Viime postaukseen tulleen rohkaisevan kommentin inspiroimana päätin toteuttaa tällaisen nolon hauskan kokoelman epäonnistuneita otoksia. :D
Asukuviani kuvaa lähes aina puolisoni Mikko, jolla ei ole minkäänlaista valokuvaajan ammattia tai erityistä harrastelijakokemusta valokuvien ottamisesta. Kuvia ottaessa ainoana ohjaaja-kriitikkoja olen minä, huutelemassa kameran edessä erinäisiä parannusehdotuksia. Kuvakulma on joko liian ylhäällä tai liian alhaalla (harvemmin jälkimmäinen), joskus herra on aikomassa kuvata liian pimeässä tai valoa vasten. Toisinaan haluan kokeilla tietyn asun toimivuutta kuvissa sekä päällystakki päällä, että ilman ja arvioida vasta jälkikäteen kumpi variaatio toimii valmiissa valokuvassa paremmin. Joskus huomaan vasta kuvaussession jälkeen kamerasta kuvia tsekkaillessa, että paitani oli kaikissa kuvissa huonosti tai hiukseni sojottivat typerästi väärään suuntaan. Silloin joudun pyytämään kuvausten uusimista, vaikka privaattivalokuvaajani ei sellaisesta yhtään tykkääkään. Onneksi yksi kuvauskerta kestää valehtelematta aina vain kahden tai kolmen minuutin ajan. ^^
Arvatenkin hassuja tai epäonnistuneita kuvayksilöitä tulee taltioitua tiedostoihin myös. Sellaisia otoksia syntyy kuin itsestään, jos Mikko päättääkin napata kuvan kesken asentoni vaihtoa tai painaa napista juuri silloin kun purskahdan ex-temporesti nauramaan. Hölmöjä virneitä tallentuu muistikortille myös silloin kun kuvaaja-herra alkaakin härnätä tai leikkimielisesti kiusoitella minua erityisesti kuvauskerran päätteeksi. :'D Viimeisen vuoden aikana asukuvat ovat saattaneet "epäonnistua" myös siitä syystä, että Taika on päättänyt tulla häiritsemään minua kuvien ottamisen hetkellä. Katsokaas, siinä kun vain on jokin mystinen juttu, että vaikka muuten äidin syli ei voisi vähempää kiinnostaa, niin tietysti juuri asukuvien ottohetkellä taapero alkaakin yllättäen kaipaamaan lämpöä ja hellyyttä koko vuoden edestä! >.<'
Vaikka poikaystävän nakittaminen asujensa kuvaajaksi kuulostaakin ehkä hieman ärsyttävältä touhulta, voisin väittää sen toisaalta omalla tavallaan myös lähentävän meitä. Asukuvaamisesta on blogini myötä tullut meidän oma pieni yhteinen juttumme, jota tehdään vain me kaksi yhdessä (satunnaisia vierailija-kuvaajia lukuunottamatta). Vaikka aluksi Mikko murahtelikin aina kun pyysin häntä kuvaajakseni, nykyisin hän lupautuu hommaan lähes mielellään (ei hän sitä varmaan julkisesti myöntäisi, mutta kuitenkin). :) Mikko on myös kehittynyt kuvaajana, joten viime vuosina otoksia ei ole tarvinnut ottaa enää 200 kappaletta kerralla, joista vain muutama olisi onnistunut ja blogikelpoinen. Siitä huolimatta näitä iki-ihania derppaus-kuvia tulee nyt ja aina... =u='
Postauksen kuvat ovat tämän vuoden puolella otettuja yksilöitä (eikä tässä edes suinkaan ole kaikki mitä löytyisi), joten voitte vain kuvitella paljonko vastaavanlaisia on mahtanut tallentua tietokoneidemme muistiin kaikkien näiden blogivuosien varrella. :''D Haha! Enjoy!
Toivottavasti tykkäsitte näistä! Ainakin ne ystäväni, joidenn mielestä meikäläinen muka aina onnistuu valokuvissa. XD Hahaa!
Asukuviani kuvaa lähes aina puolisoni Mikko, jolla ei ole minkäänlaista valokuvaajan ammattia tai erityistä harrastelijakokemusta valokuvien ottamisesta. Kuvia ottaessa ainoana ohjaaja-kriitikkoja olen minä, huutelemassa kameran edessä erinäisiä parannusehdotuksia. Kuvakulma on joko liian ylhäällä tai liian alhaalla (harvemmin jälkimmäinen), joskus herra on aikomassa kuvata liian pimeässä tai valoa vasten. Toisinaan haluan kokeilla tietyn asun toimivuutta kuvissa sekä päällystakki päällä, että ilman ja arvioida vasta jälkikäteen kumpi variaatio toimii valmiissa valokuvassa paremmin. Joskus huomaan vasta kuvaussession jälkeen kamerasta kuvia tsekkaillessa, että paitani oli kaikissa kuvissa huonosti tai hiukseni sojottivat typerästi väärään suuntaan. Silloin joudun pyytämään kuvausten uusimista, vaikka privaattivalokuvaajani ei sellaisesta yhtään tykkääkään. Onneksi yksi kuvauskerta kestää valehtelematta aina vain kahden tai kolmen minuutin ajan. ^^
Vaikka poikaystävän nakittaminen asujensa kuvaajaksi kuulostaakin ehkä hieman ärsyttävältä touhulta, voisin väittää sen toisaalta omalla tavallaan myös lähentävän meitä. Asukuvaamisesta on blogini myötä tullut meidän oma pieni yhteinen juttumme, jota tehdään vain me kaksi yhdessä (satunnaisia vierailija-kuvaajia lukuunottamatta). Vaikka aluksi Mikko murahtelikin aina kun pyysin häntä kuvaajakseni, nykyisin hän lupautuu hommaan lähes mielellään (ei hän sitä varmaan julkisesti myöntäisi, mutta kuitenkin). :) Mikko on myös kehittynyt kuvaajana, joten viime vuosina otoksia ei ole tarvinnut ottaa enää 200 kappaletta kerralla, joista vain muutama olisi onnistunut ja blogikelpoinen. Siitä huolimatta näitä iki-ihania derppaus-kuvia tulee nyt ja aina... =u='
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti