Painajaisten täytteistä yötä jälleen. Eipäs taida kuulua ihan niihin lempi puuhieni listaan herääminen hengästyneenä pelosta ja parusta. Tulihan sitä eilen illalla katsottua hieman kauhua, (11-11-11 -aika erikoinen tapaus!) muttei uneni kuitenkaan liittyneet koko leffaan millään tasolla.. Ja onhan sitä kaiken moista monen kerran järkyttävämpää katseltu ennenkin.
Oma joululomani alkaa vasta ensi viikon maanantaina, kun viimeinenkin moduulin lopputentti on ohitse. Viikonlopun aikana olisi tehtävä vielä yksi rasittava politiikan-tehtävä ja valmistella kaksipuolinen A4-"lunttilappu" tulevaan tenttiin. (Siis sallittu sellainen. Laittomista lunttauksistani en myöntäisi julkisesti.)
Mies on jälleen kokopäivätöissä ja minä itseni herrana rouvana(?) yksin kotona. Vapauttavaa kyllä päästä huudattamaan omaa suosikkijytinäänsä niin kovalla kuin huvittaa, saamatta rakentavaa palautetta "ettei kuule omia ajatuksiaankaan"... P______P
Tänään koen olevani melkoisen runollisella tuulella. Maailman kauneus sykkii ja kiehtoo, ja samalla tukahduttaa ja satuttaa. Elämässäni kaikki tuntuu seisovan paikallaan, vaikka toisaalta muuttuu ja kehittyy joka ikinen pieni hetki. Kaukaisia unelmia ja kypsyviä haaveita, joita ei tunnu koskaan olevan liikaa ja samalla kasautuvan ikuisuuden muistoihin.
Keuhkot täynnä tuoksua ja toivoa. Ilma täynnä salaisuuksia ja iholla näkymättömiä seittejä. Tuuli kuiskailee korviimme unohdettuja repliikkejä ja esiriipun kielletty reuna näyttäytyy sekunniksi silmäkulmassa. Antakaa minun vaieta, he sanovat. Tuokaa lisää sanoja, sanon minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti