Perhejoulu 2015

No heipä hei kaikki ja iloista joulunaikaa! ^-^ En edes tajunnut miten paljon aikaa tässä viime merkinnästä vahingossa humpsahti, kun olikin pienen ajan sisällä yhtäkkiä niin paljon kaikkea tekemistä ja menemistä. :')

Vietimme joulumme perinteisesti sukuloiden. Saavuimme Mikon vanhemmille jo 22. päivänä, ja lähdimme takaisin Turkua kohti vasta joulupäivän aamuna. Tästä joulusta tuli mun ja Mikon kuudes yhteinen joulu, ja Taikan elämän toinen joulu. Hassua muistella miten vuosi sitten hän oli vielä ihan pikkuruinen vauveli, joka makoili leikkikaaren alla eikä tuskin edes osannut vielä istua. :'3

Sukulointi-päiviimme mahtui jos vaikka ja millaista tekemistä, kuten eri kodeissa kyläilyä, ulkoilua, ostosten tekoa, joulukuusen koristelua, lahjojen paketointia, lahjojen jakamista, ruoan laittoa, leikkimistä, saunomista, joululaulujen kuuntelemista ja -laulamista, wii:llä pelaamista, Monopolin pelaamista, leipomista ja mitäs vielä mahtoikaan kaikkea olla...

Hehe, kuusen alla vasta muutama lahja.. Aattoillaksi niitä ilmestyi huomattavasti enemmän. :'D

Sain kunnian olla päävastuussa joulukuusen koristelusta. Oli kieltämättä hieman kuumottavaa koristella se kauniiksi ja kelvolliseksi, kun vieressäni istuneet Mikko ja hänen veljensä kommentoivat miten usein heidän äidillään onkaan ollut tapana korjailla koristeita oman mielensä mukaisiksi uudestaan. :'D "Kääk! Ai se on NIIN tarkkaa? No hei, onks tää paikka hyvä? Entäs hei nää köynnökset, näyttääkö ne tälleen spiraalimaisesti menevinä tyhmiltä?? Mitkä näistä koristeista olikaan sellasia, joiden piti tulla enemmän näkyville?"

Itse jouluaattona oli alustavasti tarkoitus olla pelkästään Mikon vanhempien luona, mutta muiden aikataulujen kiristyttyä päädyimmekin jälleen hullunkuriseen paikasta X paikkaan Y, josta takaisin paikkaan X -sinkoiluun, joka ei tälläkään kertaa oikein kunnolla toiminut. Kello tikitti aivan liian nopeasti, ja asioiden tekoon olisi tarvinnut saada tuplasti enemmän aikaa. Koko käsitys rauhallisesta joulusta kärsi pahasti, ja päätimmekin tulevina vuosina olevamme oikeasti vain yhdessä paikassa yhtenä päivänä. =_='

Noh, ainakin äidillä oli kiva joulu.. .:'D

Aattoillan lookkina toimi kirpparilta löytämäni skottiruudullinen mekko (jonka olkaimia piti tosin lyhentää...) sekä piiitkästä aikaa tukkaan askartelemani kiharat. :) Silmiinkin päädyin panostamaan hieman normaalia enemmän liimailtuani luomiin parin irtoripsiä. Wow, viimeisimmät piristivätkin kasvoja tuhannesti enemmän kuin pelkkä kämäinen ripsiväri! Ehkä voisin oikeasti yrittää käyttää sellaisia spesiaalimmissa tilanteissa enemmän. ^^

Saatiin lahjaksi aivan järkyttävän paljon lahjoja! :'O Jos Turusta lähtiessämme ajattelimme auton takatontin olevan täynnä, niin takaisin päin tullessa siellä oli ainakin TUPLASTI enemmän tavaraa! XD Siis apua, mihin ihmeeseen nämä kaikki oikein on tarkoitus tunkea??

Pieni tonttutyttö joutui koville oltuaan koko aattoillan ahkerana apulaisena!

Haha, no ei kai sentään! :'D Hurjasti kiitoksia kaikista ihanista lahjoista!<3 Ainakin minä onnistuin (näköjään) olemaan niin mega-kiltti, että sain "pukilta" melkein kaikki toivomani lahjat!! Ja lisäksi myös paljon muuta kivaa! Yhyy, kiitos kiitos kiitos! T_T <3

Taika taisi olla kuitenkin meistä kaikista kaikkein kiltein, sillä valehtelematta suurin määrä lahjoista oli hänelle! :D Vaikka ihmekös tuo, kun niin pikkuinen ja reipas tonttutyttönen tuli paikalle ilahduttamaan kaikkien juhlaa. :'33

Tuli muuten ihan erilaiset tunnelmat koko joulusta, kun ensi kertaa vuosiin paikalla oli oikeasti pieni lapsi! Okei, olihan Taika toki olemassa jo viime joulunakin, mutta vasta tällä kertaa hänen mukanaan päivä täyttyi myös leikeistä, naurusta, melskeestä ja hulinasta. :) En malta odottaa tulevia jouluja, kun tyttö kasvaa vieläkin isommaksi ja päästään yhdessä kunnolla joulutohinoiden pariin pipareiden leipomisten ja askartelujen kanssa! ^-^

Joulun suosikkikohtani oli kuitenkin ehdottomasti RUOKA! Voi nammm, miten herkullista sapuskaa sitä saimmekaan! Yllä näkyvästä joulupöydästä suosikkejani olivat ehdottomasti alavasemmalla oleva kala"hyytelö" (tai oikeastaan kaikki kala), saaristolaisleipä sekä aurajuusto-viikuna -salaatti. Mmmm<3 Vesi nousee nytkin kielelle noita herkkuja katsellessa...

Jälkkäriksi puolestaan tein molempien perheidemme luokse ensi kertaa kokeilemaani banoffeeta. Helposta ja yksinkertaisesta reseptistä huolimatta kakku oli yllättävän herkullinen! Plussaa myös piparkakkupohjan jouluisuudesta! ^^

Resepti löytyi täältä.

Minun vanhempieni luota ei ikävä kyllä tarttunut mukaan yhtään kuvia, sillä kamerani unohtui kaiken kiireen ja hässäkän vuoksi pois kassista. u_u' Mutta aikammekin siellä oli paljon Mikon vanhemmillaolo-aikaa lyhyempi, joten ehkä nämä kuvat kiteyttävät paremmin tämän vuoden joulumme tunnelmat.

Viime vuoden (Taikan ensimmäiseen!) jouluun pääset kurkistamaan tästä: Joulu 2014. Lahjoista sun muista sellaisista ajattelinkin kirjoitella sitten ihan omassa postauksessaan. Muutenkin olisi tässä jokunen postausidea rästissä, kun bloggaaminen on päässyt jouluilun sun muun sellaisen vuoksi tauolle. Mutta mikäs siinä, välillä on ihan hyvä olla kirjoittamatta jos ei sellaiseen sillä hetkellä löydy inspiraatiota. :)

Kaiken kaikkiaan tämän vuoden joulumme oli varsin ihana ja lämmin.<3 Kiire ja härdelli saivat hermoni kieltämättä hieman kiristymään, joten tästä yritänkin oppia, ettei tulevina vuosina tosiaankaan olla sitten yrittämässä jakautua tämän vuoden jouluaaton kaltaisesti kahtia, vaan pysytellään rauhassa koko päivän yhdessä osoitteessa (ulkoiluja tai muita vastaavia lukuunottamatta).

Toivottavasti teilläkin oli kiva joulu! :)

Herkkukeittoa Myskikurpitsasta

Syksy ja alkutalvi ovat oivaa aikaa hyödyntää ruoanlaitossaan edullisia ja herkullisia kausivihanneksia, kurpitsoja. Jos ette ole vielä tähän asti uskaltaneet ottaa sellaista omaan kokkausmenuunne, tässäpä teille yksinkertainen ja helppo ohje kokeiltavaksi! :) Myönnän, en ole itsekään mikään ruoanlaittaja-mestari, mutta ehkä juuri siksi tämän reseptin arkipäiväisyys sopisi myös muille alotteleville kokeille.

Olen lukenut useampia myskikurpitsakeitto-ohjeita, päätyen lopulta aina oman "jotain sinne päin" -version tekoon. Siitä huolimatta tämä keinoni on aina toiminut, ja sillä saa takuulla maistuvaa ja helppoa sosekeittoa vain muutamaa ainesosaa käyttäen.

(3-4 annosta)

Tähän keittoon tarvitset:

- Yhden keskikokoisen myskikurpitsan
- Noin puolikkaan paketillista tuorejuustoa
- Pari valkosipulinkynttä
- Chilimaustetta, pippuria, suolaa
- Kaksi kasvisliemikuutiota

Lisukkeeksi raejuustoa.

Ihan ensiksi leikkasin kurpitsasta päät. Sitten halkaisin möhkäleen kahtia ja kaivoin siitä siemenet (joita muuten voi myös hyödyntää, mutta siitä en tällä kertaa sen enempää). Kun kurpitsa on puolitettu, sitä on helpompi alkaa kuoria. Minä käytän kuoriessani kuorimaveistä, joka yleensä sopii tähän tarkoitukseen loistavan hyvin.

Joskus syksyn puolivälissä, kun kurpitsat olivat nähtävästi vasta juuri ja juuri kypsiä, kuoriminen oli aivan käsittämättömän tuskallista! Tuntui ettei kuoret lähteneet millään irti ja jouduinkin taistelemaan niiden kanssa useamman kymmenminuutin. Tällä kertaa ne kuitenkin irtosivat nätisti, eikä kyseiseen vaiheeseen mennyt kauaa. :)

Sitten aloitetaan pilkkominen. Ensin vedin puolikkaan kurpitsan suikaleiksi ja sitten isohkoiksi kuutioiksi. Koolla ei tässä vaiheessa ole juurikaan merkitystä, sillä soseeksihan se loppujen lopuksi menee.

Kaikki palaset kattilaan, sinne silmämääräisesti sopivan verran keitinvettä ja liesi täysille. (Meidän liesi on tosin niin kämäinen, että siitä syystä saattavat nämä voimakkuudet ja keittämisen kesto -ajat hieman poiketa, jos teillä kotona asustaa tehokkaampi yksilö.) Pistin heti perään myös lorauksen öljyä.

Jätetään kurpitsat kypsymään noin 30-40 minuutiksi kannen alle.

Noin kahdenkymmenen minuutin keittymisen jälkeen kannattaa mennä tarkistamaan tilanne. Kurpitsapalojen kypsyyttä voi testailla tökkimällä yksittäistä palasta haarukalla. Jos se tuntuu pehmeän lohkeilevalta, kurpitsa on kypsää. Jos haarukka taas tuntuu uppoavan vähänkin nihkeämmin, kurpitsan kannattaa jättää tulille vielä toviksi ja tarkistaa tilanne uudelleen.

Kun palaset alkavat olla kypsiä, on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Valuta ylimääräinen keitinvesi pois. Tämä "ylimääräinen vesi" on hieman suhteellinen käsite ja sen määrä riippuu täysin siitä, miten paksun keiton haluaa tehdä. Itse jätin sitä keittoon melko reilusti, sillä minua ei haittaa jos keitto on ennemmin vetistä kuin puuromaista.

Sen jälkeen aloita pikkuhiljaa lisäämään joukkoon makua tuovia ainesosia. Minä aloitin liemikuutioista, jonka jälkeen rikoin palat sauvasekoittimella. Sen jälkeen lisäsin tuorejuuston, mausteet ja vielä lopuksi valkosipulit (<-valkosipuli-puristimen läpi murskattuina). Ja eikun sauvaa pärisemään!

Meidän jääkaapista löytyi tuollaista savulohen ja piparjuurin makuista tuorejuustoa, mutta todellisuudessahan sillä maulla ei juurikaan ole väliä. Parhaiten voisin kuvitella tähän keittoon sopivan jokin yrttinen, pippurinen, chilinen tai aurinkokuivattuja tomaatteja sisältävä tuorejuusto, vaikka oikeastihan sitä pienen pientä makuvivahdetta ei valmiin keiton seasta juurikaan taida maistaa.

Jos jotain olen näiden itsenäisten ruoanlaittovuosieni aikana oppinut, on ehdottomasti ruoan maistaminen! Se on nimittäin oikeasti tärkeä osuus kokkaamista, jos haluaa sapuskan todella maistuvan erityisen hyvälle eikä yltävän vain sinne ihan ookoo, mutta jotain tää kaipais -tasolle. Vaikka miten tuntuisi, että "juujuu, varmaan ihan hyvän määrän mausteita laitoin", niin lähes aina maistaessa tajuaakin ruoan tarvitsevan vähän jotain lisää. Inan suolaa, yhden valkosipulinkynnen, vähän pippuria tai vielä hiukan chiliä, jotta siihen tulisi se juuri oikeanlainen potku! Mitä milloinkin.

Ja uskokaa tai älkää, se pikkuruinen lisämäärä chiliä tai yksi valkosipulin kynsi saattaa oikeasti joskus tehdä ihmeitä! Puuttuvan palasen loksahdettua kohdalle makunautinto on huikea! :) Ainakin itse olen tällaisena suomalaisen ruoan mittapuussa mausteisen ruoan ystävänä, huomannut usein jonkun muun (tai miksei joskus omaakin) tekemää ruokaa maistaessani, että annos voisi olla selkeästi maukkaampi yksinkertaisia mausteita lisäämällä. Alkaa oikein ärsyttää, kun tajuaa miten pienellä vaivalla makuelämyksestä olisi tullut täydellisyyttä hipova, jos vain kokki olisi viitsinyt hieman korostaa makuja enemmän... Mutta noh, tämä on vain minun mieltymyksieni ongelma.

Kun maut ovat kohdillaan, sitten vaan tarjolle! :) Tuosta tekemästäni kattilasta tuli kaksi isoa lautasellista, yksi Taikan maistiaislautanen, yksi (juuri hetki sitten syömäni) iltapala-annos sekä vieläkin jääkaapissa majaileva jämäliru.

Itse tykkään lisätä keittoon myös (rasvatonta) raejuustoa, josta kylkiäiseksi saa sitten myös vähän proteiineja. Hapankorppukin sopii tähän kombinaatioon mainiosti. :)

Minun keitostani tuli pehmeän tulinen ja maistuvan valkosipulinen. Juuri sellainen, mistä meillä tykätään! ^^ Mausteiden kanssa kannattaa kuitenkin toimia omien mieltymysten mukaan, ja maustaa sen verran kuin itse tykkää, luonnollisesti.

Maistuipas muuten hyvältä myös kylmänä, niinkuin sosekeitoilla on vissiin muutenkin tapana? Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, jos kurpitsojen makumaailma ei ole omassa keittiössä vielä tullut tutuksi. 8)

Loppuvuoden To Do -lista

Joulukuun viimeiset viikot tuntuvat minusta kummallisen ristiriitaisilta. Toisaalta olen rennon tyytyväinen ja innostunut tulevista joulumeiningeistä, mutta samalla kuitenkin sisällä kipinöi jatkuva epämääräinen hätä. Aaaarghh niin paljon kaikkea mitä pitäisi vielä tehdä! Mahdanko ehtiä ajoissa? Jumankauta kun tätä eikä tuota juttua ole vielä mietitty ja suunniteltu loppuun! Mitenköhän tuonkin päivän aikataulut mahtavat mennä, ei olla niitäkään vielä lyöty lukkoon! Onko meille nyt sitten tulossa vieraita viikonloppuna vai ei? Aaarghhh!!

Suunnittelemattomuus tekee minut suorastaan hulluksi. En tykkää yhtään sellaisesta viime tippaan -jättämisestä, vaan haluan sopia ja miettiä kaiken valmiiksi.

Tässä itselleni pieni To Do -lista asioista, joita haluaisin vielä saada näiden muutaman viimeisen viikon aikana aikaiseksi (tai jos ei onnistu tässä ajassa, niin sitten sitä mukaan kuin asioita tulee hoidettua).

Bändi

• Työstä bändiläisten kanssa tokaa ja kolmatta biisiä valmiiksi sekä esittele treeneissä ideoita neljännestä kappaleesta.
• Ota mukaan treenikämpälle käyttämättömänä nurkissa pyörivä nuottiteline.
• Tsekkaile netistä edullista ja käytettyä baarijakkaraa treenikselle vietäväksi.

Rojut

• Vie varastoon päätyneet vauva- ja raskausvaatteet vaatekeräykseen.
• Yritä tavalla tai toisella hankkiutua eroon muistakin vauvatarvikkeista, mielellään saamalla niitä myytyä fb-kirpparilla, mutta hätätapauksessa lahjoittamalla jollekin.
• Pyri pitämään olohuoneen hyllykköä siistinä, tunkematta siihen kaikkea sellaista mille ei hetkellisesti löydy paikkaa.
• Yritä pitää huushollia edes jokseenkin siedettävän kuntoisena, sillä "virallinen joulusiivous" on jo kertaalleen tehty.

