Kirppismuija

No hei! Meinasin ensin että näistä asukuvista tulisi oma postauksensa ja kirppisasiasta omansa. Sitten päätin että mitäs hittoa. Asukuvat ja kirppisjutut kun lähes poikkeuksetta kuuluvat blogissani yhteen.

Shoppailen nykyisin melko harvoin. Silloin kun ostan uusia vaatteita ne ovat joko kirpparilta tai H&M:n ale-reistä. Alusvaatteita ja sellaisia en tosin ota huomioon, sillä sellaisten varastotäydennystä tulee tehtyä muutenkin vain muutaman kerran vuodessa.

Kirppareista tuli mulle tärkeitä ensimmäisen kerran oikeastaan silloin kun muutin omilleni. Toki vierailin sellaisissa myös vanhemmilla asuessani, mutta vasta opiskelijaelämän ja rahattomuuden tuoman "mitä ihmettä mä nyt teen?" -ajatuksen myötä löysin 2nd hand -shoppailun kunnolla. Mähän nimittäin tykkään vaatteista, paljon. Tykkään saada uusia kamppeita, joita yhdistelemällä vanhoihin lopputuloksena on jokin ennenkokematon asuyhtälö. En ole yhtään sellainen ihminen joka jaksaisi kiemurrella päivästä toiseen samassa hyväksi todetussa combossa, sillä noh, se vain olisi niin kuolettavan TYLSÄÄ.

Mekko-2nd hand, Vyö-Seppälä, Kengät-2nd hand, Kaulapanta-ebay

Löydettyäni kirpputorit huomasin pääseväni toteuttamaan intohimoani myös vähin rahoin. Voin ihan oikeasti löytää itselleni uusia vaatteita vain muutamalla eurolla, ja säästää kallisarvoisia roposia kaikenlaiseen muuhun elämiseen! Ei tarvitse luopua kummastakaan, sillä joskus voi saada molemmat.

Käytettyjen vaatteiden huono puoli onkin se niiden löytäminen. Olen usein kuullut ihmisten sanovan "Ostaisin mutten löydä sieltä ikinä mitään!" . Se on totta. Ei ole helppoa tehdä hyviä ja itselleen mieluisia löytöjä paikoista, joissa suurin osa on rähjäistä lumppua tai ikivanhoja kuolinpesä-rojuja. Olen moneen otteeseen poistunut kirpparilta tyhjin käsin, sillä toisinaan mitään ei vain löydy. Mutta sitten on niitä toisenlaisia kertoja, kun bongaan kaikkien turhien hyllyrivien välistä sen yhden kultakaivoksen! Sellaisen, jonka vaatteita ei ole pilattu hinnalla, ne ovat tismalleen minulle sopivan kokoisia ja kappas, juuri sellaisia mitä olen pitkään etsinytkin! <3__<3 Se tunne, kun koet olevasi maailman ääriin matkustanut merirosvo ja lopulta vihdoin löydät havittelemasi aarrearkun! *-*

Kirppistelyä voisi periaatteessa jopa kutsua harrastukseksi. Siihen kuuluu se etsiminen ja epävarmuus. Siihen kuuluu se jännä tunne, ettei voi koskaan tietää mitä löytää vai löytääkö mitään. Kirpputorille ei mennä etsimään mitään tietynlaista asiaa, vaan sinne saavutaan avoimin mielin. Parhaita kirppisaarteitani ovat olleet itseasiassa sellaiset asiat, joita en olisi oikeastaan koskaan kuvitellutkaan ostavani itselleni. Kaupassa olisin takuulla kävellyt niiden ohitse vilkaisematta, mutta kirpparilla mielen tila on erilainen. Kyllä tämmöstä kolmen euron mekkoa nyt kannattaa ainakin koittaa!

Vaikka köyhyys ja rahattomuus tuntuukin ärsyttävältä monilla elämän osa-alueilla, niin omalla kohdallani se ei useinkaan koske vaatteita. Käytettyjen löytöjen tekemisestä on tullut niin mielenkiintoista, etten nykyisin edes usein halua mennä tavalliseen vaatekauppaan. Joskus sattumoisin saatan löytää liikkeistä halpoja alevaatteita, mutta se ei kuitenkaan ole koskaan sama asia. Siitä ostamisesta puuttuu se jokin. Sellainen pelaamisen omainen onnistumisen tunne, jonka olen onnistunut saavuttamaan kirpputoreilla.


******

Lähivuosina kirppisrakkauteni on saanut aivan uusia ulottuvuuksia. Olemme löytäneet kirpputoreilta vaatteiden lisäksi kodin sisustustavaraa, ihania historiallisia valokuvakehyksiä sekä huonekaluja. En löydä mistään sisustusliikkeistä yhtään niin hienoja juttuja mitä ollaan joskus bongattu sattumalta kirpputorilta! Saamme jatkuvasti vierailta ihailuja esimerkiksi käytettynä löytämästämme englantilaisesta klaffipöydästä. Sellaisia ei vain myydä enää missään tavallisissa huonekalukaupoissa. Sellaiset esineet tekevät kodistamme erilaisen ja erityisen.<3

Ja viimeisin, muttei laisinkaan vähäisin osa-alue tulee tässä. LASTENVAATTEET! Whoaaa miten paljon todellista säästöä ja järjenkäyttöä liittyykään nopeasti kuluviin ja äkkiä pieniksi meneviin vauvojen ja taaperoiden kamppeisiin! 8'O Ja siis oikeasti, miten yksi pieni lapsi edes voi tarvita niin tuhottomasti tavaraa, johon saisi upotettuja satoja ja satoja euroja?? Takki, ulkohousut, kumisaappaat, ainakin kahdet kengät, sadetakki, sadehousut, lämmin takki, toppahaalari, villahaalari, välikausihaalari, kurahanskat, toppahanskat, kaulahuiveja, kaulureita, ruokalappuja, neuleita, huppareita, pitkähihaisia, lyhythihaisia, bodyja, kotihousuja, farkkuja, sukkia, lapasia, villasukkia, pipoja, yöpukuja, lippalakkia, sukkahousuja, juhlavaatteita ja juhlakenkiä.

