RV 41+0 |
En millään haluaisi pitkittää synnytystä käynnistämiseen saakka! :( Luonnollisin keinoin, itsestään alkanut synnytys menee yleisesti ottaen aina käynnistettyä paremmin eikä sisällä niin paljon riskejä äidille ja vauvalle. Synnytyshän on aina keholle suuri ja mulistava koettelemus. Voin vain toivoa että kaikki menisi mahdollisimman sulavasti ilman ylimääräisiä kompliaatioita ja sekä minä että vauva säilyttäisiin mahdollisimman vähin ruhjein! :'S
Pelottaa ja jännittää. Joka päivä petyn uudestaan ettei mitään taaskaan tapahtunut. Toisaalta huokaisen helpotuksesta, sillä vielä yhden päivän olen saanut olla rauhassa odottelemassa tulevaa. Sitten kun synnytys todella alkaa, minun on osattava toimia. Sitten rento löhöily ja menkkamaista jomotusta valittava voivottelu on kaukana takana päin.
Kyljestäni porautuu kipeästi pikkuisia kantapäitä. En osaa uskoa että aivan pian ne pikkuiset jalat ovat jo masun tällä puolen, kutiteltavissa ja pusuteltavissa<3 Vaikka jännitänkin tätä kaikkea aivan hullusti, tiedän palkinnon olevan sen arvoinen! Kyllä minä pärjään, sillä tämä on juuri sitä mitä haluan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti