Pääsiäisasua ja uhmakasta kakkapyllyä

Neule-H&M, Mekko-Siskolta (H&M), Sukkahousut-Lidl, Villasukat-Itse tehty

No tuleehan sitä asupostausta vihdoin! Vaikkakin ryppyisenä ja hieman tärähtäneenä. :'D Tämän näköisenä matkasimme viime maanantaina, eli toisena pääsiäispäivänä, sukuloimaan vanhempieni luokse. Ylle pääsi teeman mukaisesti iloisen keltaista, jossa tuon uuden pörröisen polkkani kanssa näytän valehtelematta ihan tipulta...

Sukulointireissu oli kaikenkaikkiaan melko minimaalinen, eikä oikeastaan ehditty tehdä juuri muuta kuin syödä ja vaihtaa kuulumisia. Illalla menimme Mikon vanhemmille yöksi ja aamulla syömis-tappeluiden jälkeen pääsimme vihdoin lähtemään kohti kotia.

Alkuviikko hujahti taas niin nopeasti käsistä, kun Mikolla oli vapaata ja keskityttiin tekemään kaikkea kivaa perheenä. Ulkoiltiin, tehtiin hyvää ruokaa, kyläiltiin ystäväperheen luona, leikittiin, kirppisteltiin ja nauhoitettiin vähän lisää yhtä uutta biisiä koneelle. Hoidettiin siinä ohella myös muutamat pakolliset jutut, kuten ruokakauppareissut, uusien kesärenkaiden hankkimiset ja -vaihdot sekä siivoilut. Yhtenä päivänä innostuin jopa istuttamaan kauan harkitsemani avokadot! Olin joskus kyllä kokeillut sellaisten kasvattamista, mutta kyseinen yritys päätyi epäonnistumiseen.  Nyt olin saanut siihen uusia vinkkejä, ja päätin kokeilla kylväämistä uudestaan. :'3 Jospa tällä kertaa edes yksi neljästä siemenestä alkaisi itää.. ^^

Taapero-Taikalle muuten kuuluu ihan hyvää! Olen tietoisasti jättänyt hänestä raportoimisen blogin puolelle vähemmälle, sekä yksityisyyden että tytön oman internet-jalanjäljen kunnioittamisen takia. Lisäksi en halua blogini muuttuvan kokonaan pelkäksi lapsiperhearjesta kertovaksi blogiksi, vaan painottuvan yhä lähinnä minun kuulumisiini, ajatuksiini ja mielenkiinnon kohteisiini. Toki jotain pientä voin typystämme silloin tällöin tänne päivittää, sekä sellaisia koko perhettä koskevia kuulumisia on toki mukava kertoa laajemmasta mittakaavasta kuin pelkästä minun näkökulmastani. ^^

Meidän 1v 8kk -vanhalla riiviöllä on juuri nyt meneillään hyvin uhmakas "minä itse!" -vaihe. Ruoka kelpaa joko itse syötynä (koska äidin tai isän syöttämänä se ei käy) tai sitten joinakin kertoina se ei kelpaa ollenkaan. Tiettyjä ruoka-aineita (eli lähinnä kaikkea muuta paitsi makarooneja ja nakkeja) ei vain voi syödä, koska ne ovat pahoja ja kamalia ja niiden maistaminenkin ällöttää niin paljon, että ruokapöydässä istuminen ja eritoten siihen istuutuminen tarkoittaa nykyisin meillä lähes automaattista raivokohtausta. Koskaan ei olisi nälkä, ja kivointa olisi vain saada paastoa kaikki päivät tai enintään napostella kaapista itsenäisesti haettuja maissinaksuja. Ennen ruoan syöminen oli mielenkiintoista ja jännää, mutta nykyisin lähes kaikki ruokahetket ovat muuttuneet vain ärsyttäviksi ja epämieluisiksi, sillä "äiti ja isi haluavat vain kiusata ja pakottaa minua typeriin juttuihin joita ei ollenkaan huvittaisi tehdä". Tai näin minä ainakin kuvittelisin Taikan nykyisin ajattelevan.

