Non-stop Menijä

Heipä hei täältä sairastuvalta. Meillä podetaan flunssaa, Mikko jo toista tai kolmatta ja minä ensimmäistä päivää. : ( Harmillista kun saman katon alla asustelevilla on yleensä lähes mahdottomuus olla sairastumatta samaan kausitautiin, jos toinen sellaisen sattumoisin pääsee itselleen nappaamaan. Eipä tässä muuten mitään, kun olen mielestäni kuitenkin suhteellisen terveenä koko talven pysynyt ja selvinnyt aina suuremmitta murheitta.

Viikonlopun häät menivät mukavissa merkeissä ja niistä kotiuduimme Poriin onnistuneesti seuraavana päivänä, sunnuntaina. Ensi viikonloppuna onkin meillä taas uudet pirskeet, ja siihen asti olisikin hyvä saada levättyä ja kerättyä voimia. : 3 Kyseessä on meidän itsejärjestämät 90-luvun aiheiset pippalot Mikon tulevan syntymäpäivän kunniaksi. Herra täyttää jo kokonaisen neljänneksen vuosisadasta, ja sellaisen komean määränhän täytyy juhlistaa ystävillä ja riemuisalla menolla! ^-^

Muuten todettiin tässä olevamme niin kovia non-stop menijöitä, että täytyisi oikeasti koittaa yrittää rauhoittua ja antaa asioiden edetä omalla painollaan. Niin monen suuren elämänmuutoksen kynnyksellä olisi hyvä antaa itselleen vain luvan hengähtää ja olla ottamatta yhtään ylimääräistä painetta mistään asiasta. Siinä me ollaan molemmat vähän huonoja, mutta ongelman myöntäminenhän on jo sen puolittainen korjaaminen?

Tällaisia pohdintoja meille kuuluu. Palaillaan blogin pariin paremmissa ja voimallisimmissa merkeissä ja yritetään ottaa rennosti ja parantua. Jos kaikki ei aina mene suunnitellusti, se ei siltikään tarkoita maailmanloppua. :') Piristykäähän tekin niistä pienistä arjen mukana tuomista asioista ja lakatkaa stressaamasta liikoja! Minulle yhtenä piristäjänä toimivat mm. hupsut kissamme, joista Nana tulee aina nyhjöttämään lonkalleni, maatessani kyljellä. >.< <3 Heippa.