Taika ra-kas-taa kissoja. Niiden silittäminen on maailman parasta ja jahtaaminen nelinkontin jännintä ikinä! Erityisen hienoa on päästä ihailemaan niitä läheltä, niin ettei karvakaveri olisi ihan heti karkaamassa tiehensä.
Onnekseni voin todeta kummankin kissamme olevan erittäin lapsiystävällisiä tapauksia. Jos Taika onnistuu estämisestämme huolimatta nappaamaan katin turkista otteen ja vetäisemään siitä tupon karvaa, kissa vain lähtee tiehensä. Ei murinaa, ei sihinää eikä edes maukaisua! Ainoastaan tyynen rauhallinen poistuminen paikalta. :D
Kotona viihtyvä Kiki (kuvassa) on myös mitä huikein lapsenvahti sen aikaa kun minä häärään keittiössä ja Taika vetelee itsekseen pisin lattioita tai hyppelee pomppukeinussa! Kiki selkeästi nauttii leikitellä ja kiusoitella Taikaa tulemalla vuoronperään lähemmäs ja lähtemällä sitten hetkeksi kauemaksi hänestä. Välillä tämä myös tietoisasti "hipaisee" Taikaa kyljellään tai hännällään kädestä ja se jos mikä saa pienen pirpanan räkättämään innosta! >_<
Kerran Taikan pomppiessa keinussa ja minun ollessani laittamassa ruokaa, kuulin yllättävän naurunpuuskan tulevan Taikan suunnasta. Mentyäni katsomaan mitä siellä oikein tapahtuu huomasin Kikin löytäneen jostain kodin nurkasta lattialla pyörineen muovipussin ja tuoneen sen aivan Taikan eteen pomppukeinun luokse. Kiki tunkeutui pussiin ja hyppäsi sieltä hetken päästä pikaisesti pois. Sitten taas pussiin, kulki pienen matkan "sokkona" pussin sisällä kömpelösti eteen päin ja juoksi taas vastakkaiseen suuntaan ulos. :'D Näky oli melko hulvaton myös sellaisenaan, mutta totaalisen pähkinöinä tästä kaikesta olevan vauvan nauru sekoilevaa näytöstään esittävän kissan vieressä teki tilanteesta aivan hillittömän hauskan! X3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti