Tässä on lähiaikoina taas tapahtunut vaikka minkälaisia uusia juttuja! Osa hyviä, osa huonoja. Enemmän ja vähemmän innostavia. Kerron niistä vähän satunnaisessa järjestyksessä, jättäen tosin jännittävimmän jutun viimeiseksi, hehe! >.<
Käytiin pari päivää sitten Tirpin kanssa kokeilemassa pitkään haaveilemaani roller derbyä! *-* Siis voi että miten siistiä joku kilpaurheilu voikaan olla! Se meininki, ryhmähenki ja kaikki oli aivan uskomattoman energistä ja kadehdittavaa, että olin melkein jo valmiiksi päättänyt aloittavani derbaamisen, oli miten oli! Tutustuttiin sääntöihin ja harjoiteltiin luistelua. Olin melko onnettoman huono siinä, mutta kaikesta huolimatta se oli kivaa! 8D Sitten tuli ohjelmamme kolmas osuus, joka sisälsi tarkempaa ja tärkeämpää infoa koko harrastuksesta. Tiesin kyllä roller derbyn olevan aika hintava harrastus varusteiden osalta, sillä ihan pelkästään luistimiinkin saattaa upota useampi sata euroa (halvimmat uudet saa vissiin tällä hetkellä alennuksesta kahdeksalla kympillä, mutta sellaisia ei kauheasti löydy), suojiin ainakin pari kymppiä sekä kypärään muutama kymppi lisää. Lisäksi selvisi, että jäsenmaksujen sun muiden sellaisten lisäksi olisi erittäin suotavaa, ja semi pakollista, hankkia itselleen vakuutus sekä liittyä derbyläisten liittoon viimeistään fresari-kurssin jälkeen. Siihen menee vielä tietysti oma rahansa, mikä on todennäköisesti ihan selkeää kolminumeroista lukua.
Kalliin aloituksen lisäksi oikeastaan suurimmaksi esteeksi itselleni kuitenkin muodostui treenikertojen tiheys. Nimittäin fresarikurssin jälkeen (joka loppuisi siis joulukuussa) perusharrastajan treenimäärä on jopa KOLME kertaa viikossa! Siis ei yksi tai kaksi, vaan KOLME! Q_Q' Moinen määrä kuulostaa omiin korviini aivan järkyttävän sitovalta, ottaen huomioon minun olevan perheen äiti, vuorotöissä käyvän miehen avovaimo ja tulevaisuudessa mahdollisesti itsekin vuorotöitä tekevä ihminen. Lisäksi treenit kestävät päivästä riippuen 1,5 tunnista kolmeen tuntiin, joten ainakin nuo kolmen tunnin treenit ovat lapsen hoitoon jättämisen (tai isän vapaa-ajan) kannalta melko epäreiluja, kun käytännössä Mikko siis joutuisi viettämään joka toinen päivä pitkät illat kotona Taikan kanssa kahdestaan kun äiti kävisi vähän treeneissä. :( Lisäksi asutaan aika lailla toisella puolella kaupunkia, niin ajomatkakin (+ varusteiden pukemiset ym.) tulisi kestämään noin puoli tuntia per suunta... Tämä harrastus siis kaikesta kiinnostavuudestaan huolimatta ei vain millään istu elämääni, sillä on pakko ajatella tulevaisuutta ja koko muunkin perheen hyvinvointia oman itseni lisäksi. Harmi... Mutta toisaalta, olen kuitenkin tyytyväinen että pääsin ainakin kokeilemaan kyseistä lajia, ja nyt ainakin tiedän mistä jään paitsi. u__u'
Eilen aamulla minulla oli aika lääkärille. Jo aikaisemmin kertomiani hengenahdistuskohtauksiani alettiin vihdoin tutkia kunnolla. Minulta otettiin keuhkokuvat sekä ultrattiin kaulasta kilpi- sekä sylkirauhaset. Keuhkokuvista ei kerrottu sen enempää (koska siinä paikalla oli vain hoitaja), mutta kilpirauhasta ultrannut lääkäri kommentoi että siellä päin kaikki näyttäisi olevan enemmän kuin kunnossa. Minun pitäisi vielä varailla soittoaikaa omalle lääkärilleni, joka kertoo tästä mielipiteensä sekä päättää miten asian kanssa olisi jatkossa edettävä. Onneksi hengenahdistuskohtauksia ei ole enää lähiaikoina oikeastaan ollut. Joskus hengittäminen on tuntunut raskaalta, esimerkiksi pitkäkestoisen naurukohtauksen jälkeen, mutta muuten ahdistaminen on ollut harvinaista ja silloinkin hyvin vähäistä. Mietin, voisiko olla että ahdistukseni olisikin sitten stressiperäistä tai päivystävän lääkärin sanoja lainatakseni hartiaseudun lihasten jäykkyydestä johtuvaa? Hmmhh.. Pääasia että kohtaukset ovat kuitenkin vähentyneet ja kilpparini näytti ultrassa terveeltä! :)
Nyt kun näistä terveysongelmista alettiin sitten puhua, mainittakoon myös että meidän talossa ollaan nyt parin päivän ajan sairasteltu! 8( Kyseessä on siis, kukaan muukaan kuin pikkuinen Taika, joka on jo parin viikon ajan tehnyt ahkerasti uusia poskihampaita. Yöunet ovat olleet vähän huonot ja panadolia on annettu kipuihin ja kuumeiluun. Nyt kun hammassäryt ovat mielestämme vähän hellittäneet, tilalle tuli kuumeilu ja flunssan omainen limaisuus. Tyttö myös yskii öisin, vaikka päivisin yskää ei juurikaan ole. Kakkavaipatkin haisevat oudolle (pahoittelen jos on totaalisen too much information), joten kyseessä saattaa olla myös jotain vatsataudin poikasta. :'< Me aikuiset ollaan muuten oltu aika terveitä, kunnes tänä aamuna minäkin aloin kokea kurkkuni karheaksi. Onkohan meille todella rantautumassa flunssa oikein kunnolla?
Ja sitten se viimeinen juttu! Nimittäin aaaaaa olen niin täpinöissäniii!!! X3 Tässä edellispäivänä nimittäin menin aivan sattumalta tekemään jotain odottamattoman suunnittelematonta, aivan pienen hetken mielijohteesta. Miten joku niin nopea ja yhtäkkiä päätetty asia voikaan tuntua niin innostavalta?? No joo, enempää sitä salaamatta tässä se tulee! Kerron kuitenkin koko ajatusketjun alusta, jotta pääsette juttuun kiinni samalla tavalla kuin minäkin. ^^
Selailin tori.fi:tä etsiessäni sieltä käytettyjä roller derby -varusteita. Oli maanantaipäivä ja illalla olimme menossa ystäväni kanssa derby-treeneihin kokeilemaan kyseistä lajia ensimmäistä kertaa ilmaiseksi. Käytettyjä välineitä ei juurikaan löytynyt. Väärän kokoisia, väärän hintaisia, ei, ei, ei. Höh.. Sitten päädyin klikkaamaan itseni Varsinais-Suomen -osioon, josta pystyy selaamaan kaikkia viimeaikaisia ilmoituksia mitä ihmiset ovat sinne laittaneet. *Scroll, scroll, scroll* Eeei mitään mielenkiintoista.. Kokeilen vielä lajitella tavarat hinnan mukaan, jos joku sattumoisin myisi halvalla jotain, mitä juuri me satuttaisiin tarvitsemaan. *Scroll, scroll, scroll, stop.* Pysähdyn lukemaan huvittavan kuuloista "myynti-ilmoitusta", jossa henkilö X haluaa perustaa bändin/soittoryhmän ja etsii siihen uusia jäseniä. Hehee, aika hauska! Miksiköhän joku päätyy laittamaan tällaisen ilmoituksen tänne eikä muusikot.net:iin, mietin. Yhtäkkiä muistan että minulla itsellänikin on joskus ollut tunnukset sinne. En tosin ole käynyt kyseisellä sivustolla aikoihin. Kaivataankohan bändeihin paljon laulajia? Entäs onkohan paljon laulajia ilman bändejä? Hmm..
Hetken mielijohteesta avaan muusikoiden.net:in. Häkellyn miten moni bändi kaipailee joukkoonsa laulajaa! Turun seudullakin vielä... Innostun aiheesta ja selailen lisää ilmoituksia. Alan harkita pistäväni jollekin bändille viestiä. Entäs jos mä aloittaisinkin taas bändiharrastuksen? Haluiskohan joku niinku MUT sinne laulajaksi?? Eääh, emmätiiä.. Tuntuu liian tyrkyttävältä.. Löydän muutamia laulajien pistämiä ilmoituksia ja huomaan että joidenkin kohdalla rima ei oikeasti olekaan niin korkea kuin mitä olen kuvitellut "ei esiintymiskokemusta" ja "olen joskus laulanut karaokessa" toistuu ihmisten kirjoittamissa kuvauksissa itsestään. Entäs jos kuitenkin? Mullahan on vaikka kuinka paljon kokemusta, jopa koulutusta aiheesta! Ja oonhan mä nyt ihan hyvä... Kysäisen pikaiset neuvot ystävältä facen chatissa ja saan rohkaisua. No perhana! Kyllä tän saa vaikka pois halutessaan! En mä tässä mitään menetä! Ja niin ilmoitukseni päätyy naamakuvan ja laulunauhoitus-linkkien kera laulajien wanted-sivulle. Apua mitä tästäkin tulee, ajattelen mutta annan asian olla. Sitten pistän Mikolle viestiä tapahtuneesta. Kerron että tein jotain impulsiivista, mutta hän ei saisi suuttua siitä.
Mies ei oikein ilahdu. Olisi kuulemma pitänyt puhua ensin hänen kanssaan. Niin muttakun tää oli niin äkkinäinen idea, että jos olisin jäänyt miettimään ja puntaroimaan ni en olis ikinä päätynyt laittamaan sitä sinne, selitän. Ja kyllähän sä näit sen ilmoituksen, halusin että näät sen lopullisen tekstin jossa kerron että mulla on 1vee lapsi ja kaikkea, etten mihinkään hirveen vakavaan tai sellaseen oo ryhtymässä! Mies leppyy mutta on yhä hieman äreä tehtyäni päätöksen ilman neuvotteluja. Sitäpaitsi ei sieltä välttämättä edes kukaan kiinnostu että alkais laittaa mulle viestejä tai mitään! Voi olla että ilmoitus roikkuu siellä tyhjän panttiin ja otan sen lopulta vaan pois, totean.
Tiistaina käyn lääkärissä. Tullaan kotiin ja avaan koneen. Menen vilkaisemaan sähköpostilaatikkooni, mitä jos joku olis jo nyt laittanut mulle mailia! Odotukset ovat kuitenkin aika matalalla, sillä laitoinhan minä ilmoitukseni vasta edeltävänä iltana. Sivu aukeaa ja niin myös häkeltynyt suuni. NELJÄ ihmistä on pistänyt mulle viestiä ilmoitukseni tiimoilta! Siis NELJÄ!? Yhden yön aikana?! Mitä hittoa!! Alan lukea sähköposteja enkä meinaa uskoa silmiäni! Vielä edeltävänä päivänä mietin mahtaisikohan kukaan olla ikinä kiinnostunut, kun yhtäkkiä täysin tuntemattomat ihmiset tulevat kehumaan lauluääntäni kauniiksi ja inspiroivaksi ja sanovat haluavansa tehdä kanssani bändihommia? Aivan käsittämätöntä! TT_TT<3 Kestää tovi että saan ajatukseni kasaan. Luen viestit Mikolle, mutten vieläkään ymmärrä miten niin moni ihminen voi haluta minut bändiinsä.
Seuraavana päivänä saan vielä kaksi viestiä. Aluksi tuntuu kamalan vaikealta valita mistä projektista olen oikeasti kiinnostunut, ja mitkä taas ovat sellaisia että voisi kiinnostaa, mutta ei ole ehkä itselleni ykkössijainen juttu. Lopulta onnistun löytämään eniten itselleni sopivan kuuloisen tarjouksen ja vastaan tälle olevani kiinnostunut yhteistoiminnasta. Muutama muukin ehdotus houkuttelee, mutta kerron heille että olisin ensisijaisesti kiinnostunut eräästä toisesta saamastani tarjouksesta. Pari sähköpostia ei oikein kuulosta ihan etsimältäni jutulta, ja vastaan heille ettei heidän ehdotuksensa tällä kertaa ollut ihan sitä mitä hain. Tuntuu silti pahalta lähettää torjuvia viestejä, vaikka miten nätisti ja asiallisesti ne muotoilisi.
Tällä hetkellä minulla on siis yksi melko varma bändi-viritelmä erään viestiä lähettäneen henkilön kanssa. Viestiteltiin useampaan kertaan ja todettiin että sekä heillä että minulla voisi olla hyvin samanlaiset ideat ja toiveet bänditoiminnasta ja tavoitteista, joista tärkein on ehdottomasti koko homman mukavuus, hyvä ilmapiiri sekä rento hauskanpito. Myös tyylisuunta täsmäsi mainiosti siihen mitä itsekin tykkäisin laulaa! Puhuttiin samoin siitä, että jos synkkaamiset syttyvät puolin ja toisin, voitaisiin miettiä myös omien biisien tekoa. *u* Iiihiii! Olen vain niin innoissani tästä kaikesta, ettei sanatkaan riitä!!!
Tällaista siis minulle ja meille kuuluu nyt. Pitkän sepustuksen jälkeen taidan lopettaa tämän postaukseni tähän ja palata blogin pariin ensi kerralla jälleen uusissa merkeissä, moips!! ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti