keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Tic-Tac-Toe

Termos! Tänään taas mennään eikä meinata huomisesta lääkelaskutentistä huolimatta. Opiskelijaelämähän on kuitenkin sen yhden kerran elämässä, sillä näin ainakin sairaanhoitajan ammatin saatua työttömyydestä ei mitä luultavimmin tarvitse kärsiä. Vaikka myönnänkin yleisimmin olevani melkoinen paketti stressiä, en toisinaan jaksa välittää juuri mistään ja tehdä vain sitä mikä tuntuu hyvältä. Sorry mamske.

Mekko - 2nd hand, alkuperäismaa KappAhl
 Kuvituksen puolesta jälleen tylsää asukuvaa. (joko kyllästyttää? mua ainakin.) Mutta mistä muustakaan sitä väriä on revittävä? Yhä enemmän kuulee valituksia siitä miten kamala kuva jostakin kaverista taas ilmestyi blogiini tai miksen kysy laittamiltani ihmisiltä lupaa heidän naamojensa julkaisuun. Jumalauta! Kuvianne on varmasti olemassa jo ennestään jos jossakin internetin syöväreissä! Muuttuuko elämänne nyt kun julkaisen lärvinne omassa pienessä blogissani, jota pidän lähinnä itseäni varten? En ole laittamassa tänne yhtäkään törkyä tai loukkaavaa kuvaa kenestäkään ja yritän aina valita kaikkien osalta (kun kyse on ryhmäkuvasta) paras tai edes vähiten kamalimman vaihtoehdon.

Sitäpaitsi! Pitäisikö minun tai kenen tahansa muun ottaessa esimerkiksi maisemakuvaa ulkona kerätä joka ikiseltä kuvaan osuneelta ihmiseltä kirjallinen lupalappu, jotta voisin laittaa itse ottamani kuvan nettiin? Olisi google-maps -autollakin melkoinen urakka edessä ja takana.

Mikä ihmeen hysteria ylipäätään esimerkiksi anti-facebookillisilla ihmisillä on, kun useimmat heistä perustelevat valintansa haluttomuuteen jakaa naamaansa julkisesti? En tarkoita, että jokaisen olisi perustettava yksityiselämää koskeva blogi tai kirjoitella jatkuvia (melkein jopa wc-käyntejä ilmoittavia) tilapäivityksiä tai paljastaa kotiosoitteensa ja puhelinnumeronsa koko maailmalle. Facebook on muuten niinkin nerokas keksintö, että haluamansa tiedot tai -kuvat voi sulkea kaikilta muilta kuin itse valitsemiltaan ystäviltä.

En nyt valista facebookin puolesta, vaan ihmettelen ääneen mitä hemmetin supersalattavaa ihmisillä on? Jos sellaiset ihmiset kuvittelevat jotenkin kapinoivansa ihmiskuntaa vastaan olemalla liittymättä facebookiin, niin sanonpahan vaan yrityksen olevan melkoisen lame. Todellisuudessa muut käyttäjät vain "unohtavat" kyseisten antisosiaaliverkostoisten ihmisten olemassaolosta jolloin sellaisetkin päätyvät loppujenlopuksi perustamaan oman käyttäjätunnuksensa saadakseen kaverikontaktinsa takaisin.

Kaikessa on toki silti poikkeuksensa, sillä varmasti osa boikotoijista ei vain yksinkertaisesti tarvitse ystäväsuhteidensa ylläpitämiseksi facebookia tai muita keinotekoisia apuvälineitä. Go you, guys, mutta itse ainakin luokittaudun siihen suurimpaan osaan Suomen väestöä, jotka eivät osaa tai rohkene soitella ja tapailla jatkuvasti kaikkia tuttujaan ja ystäviään. Ainakin meikäläisellä facebookkin sosiaalinen kynnys on monesti live-elämää matalampi, vaikka koenkin olevani suhteellisen avoin ja ulospäin suuntautunut ihminen.

Tässä ei ollut tarkoitus loukata tai kritisoida yhtään kerään. Minä kun vain satun olemaan tätä mieltä ja jaan tämän vihdoin myös muille. Kiitos ja hei.

3 kommenttia:

  1. niin ja näin,
    mutta itse ainakin henkilökohtaisesti arvostan niitä ihmisiä, jotka haluavat pitää elämästään kiinni tässä oikeassa elämässä ja jättäytyvät pois internetin sosiaalisista palveluista.
    ei se kai tarkoita sitä, että näillä ihmisillä olisi jotain supersalattavaa, kaikki kun vain eivät halua jakaa elämäänsä netissä edes sen pienen kuvan verran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tietysti hienoa, jos tekee sellaisen ratkaisun ja on siihen tyytyväinen. Moni antifacebookkaaja kuitenkin kehuskelee boikotoivansa sitä vastaan, vaikka silti stalkkaakin ihmisiä samaisen palvelun kautta. Siinä on lievää tekopyhyyttä. :(

      Poista
    2. no se on kyllä totta. (ja typerää)

      Poista