinistä, pinkkiä, violettia, eri vivahteita punaista sekä kirkkaan oranssia! *___* <33

Ensiksi tietysti epäilin onko näistä väreistä yhtään mihinkään, mutta päätin kaikesta huolimatta napata yhden matkaani.

Uusi tummanruskea tukka tuntui vanhan punaisen jälkeen kamalan tylsältä. :( Siihen oli pakko saada jotain piristystä. Valitsin sitten vieressä olevista purkeista komannen (vasemmalta) nimeltä Pillar Box Red.

Ajattelin että kokeillaan nyt, vaikka tuskin tästä mitään näin tummalla tukalla tuleekaan. Hiuksissani oli vanhan epätasaisen (tarkoituksella) värjäyksen jäljiltä vaaleampia kohtia latvoissa, joten ajattelin minulla olevan pieni mahdollisuuden poikanen, että uusi väri tarttuisi niihin. Lopputuloksena sävyä oli kuitenkin enemmän kuin osasin edes toivoa, ja vieläpä upean kirkkaana ja näkyvänä! :'o Olin tulokseen todella tyytyväinen ja ajattelinkin kokeilla tulevaisuudessa myös muita tämän sarjan tuotteita samaan tyyliin ruskean värin kaverina. :'D Purkin selostuksen mukaan värit haalistuvat tukasta noin viidessätoista pesussa, joten ikuisiksi ajoiksi ei näitä shokkisävyjä tarvitse katsella. ^^ Ai että kun menen vielä repäisemään ja kokeilemaan violettia, oranssia tai pinkkiä!!!<3

Paidat ja hame: H&M, sukkikset: Seppälä, kaulakoru: Crazy Farcory, tossut: pikkusiskolta.

Tänään on ollut taas melko hektinen päivä. Tyttö on nukkunut huonosti kaikki päikkärinsä ja nyt illalla yöunille laitto oli täyttä tuskaista huutoa ja kiukkua. T_T' En todellakaan tiedä mitä tekisin, jos sattuisin olemaan yh-äiti. Varmaan sekoaisin, jos ei vierelläni olisi toista henkiöä tukemassa kaiken pyörivän ja hyörivän ympärillä! Hatun nostoa siis kaikille jotka selviytyvät vauva-arjesta yksin! :'( Niin ja meidän vauvan piti vielä olla se suhteellisen helppo yksilö...?

Vaikka hermostuneisuuden ja väsymyksen ohella meidän tuleekin Mikon kanssa tiuskittua toisillemme siitä sun toisesta, ollaan yllättävän hyvin onnistuttu pitämään pakka kasassa. Ärähtämisiä ei muistella myöhemmin, sillä kumpikin tietää toisen ollen todellisuudessa kiukkuinen aivan muusta syystä. On kuitenkin tärkeää sanoa välittämisestä joskus ääneen ja kiittää toista tuesta ja auttamisesta. :')

Pärjäilkää siellä kouluissa ja töissä. Minäkin koitan selviytyä tästä "leppoisan rentouttavasta" äitiyslomastani. Loppuviikon ajan meillä on kiikarissa kämpän viimeistelyä, siivoamista sekä tarjoiltavan ruoan valmistamista. Viikonloppuna kun ovat tyttömme ihka oikeat nimenantojuhlat, iik!! Vielä niin paljon tehtävää... Moikka!