All We Need Is Love

Noniin. Nyt kun on lähimmille ystäville ja vanhemmillekin kerrottu (ja sen jälkeen päivitetty tietysti facebookiin.......) voin paljastaa uutisemme myös tänne. SIIS! (nyt se tulee:) Torstaina, 2.8.2012 minä ja Mikko menimme KIHLOIHIN. <3<3

Koko juttuhan oli minulle silkkaa yllätystä, eikä herra itsekään ollut (kuulemma) mitenkään erityisemmin suunnitellut kosia juuri tuona päivänä. >.<' Fiiliksen mukaan oltiin menossa, vaikka vaikuttihan Mikko näin jälkikäteen ajateltuna koko tuon päivän hyvin omituiselta! Pakkasi muunmuossa kananmunat ja purkkapaketin jääkaappiin... : D

Iltapäivällä, kesken tavallisen halihetken se sitten tuli! 8) (Tarkoitan tässä sitä kysymystä.....) Kosinta kävi, sormukset taikoutuivat taskusta eikä meikäläisellä ollut vaihtoiehtoina kuin suostua. :3 Polvistuminenkin onnistui painostuksen alaisena, mutta vasta silloin kun kaikki jännitys oli jo ohitse. >.<' Toisaalta, jännitän koko juttua vähän vieläkin ja kyllä niitä lieviä ahdistus-kohtauksiakin toisinaan sattuu! Aina jossain välissä tajuaakin OIKEASTI olevan jo näin vanha ja OIKEASTI menneen miehensä kanssa kihloihin...(Viimeksi juuri kuunnellessani Niksun, =Mikon pikkuveljen, facebookiin lisäämää häämarssia!! 80)  Noh, onhan tässä jo seurusteltu parisen vuotta, joista puolisentoista asuttu yhdessä, joten eikai mikään suuremmin ole muuttumassa mitä pitäisi edes stressata. :----D

Tällaisen sormuksen sain<3

Mentiin sitten samana päivänä Porin kalleimpaan hienoimpaan ravintolaan Trattoria Buccoon, josta saa muuten maailman herkullisinta ruokaa. Söimme kolmen ruokalajin illalliset, joista alkupaloiksi tarjottiin tonnikalaleikettä, pääruoaksi härän sisäfilepihviä ja jälkiruoaksi pannacottaa ja suklaamoussea. <3____<3 Jo tämänkin takia kannatti kihlautua, hoho! >:'D

Minusta on sinänsä hassua, kun uutisen kuultua jotkut tutuistamme ovat reagoineet tyyliin "Mitäää?!?! Ette oo tosissanne!! 8O" vaikka ollaanhan tässä tosiaankin jo jonkin aikaa oltu yhdessä, ja mikä tärkeintä, pidetty myös yhteistä taloutta.

Kevään mittaanhan kävimme myös avaamassa yhteinen rahatili, jota yhä onnistuneesti yhdessä käytämme. Toisin kuin olen kuullut muista parisuhteista, meillä raha-asiat eivät ole oikeastaan koskaan olleet ongelmana tai riidan aiheena. Ei sitä ettäkö rahaa itsessään olisi jotenkin yllin kyllin, päinvastoin! Jotenkin molempien yhtäläinen suhtautuminen siihen että esimerkiksi opiskelijoina (=köyhinä) oleminen on nyt säästämistä, on huimasti auttanut tilanteen hyväksymistä. Olisi varmasti tuhannesti vaikeampaa, jos näkemyksemme rahan kuluttamisesta, tavaroiden tarpeellisuudesta tai ihan vain tyylimausta poikkeaisivat toisistaan merkittävästi! Sanon siis vain, että meillä kävi toistemme kanssa ihan hemmetin hyvä tuuri!

Samoista asioista pitäminen ja samanlaisen elämänasenteen omaaminen on muuten ihan vain kahdenkin ihmisen välillä mielettömän harvinaista! Vaikka ihmisten välillä olisikin himoa ja paloa, ei ilman yhteisiä pelisääntöjä kovinkaan pitkälle pötkitä. Joskus periaatteet kohtaavat, ja joskus ne on rakennettava kompromissien avulla uudelleen. Ja vaikka itse tässä hehkuttelen, kuinka hyvin meillä suhteessa menee, ei mekään olla aina kaikesta samaa mieltä. (Ja miettikää kuinka tylsää se olisi!!!) Kuitenkin pienten asioiden yhteen sitominen on aina helpompaa kuin suurten.

En ole väittämässä meidän olevan täydellinen pari, vaikka kuinka toivoisinkin asian olevan niin. Voi olla, että jo vuoden päästä olen asioista täysin eri mieltä, mutta mitä sitä elämään tulevaisuudessa! Minä olen tässä ja nyt, ja tänään teen sen mikä tuntuu oikealta.<3