Päädyin aloittamaan uuden blogin vanhan kuvasaldon täytyttyä. :D Kuvia kertyi sinne peräti kokonaisen gigan verran, joten pitkän harkinnan jälkeen täysin uuden blogin ja google accountin perustaminen osoittautui parhaaksi ratkaisuksi. Tässä sitä siis taas mennään ja jatketaan samaan malliin kuin ennenkin. Uuden blogin nimestä tipahti se Outfitti, joten näillä main jatketaan pelkällä osaisellalla luonnetta. 8)
Uusille lukijoille linkki alkuperäiseen blogiini tästä -> http://outfit-apartofhernature.blogspot.com/
Sieltä löytyy jos yhtä sun toista ja ainakin laajemmin tietoa ja taustaa itse kirjoittajasta.
Olisi ehkä kuitenkin syytä esittäytyä uuden blogin myötä uudelleen?
Minä olen Maria. Kokonimeltäni Anna-Maria, ala-asteelta peräisin olevalta inhokkinimeltä Ansku sekä blogimaailman ja muun nettiseikkailun kautta Ame.
Elämäni ensimmäisimmät päivät sekä kahdeksantoista sen jälkeistä vuotta vietin Suomen peräpajulaisella seudulla, Raumalla. Yli puolitoista vuotta sitten muutin Poriin ja samalla yhteen poikaystäväni Mikon kanssa. Hyvinä päivinä saattavat hänenkin kasvonsa vilahtaa täällä päin.
Lukiosta viimekeväänä valmistuttuani minusta piti tulla supercool muusikko-laulaja, mutta saadessani muutamat potkut persuksille, päädyin tulokseen että ehkä voisin olla jotain muutakin. Puolen vuoden animaattorikoulutus-harhautukseni jälkeen tulin myös lopputulokseen, että isona haluan chillailun ja taiteilun lisäksi myös saada rahaa ja vakaan tiedon siitä että työpaikkoja tulee olemaan minulle tarjolla.
Puolen vuoden ajan olen nyt opiskellut täysin uutta ja vierasta minulle alaa, mutta tykännyt siitä aika paljon. En sano todellakaan olevani sadan prosenttisen varma valinnastani, mutta animaattorin uraa sopivammaisuudesta olen kyllä täysin vakuuttunut. :---D
Koulua ja opintoja enemmän sydämen lähellä sijaitsee kuitenkin mieletön määrä muita tykytyksiä ja euforiaa aiheuttavia asioita. Harrastan yhä musiikkia ja kuvataidetta. Käyn edelleen laulutunneilla, esiinnyn bändin kanssa sekä teen satunnaisia keikkoja, joista viimeisin oli muutama viikonloppu sitten olleet hautajaiset. Laulun lisäksi soittelen jonkin verran pianoa ja haaveilenkin säälittävien koskettimieni tilalle kunnollisesta puisesta pianosta!<3 (koska flyygelin unelmasta olen jo lähes luopunut)
Kuvataidetta harrastan nykyisin lähes ainoastaan omaksi ilokseni. Teen melkein mitä vaan, mitä on aikoinaan opittu koulussa; piirrän, maalaan, askartelen. Ylempänä oleva piirustus on tämän aamupäivän harvinaista aikaansaannosta. Olin joinakin kesinä peräkkäin töissä silloisen kotikaupunkini keramiikkaliikkeessä ja onnistuin löytämään rakkauteni saveen. Lopputuloksia savisista tekeleistäni onkin syntynyt aika moisen määrän verran ja yksi varmimmista tulevaisuudensuunnitelmistani on perustaa oma savipaja tai edes työhuone, jossa pääsisin jälleen toteuttamaan itseäni sillä saralla.
Minulla ei ole mitään tiettyä omaa tyyliä, sillä suosin mielialan ja elämäntilanteen mukaista seilailua suuntaan ja toiseen. Muutamia perusjuttuja kuitenkin on lähes jokaisessa asussa: tumma pohja/tausta + poikkeavuus. Mikä tarkoittaa, että pyrin synkkäänkin asuun tuomaan aina kylkeen jonkin hauskan ja piristävän yksityiskohdan. Milloin se on kirkkaan punainen, neuleen alta pilkottava paita, erikoiset sukkahousut, korsettitopin selkänyöritys tai pelkkä silmiinpistävä kaulakoru. Variaatioita riittää, kunhan vain niiden etsintään jaksaa panostaa. Pääasia kuitenkin on, että jokaisessa kokonaisuudessa piileisi jokin pieni oma ideansa. 8---) Rahattomuuden pulassa tyydyn nykyisin aika pitkälle kirpputorien ja ale-rekien tarjontaan. Pyrin tekemään löytöjä ja tuntea itsentä siten voittajaksi. Voin ainakin aina vedota siihen, että se on ekologista.<3
Rakastan kaiken visuaalisen ja turhamaisen lisäksi myös itse elämää. Sen parhaita hetkiä ovat oivallukset, jolloin kokee olevansa melkoisen onnellinen ihminen. Sellaisia hetkiä on ilokseni ollut elämässäni paljon. Mieheni, kaksi karvaista kissaneidin alkua, kummankin puolelta löytyvät sukulaiset sekä tietysti korvaamattomat ystävät tekevät niistä elämän hetkistä tärkeitä ja muistamisen arvoisia. Luulen, ettei kovinkaan moni voisi tyytyä pelkkään skumppapulloon, yksinäiseen lomamatkaan tai mielettömiin rikkauksiin ilman henkilöitä, joiden kanssa ne ilot voi jakaa. Mikään kokemus ei ole yhtä suurenmoinen, jos sen kokee vain yksin. Yksinään mitään ei tapahdu eikä liikahda pisteestä toiseen, siihen tarvitaan aina useampi tekijä.
Tällaisen alkusoiton myötä uusi aikakausi siis alkakoon.
Tervetuloa uudet lukijat ja sitäkin enemmän lämmin tervetuliaistoivotus vanhoille.<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti