1v3kk -vanha kuvakirjatoukka

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella tänne Taikan kuulumisia ja kehitystä koskevia juttuja. Hän on kasvanut ja kehittynyt viime kerrasta aivan valtavasti, tai ainakin oppinut hirmuisesti uusia asioita. Pahoittelen jos tästä tekstistä tulee hieman liiankin hehkutus-painoitteinen, mutta sanon heti alkuun olevani joka päivä enemmän ja enemmän häkeltynyt miten mielettömän paljon tämä vuoden ja (melkein) kolmen kuun vanha taapero jo osaakaan!

Taikan otettua pari kuukautta sitten ihka ensimmäiset askeleensa, ajattelin itse kävelyn alkavan vasta kuukausien päästä. Väärässäpä olin, sillä juurikin siitä päivästä lähtien Taikan kävely alkoi kehittyä ja vakaantua aivan todellisella ennätysvauhdilla! (Samoin kävi muuten ensimmäisen sanan kanssa, vaikka olinkin silloin melkein varma kuulleeni vain omia harhojani. :'D) Tytön askeleet ovat nykyisin jo todella tukevat, ja enää äärimmäisen harvoin hän kaatuu tai menettää tasapainoaan kesken tietoisan kävelyn. Myös juokseminen onnistuu, vaikka se näyttääkin vielä hieman samalta kuin liian pienet farkut pukenut tyttö videolla (<-kohdassa 2:10). Ulkona juokseminen on vielä hieman aremman luonteista, sillä jostain syystä Taika jännittää mennä siellä omin päin. Kaupassa taas vauhti tuntuu olevan liiankin kova, ja auta armias jos joskus käännämme häneltä vapaasti kävelevänä katseemme muualle. "Eikä! Missä vauva on!? Nääksä sitä? Mihin päin se meni??" Ne matalammatkin tavarahyllyt ja korit kun sattuvat olemaan juuri sen korkuisia, ettei meidän pirpanaa näe niiden takaa sitten millään! :DD

Kun Taikan suurimmat ja näkyvimmät fyysiset kehitykset ovat jo takana päin, tässä vaiheessa huomataan enemmänkin sitä verbaalista kehitystä. Tyttö on oppinut paljon uusia sanoja! Sanavarasto on karttunut, mutta ennen kaikkea hän ymmärtää useiden eri sanojen merkityksiä sekä alkaa tajuta miten missäkin tilanteessa kuuluu toimia. Vaikka tämä ei osaisikaan lausua jotain tiettyä sanaa vielä itse, hän saattaa hyvinkin tietää mikä sana tarkoittaa mitäkin. Lähiaikoina olen huomannut hänen hallitsevan jo todella paljon tavallisten arkisanojen ymmärtämistä. Hän tajuaa kun sanon "kohta mennään nukkumaan", johon hän vastaa PUPU (unipupu) ja PUTTI (tutti), viestittäen minulle näiden kahden liittyvän hänen nukkumaan menemiseen. Kysyessäni "onko nälkä, mennäänkö syömään?" tyttö vastaa minulle NAM NAM ja suuntaa kohti keittiöä, näin muutaman jutun mainitakseni. Olen myös tietoisasti jatkuvasti jutellut hänelle ja aina jotain asiaa tehdessäni selittänyt mitä milloinkin tapahtuu ja mikä on minkäkin asian tai esineen nimi. Taapero imee kaiken saamansa tiedon itseensä kuin janoinen sieni!

Kuten olen jo aiemminkin kertonut, Taika rakastaa kirjoja. En olisi ikipäivänä uskonut kenenkään pienen lapsen oikeasti tykkäävän kirjoista niin paljon, vaan pidin niitä enemmänkin sellaisina vanhempien tyrkyttäminä pakkopullina. :'D Meille siunautui sitten juuri tällainen tapaus, joka voisi heittää kaikki lelunsa menemään, ja korvata ne kasalla mielenkiintoisia kirjoja! Omat kuvakirjavarastomme alkoivat jo käymään tylsiksi (meille kaikille kolmelle), käytyämme niitä läpi enhaluaedeskuvitellakuinkamonta kertaa, joten päätin lähteä hakemaan tytölle uusia kiinnostavia yksilöitä kaupasta.

(Tähän väliin pieni kirjanmetsästystarina)

Noin viikko sitten menin Suomalaiseen kirjakauppaa ja etsin sen hyllyt puhki juuri meille sopivaa kirjaa. Toisin kuin olin alunperin kuvitellut, löytäminen ei ollutkaan niin helppoa! Hyllyt olivat täynnä joko liian helppoja tai liian vaikeita opuksia. Juttuhan kun on niin, ettemme varsinaisesti lue kirjoja, vaan kerromme hänelle mitä asioita kirjojen kuvissa on. Tarvitsin siis kipeästi kirjaa, jossa olisi paljon erilaisia kuvia, jotka mielellään käsittelisivät tavallisia arkiasioita. Monissa Taikan iälle suunnatuissa kirjoissa oli vain viisi aukeamaa, joissa jokaisessa yksi aukeama tarkoitti yhtä aihetta, esimerkiksi kirjassa Lemmikit yksi aukeama sisälti pelkkiä koiria. Eihän siinä nyt sinällään mitään vikaa ole, mutta minä vain nii-iin tiedän, että vastaavanlainen kirja läpikäytäisiin meillä noin 20 kertaa, jonka jälkeen se olisi jo aivan liian nähty sekä taaperon että aikuisten mielestä ja jäisi näin hyllylle pölyyntymään tai enintään päätyisi puhkeavien poskihampaiden puruleluksi.

