Mitäs tässä

Heipä hei kaikki! : > Tiistaina minulla alkoi koulu ja samalla pitkä, koko kevään mittainen urakka kasata yhteen KAIKKI sairaanhoitajakoulutukseni lähiopetustunteina toteutettavat kurssit! Huh! Kuten jo kertoilin aiemminkin, marras-joulukuussa suoritin jo yhden tarvittavan kurssin etukäteen "ylimääräisenä" ja nyt keväällä istun kaikilla lopuillakin kolmella moduulilla, niiden luento-osuuteni tunneilla. Sen lisäksi tavoittelen vielä yhden koulussa tehtävän harjoittelun kasaamista, mikä osuisikin kohdallani sopivasti loppukevään viimeisille metreille. : ) Tämän kaiken rumban jälkeen jäljelle jää "enää" oppari, sisätauti-harjoittelu, kirurgia-harjoittelu sekä viimeinen syventävä harjoitteluni, jotka voin kätevästi suorittaa Turussa! Hurjaa!!

Muutama päivä sitten tajusin ensi kertaa ammatillisen korkeakoulutukseni olevan tämän kevään jälkeen jo lähes paketissa ja sen jälkeen puuttuvien juttujen suoritettua olisin jopa todellinen ammattilainen! Ensi kertaa loman jälkeen kouluun mennessäni huomasin myös että kappas, taas täällä vilkkuu aivan uusia kasvoja. Olin täysin unohtanut, että joulun jälkeen koulullamme aloittaa jälleen melkoinen läjä uusia innokkaita opiskelijoita. He aloittavat saman, minkä minä aloitin kokonaiset kaksi vuotta sitten! Hetkonen... Sehän tekee minusta peräti jo kolmannen vuoden opiskelijan! O___o Näin sitä vain eläköityy, ja huomaa täysin vahingossa että tässähän tämä kaikki alkaa kohta olemaan ohitse... Nooo, onhan siihen tosin vielä vähintään puolisentoista vuotta. Ellei siihenkin tule tielle elämän yllättäviä käännekohtia....

Kuvituksena tänään loppusyksyn aikana puhelimeen kertyneitä tunnelmakuvia satunnaisista päivien puuhailuista. Olen hirmuisen ihastunut tähän yllä näkyvään halloween-juhlissa ensi kertaa törmäämääni peliin Carcassoneen! Innostuin pelistä niin, että vaadin meidän hankkivamme samanlaisen kotiimme ja Mikon pelaavan sitä kanssani! >__<' Uudet versiot pelistähän ovat vieläkin jännittävimpiä, mutta myös tämä alkuperäinen kappale vetää pisteitä hyvin pitkälle. Sitäpaitsi! En tiedä miten ihmeessä satun olemaan kyseisessä pelissä niin pirun hyvä, että isommallakin porukalla pelatessa voitan siinä melkein joka kerta! :'O Olen melkein tosissani yrittänyt toisinaan "hellittää peliotettani", mutta ihme ja kumma, aina vain onnistun keräämään siinä eniten pisteitä! Ikävä kyllä, samaisesta syystä mm. Mikkoa ärsyttää pelata tätä peliä kanssani.. Vaikka uskon kyllä vakaasti tämän voittoputken vielä jonain kauniina päivänä päättyvän. :') Tulkaa haastaamaan!

Nämä photot ovat taas napattuja niinkin harvinaiselta tapahtumalta, kuin meidän Hese-reissultamme! Emme juuri koskaan käy syömässä missään vastaavanlaisissa pikaruokapaikoissa (ellei sitten kebabia joskus, hehe) mutta tämä reissu tapahtui aivan yhtä ex-temporesti kuin sitä edeltävä auton ostommekin! >_<' Olimme niin innostuneita uudesta onnistuneesta hankinnasta, että päätimme lähteä ennen ruokaostostemme tekemistä juhlistamaan tapahtumaa lähi Prismamme Heseen. : D Tuo on niin ihana tallennettu hetki iloisesti ystävälleen soittavasta Mikosta, etten kestä! Herrasta on olemassa vain muutama yksittäinen hymykuva ikinä, ja tämä pääsee onnellisesti niiden harvojen joukkioon! Hihi<3

Ja viimeinen kuvasarja on utuisesta ulkoilulenkistä Nanan kanssa.

Tällaista kuulumista minulle. Koulun lisäksi odottelen vain malttaamattomana seuraavia tapaamisia ystävien kanssa, sillä vieroitusoireet alkavat jo uuden vuoden jälkeen ottamaan koville. Syksy oli niin ihanaa näkemisten täytteistä ystävä-aikaa, että kevään kiireet ja rahansäästö-suunnitelmat pistävät mielen hieman matalaksi. Onneksi tulossa on kuitenkin myös muita ihania asioita, jotka aina piristävät ja pistävät jaksamaan eteen päin! Niistä lisää myöhemmin. :) Hyvää keskiviikkoa teille!