Masuvauvan kutsumanimistä ja kommunikaatiokeinoista

RV 37+5

Halusin tehdä itselleni muistoksi postauksen tulevan vauvamme raskauden aikana käyttämistämme nimistä! : > Vastaavia "kutsumanimi ennen syntymää" -postauksia olen lukenut muuallakin, ja jäänytkin niiden myötä miettimään kuinka hauskasti ihmiset keksivät masuvauvan kaltaiselle olemassa olevalle, mutta ei kuitenkaan vielä kunnolla elämässä elävälle ihmisalulle hauskoja variaatioita. : 3

Me aloimme miettimään tulevan lapsemme nimeä jo heti ryhdyttyämme yrittämään lasta. Omassa mielessäni olin suunnitellut tulevien lasteni nimiä tietysti koko ikäni, mutta vuosi vuodelta ne vaihtuivat ja muuttuivat erikoisemmiksi tai perinteisimmiksi. Joitakin vuosia, vielä viimevuosiinkin saakka, olin täysin varma haluavani tyttölapseni nimeksi Aadan. Näiden muutaman vuoden sisällä kyseisestä nimestä tuli kuitenkin niin häkellyttävän suosittu, että saatuani tietää sen suosion kasvusta päätin heti pudottaa nimen listoiltani. :'< Typerää ehkä, mutta ajattelin että en halua lapselleni mitään hänen sukupolvensa buumi-nimeä. ^^'

Mitään konkreettista lukkoon lyötyä nimeä meillä ei aluksi tullut. Olimme useaan otteeseen eri mieltä millainen nimi voisi ylipäätänsä olla kummankin mielestä kiva! xD Tai oikeastaan näinhän se meni: minä ehdotin yhtä, toista, kolmatta ja neljättä, ja Mikko hylkäsi ne kaikki. >:'D Herra itse sen sijaan ei keksinyt kuin muutaman itseään miellyttävän nimen, mutta nekin sai kaivaa hänestä puoliksi väkisin. >.<

Baby shower -valmisteluja :3

Toistaiseksi on yhä voimassa sopimuksemme jättää nimen lopullinen päätös vasta vauvan syntymiseen. Tällä hetkellä sekä pojalle että tytölle on toki olemassa ne todennäköisimmät suosikkinimet, mutta niitä pidämme hieman salassa (mahdollisesti nimenantotilaisuuteen asti) emmekä kutsu vauvaamme niillä erityisemmin edes keskenämme. Vaikka kätilö onkin ultrannut meille rakenneultrassa tyttöä, pidämme yhä myös pojan tuloa mahdollisena. Olisi hölmöä kutsua mahavauvaa koko raskauden ajan esimerkiksi Maijaksi, ja todeta synnytyksessä "kappas, meidän Maija olikin poika! : /" Sen verran voin tulevasta vauvamme nimestä paljastaa jo nyt, että hänellä ei tule olemaan sitä perinteisintä Suomalaista nimeä, jollainen löytyy joka viidennellä vastaantulijalla. : )

Toinen syy tulevan vauvamme tämänhetkiseen "nimettömyyteen" on myöskin meistä hyvin looginen. Vaikka periaatteessa olemmekin niin sanotusti päättäneet ne oikeat nimet sekä tytölle että pojalle, saattaa kuitenkin vauvan syntyessä käydä niinkun Sinkkuelämän Mirandalla. :'D Eihän me vielä olla kunnolla nähty vauvaamme! Mitä jos hän onkin aivan eri nimen näköinen?? >.<''

No mutta sitten itse asiaan! Raskauden aikana masuvauvallamme on ollut yhtä useampia kutsumanimiä! : 3 Ihan ihkaensimmäiseksi lempinimeksi annoimme alkiolle nimen "Haamu". Kyseinen nimike muodostui heti tehtyäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin, jossa kontrolliviivan lisäksi ilmestyi haalean läpikuultava "haamuviiva". >.< Toinen alkuvaiheen sikiönimi oli ystäväni keksimä "Herne". Sitä käytettiin Haamua enemmän, koska nimi vain oli hirmu söpö ja pienen pientä haavevauvaamme kuvaileva. : 3 Viikko viikolta sikiö kuitenkin kasvoi, ja vertailimme sitä aina viikon ajan milloin mihinkin hedelmään, sen hetkisen koon mukaan. Vaihtuvat hedelmät alkoivat kuitenkin kyllästyttämään, ja ensimmäisen ultran jälkeen totesimme vauvamme todella olevan jo epämääräisen otuksen/hedelmän tai vihanneksen sijaan oikeasti VAUVA. : D

Baby shower leipomuksia ^^

Vauva-alkuisia (tai -aiheisia) nimiä käytetään yhä tänäkin päivänä, ja sellaisten viritelmiä on tähän asti kertynyt mm.
- Vaavi
- Vaavikka
- Vaaviska
- Vauva
- Vauveli
- Jössikkä
- Baby
- Bebe
- Beibske
- Tuhisija

Potkujen ja muljahtelujen yhteydessä vauvasta ollaan puhuttu nimillä:
- Rumpali
- Potkiskelija
- Huligaani
- Potkunyrkkeilijä

: DD Nämä nyt ainakin ovat olleet niitä käytetyimpiä ja eniten mieleen jääneitä lempinimiä tulevalle pallerollemme. >.< Kaksi ensimmäistä (punaisella) ovat niitä arkisimpia, joilla vauvaamme puhutellaan useimmiten.

Olen ollut hieman huono keskustelemaan masuvauvamme kanssa näin raskauden aikana. Alussa, kun into oli suurimmillaan, en jotenkin uskaltanut luoda sisällä asustavaan sikiöön liian lujaa sidettä. Mitä jos kuitenkin vauvalle sattuu jotain, tai raskaus menee kesken? Silloin vahvaksi luotu side ja mielikuva lapsesta vain satuttaa minua entistä enemmän. Kaikesta rakkaudesta huolimatta pyrin olemaan sisälläni kasvavaan ihmeeseen hieman etäinen ja totutella ajatukseen päivä kerrallaan. Ajan kuluessa luulin maha-juttelun tulevan kuvioihin itsestään, mutta mitä pidemmälle raskaus on edennyt, sitä oudommalta omalle napalle (itsekseen) puhuminen vain muuttui. :'D Pari kertaa olen vauvalle kyllä laulanut kehtolaulun omaista hykertelyä tai jotain rauhallisempaa sävelmää (mm. Colors of the wind:iä, jolloin jostain kumman syystä liikutuin kesken lauleskelun kauheasti ja kyynelehdin täällä yksikseni XDD lol..)

Helpoiten kommunikoin vauvan kanssa koskettamalla ja silittelemällä mahaani. Juttelemme sille myös joskus yhdessä Mikon kanssa. Kun bebe syntyy, tulen varmasti höpöttelemään hänelle taukoamatta. Sitä kun minä teen jatkuvasti kissoillemmekin. >.<

Postauksen kuvat ovat satunnaisia otoksia tiistaipäivältä, jolloin valmistelin kotia ja ruokia tulevia baby showereita varten. : > Kutsut ovatkin jo takana päin, mutta niistä lisää myöhemmin! Tämmöisiä kuulumisia tällä kertaa, heippa! :)