Lopulta minua onnisti ja löysin ylimmältä hyllyltä juuri oikean kappaleen: Minun värikäs sanakuvakirjani. Kirja on aivan mahtava! Se sisältää usean aukeamallisen kuvia, joista jokainen käsittelee erilaista ympäristöä, kuten tori, kaupunki, maatila, leikkihuone, omakotitalo, eläintarha ja huvipuisto. Suuri aukeaman pääkuva on täynnä erinäisiä yksityiskohtia, josta jokaisella katselukerralla löytää aina jotain uutta, mitä ei ole huomannut aikaisemmin. Lisäksi ison tapahtumarikkaan kuvan reunoilla on erikseen kuvasta poimittuja elementtejä, kuten eläimiä, esineitä ja hahmoja. Aluksi, lapsen ollessa pienempi, voi siis ihan vain nimetä yhdessä joitakin helpoimpia ja tutuimpia asioita, kuten eläimiä ja arkiesineitä, kun sitten lapsen kasvaessa siirtyä vaikeampiin kohteisiin. Lisäksi lasta voi pyytää löytää reunoilla olevia pikkupiirroksia isosta kuvasta, johon ne on "piilotettu". Suuri kuva myös sisältää lukuisia tilanteita, joita voi pohtia ja keskustella isomman lapsen kanssa yhdessä. Tiesin tämän suuren opuksen olevan tavallaan vielä hieman liian vaikea Taikalle, mutta toisaalta kirjan maksettua yhtä paljon kuin viisiaiheinen lemmikkikirjakin, ajattelin tällä olevan paljon enemmän potentiaalia! Se ei noin vain muutu "tylsäksi pikkulasten kirjaksi", vaan tarjoaa lapsen kasvaessa enemmän ja enemmän yhteisiä katselu- ja opetteluhetkiä.

Olen huomannut kirjojen lukemisen (katselemisen) oikeasti olevan hyödyllistä! Taika on selkeästi oppinut niiden kautta kymmeniä uusia sanoja, joita ei normaali arjessa ehkä tajuaisi oikein opettaa. Toki tytölle tulee näytettyä missä on äitin silmät, nenä ja suu, mutta esimerkiksi eläimiä ei noin vain tule kadulla vastaan. On myös hienoa huomata Taikan tajuavan kirjan piirroksen ja reaalimaailman välisen yhteyden, kun ensin näytämme kuvasta piirretyn kissan, ja sitten osoitamme oikeaa kissaa. Molemmat ne ovat kissoja, vaikka todellisuudessa toinen niistä onkin vain piirros. Toki kaikki lapset oppii tuntemaan ja erottamaan maailman eri käsitteitä myös ilman kirjoja ja "hömpötyksiä", mutta minusta on hienoa nähdä miten meidän aivan hetki sitten ollut vauva onkin jo järjettömän älykäs ihmiskunnan ajatteleva yksilö! :'o (Vaikkei siltä todellakaan aina normielämässä tunnu..)


Muita seikkoja typystä tällä hetkellä:

-Taika nukkuu (yleensä) yhdet päiväunet, noin klo 12-14. Päikkäsit kestää noin pari tuntia ja toisinaan nukahtaminen on vaikeampaa, joten tyttö saattaakin heräillä vasta klo 15, saatuaan unta vasta yhden paikkeilla. Iltaisin menee nukkumaan klo 20 ja herää aamulla klo 8-9.

- Taika syö pääosin kotiruokaa, vaikka yhä ainoita "varman päälle" olevia sapuskoja ovatkin kaupan purkkiruoat. Päivästä riippuen tyty suostuu harjoittelemaan ruoan lappaamista suuhun myös itse käsin tai lusikalla. Lempparijuttuja ovat tomaatit, vesimeloni, viinirypäleet, suklaa (...), vauvapuuro, purkkilasagne, makaronit sekä juusto. Syö myös mielellään äitinsä tekemää laihdutus-kaalikeittoa. :'D

- Tykkää ulkoilla, muttei uskalla liikkua siellä paljoakaan omin päin. Inhoaa istua vaunuissa, ostoskärryissä tai missään, missä hänen menemistänsä rajoitetaan. Tykkää kylpemisestä, vihaa hampaiden harjaamista.

- Pitää muista lapsista, innostuu leikkipuistoista, leikkii mieluiten dubloilla sekä pienillä (kinder)leluilla. Lemppari lastenohjelmia ovat Mimi ja Kuku, Pikku Prinsessa, Halinallet ja Taapero. Syö tuttia mennessään nukkumaan, automatkoilla ja kaupassa.

- Tykkää katsella isin kanssa Muse:n musiikkivideoita ja taputella jalkoja musiikin tahdissa. Myös eläinvideot youtubesta kelpaavat.

Huh. Olen ollut hieman kipeänä tässä parin päivän ajan lähtien, ja tämänkin kirjoitelmatyngän työstämisessä on mennyt kaksi päivää. Teksti siis saattaa olla hieman takkuilevaa, mutta sitäkin suuremmalla rakkaudella ja häkellyksen määrällä tehtyä. Vielä loppuunkin haluan osoittaa, ettei näillä sanomisillani ole tarkoitus nostaa omaa lastani korokkeelle, sillä tiedän että varmasti jonkun muun saman ikäinen taapero voi olla täysin toisenlainen, ja se on ihan ok. :)