Mitä minulle kuuluu nyt, eli satunnaisia ajatuksia elämästäni

Lähiaikoina mielessäni on pyörinyt kysymyksiä. Mitä MINÄ haluan elämältäni? Olen jotenkin tajunnut vasta äskettäin että omassa elämässäni kyse oikeasti on vain minusta ja siitä mitä minä haluan siinä tehdä. Joitakin asioita ei vain ymmärrä ennen kuin ne todella oivaltaa itsensä kohdalta ja alkaa tosissaan kaivaa pintaa syvemmälle. Vaikka olenkin vähintäänkin viimeiset kymmenen vuotta tiedostanut olevani erittäin aktiivinen ajattelija, koen toisinaan tietynlaisia identiteettikriisejä jolloin minun on selkeästi pysähdyttävä rauhoittumaan ja vetämään henkeä. Vaikka suunta olisi selkeä, ajoittain on tarkistettava ollaanko yhä oikealla tiellä. Onko tie vieläkin sama vai onko se kenties muuttunut tai vaihtunut toiseksi? Unelmat ovat toteuttamista eivätkä haaveilemista varten.

Ensinnäkin, minulta on kysytty milloin aijon jatkaa koulutustani ja miten pitkään ajattelin olla äitiyslomalla. Kysymys on poikinut mielessäni ajatuksen haluanko minä todella sairaanhoitajaksi vai aijonko suorittaa tutkinnon ainoastaan saadaakseni "edes jonkun" ammatin? Olenko minä rehellisesti valmis tekemään kyseistä työtä, tulisinko nauttimaan siitä vai olisiko kaikki työnteko tietynlaista "tyytymistä" kohtalooni, koska en nyt parempaakaan keksinyt. Onko kyseinen ammatti oikeasti minun juttuni vai enkö vain jaksa nähdä vaivaa ollakseni tarpeaksi sinnikäs tavoittelemaan jotain mitä todella haluaisin tehdä?... Vai kuvittelenko itsestäni liikoja? Haluanko muka takaisin koulun penkille aloittamaan kaiken alusta aiheesta jota en ole vielä edes keksinyt?

Lisäksi aihe on kutkuttanut mieltäni viimeaikaisten lakialoitteiden vuoksi. Entäs jos lähitulevaisuudessa ei tullakaan maksamaan opintotukea enää toista korkeakouluammattia opiskelevalle? Mitä jos päätänkin vaihtaa alaa, ja joudunkin siten hullunmoiseen loukkuun töiden, opiskelujen sekä perheeni keskellä?

Millaisesta perhe-elämästä haaveilen? Haluanko enemmän lapsia, jos joo niin kuinka monta ja millaisella ikäerolla? Millaisia prioriteetteja perheeseeni haluan? Ollaan kumpikin Mikon kanssa harmiteltu vuorotyön kuormittavuutta ja sitä miten iltavuorossa ollessa aika on pois perheen yhteisistä hetkistä. Varsinkin sen huomaa siinä, miten ikävän usein Mikolta jää näkemättä Taikan ensi-asiat. En osaa edes kuvitella miten kurjalta Mikosta tuntuu joka kerta kun kerron Taikan tehneen jotain uutta (tai siis, toki hän on siitä äärimmäisen iloinen, mutta samalla harmissaan että taas hän missasi jonkin tärkeän rajapykälän). Kehityksellisesti suuri päivä oli muun muassa silloin, kun Taika oppi ryömimään. Siitä asti täällä ollaan edistytty huimaa vauhtia ja tällä hetkellä tyttö osaa jo mennä itsenäisesti konttausasentoon, istuma-asentoon, polviseisontaan sekä harjoittelee jo vahvasti ylös nousemista! Eilen hän yritti päästä ylös portaita, ja jos jaloissa olisi riittänyt yhtään enempää ponnistusvoimaa, Taika olisi päässyt jo ensimmäiselle askelmalle! :'o Turvaportin asentaminen alkaa sittenkin olla meillä melko ajankohtaista...

Mutta niin, takaisin aiheeseen. Vasta taannoin ymmärsin ettei elämän tarvitse olla pelkkää stressiä ja työntekoa. Toki perheen tulojen tulisi lasten ja muun toimeentulon takia olla vakaat ja riittävät, mutta se mikä millekin perheelle on tarpeeksi on jokaisen perheen kohdalla eri asia. On vain valinnan kysymys priorisoiko elämässään suuren ja hienon kodin - pienemmän ja ei-niin-tähdellisen kerrostalohuoneiston tilalle. Onko meidän perheelle tärkeämpää matkustella, syödä parempaa ruokaa, omistaa hyvä auto VAI viettää enemmän aikaa yhdessä? Tiedän ihmisiä jotka syystä tai toisesta päättävät tehdä esimerkiksi vain puolikasta työlistaa ja saavat niin luonnollisesti puolet vähemmän palkkaa kuin muut. Elämä on kuitenkin valintoja täynnä, enkä osaa kyllä sanoa kumpi olisi minulle tärkeämpää, enemmän rahaa vai enemmän vapaa-aikaa?

Mitkä asiat ovat minulle elämässä tärkeimpiä ja mihin olen valmis panostamaan enemmän kuin muuhun? Mihin minä haluan säästää rahojani ja mihin käyttää kallisarvoista aikaani?

Vaatteet - h&m, kengät - Nelly.com (tilattu members.com:n kautta)

Millainen äiti haluan olla? Alettuamme suunnittelemaan Mikon kanssa yhteistä perhettä keskustelimme useasti millaisia asioita haluamme sen sisältävän. Kumpikin muisteli lapsuudensa hyviä ja huonoja hetkiä ja integroimme ne yhteisiksi, molemmille sopiviksi toimintamalleiksi. Onneksemme kummankin ajatus ihanteellisesta perheestä on hyvin samanlainen eikä meidän ole tarvinnut tehdä sen suhteen erityisiä kompromisseja. Ainakaan vielä...

Pelkään että ajan ja iän kanssa laiskistun enkä viitsikään enää noudattaa itse suunnittelemiani ohjeita. Haluan kasvattaa Taikasta hyväsydämisen, rehellisen ja kiltin ihmisen. Toivon että hän on määrätietoinen, fiksu ja ahkera näkemään vaivaa elämänsä tärkeiden asioiden eteen. Haluaisin hänestä tulevan hauska ja iloinen, mutta myös aito ja persoonallinen oma itsensä. Opetan hänet toteuttamaan itseään ja autan häntä löytämään oman tiensä. Tärkein tehtäväni on tukea häntä vaikeissakin tilanteissa ja osoittaa hänelle että rakastan häntä millaisena tahansa hän haluaakin olla. Hartain toiveeni on saada mudosostettua lapseeni vahvan ja luotettavan siteen, joka tulisi kestämään koko elämämme ajan. Teen kaikkeni jotta Taika pitäisi minua tärkeänä ja haluaisi viettää kanssani aikaa sekä lapsuudessaan että aikuisena.

Millaisin keinoin pääsen saavuttamaan tavoitteeni? Millaisia valintoja minun on tehtävä onnistuakseni lapseni kasvattamisessa? Mitä virheitä minun on pyrittävä välttämään eniten? Miten saan perheestämme rennon ja rakastavan, jossa jokaisen perheenjäsenen on hyvä olla? Miten saan luotua kodistamme lämpimän ja hyvän kasvuympäristön lapselle?

Huhh... Paljon pohdittavia kysymyksiä ja pää niiden myötä totaalisen pyörällä. Tiedän useimman ratkeavan "itsestään" ajan myötä, mutta tällaisena lievähkönä kontrollifriikkinä haluaisin jotenkin valmistautua kaikkeen mihin kykenen.

Pohditteko tekin kaiken mahdollisen valmiiksi vai annatteko ajan näyttää?