Mourning weeds

Tänään teki mieli pukea ylleen surumekko. Mitään varsinaista surua ei kuitenkaan ole tapahtunut. Mitä nyt auton kettuilu juuri ajokouluni alotettua, lähes astmaksi pahentunut kissanuhani sekä nyt uusi, liian pieni postista saapunut kihlasormukseni... Ei harmita varsinkaan tuo viimeinen, ei...

Hyviäkin asioita on silti tapahtumassa. Tänään on Mikon virallisesti viimeinen työpäivä ja huomenna lähdemme rentoutumaan mökille ystävien voimin. Tuleva kuukausi näyttää muutenkin viikonloppumenojen suhteen melko täyteläiseltä, ja sehän tuo aina hymyn huulille.

Mekko - ICON.

Opiskelu alkaa taas maanantaina. Se kategorisoituu sekä hyviin että huonoihin tuleviin asioihin, vaikka saatankin olla eri mieltä sen oikeasti alettua. On silti poikkeuksettoman hyvä juttu, että koulun loppuminen ja näin myös ammatin saanti (->työelämä->varakkuus) edistyvät ja lähenevät. Paikalle jämähtäminen kun ei ole lainkaan mun piece of cake.

Tämän aamuinen herätykseni tapahtui jo neljän aikoihin. Pelkällä vessareissulla ei selvitty, vaan kieriskelyjen saattamana oli lopulta noustava ylös aloittamaan uutta päivää. Nukkumisen suhteen kuulun kahteen ääripäähän. Joko näen niin paljon ja niin syviä unia etten saa otetta todellisuudesta, tai vaihtoehtoisesti en saa unta lainkaan. Liian kuuma tai liian kylmä, väsyttää muttei silti tarpeeksi. Poikkesin Lidlissä etsimässä edellismainoksessa vilahtanutta vartalotyynyä, mutta juuri kaikki sellaiset olivat jo menneet kaupaksi. Muita kaikennäköisiä tyynyjä ja peittoja olisi kyllä tarjolla yllin kyllin, mutta enhän simä sellaista tarvitse.

Katsotaan nyt eksynkö hiippailemaan kirppiksille vai torkahdanko vahingossa sohvalle.
Lopuksi muutama kuva eilisestä ruoasta. (noi kököt ovat sitten kanaa)