Japanitar

Pientä asukuvien tynkää tässä jälleen. Lupailemani japanitar-mekko oli päätynyt onnellisesti päälle heti ostopäivän jälkeisenä iltana mentyämme alkuviikon vapaapäivinä ystäväni Sarin kanssa kaupungille viettämään iltaa. Mekko on siis virallisesti tunika, mutta lyhyehkön 162cm:n pituuteni vuoksi helma yltää melkein mekoksi. Tällaisten rajapausten kohdalla laitan alle mieluusti myös jonkun pienen varmuushameen. :3

Tukka sai viime viikolla uutta väriä, jonka innostuin jälleen yhdistämään vaatteideni yksityiskohtiin. Mekon printtihän muistuttaa ihan Japanin lippua, valkoisine neliöineen ja oranssinpunaisinn palloineen, jotka mätsäävät loistavasti hiuksiini! 8>

Tänään avattiin Porin kesän kohokohta: jazz-katu. Paikallisilla asukkailla kyseisen tapahman buumi tuntuu alkavan kuumottamaan heti heinäkuun kalenterilehden alettua, mutta itse olen jäänyt sille kumman kylmäveriseksi. Kaipa sitä jokirannan kadulla täytyy kerran tänä vuonna käväistä itsekin, mutta oma markkinasydämeni omistautuu kuitenkin uskollisesti Rauman Mustan pitsin yölle.<3 Valintaan ehdottomasti vikuttavat kyseiseen juhlaan liittyvät lämpimät muistoni lapsuudesta, kun perinteikkäästi vuodesta toiseen yhtenä kesäisenä yönä lähdettiin koko perheen kanssa kaupungille pitämään hauskaa. ^-^

Perinteet ovat muutenkin ihania ja vieläkin tärkeämpiä silloin, kun niitä luo itse. Omassa nykyisessä elämässäni uusia, ystävien kanssa muodostuneita perinteitä tuntuu olevan ja syntyvän selkeästi aivan liian vähän, ja toivonkin pääseväni panostamaan siihen lähitulevaisuudessa enemmän. Miss you guys!!<3 ;__;