Uhmaa näkyy myös muualla kuin keittiössä. Kakkavaipan vaihtaminen on silkkaa kidutusta, sillä paljon mukavampaa olisi kuljeskella pylly p*skaisena, vieläpä niin että äiti on juuri kerinnyt riisumaan vaipan, muttei vielä ehtinyt pyyhkiä pyllyä puhtaaksi. Silloin on erityisen oiva hetki lähteä "KAAKUUN!" ja sutata tarraavan ruskealla liisterillä kaikki kämpän tasot... Ulkoileminen olisi hirmu kivaa, mutta pukeminen ärsyttävää ja kotiin lähteminen totaalinen maailman lopppu. Kaupassa ja autossa tyttö on oppinut käyttäytymään yllättävänkin nätisti, vaikka kaikki siirtymätilanteet ovatkin vaikeutuneet entisestään. Pitikin sitten mennä esittelemään murulle viereisen talon reunalla kasvavat ensikukkaset! Sen kerran jälkeen joka ikinen parkkipaikalle meno- ja tulomatka pysähdytään ihastelemaan kyseisiä kukkien alkuja ja hiplailemaan niiden vieressä olevia koristekiviä ikiajoiksi eikä äidin tai isän käskyt tai kädestä pitämiset kiinnosta tietenkään pätkän vertaa. "KUKKAA! KAAKUUN!". Hetken aikaa vielä jaksetaan itsekin innostua kukkien lehtien tutkimisesta, mutta kymmenennellä tutkimiskerralla kiireessä tulee turvauduttua muksun kaappaamiseen ja rimpuilevan kakaran kantamiseen paikasta A, haluttuun paikkaan B.

Ehkä kyse on vain suuremmasta varastoituneesta energiasta, jota pitäisi alkaa purkaa tehokkaammin pihalle? Siihen ainakin voisi kokeilla ulkoilun tehostamista ja kunnollista energiapurkua ulkoilmoissa. Ainakaan ei pitäisi enää jäädä kiinni keleihin sopivista ulkovermeistä, sillä tänään kaupasta tuli hankittua keväisempää pipoa ja hanskaa. Lisäksi tuli ostettua kesäisiin pottaharjoituksiin ihka ensimmäisiä isojen tyttöjen pikkuhousuja (pottailu ei ole ainakaan toistaiseksi tuntunut onnistuvan, niin ollaan suunniteltu että viimeistään kesän lämpimillä keleillä koitettaisiin ottaa vaipat kokonaan pois päivän ajaksi) sekä satunnaista varaston täydennystä uusien hygieniatuotteiden muodossa.

No mutta, takaisin aiheeseen eli Taikaan. Näiden ärsyttävien uhmis-tuhmistelujen lisäksi tytön sanavarasto on kehittynyt viimekuukausien aikana aivan huikean paljon! Hän ymmärtää ja tottelee lähes kaikkia arkisia pikkujuttuja ja on oikeasti kärryillä siitä mitä hänelle milloinkin puhutaan. Hän vastailee kysymyksiin ja osaa yhä paremmin ilmaista toiveitaan ja mielipiteitään erinäisistä asioista. Nyt alkaa olla aika, kun meidän vanhempien pitää oikeasti miettiä mitä suustaan päästää sillä tuo pieni papukaija toistaa perässämme sanan kuin sanan ja vieläpä todennäköisesti ymmärtää mistä milloinkin ollaan puhumassa. :'D On jo muutamankin kerran käynyt niin, että Mikko pyytää Taikaa tekemään asiaa X, johon minä tulen pätemään "ei se nyt tuollaista vielä ymmärrä tehdä!", jonka jälkeen Taika menee ja tekee tismalleen sen mitä Mikko on häneltä pyytänyt. Siinä sitten vain nauretaan että eihän se kaikkitietävä äiti tiennytkään taas yhtään mitään. :----D

Tyttö on myös hämmästyttävän kekseliäs kaikkine pienine hassutteluineen ja leikkeineen! Ihmetymme välillä toden teolla kun typy onnistuu esimerkiksi imitoimaan jotakuta paikalla olevaa henkilöä aivan kympillä tai keksimään jollekin tylsälle perustavaralle aivan uuden hauskan käyttötarkoituksen. :D Taikassa on myös havaittavissa jonkin verran musikaalisia piirteitä, sillä tämä osaa matkia lauluja ja jo näin nuoressa iässä jopa laulamaan niitä osittain mukana. Hän myös onnistuu melko hyvin osumaan oikeille nuoteille, mikä ihmetyttää meitä vieläkin enemmän. ^^' Että vaikka tämän tyttösen touhuilut toisinaan ottavat suurestikin päähän, kaikkien ihanien juttujen kanssa meinaa välillä pakahtua onnesta. "Minun tyttäreni! Miten olenkaan osannut tehdä noin fiksun ja suloisen ja lahjakkaan olennon!" Haha! :''D

Minä lähdenkin tästä keittelemään äskettäin päikkäreiltä heränneelle tytsylle makarooneja, kröhöm. Näkyillään!