Heiipps pitkästä aikaa! Jotenkin bloggaaminen on nyt osaltani jäänyt vähemmälle. Erityisesti kirjoittelu tuntuu jotenkin väärältä, kun niitä omia henkilökohtaisia juttuja ei enää osaakaan jakaa tänne kaikkien nähtäväksi. Joitakin valokuvia yhä täällä jakelen ja se on minusta vielä ok. Toisaalta kerrottavaa olisi vaikka kuinka, kun taas samalla lähentyminen rakkaimpien ystävien kanssa voittaa turhat blogijaarittelut 100-0. Katsotaan miten tämä tästä.
Lähiaikoina tekemistä on piisannut, enkä edes muista milloin viimeksi minulla olisi ollut tylsä kotiviikonloppu. Ainakin kolmeen viimeiseen kuukauteen ollaan menty ja sinkoiltu paikasta toiseen siihen tahtiin, että välillä täytyy todella muistuttaa itseään pysähtyä hetkeksi. Minä pidän menemisestä. Mikään ei tunnu paremmalta, kuin tunne että ihan kohta tapahtuu jotain aivan mahtavaa! Pienempiä juttuja, suurempia juttuja. Kaikkia niitä odottaa eikä malta olla kärsivällisenä.
Viime viikonloppu oli jälleen yhtä juhlaa. Onniteltiin vanhenevia vanhempiamme perinteisin kotisyntymäpäivin sekä matkustamalla mini-luksuslomalle Helsinkiin.
Koulussa asiat rullaavat eteenpäin omalla painollaan. Suunnitelmissa oleva kesäinen muutto Turkuun aiheuttaa opintojaksoissani lievää sekaannusta, sekä aikataulujen kiristämistä entisestään. Harjoittelujaksot sekä niiden toteutuminen ja tärkeys muuttuvat toissijaisiksi, ja prioriteetit löytyvät oikeille paikoilleen pikkuhiljaa. Juuri tällä hetkellä keskityn yhteen palaseen kerrallaan ja toivon että lopulta kaikki koostuu yhdeksi isoksi ja kauniiksi maisemaksi. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti