Kenkärakkaus

Olen hamstrannut lähipäivinä käsiini kaksi uutta kenkäparia ja nyt esittelen uudet tulokkaani vihdoin bloginkin puolelle! :----) Ensimmäiset kenkäni metsästin members.com -sivustolta, joka myy laatutuotteita alennettuun hintaan tietyn rajoitetun ajan. Nelly:n kenkäkollaasin ilmestyttyä myyntiin aloin heti selailla sen monipuolista tarjontaa. Korkkareita myytiin pilkalliseen 10-20 euron hintaan, ja jos rahaa olisi ollut kukkarossa hiukankin enemmän, olisin klikkaillut useammankin pariskunnan ostoskoriini.

Opiskelijabudjetin ollessa rajallinen tyydyin kuitenkin tilaamaan vain yhden parin kenkiä. Nämä kengät veivät minut mukaansa mustan nahkansa, platforminsa ja suurien korkojensa ansiosta. Samoin niiden kokonaissirous ja naisellisuus pistivät heti silmiini.

 Kengät näyttävät todella nätiltä ja tuntuvat jalassakin ihan hyvältä. Niiden ainoa miinus on korkojen mieletön korkeus! Nämä päällä olen noin muolta päätä Mikkoa pitempi, mikä tarkoittaa sen vajaan 15 cm lisäpituutta! 80 Tuntuu niin hurjalta käppäillä pää pilvissä, etten oikein osaa sanoa, tuleeko näitä koskaan käytettyä. Olen harkinnut kenkien jälleenmyymistä, muttta kun!~ ;___; Asiaa harkitaan vielä..

Toiset hankkimani kengät löytyivät kirppikseltä. Hassu muutaman euron hintapyyntöaiheutti äkkinäisen käsiliikkeen jonka perässä kenkulit olivatkin jo kokeilussa itse jalkoihin. Näissä kengissä viehätyin niiden vanhanaikaisuudesta! Rakastan maanläheisiä sävyjä ja keskiaikavibaisia vaatteita! (Turun Keskiaikamarkkinat muuten tänä vuonna 28.6-1.7!)

Kenkien pohja on niin lujaa luuta muistuttavaa materiaalia, ettei sen hajoaminen tai kuluminen ole kovinkaaan todennälöistä. :---D Nämä kengät myös ovat puolestaan hyvinkin mahdolliset pitkiinkin kävelymatkoihin, ja luulenpa että kesällä tulen tallustelemaan näillä useampiakin katuja ja nurmikoita.  o__~




Kenkien lisäksi meidän huushollisa on tapahtunut muutakin uudistusta. Saimme nimittäin Mikon vanhemmilta peräisin olevan astiakaapin nyt omaan käyttöömme. Olin kuolannut kyseistä kaappia ensisilmäyksestä saakka, ja kun huomasin sen siirtyneen heidän keittiöstään eteiseen ja uuden astiakaapin vieneen edellisen paikan, ajatuksiin hiipi tietysti "mitä jos me napattaisiin se mukaamme?" Myöhemmin kuitenkin selvisi, että kyseistä kaappia oltiin jo luvattu vietäväksi Mikon mummulle, joten päätin luopua koko ajatuksesta ainakin joksikin aikaa.

 Kun kuitenkin Mikon äiti soitti mummulle ja kysyi, onko tämä ottamassa vielä kaappia itselleen, selvisi ettei kaappia enää sinne talouteen kaivattukaan! Silmäni alkoivat taas kiirua ja päätinkin rohkaistua sanomaan, että me kyllä voisimme ottaa sen meille. Mikko kääntyi kohti minua kysyvästi ja sanoi ettei meidän kämpässämme kyllä ole enää tilaa tuollaiselle, mutta onneksi murto-osa sekunti riitti minulle vastaväitteen keksimiseen. "No siihen sängyn viereenhän se menee mainiosti! Otetaan se ruma lipasto siitä pois ja laitetaan tuo nätti kaappi tilalle." Niin no, astiakaappihan se on, mutta who cares?! :---D

Siihen se sitten lopulta päätyikin ja vaikka olisihan kaapille kuulemma ollut alunperin muitakin kotiuttaja-halukkaita, kyllä oma poika (ja hänen avovaimonsa >:'3) ovat aina etusijalla! Hohohoo~

Ja siinä se nyt on. Kaukaisissa suunnitelmissa olisi hiota ja uudelleenmaalata nuo kellertävät puiset osat tumman ruskeiksi, mutta muuten hän on täydellinen.<3 Kuten kuvastakin huomaa, kaapista tuli heti myös kissojen lempi kohteensa. Ne hyppäävät sängyltä sen katolle ja vahtivat päivän tapahtumia sieltä. Muutama päivä sitten Mikko kylläkin valitti että edeltävänä yönä toinen kateista oli herättänyt hänet niin, että katolta alas-hyppy osuikin suoraan Mikon naamaan! :'---DD Kuulostaa hauskalta, mutta varmasti aika kipeältä myös! Kuvitelkaa itse herätä siihen kun joku katti laskeutuu n. kahden ja puolen metrin korkuiselta rakennelmalta suoraan naamallenne.. Ei kiva! XD

Kikikin löysi kaapin hyllyltä oman paikkansa. :3

 Mutta eipäs sitten toistaiseksi muuta. Yhdeltä (eli tunnin päästä) alkaa minun viikon viimeinen työvuoro vanhainkotiharjoittelussa. Kesti kyllä tovin totutella siihen, että töihin on mentävä myös viikonloppuisin ja sieltä kotiin tullessa kello saattaakin olla jo niin paljon, että nukkuminen jää enää ainoaksi illan ohjelmaksi ennen seuraavan aamun töitä. :S Harjoittelua on jäljellä enää pari viikkoa jonka jälkeen alkaakin kesäkesäkesää<3 ^____^ Ensimmäinen kesäkuun viikkomme kuluukin Lontoossa! Olen niin innoissani, etten voi oikein edes uskoa matkaamme todeksi! Niin kauan ja hartaasti olen Lontooseen pääsyä odottanut! <3____<3

Loppuun vielä muutama naamaherutuskuva ja se oli siinä. Hyvää äitienpäivää huomiseksi kaikille. Itse lähdemme Raumalle onnittelemaan molempien äitejä! ::3 Heipss!