Joulu

• Leivo jouluaatoksi jälkiruokakakku, ajoissa!
• Tee etukäteen kaikki tarvittavat itsetehdyt lahjat, äläkä jätä niitä viimetippaan. Huom. kutomukset, ompelujutut sekä leipomukset!
• Ompele uuden joulumekon olkaimet istuvimmiksi. (DONE)
• Hanki lahjat ajoissa ja paketoi ne ajoissa. (Osittain valmis, vielä muutama puuttuu)
• Suunnittele joulusukuloinnit loppuun asti ja keskustele asiasta sukulaisten kanssa.
• Mieti Taikan jouluaaton vaatteet.
• Järjestä edes jonkinlaiset ystävien näkemiset tai käy sellaisissa ennen vuoden loppua!
• Leivo (tai edes syö) joulutorttuja ja itsetehtyjä pipareita.
• Muista ottaa jouluna mukaan kamera ja akku.

Muuta

• Käy Taikan kanssa pulkkamäessä jos tulee lunta.
• Muista auton katsastus!
• Ryhdistäydy liikunnan suhteen.

Ääääh! Ah-dis-taa tuon kaiken listaamani ajatteleminen. =__=' Meni ehkä enemmän sinne uuden vuoden lupauksien puolelle, tai siltä minusta ainakin tuntuu. Koko ajan pitäisi tehdä jotain, kun taas samalla kaikki nuo jutut ovat sellaisia suhteellisia ja osa ainakin ihan puhtaasti itse itselleni keksimiä... Voi että kun oppisin vielä joskus ottamaan rennosti ja elämään päivän kerrallaan, eikä olla tällainen pienistäkin asioista stressaava mörrimöykky.

Sirpalehame

Moikka-moi! Taas olisi luvassa asukuvaa pienen tauon jälkeen. :) Tämän näköisenä käväistiin tänään kaupoilla hakemassa ruokaa ja jouluherkkuja. Tai jälkimmäinen tarkoittaa oikeastaan aineksia lahjaksi meneviin herkkuihin, joita olisi tarkoitus tehdä itse. ;>

On ollut muuten semisti stressaavaa valmistaa lahjojaan itse, sillä esimerkiksi villasukkien tekemiseen saa uppoamaan aivan tuhottomasti aikaa. D: Näyttäisi myös pahasti siltä, ettei jouluksi ole vielä yhtään kudottua lahjaa valmiina, sillä vaikka olenkin mielestäni koko syksyn vimmatusti kudonnut, kaikki tekeleeni ovat menneet lahjaksi jo erinäisiin syntymäpäiviin ja muihin merkkipäiviin joita on ollut lokakuusta lähtien. =_=' Noh, samapa tuo kai minä juhlapäivänä minä kutomuksiani annan, mutta vähän kyllä harmittaa, koska olin suunnitellut niitä nimenomaan jouluksi... :<

Kudottujen juttujen rinnalla olen kuitenkin suunnitellut muutamia muita keinoja tehdä lahjoja itse, mutta niitähän minä en täällä vielä aijo paljastaa.. ;)

Asussa tällä kertaa hyvinkin vanhoja juttuja: vuosia vanha hame ööö Seppälältä(?), H&M:n perus musta pitkähihainen sekä H&M:n vyö. Toisaalta vanhoihin vaatteisiin mahtuminen on myös positiivinen juttu, sillä vielä jokin aika sitten tuon yllä olevan hameen napitus poksahti aina pukiessa auki. :'D Lievästi itsensäpaljastelija-fiilis olisi ollut sitä käyttäessä.. Onneksi tällä kertaa niin ei käynyt, sillä hamonen pysyy päällä jo paljon entistä nätimmin.

Sama hame muuten oli päällä myös huhtikuussa 2012 ja minä näytin tältä:

Hihhihh! Olinpas erilainen! :'DD Onkohan tyyli ja kokonaislookki mennyt parempaan vai huonompaan suuntaan? Vaikka toisaalta, ihan saman näköisenä voisin vieläkin hyvin lähteä melkein minne vain. :)


Muuten meille ei taida kuulua mitään erityistä. Jouluvalmisteluja ja -tunnelmointeja lähinnä. ^^ Miten teidän jouluvalmistelut etenee?

Like Mother Like Daughter?

Mulla on pitkään ollut mielessä tehdä minusta ja Taikasta sellainen kuvakollaasi, mistä voisi verrata näytetäänkö me saman ikäisinä yhtään samalta. Olen koittanut pyydystää käsiini vanhoja vauvakuviani, mutta osa niistä tuntuu olevan jossain syvällä varastojen kätköissä vanhempieni luona. Muutaman olen kuitenkin käsiini onneksi saanut.

Toisena ongelmana onkin ollut meidän riiviön kuvaaminen. Taika kun ei yh-tään suostu olemaan paikoillaan! Hän säntäilee ja juoksee koko ajan, minkä vuoksi edes yhden tunnistettavan kuvan ottaminen muuttuu totaaliseksi kissa-hiiri -leikiksi.

Tänään sain kuitenkin aikaiseksi tehdä tehdä yhden tällaisen vertailu-kuvan. Mitäs sanotte näytetäänkö samalta?

Taidetaan olla tuossa hieman eri ikäisiä, minun kuvani (vasemmalla) on otetty yhden vuoden tienoilla, kun taas tuo Taikan kuva 1v 4kk -iässä.

Omasta mielestäni meissä ON samaa näköä, mutta Taikaa ei voi siltikään kutsua suoranaisesti mini me:ksi. Taikassa on kuitenkin sitä jotain minusta poikkeavaa (Mikon geenejä? Hehh) vaikka suuripiirteisesti katsottuna ollaankin melko samanlaisia. Minun hiukseni ovat kyllä olleet Taikan tukkaa pidemmät, sillä kuten osaatte huomata, ne ovat tuossa 1v-kuvassakin Taikan nykyisiä kiharoita alempana.

Mutta mitäs mieltä te olette? Koitan kalastella Mikon vauvakuvaa tänne vertailuksi, ehkä sitten totuus selviäisi paremmin. ;)


EDIT// Mikon kuva löytyi! Mitäs sanotte, kumman piirteitä Taikalla näyttäisi olevan enemmän? :)

Mikko on tosin kuvassa noin kahden vuoden ikäinen, kun taas Taika on samaiset 1v 4kk. Hitsit, kun meistä kaikista olisi tismalleen samanlainen otos tismalleen saman ikäisenä... : /

Omaan silmääni näyttäisi pahasti Taikan perineen Mikon kulmakarvat sekä nenän. Ainakin tuon ikäisenä juuri nämä kaksi asiaa näyttävät hyvin samalta. :)

The Green Hair

Heipadei!Ja heti spämmään tänne isokokoisella naamakuvallani. Mutta kun ahhh, hiukset!!! Mä sitten vihdoin sain kuin sainkin tehtyä näihin juuri sen oikean vihreän sävyn, jota alunperin lähdinkin koko tukkaoperaatiollani hakemaan. :')) Muutaman mutkan kautta Directionsien tilaaminen oli (ainakin näillä näkymin) mulle oikea raskaisu, sillä tämä väri on kerrassaan upea! 8) Vaikka itse sanonkin...

Kuten suunnittelinkin, menin sekoittamaan kahta tilaamaani sävyä ja miksaamaan niistä sen haluamani värikombinaation. Ensikertalaisena sen kokeileminen hieman jännitti, mutta näin jälkikäteen ajateltuna, eihän siinä nyt ollut mitään ihmeellistä. Nappasin molemmista purkeista väriä erilliseen astiaan, sekoittelin niitä keskenään ja lisäilin alkuperäisvärejä sen mukaan mitä se omaan silmääni näytti tarvitsevan, kunnes alkoi tuntua hyvältä. Sitten pruuttasin joukkoon hieman hoitoainetta ja sekoittelin vielä tasaiseksi tahnaksi. Lopulta koko komeus tukkaan (tosin tällä kertaa hieman normaalia järjestelmällisemmin, eli ensin hiusrajat, sitten osissa alahiuksista ylöspäin edeten), ja lopuksi jostain youtube-videosta oppineena laitoin päähäni muovipussin. Sillä värin lisäksi mukana oli hoitoainetta, pidin sekoitusta päässäni parisen tunnin ajan, jotta kaikki tarpeellinen pääsisi kunnolla imeytymään hiuksiini. Odottelun jälkeen huuhtelin tukkani viileällä vedellä, antamalla kaiken ylimääräisen värin huuhtoutua pois.