Siis oikeasti miettikää mikä määrä! Lisäksi kun monen vaatteen kohdalla niitä tarvitaan useita, sillä lapset telmivät ja sotkevat ja kuluttavat housujen polvet puhki. Vielä hirvittävämpää on ajatella miten usein noita kaikkia tarviikaan uusia lapsen kasvaessa? @___@' Jos itselläni on käytössä sama talvitakki viidettä vuotta, pienelle lapselle joutuu hankkimaan uusi joka vuosi. Meistä tuntui suorastaan lottovoitolta huomattuamme viime keväänä uutena hankkimamme 80-kokoisen (silloin hieman liian ison) välikausihaalarin sopivan juuri ja juuri vielä tämän syksyn ajan. Ehkä. Ellei siis Taika ota ja tee jotain megakasvu-spurttia, jolloin joudumme hankkimaan hänelle uuden.

Kuten arvata saattaa, olemme yrittäneet hyödyntää kirpputoreja myös lasten vaatteiden hankintaan niin paljon kuin se suinkin vain onnistuu. Se ON aikuisten vaatteita hankalampaa, sillä XS, S, M, L ja XL -kokojen sijaan lasten vaatteita on miljoona. Koittaessani selata kirppispöydältä oliskohan täällä just meille tarvittavaa kokoa, siihen voi valehtelematta tuntikausia! =__=' Samassa pöydässä voi helposti olla kaikkia mahdollisia lasten kokoja! Lapsettomille henkilöille havainnoidakseni voin luetella ne kaikki 100-kokoon asti. Kas näin: 50, 56, 60, 62, 68, 70, 74, 80, 86, 90, 92, 98, 100. Että koitappa sitten kaivella sieltä sekaisista pöydistä juuuri NE oikean kokoiset vaatteet! Helpommin sanottu kuin tehty...

Ongelmana on käytettyjen lastenvaatteiden lisäksi usein myös niiden kunto. Kuten sanottu, muksut suttaavat ja riehuvat paljon ja se myös näkyy heidän vaatteissaan. Kirppiskamppeiden kanssa on usein oltava tarkkana, jos ei halua ostaa reikäisiä housuja tai paitoja pinttyneillä ruokatahroilla. Myös ne lastenvaatteiden printit saattavat olla kuluneet aivan liian härskin näköisiksi, ettei sellaisia enää edes viitsi pitää päällä, ellei tahdo lapsensa näyttävän kodittomalta kerjäläiseltä.

Kaiken tämän kertomani hankalan rumban jälkeen haluan kuitenkin sanoa seuraavan. Käytettyjen lasten vaatteiden hankkiminen silti kannattaa. Shoppasimme viimeksi viikko sitten Taikalle uusia käytettyjä vaatteita (kävi juuri samalla lailla kuin aikaisemmin mainitsemani kultakaivos-juttu), ja voi että miten innoissaan tyttö olikaan löytämistämme asioista! ^_^ "Kiiijaaaa!!!" tämä kiljahteli, nähtyään usean ihanan ja hyväkuntoisen kissa-printtisen bodyn, joita haalimme hänelle hyllyltä koriimme. 70 senttiä - 1e /kpl ei ollut lainkaan paha diili, ja onnistuimme löytämään usean hyvän näköisen ja laatuisen yksilön täyttämään lipastoamme murun seuraavassa vaatekoossa.

Varsinkin lasten kenkien kohdalla suosittelen lämpimästi tarkistamaan lastenkirppisten tarjontaa! Meille ei silloin aikoinaan käynyt hyvää tuuria Taikan ensikenkien kanssa, vaan jouduimme ostamaan sellaiset Taikalle uutena. Kuitenkin sen jälkeen olemme onnistuneet löytämään murulle edullisia käytettyjä popoja tulevalle talvelle. Ja siis hei, laadukkaita merkkikenkiä! Viking:iä, Reimaa, Adidasta...

Sama juttu törkyhintaisten toppavaatteiden kanssa! Jos vain lykästää (niinkuin meillekin löytyi vain YKSI sopiva toppahaalari!), saattaa löytää hyvinkin edullisen diilin hyvänkuntoisen talvivaatteen kanssa. Kuka välittää, että nimilapussa lukee himmein kuulakärkikynän kirjaimin "Jenna", sillä tarvittaessa voi vaikka kirjoittaa päälle vedenkestävällä tussilla TAIKA.


Mitä mieltä te olette käytetyistä lastenvaatteista? Entäs kirpparishoppailusta yleisesti? Onko teitä lykästänyt tekemään huikeita 2nd hand -löytöjä vai päädyttekö kirpputoreilta kotiin aina tyhjin käsin?