keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Overdub the life-line

Kuuden päivän työputki on vasta puolivälissä, mutta mieltä kuitenkin rauhottaa kummasti tieto puolentoista viikon jälkeen alkavasta lomasta.<3 Vielä muutamahkon päivän (tasan 9 työpäivää lomaan, kröhöm) rutistus, ja voin vihdoin vaihtaa moodini vapaalle vaihteelle! *___* Koulukin alkaa taas tuntua melko helpolta nakilta, sillä opiskelu on huoletonta ja työelämä taas vastuullista ja kuormittavaa. D: Pitäisiköhän nykyisen koulun jälkeen lähteä opiskelemaan lisää ihan vain siksi että opiskelijana oleminen pidentää nuoruuden tunnetta? Jokin taide- tai musiikkikoulu voisi kyllä hyvinkin kiinnostaa...

Nanan ulkoilutuskuvissa päällä on uusi EMP:stä tilattu Stone Sour -paita. En kyllä ole kyseisen bändin ykkösfani, mutta nähtyäni tuon superhienon logon päätin tilata topin välittömästi! Ei sitä etteikö musiikki olisi samoin hyvää! Kakkapökälebändin nimeä en rinnallani kyllä mistään hinnasta suostuisi pitämään! : DDElämäni ensimmäinen bändipaita, höhö!

Viimeviikonloppuinen KarmaRock oli kyllä melkoinen tapahtuma! Omalta osaltani lauantaipäivä ei tosiaankaan alkanut mitenkään valoisissa merkeissä, käytyäni edellisillan pitsiyön rientojen vuoksi seuraavana aamulla helvetin porteilla.... . . ... . . .          -_____________-'' Olin niiiin huonovointinen, että siinä kunnossa ei tullut kuuloonkaan lähteä juhlimaan seuraavia bileilyjä. :( Tyypit lähtivät meiltä kohti Harjavaltaa ilman minua, kun itse yritin taistella hengestäni, wc-pönttö tukenani.

Muutaman tunnin jälkeen aivoissa alkoi jälleen kulkea ajatus ja vasta silloin todella tajusin missaavani yhden kesäni odotetuimmista reissuista! Olo oli jo hieman kurjuutta parempi, mutta yhä heikotti kovasti enkä saanut alas kurkusta kuin pari hörppäystä vettä. Otin puolentoista tunnin päikkärit ja olin onneksi jälleen jonkinnäköisissä elämänvoimissa! \o/ Mikko ei ollut ehtinyt myymään etukäteen ostamaani lippua toisille, joten nappasin laina-automme matkaan ja huristelin sillä Harjikseen muiden perässä! 8)







Pääsin loppujen lopuksi katsomaan kaikkia toivomiani artisteja, einkä jäänyt oikeastaan mistään maailmaa mullistavasta paitsi! Parhaat keikat olivat ehdottomasti Maj Karmalla, Ismo Alangolla sekä uudeksi kausisuosikikseni nousseella Paprika Korpsilla. Näistä viimeisintä bändiä (joka oli myös esitysjärjestyksessä viimeisempänä) fiilistelimmekin kasvavalla porukallamme niin mielettömin tanssi ja -transsiaskelin, etten voinut tehdä muuta kuin antaa musiikin viedä kehoni mukanaan lopullisesti! Kyseisen keikan jälkeen olimme kaikki niin hiestä märkinä ja infernaalisen onnellisina, että lumoavan meiningin ja musiikin lisäksi minkäänlaista huumausta ei enää tarvittu! En tiennyt olevani mitenkään ihmisten ilmoilla tanssahtelusta nauttiva ihminen, mutta tuo oli kyllä ihan parasta ikinä! *____*







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti