Sukulointia Sukkulalla

Kauluspaita - h&m (2nd hand), Hame - Only (2nd hand), Kaulakoru - JC, Saapikkaat - Buffy (2nd hand)

Heipat jälleen viime viikonloppuisten asukuvien muodossa! Lähdettiin viettämään itsenäisyyspäivää jälleen kerran Raumalle, vanhempiemme kotinurkille, sillä mikäpäs sen ihanampaa kuin perheenjäsenten näkeminen ja poikkeuksellisen herkullinen ruoka? ^^ Itenäisyyspäivän ollessa perjantaina, lähdimme Porista jo torstai-iltapäivällä. Ainiin, ja lähdettiinkin tosiaan meidän uudella OMALLA AUTOLLA! \o/ Hankittiin sellainen aivan "vahingossa", Mikon tuttavan kerrottuaan hänen olevan myymässä ylimääräistä autoaan halvalla. Viikko sitten, tiistai-iltana uusi mobiili käytiin sitten katsomassa, ja jo torstaina huruisteltiin sillä Rauman suuntaan onnistuneesti. :'> Nyt perheessämme on kahden kisun lisäksi myös pikkuinen Fiat Bravo, vuosimallia -99.

Mutta niin, palatakseni viikonlopun tapahtumiin. Torstaina vietettiin päivää ja iltaa minun vanhemmillani, ja perjantaina itsenäisyyspäivänä oltiin kokopäiväisesti Mikon sukulaisten armoilla. Heillä on tapana järjestää muutaman kerran vuodessa sukusählyä, ja sellainenhan sitten osuikin kohdallemme itsenäisyyspäivän tienoilla! Jeiih, tykkään joukkoepeleistä ja siitä mielettömästä yhteishengestä, mikä sellaisia pelatessa väistämättömästi muodostuu! ^^ Innostun aina niin, että olen kentän äänekkäimpiä pelaajia, huudellen jatkuvalla syötöllä "Hyvä Nikolas!" "Taistele!" "Tänne päin!" "Puolustakaa!" "Maalille!" "Anna mennä!" "Eiii!" jne jne.... Jos oikeasti tykkäisin urheilusta, minusta tulisi varmaan maailman paras kannustusjoukkoelainen. Kyseinen innostus iskee kuitenkin onneksi vain ja ainoastaan ollessani itse pelikentän tunnelmissa. >__<'' Huh..

Sählyilyn jälkeen kokoonnuimme kaikki saunomaan ja nauttimaan hyvästä ruoasta. : 3 Toisinaan kyllä harmistelen, ettei vastaavalaisia sukuperinteitä ole olemassa minun omassa suvussani, mutta toisaalta väliäkös sillä, kun nyt olen osana myös toista sukua ja sikäläisiä juttuja. : D Kaikkea ei voi saada, ja sinänsä, jos kaikki pahaat puolet olisivat molempien sukujen iänikuisia perinteitä, osaisinko edes arvostaa niitä enää?

Ruokaa joltakin päivältä. Kanaa ja salaatia, omnom~~

Eilen koulussamme oli pakollinen harjoittelun  teemapäivä, mikä oli omalla kohdallani yksiä harvinaisia lähiopetuspäiviä moneen moneen viikkoon. Noh, arvatkaapas olenko AIIIINA juuri tuollaisina ainutlaatuisina päivinä aivan tajuttoman kipeä, ja joudun raahautumaan kouluun puolikuolleena?... -____-' Tosiaan, sunnuntai-iltana jo pitkään jatkunut flunssailuni sai uuden ulottuvuuden, ja siedettävä kurkkukipuni muuttui raastavaksi. Pikkuruinen räkäilyni kääntyi valtavaksi tulvaksi ja seuraavana yönä onnistuin näkemään niin oudon kamalia painajaisia, ettei nukkumisesta yksinkertaisesti tullut yhtään mitään! : ( Eilen aamulla heräsin "uniltani" jo 3-4 aikoihin, ja kuumeinen voimattomuus sekä arastava päänsärky valtasivat koko aamuisen olemukseni. Olo oli niin huono, että jouduin muutamaan kertaan jopa oksentamaan, sillä jopa keittämäni tee teki minulle pahaa...

Pilleriä naamariin ja kouluun kuitenkin. Tuntui silti karsealta altistaa luokkalaisiani samalle "taudille", vaikei kuumetta minulla missään vaiheessa edes ollut. Lähinnä alilämpöä, 35,4... : S Muutaman kerran huomasin koulussa tuntevani jonkun katsovan minua vierestä. Käännyin heitä päin, ja luokkalaiseni vain totesivat "kyllä sä Maria näytät aika pahalta.... Sairaalta..." Kiva... :( Koko päivä eteni ainoastaan särkylääkkeiden voimalla, sillä ilman niitä olisin todellakin kuollut elävältä! @___@' Kuinka ollakaan, tänään sen sijaan vointi on jo paaaljon parempi ja ilokseni sain yölläkin kiitettävästi nukuttua! Mystistä tämä tällainen sairastelu.. Tai ehkä psykologista pikemmin?

Tässä vielä muutama kuva meidän extreme-kateista, joiden harrastuksena on kiipeillä ovien päällä. : D
Heippa!