Stepping By

Aamupäivää kaikille! Meillä käytiin tänään rokotuttamassa kissuja eläinlääkärillä. Nyt kyseiset, jo toiseen kertaan otetut rokotteet ovat voimassa peräti kahden vuoden ajan, joten eipä tarvitse (toivottavasti) taas hetkeen murehtia karvapalleroiden hyvinvoinnista. :) Niin ja kiitos vielä ihana J, kun huolehdit niin tunnollisesti ja muistutat meitä aina pikku kateistamme!!<3 Mitä tehtäiskään ilman sua?!<3

On muuten jännää, miten lemmikkiensä terveydestä ja oikeanlaisesta ruokavaliosta viitsii välittää ja panostaa siihen ainakin viisi kertaa enemmän kuin omaan terveyteensä tai syömiseen! "Joo, eiköhän x-tran juusto ole ihan tarpeeksi hyvä" tai "Taitaa mulla sitten jonkinnäköinen kissankarva-allergia olla, kun en toisinaan saa henkäe, mutta nääh kyllä se siitä jotenkin sutviutuu"... Päteeköhän sama sitten omien lasten kanssa, kun tuntuu että pahimmat tappelut syntyvät tuoreiden äitien välille ja keskittyvät tiukasti lasten kasvatukseen? Onko äitinä olemisessakin kyse jostain paremmuuskisan voittamisesta?

Huh, näytänpäs näissä kalpealta!

Yllä oleva asu on viime viikon kiparireissulta. Mekko on Vila:n ja kengät H&M:stä. Kirppistely on sinänsä kyllä hieman jäänyt, sillä joskus kävin kyseisillä kierroksilla vähintäänkin kerran viikossa, mutta nyt viimeisinkin reissu oli ensimmäinen kokonaiseen kuukauteen! :/ Työssä käyminen vain imee voimat nollille, eikä vapaapäivinä jaksa muuta kuin löhötä sohvalla liikuttamatta edes varvastaan turhan takia. -__-'

Miten ihmeessä minusta koskaan tulisi normaalia työssäkäyvää aikuista, jos kesätyötkin tuntuvat toisinaan ylivoimaisilta? :----DD Tämä riippu kuitenkin täysin myös alasta, sillä hoitotyössä ei voi harkitakaan tulevansa työpaikalle kahden tunnin yöunilla tai sitäkin pahempaa, darrassa! D8 Kun vastuullaan on kokonaisia ihmishenkiä, omalla skarppiudella on ehdottomasti alaraja, jonka alittaneella ei töihin ole asiaa.

Siinä mielessä opiskelu on ehdottomasti helpompaa. Ei vastuuta muista kuin itsestään ja poissaoleva tunneilla nuokkuminen on ok. Itselleni tärkeä asia on myös vapaat viikonloput! Ystäviä ei vain tule nähtyä viikolla, varsinkin kun suuri osa niistä asuu toisissa kaupungeissa. Täksikin kesäksi suunnitelmia oli vaikka kuinka, mutta karun todellisuuden ja ennalta arvaamattomien työvuorojen läimäistyä naamalle, suurimmatkin niistä rapistuivat vanhan seinämaalin tavoin lattialle. :(

Tässä läjä uusia kirpparikledjuja. Ehdottomia lemppareita ovat tuo valossa hehkuva tumman harmaa kalaverkkopaita sekä myöhemmässä merkinnässä asuna näyttäytyvä japanitar-tunika. :) Tekonahkaiset korkokenkulit olivat makuuni hieman tylsähköt, mutta neljän euron hinta ja mukava korko veivät tällä kertaa voiton. :>

Kehyshamsteri Maria on jo täyttänyt kodinsa seinät täpötäyteen tauluilla, mutta yhä edelleen uusia potentiaalisia kehysystäviä löytäessään hän haalii niitä lisää hellään hoivaansa. Tuossa näkyy jälleen uusi yksilö, vaikka hyllyn päällä majaileekin vielä muutama muu käyttöön pääsyä odottelevaa kipaletta. Tarvitsen uuden kodin, laajemmalla seinätillalla! >: o