Aika hankalaa

Heipä hei kanssaeläjät!

Mitä teille kuuluu? Meille tänne melko tavallista. Mikolla on paljon töitä ja vähän vapaapäiviä. Eilen oli yksi jälkimmäisistä, jolloin siivoiltiin, nähtiin Taikan isovanhempia ja asennettiin Mikon kanssa partsille kissaverkkoa sekä tehtiin suuri herkkusalaatti. Tänään isi meni takaisin töihin ja me Taikan kanssa käytiin leikkimässä pihalla samalla kun tutustuttiin vastapäätä asustelevaan naapuriin. Hassua miten tuiki tuntemattoman ihmisen kanssa oltiin niin samassa tilanteessa; kumpikin pariskunnasta tekee vuorotöitä (ainakin toinen heistä hoitoalalla!) ja heidän lapsensa on viisi kuukautta Taikaa vanhempi. :D Haha! Ehkä joskus vielä meistä tulisi kivat naapuri-perhetutut. ^^

Kuten toivottavasti suurin osa jo huomasi, minua ja meitä voi nyt seurailla myös instagramissa, jonka kuvia ilmestyy mm. blogin oikeaan laitaan. Sain nimittäin taannoin uuden puhelimen johon, toisin kuin vanhaan luuriini, sai asennettua insta-sovelluksen. :'D Tuntuu ihan vanhukselta, kun kyseinen some-kanava on ollut olemassa jo ikuisuuden ja meikä hankkii sellaisen vasta nyt! >.<' Saavatpahan instakaverit seurata päivityksiäni joka päivä. Kyllästymiseen saakka.... (Sori. :'D)

Kesä tuntuu menevän täysin ohi suun, kun viimeisen viikon ajan meillä Turussa on vain satanut ja nyt kun ulkona näyttäisi aurinkoiselta, Mikko on jatkuvasti töissä. Iltavuoroissa vielä... Kaksistaan Taikan kanssa lähteminen on tällä hetkellä aika hankalaa. Edes salille meno on aina kovan vääntämisen takana, kun tyttö ei millään jaksaisi olla bussissa vaunuissa taikka jäädä kuntosalin lapsiparkkiin hoitoon. :( Vaunuttelu on muutenkin kovin epämieluisaa, kun paljon kivempaa olisi joko a)olla 24/7 äidin sylissä, b)möyriä itse pisin kaupan lattioita / kaupungin katuja ja syödä kaikkea kivistä tupakantumppeihin, tai c)kiukutella ihan vain kiukuttelemisen ilosta koska mikään ei vain kelpaa. Huoh sanon minä.

Joku känkkis-kausi taas päällä niin lujana että välillä tuntuu etten millään enää jaksaisi olla Taikan kanssa kotona. Pää hajoo kun tyttö huutaa syyttä, puree, nipistelee, heittää ruoat lattialle ja raivoaa mm. kaikesta mitä hänen kanssaan yrittää tehdä. u__u' Sitten vastapainoksi on niitä ihania päiviä kun kaikki on täydellistä ja silmiini katselee aurinkoisen onnellinen tytär. Eilenkin kun isovanhemmat hakivat tytön puistoon (sillä välin kuin me vanhemmat laitettiin sitä parvekeverkkoa), he kertoivat takaisin tultuaan Taikan olleen maailman hyväntuulisin taapero. Kaikki oli niii-iin kivaa ja kyllä meni taas niii-iiin hyvin! Kiva kuulla. Mikkokin sanoi että hänen kanssaan kahdestaan ollessa Taika käyttäytyi ihanan nätisti ja kiltisti. Kiukut vain näköjään oikein pantataan sinne äidin harteille...

Koitamme epätoivoisesti keksiä tälle kesälle vielä jotain yhteistä koko perheen juttua. Ihan vain vaikkapa mökkeilyä Mikon vanhempien hoodeilla, piknikkiä tai eläintarhaa. Minireissu Tukholmaankin olisi äärimmäisen ihana päästä (kun vielä majoituskin saataisiin tod.näk. ilmaiseksi!), mutta ainoana esteenä ovatkin Mikon typerät työvuorot. D: Yksi vapaapäivä kun ei oikein riitä mihinkään. Tarvitaan ainakin kaksi peräkkäin ja mielellään ennen vapaita aamuvuoro ja vapaiden jälkeen iltaan. Tuparitkin pitäisi kai jossain välissä järjestää! Tuntuu että viime kaverikekkereistä on jo ikuisuus! :'o Onneksi parin viikon sisällä on sentään ne metsäfestit joita odotetaan jo aivan täpinöistä soikeina! 8---) Makuualustat löytyivät kirpparilta pilkkahintaan ja telttakin haettiin tori.fi:n kautta melko edullisesti! Wuhuuu! ^^

Synttäripulla 9.7.2015

Eläviä orkideoja meidän keittiön pöydällä! (ovat yhä hengissä xD)

Väsymamma

Tähtisilmä

Pärjäilkää, niin mekin teemme!