Kaksi ensimmäistä viikkoa

14.7.2014 Ensimmäinen ulkoilu, viisi päivää synnytyksestä :)

Heii! Meidän pikkutyttö täyttää tänään kokonaiset kaksi viikkoa, hurjaa! :'o <3 Aika on mennyt valonopeudella, sillä juurihan me vasta kotiuduimme synnäriltä!? Toisaalta tuntuu että elämämme on aina ollut tällaista, enkä osaa enää kuvitella millaista se olisi ilman tätä ihanaa vauvaa.<3 Olemme onneksemme saaneet todellisen ihmelapsen, joka nukkuu paljon ja itkeskelee oikeastaan vain ollessaan nälkäinen. Maitoa tosin menee roppakaupalla, sillä mikään pieniruokainen ei tämä prinsessamme ole! x3

Vauva-arki on hiljalleen alkanut asettua aloilleen ja rutinoitumaan. Suurimman osan ajasta minä olen se joka vauvaa hoitaa. Imettäminen sekä Mikon työssäkäyminen asettavat tasavertaiselle vauvahoidolle haasteita, ja vaikka ensimmäisinä päivinä pyrimmekin jakamaan kaiken (yöhoitamisia myöten) puoliksi, nyt asiat sujuvat paljon sutjakkaammin. Öisin minä imetän ja hoidan, ja Mikko koittaa saada mahdollisimman hyvin nukuttua jotta jaksaisi sitten töissä. : ) Vaikka se kuulostaakin osaltani tavallaan rankalta, tämän vaatimattoman tyttösen kanssa *koputtaa puuta* asiat sujuvat melko luontevasti ja vaivattomasti näin. ^^

Mikon ollessa kotona vuorotellaan vaipanvaihdoissa sekä pesuissa. Isin hommiin kuuluu useimmiten lisämaidon lämmittäminen (kun tissimaito ei nälkäkurkillemme riitä), pullosyöttäminen sekä kylvettäminen. Sylittely ja röyhyttäminen ovat samoin luonnollisesti osa isin ja tyttösen päivittäistä vuorovaikutusta. :')

On aivan uskomatonta huomata, miten jo näinkin pienessä ajassa prinsessamme on kasvanut ja kehittynyt! Päivä päivältä hän on yhä enemmän hereillä ja yhä enemmän saamme häneltä katsekontaktia sekä uusia ihastuttavia ilmeitä. ^^ Ensimmäiset "hymyt" saimme neidiltä jo synnytysvuodeosastolla, ja sellaisilla hän onkin hurmannut kaikki kylään tulleet vieraammekin. :3 Hurjan pitkät ripsetkin ovat aiheuttaneet ihailua ja ne saivat huomiota jopa lastenlääkäriltä. >.< Minusta räpsyttimet ovat selkeästi periytyneet isältä, mutta toisaalta äitini väittää myös minulla ollen lapsena ja vauvana erityisen pitkät luomilisäkkeet. :'D

Tyttönaperomme voi siis enemmän kuin hyvin ja on lähes 95% ajasta erittäin tyytyväisen oloinen! Loput viisi prosenttia hän itkeskelee kun minä olen tisseineni hetkellisesti suihkussa tai kun lisämaidon lämmittämisessä menee hänen mielestä aivan liian kauan. :'3 Äitinä olo on tuntunut minusta yllättävän luontevalta! Hoivaamisen vaistot heräsivät synnytysvuodeosaston ensituntien alkujäykkyyden "Apua, en mä uskalla ottaa sitä syliin! Mitä jos se hajoaa?" jälkeen salamannopeasti. ^^ Tuntuu että homma on hallussa, eikä tässä ole mitään hätää! : ) Tästä onnesta on toki kiitettävä pikkuista leppoisaa vauvaamme sekä periaatteessa myös Mikkoa, joka on kuulemma itsekin ollut aikoinaan juuri samanlainen megarauhallinen pikku-tuhisija. >.<

Synnytyksen jälkeinen palautumiseni on sujunut aika hyvin. : ) Ensimmäinen vaunulenkki (ylin kuva) tehtiin jo viidentenä päivänä synnytyksestä ja istuminenkin on jo joitakin päiviä tuntunut kovallakin penkillä varsin normaalilta. : D Kiloja jäi sairaalaan mukavat kuusi kappaletta, ja uskokaa tai älkää, nyt niitä on lähtenyt yhteensä jo lähes KYMMENEN! >.<' Kertyihän niitä raskauden aikana aivan liikaa, noin 25kg, mutta en olisi kuitenkaan uskonut niiden ropisevan kehostani tätä vauhtia! :''') Mitään dieettiä (ellei vieraiden käyntien yhteydessä herkkujen mässäilyä lasketa) en luonnollisestikaan ole vielä aloittanut, enkä edes suunnitellut aloittavani jotta maidon tulo jatkuisi mahdollisimman runsaana. Haluan vakaasti uskoa imettämisen toimivan hyvänä laihdutuskeinona, ja onhan kohdullakin vielä matkaa entiseen kokoonsa supistumiseen (=vatsani pienenemiseen o/). Särkylääkkeitäkään en ole enää muutamaan päivään ottanut, vaikka kyllähän se lantion seutu ahkeramman liikkumisen jälkeen yhä jomottelee...

Yhä odotellaan lopullista palautumista, jolloin pääsisin pitkästä aikaa juoksulenkille ja energiaa riittäisi muuhunkin kuin vauvan hoitoon. :') Toistaiseksi näin on kuitenkin hyvä, sillä eihän näillä helteillä mieluusti ulkona hikoilisikaan... Juoksulenkille pakasteosastolle? ;)

Tällaisia kuulumisia meillä näiden kahden ensimmäisen viikon ajalta. Asiat alkavat sujua, vaikka vieläkin sitä opetellaan. : ) Viikonloppuna olisi tarkoitus jättää pikkuinen illaksi hoitoon mummulaan (famulle), mutta saapi nähdä kuinka pitkään maltetaan olla Mikon kanssa liikenteessä. Minulle ainakin iskee jo pienen kauppareissun aikana niin suunnaton ikävä tyttöä, etten tiedä osaanko olla poissa tuntia pidempää... ^^''