Täältä blogista tuli luettua myös muutama shokkiväristen hiusten hoitoon ja ylläpitämiseen liittyvä vinkki, joita ainakin itse ajattelin pyrkiä noudattamaan. :) Juurikin tuon viileällä vedellä pesemisen, lämpimän sijaan, nappasin tuosta blogin vinkkilistasta. Lisäksi olen miettinyt lisääväni jatkossa hoitoaineen sekaan hieman shokki-hiusväriä, jotta väri pysyisi kirkkaana ja hyvän näköisenä. Hiusten hoitoon täytyisi varmaan myös paneutua entistä paremmin, sillä en ole jaksanut tätä ennen tehdä juuri mitään ihmeellisiä naamioita tai syvähoito-juttuja, joita kovasti värjätylle tukalle suositeltaisiin.

Ultimaattisen ihanaahan olisi, jos tämän shokkitukan saisi ylläpidettyä nättinä ja hyvänkuntoisena niin pitkään kuin mahdollista! *u* Vaikka siksi minä tähän extremeen värjäysoperaatioon ryhdyinkin nyt suhteellisen lyhyt-tykkaisena, koska vielä minulla ei ole sitä hartaasti pitkäksi kasvatettua lettiä menetettävänä. Lyhyempiin hiuksiin ei myöskään mene niin paljon väriä, mikä on tärkeää näin aluksi, varsinkin kun tässä vaiheessa sitä omaa sävyään vielä hakee ja etsiskelee.

Pohdin tässä muuten yksi päivä Mikolle ääneen "Voisin kyl vielä joskus kasvattaa mun oman värin takas. Kasvattaisin semmosen tosi piktän keijutukan, ja olisin kokonaan värjäämättä pitkään aikaan. Sit jossain vaiheessa pistän taas oranssit ja mulla on sellanen ihana pitkä oranssi tukka niinku joskus ennenki." Mikko ihmetteli mun puheitani ja kysyi että TAASKO mä olen jo suunnittelemassa uutta väriä? "No emmä nyt pariin vuoteen ainakaan! Mut sit JOSKUS vielä..." Onko siinä muka jotain väärää miettiä että sitten tulevaisuudessa asia tulee todennäköisesti muuttumaan? Jos tunnen itseni ja tiedän kyllästyväni ennen pitkää saman värin pitämiseen, miksen voisi sitten myöskin miettiä mitä joskus tulevaisuudessa saatan hiuksilleni tehdä?

Ennen olin juuri tuollainen Mikon kaltainen "noniin, tämä on se MUN juttu, joka on ja pysyy!" -tyyppinen ajattelija (melkein minkä vaan asian suhteen), kunnes tajusin että lähes kaikki mun elämässäni on väliaikaista ja muuttuvaa. Jos mä joka kerta "vannoudun" henkeen ja vereen sen tietyn jutun nimeen, niin on typerää ajautua lopulta muuttamaan sitä toiseen. Vaikka sehän on ihan luonnollista ja inhimillistä! Niinkuin meinaan se mielensä muuttaminen. Miksi siis edes mennä sinne "the jutulleensa uskollisten" -puolelle ollenkaan, jos tietää itsensä niin hyvin, että voi valmiiksi sanoa olevansa varma mielensä muuttumisesta ja pysytellä turvallisesti tällä ailahtelevaisten puoliskolla? :'D Miksen siis vain myöntäisi sitä heti alkuun ja keskittyisi nauttimaan kyseisestä asiasta ja ajan X -kestävästä ajanjaksosta tässä ja nyt? :)

Puhuttiinkohan me vielä hiusten väristä?...

Tukan lisäksi tänne meille on kuulunut joulusiivoilua (Taikan lähdettyä eilen isovanhempiensa kanssa kylpylään), lahjalistojen läpikäymistä ja -shoppaamista sekä joululahjojen tekoa. Viimeisestä näistä haluaisin jopa laittaa vähän kuvaa, mutta en uskalla paljastaa sellaisia vielä mahdolliselle lahjan saajalle joka saattaa vahongossa kurkistaa tänne blogin puolelle. :'DD

Mutta sellaista päivitystä tällä kertaa. Näkyillään taas! ^^

Sähläystä + Pikakuulumiset -video

Piti kuvata perinteinen höpötys-kuulumis -video, mutta sen sijaan tulikin taltioitua höpsöä arkisekoilua taaperon kanssa. :'DD Mutta hetkonen, ehkä tällainen on jopa viihdyttävämpi? Ainakin mukavaa vaihtelua. ^^

Minä painun katsomaan Dexterin kahdeksatta (!!!) kautta. Nauttikaa te mun videosta. :)